Hih, on se hauska..ja välillä niin raskaskin. Eilen arkittotisryhmässä taas pidettiin leikkimielisiä kilpailuja, ALO luokan möllikisa siis. Tuomarina rakas mieheni Ate Kolulahti :). Tämä ei ketään onneksi häirinnyt tällaisessa leikkimielisessä...(uskokaa vaan, niitäkin on joita häiritsee).
Lenkkeilin kotoota kentälle molempien kirppujen kanssa. Nismo oli matkallakin jo oudon kontaktinhakuinen ja sitten odotellessa vuoroa se purkautuikin haukkumalla..höh. Olisi pitänyt ottaa häkki mukaan ja antaa sen siellä odotella.
Paikallaanmakuu 0
Pirulainen! Meni maahan ekasta käskystä jäi hyvin ja keksi yhtäkkiä että mä en muuten ollenkaan ymmärrä miksi sä siellä seisot etkä sano mulle mitään. Vinkui hetken, nousi istumaan, meni takaisin maahan ja sitten kipitti mun luo häntä heiluen. Tehotreeniin siis.
Seuraaminen kytkettynä 8
Yksi perusasento vaati käskyn ja mulla oli käsikin vähän lamaantuneena/tuplakäskynä osan matkaa. Seuraaminen itsessään oli taas tirehtöörimarssia, jee!
Seuraaminen taluttimetta 8 (vai 9?)
Rentouduin ja annoin käsienkin heilua. Hyvä kontakti Nismolla,reipas ja tiivis, perusasennoissa oli taas hitautta ja yksi taisi vaatia käskynkin.
Liikkeestä maahanmeno 6
Valmisteleva osuus todella hyvä. Pysähdyin tarkotuksella käskykohtaan ja jouduin antamaan tuplakäskyn. Meni kuitenkin ja jäi hyvin.
Liikkeestä seisominen 8
Valmisteleva taas todella hyvä, mutta pysähtymiseen vaati tuplakäskyn. Perusasento ok eikä ennakoinut :)
Luoksetulo 7
Jäi hyvin istumaan, tuli todella vauhdikkaasti, jäi ehkä vähän kauas verraten, mutta istui kauniisti..."sivu" käskyn saatuaan tyytyi heiluttamaan häntää ja haukkumaan ja heitti pari ympyräkäännöstä :D !
Estehyppy 0
Ei hemmetti! Tyyppi ensinnäkin varasti hypylle, loikkasi sen siinä haukkuen pariinkin kertaan, tuli perusasentoon, meni yli, maahan esteen taakse, nousi istumaan, hyppäsi takaisin ja taas uudestaan ja jäi häntä heiluen katsomaan mua tassut esteen päällä :D. Ei voinu kun nauraa!
Yleisvaikutelma 10
Iloisuudesta ja tekemisen meiningistä!
Pari nollaakin sieltä siis tuli, mutta kokonaisuutena oon enemmän kuin tyytyväinen. Potkua riitti ilman palkkaakin pitkähköön suoritukseen. Paikallaanmakuusta nouseminen on ainoa mikä jäi kaivelemaan mutta sekin on peiliin katsomisen paikka.
Kiitos Nismo :) ! Kiitos Ate! Kiitos muillekin järkkääjille! Oli oikein kiva kahvitella ja katsella toistenkin menoa.
Tänään olisi agitreenit. Nemo saa tulla kyllä mukaan taas nuuskimaan ja tokoilemaan odotusajalla :). Nismo saa jäädä kotiin kissavahdiksi. Buukkasin Hiskille kisat Lietoon 26.9. Kaksi agirataa..tässä olisi hyvää aikaa siis treenata!
Mitenköhän mä selviydyn viikonloppuna meijän leirillä ilman Atea? Miten mä voin yksin nukkua?? Onkohan liioittelua ottaa vaikka sen paita mukaan unikaveriksi :D ?
p.s Nemon lekuri on kirottu. Ensin duunimatkan takia peruuntui ja tänä aamuna hoitaja perui sen koska ell on sairastunut!!! EI VOI OLLA TOTTA!
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
31.8.2010
29.8.2010
Hoffimestiksien tunnelmaa
Kylläpäs Orivesi on kaukana :) ! Aamulla lähdin matkaan aika väsyneenä ja tukkoisena..nappasin yskänlääkettä ja vitamiineja lähtiessä toivoen että olo vähän paranisi herätessä. Mukaan lähti siskon kleini Pomo, pikkuinen hauska kakara. Tuli opettelemaan koiramaailmaa ja hakemaan tekemistä kun siskoni on sairaana.
Kisapaikka oli aika avoin mikä jaksaa aina epäilyttää mua. Hiski ei ole koskaan lähtenyt radalta enkä edes tiedä miksi arastelen sellaisia kisaratoja missä ei ole aitoja..paikka oli muuten kiva ja ihmiset todella mukavia. Lenkkimaastojakin löytyi ja niitä tulikin hyödynnettyä. Ensimmäiselle radalle riitti paineita, jos siitä ei tulisi tulosta, ei tarvisi osallistua mestisrataan ollenkaan. KÄÄK! Rataantutustumisessa kiinnitin erityistä huomiota A:n sijaintiin joka on Hiskin kestosuosikki. Rata tuntui kivalta ja sujuvan oloiselta, joskin siinä oli pari tiukahkoa käännöstä ansaestein. Hiski teki hyvän tottiksen ennen rataa, oli kuulolla ja keskittynyt. Hyvillä mielin sain jättää sen lähtöön. Varmistelin radalla kontakteja kovasti kun niitä on nyt paljon treenattu. Hyvin kuunteli ja ohjautui. Koko meno tuntui jotenkin varmalta ja siltä mitä me osataan. Sujuvasti meni ja NOLLAhan sieltä sitten rapsahti :) !!! Ihan upea fiilis ja yhteistyöstä jäi vielä upeampi olo. Hoffit jyräsivät ykkösluokassa napaten sijat 1-3 sekä 5, kaikilla nollaradat! Näin oli meitinkin pääsy mestisradalle varmistettu :)
Toinen agilityrata alkoi oudosti. Jätin Hiskin lähtöön ja lähdin kävelemään. Paikallaolo lähdössä sille on 99% varma. Ja olihan se nytkin...käännyin kakkoshypyn taakse ja annoin lähtöluvan. Hiski istuu paikallaan ja nuuski maata edessään. Mun eka ajatus oli että mitä helvettiä mä NYT teen?! Näin ei ole edes treeneissä käynyt..en osannut suhtautua. Marssin sitten takaisin sen viereen ja huutelin hetken joka herätti sen transsista ja lähdettiin menemään ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten mokasin kepeillä joka oli este numero kolme. Hiski haki sisään kepeille, musta näytti että se menee yli ja kielsin..Hiski peruutti pois kepeiltä ja aloitti uudelleen pujottelemaan. Tästä täysin mun moka ja 5. Tuli hyvin taas ohjaukseen ja otti näppärästi kontaktit, olin todella tyytyväinen. Pituudelta oli tiukka käänös hypylle, liian tiukan kurvin ohjasin, rima putosi. Muutoin virheetön ja kiva rata meiltä :) ! Ritva kehui ohjaustani ja voi että kuinka se merkitseekään mulle, kiitos!!! Sija 5. irtosi ekalta radalta nollalla ja tokalta kympillä sija 4. En mä niitä ees hokannu katsoa, huomasin vaan hoffipalstalta :D !
Sitten ODOTETTIIN! Kuusi tuntia..Suuret kiitokset Ritvalle ja Jukalle Tampereella piipahtamisesta, lenkkiseurasta puistojen halki(Ritva vei hienosti Pomoa ja Juttua yhtaikaa :) ) , ruokaseurasta, kahvittelusta. Todella kiitän ja kumarran koko päivästä.
Mestisrata olikin sitten epävirallinen koska se oli kolmosluokan kisarata. Me saatiin Ritvan kanssa harmaita hiuksia rataantutustumisessa..aika sykkyräiseltä tuntui. Paha ansa heti alkuun, putki puomin alla ja puomi siis ansa ja vielä ihan suoraan hypyltä nenän edessä. Hyvällä fiiliksellä taas mentiin ja ylpeinä siitä että saatiin edustaa hoffeja. Ansakohta meni hienosti valssilla..sitten muurin jälkeen valahti väärälle puolelle hyppyä ja siitä kielto. Jatkettiin etiäpäin, taas hyvin otti kontaktit ja kepit oli jees vaikka kulma oli vaikea. Eteni kivasti puomille ja A:lle mikä helpotti mun ohjausta. Takaakierrossa keppien jälkeen minä sitten kompuroin edessä ja rima putosi. Loppusuoran takaakiertoa varmistelin liikaa ja aiheutin siinä myös riman putoamisen. Tulos siis 15. Hiski sijoittui hoffien mestiksissä sillä tuloksella sijalle 4. JEE :) ! Me selvittiin siis tuloksella kolmosluokan radasta..vitsit mikä fiilis!
Hieno päivä vaikka vaatteetkin kastuivat kiitos sateen..
ONNEA mestareille, sijoittuneille, nollaradan tehneille ja tuloksiinsa tyytyväisille :) !!!
ONNEA erityisesti Ritva & Nasse nollasta, hienoista radoista ja mestiksien sijoituksesta numero 3 ! Kiitos teille ja Jukalle seurasta ja tsempityksistä. Oli se kivaa :) !!!
Väsynyt mutta onnellinen kun pääsi kotiin. Ate oli enemmän kuin tyytyväinen ja onnesta pihisten mä selvensin sille kaiken mitä en ollut vielä puhelimessa kerennyt. Onnistuminen on kivempaa kun on joku jonka kanssa sen voi jakaa.
Selvisinpä tänään näyttelystäkin Pimun kanssa ja saatiin vielä ihan kelpo tuloskin AVO ERI 3. Hyvä koira ja helppo oli esittää vaikka jännitin. Kati oli tyytyväinen ja sen on tärkeintä. Ainoa johon petyin oli kilpakumppanien käytös. Törkeää häirintää..olisi tehnyt mieli huutaa siellä kehässä että ettekö te nyt aikuiset ihmiset ymmärrä ettei tämä ole mikään sirkus! Höh ja pah.
Nismo ja Nemo olivat sitä mieltä että tämä oli maailman tylsin vkonloppu ja koitin hyvittää tänään spesiaali lenkillä asiaa sekä A-treenillä kotipihassa :) ! Huomenna Nismolla onkin leikkimielinen tokokisa.
Seuran tokokisatkin olivat menneet hienosti! ONNEA vielä kaikille niistäkin tuloksista, hienoa hienoa! Jeni ja Elde sekä Saabra ja Milla pokkasivat vielä TK1 koularitkin :).
Kisapaikka oli aika avoin mikä jaksaa aina epäilyttää mua. Hiski ei ole koskaan lähtenyt radalta enkä edes tiedä miksi arastelen sellaisia kisaratoja missä ei ole aitoja..paikka oli muuten kiva ja ihmiset todella mukavia. Lenkkimaastojakin löytyi ja niitä tulikin hyödynnettyä. Ensimmäiselle radalle riitti paineita, jos siitä ei tulisi tulosta, ei tarvisi osallistua mestisrataan ollenkaan. KÄÄK! Rataantutustumisessa kiinnitin erityistä huomiota A:n sijaintiin joka on Hiskin kestosuosikki. Rata tuntui kivalta ja sujuvan oloiselta, joskin siinä oli pari tiukahkoa käännöstä ansaestein. Hiski teki hyvän tottiksen ennen rataa, oli kuulolla ja keskittynyt. Hyvillä mielin sain jättää sen lähtöön. Varmistelin radalla kontakteja kovasti kun niitä on nyt paljon treenattu. Hyvin kuunteli ja ohjautui. Koko meno tuntui jotenkin varmalta ja siltä mitä me osataan. Sujuvasti meni ja NOLLAhan sieltä sitten rapsahti :) !!! Ihan upea fiilis ja yhteistyöstä jäi vielä upeampi olo. Hoffit jyräsivät ykkösluokassa napaten sijat 1-3 sekä 5, kaikilla nollaradat! Näin oli meitinkin pääsy mestisradalle varmistettu :)
Toinen agilityrata alkoi oudosti. Jätin Hiskin lähtöön ja lähdin kävelemään. Paikallaolo lähdössä sille on 99% varma. Ja olihan se nytkin...käännyin kakkoshypyn taakse ja annoin lähtöluvan. Hiski istuu paikallaan ja nuuski maata edessään. Mun eka ajatus oli että mitä helvettiä mä NYT teen?! Näin ei ole edes treeneissä käynyt..en osannut suhtautua. Marssin sitten takaisin sen viereen ja huutelin hetken joka herätti sen transsista ja lähdettiin menemään ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten mokasin kepeillä joka oli este numero kolme. Hiski haki sisään kepeille, musta näytti että se menee yli ja kielsin..Hiski peruutti pois kepeiltä ja aloitti uudelleen pujottelemaan. Tästä täysin mun moka ja 5. Tuli hyvin taas ohjaukseen ja otti näppärästi kontaktit, olin todella tyytyväinen. Pituudelta oli tiukka käänös hypylle, liian tiukan kurvin ohjasin, rima putosi. Muutoin virheetön ja kiva rata meiltä :) ! Ritva kehui ohjaustani ja voi että kuinka se merkitseekään mulle, kiitos!!! Sija 5. irtosi ekalta radalta nollalla ja tokalta kympillä sija 4. En mä niitä ees hokannu katsoa, huomasin vaan hoffipalstalta :D !
Sitten ODOTETTIIN! Kuusi tuntia..Suuret kiitokset Ritvalle ja Jukalle Tampereella piipahtamisesta, lenkkiseurasta puistojen halki(Ritva vei hienosti Pomoa ja Juttua yhtaikaa :) ) , ruokaseurasta, kahvittelusta. Todella kiitän ja kumarran koko päivästä.
Mestisrata olikin sitten epävirallinen koska se oli kolmosluokan kisarata. Me saatiin Ritvan kanssa harmaita hiuksia rataantutustumisessa..aika sykkyräiseltä tuntui. Paha ansa heti alkuun, putki puomin alla ja puomi siis ansa ja vielä ihan suoraan hypyltä nenän edessä. Hyvällä fiiliksellä taas mentiin ja ylpeinä siitä että saatiin edustaa hoffeja. Ansakohta meni hienosti valssilla..sitten muurin jälkeen valahti väärälle puolelle hyppyä ja siitä kielto. Jatkettiin etiäpäin, taas hyvin otti kontaktit ja kepit oli jees vaikka kulma oli vaikea. Eteni kivasti puomille ja A:lle mikä helpotti mun ohjausta. Takaakierrossa keppien jälkeen minä sitten kompuroin edessä ja rima putosi. Loppusuoran takaakiertoa varmistelin liikaa ja aiheutin siinä myös riman putoamisen. Tulos siis 15. Hiski sijoittui hoffien mestiksissä sillä tuloksella sijalle 4. JEE :) ! Me selvittiin siis tuloksella kolmosluokan radasta..vitsit mikä fiilis!
Hieno päivä vaikka vaatteetkin kastuivat kiitos sateen..
ONNEA mestareille, sijoittuneille, nollaradan tehneille ja tuloksiinsa tyytyväisille :) !!!
ONNEA erityisesti Ritva & Nasse nollasta, hienoista radoista ja mestiksien sijoituksesta numero 3 ! Kiitos teille ja Jukalle seurasta ja tsempityksistä. Oli se kivaa :) !!!
Väsynyt mutta onnellinen kun pääsi kotiin. Ate oli enemmän kuin tyytyväinen ja onnesta pihisten mä selvensin sille kaiken mitä en ollut vielä puhelimessa kerennyt. Onnistuminen on kivempaa kun on joku jonka kanssa sen voi jakaa.
Selvisinpä tänään näyttelystäkin Pimun kanssa ja saatiin vielä ihan kelpo tuloskin AVO ERI 3. Hyvä koira ja helppo oli esittää vaikka jännitin. Kati oli tyytyväinen ja sen on tärkeintä. Ainoa johon petyin oli kilpakumppanien käytös. Törkeää häirintää..olisi tehnyt mieli huutaa siellä kehässä että ettekö te nyt aikuiset ihmiset ymmärrä ettei tämä ole mikään sirkus! Höh ja pah.
Nismo ja Nemo olivat sitä mieltä että tämä oli maailman tylsin vkonloppu ja koitin hyvittää tänään spesiaali lenkillä asiaa sekä A-treenillä kotipihassa :) ! Huomenna Nismolla onkin leikkimielinen tokokisa.
Seuran tokokisatkin olivat menneet hienosti! ONNEA vielä kaikille niistäkin tuloksista, hienoa hienoa! Jeni ja Elde sekä Saabra ja Milla pokkasivat vielä TK1 koularitkin :).
26.8.2010
Vapaat tokotreenit
Yskä ei ota hellittääkseen. Röökin vetäminenhän auttaa siihen asiaan ihan perkeleesti.
Mullehan aina sattuu ja tapahtuu. Nyt sitten mä hokasin, että agikisat, eli hoffimestikset onkin lauantaina eikä sunnuntaina ja nehän onkin Orivedellä eikä Orimattilassa. Starttihan onkin aamulla klo 10, mikä tarkoittaa sitä että klo 5.30 on LÄHTÖ. Noh, mitä sitä ei rakkaan harrastuksen ja rakkaiden koirien vuoksi tekisi :D ! Huomasin ilokseni myös, että lähtölistoissa kolmosissa on mun suuri suosikki, pk chihu Ilja! Hauskaa nähdä se "in action".
Ate hoitaa koetoimitsijan virkaa sunnuntaina eli kisojen järjestyitä lauantaina joten ei voida mennä yhdessä, höh. Onneksi Ritva ja Nasse ainakin tulevat :) ! Sunnuntaina mulla on myös HIEMAN kova paikka..joudun ekaa kertaa elämässäni kehään. Lupasin Katille, että näytän rotikka Pimun Tervakosken näyttelyssä kun hän ei itse pääse ja minä olen palveluksen velkaa. Koirallahan on jo kaksi SERTiä joten pikkuisen on paineita. IIK!
Eilen "vapaissa" tokotreeneissä pienten kanssa. Ilman kouluttajaa siis. Seurakaverit treenaavat kovasti sunnuntain kisoihin ja paikalla olikin ihan kivasti porukkaa. Nismo kävi kohtuullisen lämpöisenä kentälle mentäessä, mutta vetikin sitten ihan hyvät treenit. Paikallaanmakuuseen en uskaltanut jättää täydelle matkalle..jotenkin se isojen koirien vieressä oleminen jaksaa jännittää. Tulipahan eilen kuitenkin todistettua, että jos kaksi nousee ja alkaa riehumaan, ei Nismo lähtenyt leikkiin mukaan. Jihuu! Erityisen tyytyväinen olin myös siihen, että se nousi maasta perusasentoihin ekalla käskyllä ja jäi täpäkästi kontaktiin, toinen etutassu ilmassa, tottakai :). Lennosta seuraamisia ja kyllä oli hyvä. Käsieni asennolla ei ollut ainakaan eilen mitään merkitystä kontaktiin, sain heilutella niitä normisti ja silti se nyki tirehtöörimarssia hienossa kontaktissa. Käännökset myös menivät säpäkästi, vasen vahvempi, mutta oikeakaan ei ollenkaan huono. Vedätystä ei tarvinnut lainkaan. Liikkeestä seisominen jees kunhan muistaisin jättää sen pään kääntämisen pois. Maahanmenoja otettiin ihan pelkästään ilman seuraamista. Kyllä se on sen heikkous..yritettiin tehdä siitä hauskaa helppoa ja nopeaa :). Luoksetulo loppuun ja jäi hienosti eteen istumaan. Palkkaluun sai, hieno poika.
Nemo teki elämänsä ensimmäisen paikallaanmakuun ihan isojen koirien rivissä. Se oli hassu, selkeästi sitä jännitti. N. 10 sekuntia ennen ajan loppumista se ampaisi kuin tykinsuusta suoraan rivistä mun luo..hermo petti. En torunut toista, olihan se uusi tilanne ja selkeästi pelotti pientä. Muille se oli hyvä treeni, kukaan ei noussut perään :). Palautin Nemon toki riviin ja pidin vielä hetken jotta pääsin ihan itse asiasta palkkaamaan. Pikkuinen lemmu sai tehdä sivulletuloja, pikkuisia seuraamisia ja pelleillä. Siinä oli niin paljon intoa taas palkan perään että ehti esittää kaikki taitonsa ennenkuin ehdin antaa edes käskyä. Niinpä harjoittelimme myös ihan perusjuttuja kuten kontaktia ja paikallaanistumista. Luoksetulossa jää myös hyvin, malttaa, tulee nopeasti ja istuu eteen hienosti. Lopuksi sitten ikäänkuin palkkana eteenmenoa. Kun sen tekee namilätkällä niin on ihan sama kuinka kauas sen lätkän vie. Lätkän päällä on ruokaa ja Nemo menee sinne täysillä. Koira istumaan, vein palkan, palasin viereen, kontakti ja eteen. Nauroin sen innokasta ilmettä ja hassusti lepattavia korvia kun se paahtoi menemään. Nemokin oli palkkaluunsa ansainnut :) !
Elisa oli keittänyt meitille kaffetkin joten kyllä kelpasi. Oli muutenkin kiva vaihtaa ajatuksia ja seurata muiden tapoja tehdä asioita.
Kotosalla rakkaan mieheni lisäksi meitä odotti Kati. Ne väkräili kovasti tokokisoihin lippuja ja lappuja. Kati alkaa myös selkeästi kuulua meijän "kalustoon". Kaikki normihommat kuten suihkussa käynti, iltapalat jne menee ihan luonnollisesti vaikka se on meillä :) !
Torstai = pitkä koulutusrupeama. Illalla on taas kaikkensa antanut fiilis. Ilmat kun on viilentyneet hieman, taidan ottaa Nismon ja Nemon mukaan nuuskimaan.
Kissakopla, muskettisoturit, riiviöt, perkeleet....rakkaalla ryhmällä on monta nimeä. Päivä päivältä ne vilkastuvat ja saaavat enemmän vauhtia pieniin jalkoihinsa. Nismon ja Nemon mielestä on ihanaa kun lauma ottaa vauhtia ja sinkoo joka suuntaan. Tapetit ja verhot saavat myös jo oman osansa. Lisäksi Jodasta on tulossa täysi paholainen. Komentaessa käy jo nyt jalkaan kiinni. Pieni possu. Tarkkana saa olla etteivät livahda ulos!
Mullehan aina sattuu ja tapahtuu. Nyt sitten mä hokasin, että agikisat, eli hoffimestikset onkin lauantaina eikä sunnuntaina ja nehän onkin Orivedellä eikä Orimattilassa. Starttihan onkin aamulla klo 10, mikä tarkoittaa sitä että klo 5.30 on LÄHTÖ. Noh, mitä sitä ei rakkaan harrastuksen ja rakkaiden koirien vuoksi tekisi :D ! Huomasin ilokseni myös, että lähtölistoissa kolmosissa on mun suuri suosikki, pk chihu Ilja! Hauskaa nähdä se "in action".
Ate hoitaa koetoimitsijan virkaa sunnuntaina eli kisojen järjestyitä lauantaina joten ei voida mennä yhdessä, höh. Onneksi Ritva ja Nasse ainakin tulevat :) ! Sunnuntaina mulla on myös HIEMAN kova paikka..joudun ekaa kertaa elämässäni kehään. Lupasin Katille, että näytän rotikka Pimun Tervakosken näyttelyssä kun hän ei itse pääse ja minä olen palveluksen velkaa. Koirallahan on jo kaksi SERTiä joten pikkuisen on paineita. IIK!
Eilen "vapaissa" tokotreeneissä pienten kanssa. Ilman kouluttajaa siis. Seurakaverit treenaavat kovasti sunnuntain kisoihin ja paikalla olikin ihan kivasti porukkaa. Nismo kävi kohtuullisen lämpöisenä kentälle mentäessä, mutta vetikin sitten ihan hyvät treenit. Paikallaanmakuuseen en uskaltanut jättää täydelle matkalle..jotenkin se isojen koirien vieressä oleminen jaksaa jännittää. Tulipahan eilen kuitenkin todistettua, että jos kaksi nousee ja alkaa riehumaan, ei Nismo lähtenyt leikkiin mukaan. Jihuu! Erityisen tyytyväinen olin myös siihen, että se nousi maasta perusasentoihin ekalla käskyllä ja jäi täpäkästi kontaktiin, toinen etutassu ilmassa, tottakai :). Lennosta seuraamisia ja kyllä oli hyvä. Käsieni asennolla ei ollut ainakaan eilen mitään merkitystä kontaktiin, sain heilutella niitä normisti ja silti se nyki tirehtöörimarssia hienossa kontaktissa. Käännökset myös menivät säpäkästi, vasen vahvempi, mutta oikeakaan ei ollenkaan huono. Vedätystä ei tarvinnut lainkaan. Liikkeestä seisominen jees kunhan muistaisin jättää sen pään kääntämisen pois. Maahanmenoja otettiin ihan pelkästään ilman seuraamista. Kyllä se on sen heikkous..yritettiin tehdä siitä hauskaa helppoa ja nopeaa :). Luoksetulo loppuun ja jäi hienosti eteen istumaan. Palkkaluun sai, hieno poika.
Nemo teki elämänsä ensimmäisen paikallaanmakuun ihan isojen koirien rivissä. Se oli hassu, selkeästi sitä jännitti. N. 10 sekuntia ennen ajan loppumista se ampaisi kuin tykinsuusta suoraan rivistä mun luo..hermo petti. En torunut toista, olihan se uusi tilanne ja selkeästi pelotti pientä. Muille se oli hyvä treeni, kukaan ei noussut perään :). Palautin Nemon toki riviin ja pidin vielä hetken jotta pääsin ihan itse asiasta palkkaamaan. Pikkuinen lemmu sai tehdä sivulletuloja, pikkuisia seuraamisia ja pelleillä. Siinä oli niin paljon intoa taas palkan perään että ehti esittää kaikki taitonsa ennenkuin ehdin antaa edes käskyä. Niinpä harjoittelimme myös ihan perusjuttuja kuten kontaktia ja paikallaanistumista. Luoksetulossa jää myös hyvin, malttaa, tulee nopeasti ja istuu eteen hienosti. Lopuksi sitten ikäänkuin palkkana eteenmenoa. Kun sen tekee namilätkällä niin on ihan sama kuinka kauas sen lätkän vie. Lätkän päällä on ruokaa ja Nemo menee sinne täysillä. Koira istumaan, vein palkan, palasin viereen, kontakti ja eteen. Nauroin sen innokasta ilmettä ja hassusti lepattavia korvia kun se paahtoi menemään. Nemokin oli palkkaluunsa ansainnut :) !
Elisa oli keittänyt meitille kaffetkin joten kyllä kelpasi. Oli muutenkin kiva vaihtaa ajatuksia ja seurata muiden tapoja tehdä asioita.
Kotosalla rakkaan mieheni lisäksi meitä odotti Kati. Ne väkräili kovasti tokokisoihin lippuja ja lappuja. Kati alkaa myös selkeästi kuulua meijän "kalustoon". Kaikki normihommat kuten suihkussa käynti, iltapalat jne menee ihan luonnollisesti vaikka se on meillä :) !
Torstai = pitkä koulutusrupeama. Illalla on taas kaikkensa antanut fiilis. Ilmat kun on viilentyneet hieman, taidan ottaa Nismon ja Nemon mukaan nuuskimaan.
Kissakopla, muskettisoturit, riiviöt, perkeleet....rakkaalla ryhmällä on monta nimeä. Päivä päivältä ne vilkastuvat ja saaavat enemmän vauhtia pieniin jalkoihinsa. Nismon ja Nemon mielestä on ihanaa kun lauma ottaa vauhtia ja sinkoo joka suuntaan. Tapetit ja verhot saavat myös jo oman osansa. Lisäksi Jodasta on tulossa täysi paholainen. Komentaessa käy jo nyt jalkaan kiinni. Pieni possu. Tarkkana saa olla etteivät livahda ulos!
24.8.2010
Päivä hoffistien kanssa ja Lohjan agikisat
Nyt se flunssa sitten iski ja kaatoi sänkyyn :(. Inhoan olla paikallaan. Makoilu ja paikallaanolo ei ole mun vahvoja puolia. Tiedän että se on pakollista koska liikkuminen aiheuttaa saman tien huonoa oloa, heikotusta ja tunteen että keuhkot lähtee irti.
Lauantaina me vietettiin Aten ja Tuukan kanssa hauska päivä hoffistien kanssa Ypäjällä. Suuret kiitokset Katjalle ja Eerolle upeista puitteista, ruoasta, piirakasta, kaffeesta, ihan kaikesta!!! Vääränrotuisetkin pääsivät mukaan, kuka nyt Nismoa tai Nemoa raaskisi kotiin jättää hauskanpidosta. Maastot oli mitä parhaimmat jäljen tekoon. Lyhyttä vihreää peltoa niin kauas kuin silmä kantoi. Mun homma oli talloa Hiskille jälki kuudella kepillä, kolmella kulmalla ja huomioida janalähtö. Upeasti se kyllä kääntyy janalle, vaikeuksia vaan tuotti jäljen "näkymättömyys"..Aten tulisi luottaa tuon elukan hyvään nenään enempi ;). Rölli ajoi ekan kerran elämässään jälkeä ja voi vitsit kun meni upeasti! Ricokaan ei vielä ole kovin kokenut jäljestäjä, mutta sitä ei työskentelyssä huomaa, kyllä se vaan tulee jostain takaraivosta. Mä talloin Nismolle ja Nemolle myös jäljet ja kokeilin Nismolle janalähtöä. Palkkaa sille oli matkalla todella vähän ja se kääntyi elämänsä ekalle oikealle janalle todella hyvin. Vähän varmisteli paikallaan mutta lähti hetken päästä puskemaan etiäpäin. Sitten n. 10 metrin jälkeen kävi huonosti. Tikku tms tökkäsi sitä suoraan kuonoon, ulvahdus ja pakitti pois jäljeltä. En saanut sitä ajamaan enää sitä jälkeä :(..hermostui vaan kun yritin ja alkoi tarjoamaan sivulletuloa ja maahanmenoa mutta nenää ei maahan laittanut. Voi kurjuus. En sitten alkanut vaatimaan ja pakottamaan vaan tultiin autolle ja heittelin sille nameja nurmikkoon ja ryteikköön ja ne se haki innokkaasti eli ei ainakaan mitään kovin pitkäaikaista kammoa jäänyt asiaan..luulen. Nemolle oli paljon palkkaa jäljellä ja se sai ihan päästä lähteä normisti. Hupaisasti se taas ajoi..PERUUTTAEN :D ! Tyylihän on vapaa kunhan pääsee loppuun ;)..naurussa oli pitelemistä kun pieni häntä heilui ruohikossa ja kova nuuskutus kävi. Loppupalkalla se meinasi seota. Juoksi ympäri namipalkkaa ja ikäänkuin haki sitä leikkimään. Hassu Nemo.
Esineruutu seuraavaksi (oih, ihanan grilliherkuttelun jälkeen!) ja Röllille sekin oli eka kerta. Sille yksi esine näytöllä ja omistajat olivat epäileväisiä..ei se varmaan tuo..mutta väärässä olivat. Rölli näytti silti kuin olisi aina ampunut ruutuun ja toi lelun kauniisti. JEE! Rico toi yhden näytöllä ja kaksi ilman, upeasti riitti uskoa irrota myös ruudun takareunaan ja työskennellä yksin siellä. Hiskikin toi kaikki kolme ja irtosi hyvin, kuittasi reunat ja takalinjan sekä eteni tehokkaasti ruudussa. Ate tietysti ohjasti ja kyllä ne on kiva tiimi Hiskin kanssa.
Nismo pääsi vielä tokoilemaan ja Nemo temppuilemaan. Nismo pysähtyi todella hyvin liikkeestä seisomaan ja käsimerkkikin oli poissa, ainoastaan mun vilkaisu että jäi. Seuraamisesta taas tykkäsin ja siitä palkkailinkin innokaasti, samoin kuin luoksetulosta. En todella tahdo että ne kokee inflaation. Nismon tirehtöörimarssi on aina minulle niin hirmuisen palkitsevaa. Niin upea kontakti. Käännökset oikeallekin ovat alkaneet sujumaan ilman vedätyksiä!
Hiippikset esiintyivät tietysti vielä lopuksi nauratten kaikkia kun pääsivät juoksemaan vapaana pitkin pihoja. Ne veti jos jonkinlaiset piruetit ja kiiturilaukat. Oli todella kiva päivä yhdessä ja muiden samanhenkisten kanssa :). Näitä lisää!
Sunnuntai aamuna mä mietin jo kahdesti että pystynkö juoksemaan kun pää oli täynnä räkää, mutta eihän sitä nyt kisoista voi pois jäädä. Kaikista purkeista vaan pari tablettia ja menoksi. Jätin pikkuiset kotiin kun oli luvattu aurinkoista päivää eli autoon tulisi liian kuuma. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja mentiin Hiskin kanssa puistoilemaan. Toinen paahtoi siellä aivan into piukeena hajuja tutkien. Kisapaikalla kauhistelin vierekkäin olevia ratoja että tuleeko joku meijän niskaan naapuriradalta tai provoisoituuko Hiski...rataantutustuessa pähkin paria kohtaa turhan kauan ja tuntui etten saanut kokonaiskuvaa radasta.Alkuun kaksi hyppyä ja siitä pimeään kulmaan putkea. Varmistelin ja annoin pakkovalssilla Hiskille tilaa mennä. Putkelta A suoraan edessä ja otti kuin ottikin kontaktit. A:lta hyppy, hyppy takaakiertona ja kepit. Pujottelu oli ehkä hitaampi kuin normisti, muutoin ei valittamista. Kepeiltä olin päättänyt irrota sivuun lopussa ja vetää selkeästi koska suoraan edessä olevan mutkaputken kauimmainen pää oli seuraava. Todella hyvin oli korvaa ja tuli kivasti ohjaukseen. Lisäksi musta tuntui että koko yhteistyö, mun rytmitys ja kaikki meni todella nappiin. Tuntui siltä että me todella tehtiin agilitya. Putken jälkeen hyppy ja siitä 180 astetta puomille. Kääntyi hypyllä hyvin eikä tullut ylimääräisiä kaarroksia. Puomilla hieman arpoi askeliaan keskivaiheilla?! Muutoin todella jees ja otti kontaktit hyvin. Seuraavaksi hyppyjä ja putkia puolenvaihdoilla ja kääntyi ja kuunteli. Putkesta ulos tullessa oli heti korvia. Tykkäsin! Sitten loppusuora keinu ja hyppy..ja päästi valahtamaan ennen keinua selän taakse jolloin otti keinun vieressä olleen A esteen..ja hylky. PIRU!
Toka rata oli hankalahko..takaakierto puomin jälkeen, vaikea vienti hypylle keppien jälkeen..erikoinen "sumppu" hyppyjä ja putkia jne..eikä mitään ongelmia meillä. Meni ja teki, ui keppeihin, irtosi mutta kuunteli, otti kontaktit, takaakierrossa ei mitään ongelmia..Hiski oli niin makee!! Ja loppusuoralle..hyppy ja A vierekkäin..varmistin mutta en tarpeeksi, lähdin liikkeelle liian ajoissa ja sehän jo lukitsi A:n joka oli ihan tyrkyllä ja sinne meni. Höh..tuon kokoisella kun se on yksi laukka-askel ja meni jo, ei ehdi tekemään yhtään mitään tai pelastelemaan. Mun moka ihan täysin, jos olisin malttanut enkä liikkunut niin olisi tullut käteen hypyltä mutta en sitten malttanut.
Kahdesta hylystä huolimatta en olisi voinut olla tyytyväisempi yhteistyöhön ja radalla oloon. Me ihan aikuisten oikeasti osattiin eikä tehty mitään "töks töks" juttuja,ei kaarrettu kaukaa vaan mentiin yhdessä ja sujuvasti. Hiski oli ihan huippu! Nyt vaan ansatreeniä enempi :). Ensi vkonloppuna mestikset sitten. Niihin treenaaminen taitaa kyllä tän flunssan takia jäädä aika vähälle.
KIITOS Miralle erityisesti kisapäivästä :) . Tainalle myös ja tietty Millalle, Laura-Elinalle, Ellulle ja muille tutuille joita oli kiva taas nähdä! Onnea Milla vielä hyppis nollasta!
Tänään on kipeästä olosta huolimatta hyvä päivä. Tiistai on toivoa täynnä. Jännittää..joko vihdoinkin? Joko odotus palkitaan???
Lauantaina me vietettiin Aten ja Tuukan kanssa hauska päivä hoffistien kanssa Ypäjällä. Suuret kiitokset Katjalle ja Eerolle upeista puitteista, ruoasta, piirakasta, kaffeesta, ihan kaikesta!!! Vääränrotuisetkin pääsivät mukaan, kuka nyt Nismoa tai Nemoa raaskisi kotiin jättää hauskanpidosta. Maastot oli mitä parhaimmat jäljen tekoon. Lyhyttä vihreää peltoa niin kauas kuin silmä kantoi. Mun homma oli talloa Hiskille jälki kuudella kepillä, kolmella kulmalla ja huomioida janalähtö. Upeasti se kyllä kääntyy janalle, vaikeuksia vaan tuotti jäljen "näkymättömyys"..Aten tulisi luottaa tuon elukan hyvään nenään enempi ;). Rölli ajoi ekan kerran elämässään jälkeä ja voi vitsit kun meni upeasti! Ricokaan ei vielä ole kovin kokenut jäljestäjä, mutta sitä ei työskentelyssä huomaa, kyllä se vaan tulee jostain takaraivosta. Mä talloin Nismolle ja Nemolle myös jäljet ja kokeilin Nismolle janalähtöä. Palkkaa sille oli matkalla todella vähän ja se kääntyi elämänsä ekalle oikealle janalle todella hyvin. Vähän varmisteli paikallaan mutta lähti hetken päästä puskemaan etiäpäin. Sitten n. 10 metrin jälkeen kävi huonosti. Tikku tms tökkäsi sitä suoraan kuonoon, ulvahdus ja pakitti pois jäljeltä. En saanut sitä ajamaan enää sitä jälkeä :(..hermostui vaan kun yritin ja alkoi tarjoamaan sivulletuloa ja maahanmenoa mutta nenää ei maahan laittanut. Voi kurjuus. En sitten alkanut vaatimaan ja pakottamaan vaan tultiin autolle ja heittelin sille nameja nurmikkoon ja ryteikköön ja ne se haki innokkaasti eli ei ainakaan mitään kovin pitkäaikaista kammoa jäänyt asiaan..luulen. Nemolle oli paljon palkkaa jäljellä ja se sai ihan päästä lähteä normisti. Hupaisasti se taas ajoi..PERUUTTAEN :D ! Tyylihän on vapaa kunhan pääsee loppuun ;)..naurussa oli pitelemistä kun pieni häntä heilui ruohikossa ja kova nuuskutus kävi. Loppupalkalla se meinasi seota. Juoksi ympäri namipalkkaa ja ikäänkuin haki sitä leikkimään. Hassu Nemo.
Esineruutu seuraavaksi (oih, ihanan grilliherkuttelun jälkeen!) ja Röllille sekin oli eka kerta. Sille yksi esine näytöllä ja omistajat olivat epäileväisiä..ei se varmaan tuo..mutta väärässä olivat. Rölli näytti silti kuin olisi aina ampunut ruutuun ja toi lelun kauniisti. JEE! Rico toi yhden näytöllä ja kaksi ilman, upeasti riitti uskoa irrota myös ruudun takareunaan ja työskennellä yksin siellä. Hiskikin toi kaikki kolme ja irtosi hyvin, kuittasi reunat ja takalinjan sekä eteni tehokkaasti ruudussa. Ate tietysti ohjasti ja kyllä ne on kiva tiimi Hiskin kanssa.
Nismo pääsi vielä tokoilemaan ja Nemo temppuilemaan. Nismo pysähtyi todella hyvin liikkeestä seisomaan ja käsimerkkikin oli poissa, ainoastaan mun vilkaisu että jäi. Seuraamisesta taas tykkäsin ja siitä palkkailinkin innokaasti, samoin kuin luoksetulosta. En todella tahdo että ne kokee inflaation. Nismon tirehtöörimarssi on aina minulle niin hirmuisen palkitsevaa. Niin upea kontakti. Käännökset oikeallekin ovat alkaneet sujumaan ilman vedätyksiä!
Hiippikset esiintyivät tietysti vielä lopuksi nauratten kaikkia kun pääsivät juoksemaan vapaana pitkin pihoja. Ne veti jos jonkinlaiset piruetit ja kiiturilaukat. Oli todella kiva päivä yhdessä ja muiden samanhenkisten kanssa :). Näitä lisää!
Sunnuntai aamuna mä mietin jo kahdesti että pystynkö juoksemaan kun pää oli täynnä räkää, mutta eihän sitä nyt kisoista voi pois jäädä. Kaikista purkeista vaan pari tablettia ja menoksi. Jätin pikkuiset kotiin kun oli luvattu aurinkoista päivää eli autoon tulisi liian kuuma. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja mentiin Hiskin kanssa puistoilemaan. Toinen paahtoi siellä aivan into piukeena hajuja tutkien. Kisapaikalla kauhistelin vierekkäin olevia ratoja että tuleeko joku meijän niskaan naapuriradalta tai provoisoituuko Hiski...rataantutustuessa pähkin paria kohtaa turhan kauan ja tuntui etten saanut kokonaiskuvaa radasta.Alkuun kaksi hyppyä ja siitä pimeään kulmaan putkea. Varmistelin ja annoin pakkovalssilla Hiskille tilaa mennä. Putkelta A suoraan edessä ja otti kuin ottikin kontaktit. A:lta hyppy, hyppy takaakiertona ja kepit. Pujottelu oli ehkä hitaampi kuin normisti, muutoin ei valittamista. Kepeiltä olin päättänyt irrota sivuun lopussa ja vetää selkeästi koska suoraan edessä olevan mutkaputken kauimmainen pää oli seuraava. Todella hyvin oli korvaa ja tuli kivasti ohjaukseen. Lisäksi musta tuntui että koko yhteistyö, mun rytmitys ja kaikki meni todella nappiin. Tuntui siltä että me todella tehtiin agilitya. Putken jälkeen hyppy ja siitä 180 astetta puomille. Kääntyi hypyllä hyvin eikä tullut ylimääräisiä kaarroksia. Puomilla hieman arpoi askeliaan keskivaiheilla?! Muutoin todella jees ja otti kontaktit hyvin. Seuraavaksi hyppyjä ja putkia puolenvaihdoilla ja kääntyi ja kuunteli. Putkesta ulos tullessa oli heti korvia. Tykkäsin! Sitten loppusuora keinu ja hyppy..ja päästi valahtamaan ennen keinua selän taakse jolloin otti keinun vieressä olleen A esteen..ja hylky. PIRU!
Toka rata oli hankalahko..takaakierto puomin jälkeen, vaikea vienti hypylle keppien jälkeen..erikoinen "sumppu" hyppyjä ja putkia jne..eikä mitään ongelmia meillä. Meni ja teki, ui keppeihin, irtosi mutta kuunteli, otti kontaktit, takaakierrossa ei mitään ongelmia..Hiski oli niin makee!! Ja loppusuoralle..hyppy ja A vierekkäin..varmistin mutta en tarpeeksi, lähdin liikkeelle liian ajoissa ja sehän jo lukitsi A:n joka oli ihan tyrkyllä ja sinne meni. Höh..tuon kokoisella kun se on yksi laukka-askel ja meni jo, ei ehdi tekemään yhtään mitään tai pelastelemaan. Mun moka ihan täysin, jos olisin malttanut enkä liikkunut niin olisi tullut käteen hypyltä mutta en sitten malttanut.
Kahdesta hylystä huolimatta en olisi voinut olla tyytyväisempi yhteistyöhön ja radalla oloon. Me ihan aikuisten oikeasti osattiin eikä tehty mitään "töks töks" juttuja,ei kaarrettu kaukaa vaan mentiin yhdessä ja sujuvasti. Hiski oli ihan huippu! Nyt vaan ansatreeniä enempi :). Ensi vkonloppuna mestikset sitten. Niihin treenaaminen taitaa kyllä tän flunssan takia jäädä aika vähälle.
KIITOS Miralle erityisesti kisapäivästä :) . Tainalle myös ja tietty Millalle, Laura-Elinalle, Ellulle ja muille tutuille joita oli kiva taas nähdä! Onnea Milla vielä hyppis nollasta!
Tänään on kipeästä olosta huolimatta hyvä päivä. Tiistai on toivoa täynnä. Jännittää..joko vihdoinkin? Joko odotus palkitaan???
19.8.2010
Kissamykkyrää!!!
Otsikosta tarveisi saada ääninäyte, Ate sanoo sen niin hauskasti :) ! On se ihana. Kissamykkyrähän tarkoittaa sitä, että kaikki kolme painivat samassa kasassa eikä siitä juuri erota mistä yksi kissa alkaa tai loppuu.
Tässä he nyt taas ovat. Vasemmalta oikealle Joda, Jästi ja Joe. Ei olla vieläkään ihan 100% varmoja sukupuolista ja "pahasti" näyttää että Joe onkin joukon amazoni-nainen ;). Muut sitten poikia.
Piru ne on villejä. Saavat tallustella koko talossa kun koirat ei niistä välitä kuin positiivisella tavalla, mutta niiden oma "pesäpaikka" on vessa/sauna. Saunassa on laatikko, heidän oma matto ja raapimispuu, tyynyistä tehty peti, leluja jne jne..ruokakupit ovat myös siellä ja mä en voi ymmärtää miten noin pienet voivat saada työpäivän aikana sellaisen sotkun aikaan! Matot on rullalla, vedet kaadettu, hiekkaa pitkin ja poikin...mutta on ne silti ihania. Tunnistavat äänen ja viipottavat kovaa kyytiä vastaan. Jästi ja Joda ovat kovia kiipeämään lahjetta pitkin ihan paidan kaulukseen asti. Täytyisi kyllä karsia pois moinen ennen kun ne alkaa painamaan mutta jotenkin sitä on tullut ihan pehmoksi noiden kanssa. Joe tyytyy kehräämään jaloissa ja puskevatkin jo kovasti.
Uusin suosikkipaikka nukkumiseen on sohvan alla oleva laatikko jossa säilötään yövieraille tarkoitettuja vuodevaatteita. Sinne on ihana kaivautua. Eilen sitten kävi myös ensimmäinen kakkavahinko...onneksi saunaan..syytä ei tiedetä, kait sen vaan piti tapahtua. Toivottavasti jää viimeiseen kertaan meinaan haju oli järkyttävä.
Ternimaito uppoaa edelleen raksujen ja märkäruoan ohella ja kaikki syövät reippaasti. Täytyy punnita ne taas pian, jotta näkee painonkehityksen. Terveiltä ainakin näyttävät ja ainoa "likaisuus" onkin Joen nenu, joka on AINA ruoan peitossa. Ate oli sen eilen pessytkin eikä pikkuinen ollut pistänyt pahakseen. Saalisviettiäkin tuli eilen testattua tuhatjalkaisella. Näytin sitä Joelle joka hetken tuijotti sitä ja tuli takaisin jalkoihin kehräämään. Näytin sitä Jodalle ja ei enää tarvinnutkaan Jästille näyttää..Joda otti suuntiman, teki loikan ja rouskutti sen tyytyväisenä. Sama tapahtui pari päivää sitten alivuokralaiselle. En tiedä onko sen musta koppakuoriaisen nimi oikeasti tuo, mutta Ate niitä siksi nimittää.
Illalla tiedossa reilun kahden tunnin koulutusrupeama. Sitten toivottavasti kainalopaikka varattuna!
Tässä he nyt taas ovat. Vasemmalta oikealle Joda, Jästi ja Joe. Ei olla vieläkään ihan 100% varmoja sukupuolista ja "pahasti" näyttää että Joe onkin joukon amazoni-nainen ;). Muut sitten poikia.
Piru ne on villejä. Saavat tallustella koko talossa kun koirat ei niistä välitä kuin positiivisella tavalla, mutta niiden oma "pesäpaikka" on vessa/sauna. Saunassa on laatikko, heidän oma matto ja raapimispuu, tyynyistä tehty peti, leluja jne jne..ruokakupit ovat myös siellä ja mä en voi ymmärtää miten noin pienet voivat saada työpäivän aikana sellaisen sotkun aikaan! Matot on rullalla, vedet kaadettu, hiekkaa pitkin ja poikin...mutta on ne silti ihania. Tunnistavat äänen ja viipottavat kovaa kyytiä vastaan. Jästi ja Joda ovat kovia kiipeämään lahjetta pitkin ihan paidan kaulukseen asti. Täytyisi kyllä karsia pois moinen ennen kun ne alkaa painamaan mutta jotenkin sitä on tullut ihan pehmoksi noiden kanssa. Joe tyytyy kehräämään jaloissa ja puskevatkin jo kovasti.
Uusin suosikkipaikka nukkumiseen on sohvan alla oleva laatikko jossa säilötään yövieraille tarkoitettuja vuodevaatteita. Sinne on ihana kaivautua. Eilen sitten kävi myös ensimmäinen kakkavahinko...onneksi saunaan..syytä ei tiedetä, kait sen vaan piti tapahtua. Toivottavasti jää viimeiseen kertaan meinaan haju oli järkyttävä.
Ternimaito uppoaa edelleen raksujen ja märkäruoan ohella ja kaikki syövät reippaasti. Täytyy punnita ne taas pian, jotta näkee painonkehityksen. Terveiltä ainakin näyttävät ja ainoa "likaisuus" onkin Joen nenu, joka on AINA ruoan peitossa. Ate oli sen eilen pessytkin eikä pikkuinen ollut pistänyt pahakseen. Saalisviettiäkin tuli eilen testattua tuhatjalkaisella. Näytin sitä Joelle joka hetken tuijotti sitä ja tuli takaisin jalkoihin kehräämään. Näytin sitä Jodalle ja ei enää tarvinnutkaan Jästille näyttää..Joda otti suuntiman, teki loikan ja rouskutti sen tyytyväisenä. Sama tapahtui pari päivää sitten alivuokralaiselle. En tiedä onko sen musta koppakuoriaisen nimi oikeasti tuo, mutta Ate niitä siksi nimittää.
Illalla tiedossa reilun kahden tunnin koulutusrupeama. Sitten toivottavasti kainalopaikka varattuna!
18.8.2010
Mene mene!
Yritän karsia päästäni pois haavetta sunnuntain tuplanollasta. Utopistinen ja hölmö ajatus mutta se hiipii silti takaraivosta. Eiliset treenit menivät aivan älyttömän hyvin. Kolme nolla rataa, 1 x 5 + 1 x hyl. Aikakin oli parhaimmillaan ihan kiva eikä ollut pelkoa siitä että ylittyisi. Eihän se mitään takaa tulevasta, Hiskistä kun ei koskaan tiedä :). Se saattaa kasvattaa pirunsarvet ja tuumailla kaikkea muuta kuin agilitya..mutta ei me siitä lannistuta, agility on hauska laji ;).
Marju oli tehnyt kivan radan ja nollatreeni oli päivän aihe. Alku oli hyppy puomi hyppy keinu. Hyvä ylösmeno jokaisella kerralla eikä alasmenolta kertaakaan virhettä, jes! Ihmeellistä kyllä, eteni hyvin hyppy + keinu pätkän vaikka tulin hieman perässä eikä vilkuillut taakseen. Keinu saisi olla nopemapi, hiippailee lopun, mutta menee kuitenkin päähän asti ja malttaa odottaa "tule" käskyä. Pieni heitto/vekki hypylle ja kepit. Käskytin ajoissa ja hidastin hakien sille hyvää kulmaa ja otti hyvin sisäänemenon jokaisella kerralla. Voi että kun olin tyytyväinen! Itse pujottelu ei ollut niin nopea kuin normisti, mutta ihan ok ja hyvin etenee siitä eteenpäin. Rengas ja putkeen..jostain syystä siinä oli epävarmuutta ja jouduin renkaan taakse saattelemaan?! Hyppy vastaanotolla ja jaakotuksella, multa ihan kökkö ohjaus siihen. Hiski jostain syystä oli todella herkällä tuulella mun ohjauksen kanssa ja pikkuisenkin olkapää väärään suuntaan niin meni renkaan jolle ei edes ollut suoraa linjaa?! Piru kun sai olla tarkkana. Hyppy ja hyppy ja putkeen, kiinni veto ja puolivalssi hypylle, toimi hienosti. Sitten A..hyviäkin kontakteja, mutta tämän takia tuli myös se yksi HYL ja yksi 5. Hylky tuli siitä kun palautin tarkoituksella takaisin kontaktille, koska meni niin hilkulle eikä pysähtynyt, possu. Pari kyllä ihan hyvääkin alasmenoa. Pussi ja muuri loppuun, ei epäröinyt pussia ollenkaan vaikkei ole nähnykkään sitä koko kesänä :D ! Muurissa nyt ei olekaan ongelmia. Tosi hyviä pätkiä oli radoissa ja oon tyytyväinen puomin ja keinun kontakteihin sekä keppien sisäänmenoon. Ohjauskin pääosin oli ihan oj ja Hiski oli kuulolla, luki eikä mennyt mihin sattuu. Oli malttia ja vauhtia, hyvä yhdistelmä :). Puri hemmetin hyvin leluun kuten yleensäkin...ja puri se sitten vähän ohikin jonka seurauksena mun oikean käden etusormessa ollut sormus painui lyttyyn eikä se halunnut enää suoristua..oli aikamoinen homma saada se pois sormesta. Mä yritin Atelle vihjailla sormuskauppaan menosta, mutta vastaus oli että saa tuon koruliikkeessä suoristettua, pah, ei toiminut ;) ;) !!!
Nemo oli mukana treeneissä ja me taidettiin molemmat haikailla agiesteille..tottista tehtiin ja rallya. Voi että kun jaksoi taas se sen seuraaminen naurattaa ja tuskastuttaa. Pääasia että päästiin tekemään ja hauskaa oli. Pieni koira oli hyvin onnellinen kun pääsi autoon palkkaluun kanssa.
Nismo pääsi eilen seuramieheksi. Vein sen Ninalle ja Bea sattui myös olemaan kylässä. Viipottivat lenkin ja Bea oli kuulemma tokoillutkin sen kanssa. Väsynyt ja onnellinen Nismo oli kiva näky kun hain sen illalla kotiin. KIITOS! Eikä Pomokaan ollut sen mielestä eilen ärsyttävä.
Nismo ja Nemo pääsivät tänään mun kanssa duuniin. Kivaa, kun voi välillä ottaa ne mukaan.
Huh, siivouspäivä odottaisi kotona. Ate menee tänään taas naisten kanssa metsään (pk-treenit) :) joten sillä aikaa on hyvä pistää koti kuosiin.
Marju oli tehnyt kivan radan ja nollatreeni oli päivän aihe. Alku oli hyppy puomi hyppy keinu. Hyvä ylösmeno jokaisella kerralla eikä alasmenolta kertaakaan virhettä, jes! Ihmeellistä kyllä, eteni hyvin hyppy + keinu pätkän vaikka tulin hieman perässä eikä vilkuillut taakseen. Keinu saisi olla nopemapi, hiippailee lopun, mutta menee kuitenkin päähän asti ja malttaa odottaa "tule" käskyä. Pieni heitto/vekki hypylle ja kepit. Käskytin ajoissa ja hidastin hakien sille hyvää kulmaa ja otti hyvin sisäänemenon jokaisella kerralla. Voi että kun olin tyytyväinen! Itse pujottelu ei ollut niin nopea kuin normisti, mutta ihan ok ja hyvin etenee siitä eteenpäin. Rengas ja putkeen..jostain syystä siinä oli epävarmuutta ja jouduin renkaan taakse saattelemaan?! Hyppy vastaanotolla ja jaakotuksella, multa ihan kökkö ohjaus siihen. Hiski jostain syystä oli todella herkällä tuulella mun ohjauksen kanssa ja pikkuisenkin olkapää väärään suuntaan niin meni renkaan jolle ei edes ollut suoraa linjaa?! Piru kun sai olla tarkkana. Hyppy ja hyppy ja putkeen, kiinni veto ja puolivalssi hypylle, toimi hienosti. Sitten A..hyviäkin kontakteja, mutta tämän takia tuli myös se yksi HYL ja yksi 5. Hylky tuli siitä kun palautin tarkoituksella takaisin kontaktille, koska meni niin hilkulle eikä pysähtynyt, possu. Pari kyllä ihan hyvääkin alasmenoa. Pussi ja muuri loppuun, ei epäröinyt pussia ollenkaan vaikkei ole nähnykkään sitä koko kesänä :D ! Muurissa nyt ei olekaan ongelmia. Tosi hyviä pätkiä oli radoissa ja oon tyytyväinen puomin ja keinun kontakteihin sekä keppien sisäänmenoon. Ohjauskin pääosin oli ihan oj ja Hiski oli kuulolla, luki eikä mennyt mihin sattuu. Oli malttia ja vauhtia, hyvä yhdistelmä :). Puri hemmetin hyvin leluun kuten yleensäkin...ja puri se sitten vähän ohikin jonka seurauksena mun oikean käden etusormessa ollut sormus painui lyttyyn eikä se halunnut enää suoristua..oli aikamoinen homma saada se pois sormesta. Mä yritin Atelle vihjailla sormuskauppaan menosta, mutta vastaus oli että saa tuon koruliikkeessä suoristettua, pah, ei toiminut ;) ;) !!!
Nemo oli mukana treeneissä ja me taidettiin molemmat haikailla agiesteille..tottista tehtiin ja rallya. Voi että kun jaksoi taas se sen seuraaminen naurattaa ja tuskastuttaa. Pääasia että päästiin tekemään ja hauskaa oli. Pieni koira oli hyvin onnellinen kun pääsi autoon palkkaluun kanssa.
Nismo pääsi eilen seuramieheksi. Vein sen Ninalle ja Bea sattui myös olemaan kylässä. Viipottivat lenkin ja Bea oli kuulemma tokoillutkin sen kanssa. Väsynyt ja onnellinen Nismo oli kiva näky kun hain sen illalla kotiin. KIITOS! Eikä Pomokaan ollut sen mielestä eilen ärsyttävä.
Nismo ja Nemo pääsivät tänään mun kanssa duuniin. Kivaa, kun voi välillä ottaa ne mukaan.
Huh, siivouspäivä odottaisi kotona. Ate menee tänään taas naisten kanssa metsään (pk-treenit) :) joten sillä aikaa on hyvä pistää koti kuosiin.
17.8.2010
Loma on loppu
Pöh ja pah..toisaalta täytyy osata iloita siitä, että on töitä ja vielä sellaisia joista useimmiten tykkää oikein kovasti. Matka voisi toki olla lyhyempi ja liksa suurempi, mutta eihän sitä kaikkea voi saada ;). Vaikka se epätodennäköistä onkin, niin kyllä sitä tulee haaveiltua lottovoitosta ja yhdessäolosta Aten kanssa ilman huolen tai stressin häivää, hoffipentuja katsellen hiippikset sylissä, kissat olkapäillä, pojat vieressä. Täytyy olla tyytyväinen kun näinkin lähellä unelmaa ja olenkin, vain lottovoitto puuttuu (ja hoffilapsi) ;).
Alkuloman "vaivaiset" eli team Nismo&Nemo näyttävät molemmat taas omilta pöhköiltä itseltään. Nemon polvikuvauksia jouduin tosiaan siirtämään työreissun takia, joten polven mahdollisesta leikkauksesta ei vielä ole sen tarkempaa kerrottavaa. Harmillista. Täytyy odottaa vielä aika tarkkaan kaksi viikkoa. Nismon oudot vaivat ovat loppuneet ja se on taas oma itsensä. Pieni, pippurinen toope. Päätin nyt sitten vaan seurailla tilannetta ja elää sen mukaan. Jos olisin rikas, veisin sen kaikenmaailman tutkimuksiin ihan varmuuden vuoksi mutta kun en ole ja koiralla näyttää olevan kaikki hyvin, odotamme miten asia kehkeytyy etiäpäin jos kehkeytyy. Toivottavasti pysyvät terveenä.
Rally on ollut arjessa treenien pääpointtina pikkuisilla. Nismoa varjostanut varoaika ehtii juuri mennä umpeen ennen SM -kisoja. Sellaisia pieniä pätkiä pihalla, sisällä ja kyläillessä + lenkillä ja ruokailun yhteydessä. Nismo on tehnyt todella kiivaasti ja sen seuraaminen jaksaa aina saada mut hyvälle tuulelle. 360-astetta oikeaan + saksalainen täyskäännös ovat aiheuttaneet päänvaivaa ja saaneet treenatessa erityistä huomiota. Tuppaa tekemään sen ekstra pyörähdyksen ja kun se on rallyssa heti -10 p. Nemo, joka muuten oppii kaiken sekunneissa, ei millään halua korjata seuraamistaan. Mä oon antanu sen poikittaa vuostolkulla ja antanut mennä pohkeenväistöä niin sitähän se nyt on. Hyvä minä. Sivulletulot, maahanmenot, paikallaanistumiset jne jne on kaikki sille helppoja ja käytetään käsimerkkejä enää vahvisteena käskylle. Mutta se seuraamisen korjaus...voi tuska. Noh, pikkuisia pätkiä ja nopeaa palkkausta, vaatimista olematta liian ankara. Ehkä se siitä :). Olisi vaan hippasen helpompi korjata jos se nenä olisi käden ulottuvilla. Jos Nemolle laittaisi puujalat :D?
Hiski on ollut ahkeraakin ahkerampi agilityn parissa ja kivasti on mennyt. Jopa niin kivasti, että haaveet nollatuloksesta on takaraivossa vahvasti. Katostaan miten meitin käypi vkonloppuna Lohjalla. Tässä aikasemmin puhumani kontaktikuva ja sehän on erityisen hieno siksi, että jäi siihen ihan itse minun mennessä ohi :) ! Kuten ilmeestä näkee, olisi vissiin ollut kivempi vetää vaan satalasissa koko este eikä pysähtyä :)
Heitin Atelle läppää, että tästä kuvasta voi sitten kisojen jälkeen katsoa että näin niiden kontaktien PITI mennä :) !
Yhteinen iso kuksaprojekti saatiin loppusuoralle eilen iltasella. Oli kyllä kova työ vaikka kivaahan se myös oli. Loppusilaus ja vielä sadas tsekkaus niin ne olisi valmiita lopullisesti. Sitten itkeä tihrustamaan liikutuksesta paikan päälle ensi kuussa ;)..
Kissat ne kasvaa ja vilkastuu. Jästi joka oli ensin joukon arkajalka on kunnostautunut ihan tosissaan ja jyrännyt Jodan taakseen. Muutenkin luonne-eroja alkaa näkyä selkeästi. Joe on Tuukankin mukaan "se jolla on naama ihan paskainen" ..tyyppi on aika kova syömään ja ahnekin joten valkoinen nassu on hyvin usein ruskea tms..mä sitä yritän putsailla ja Joe ihan itsekin mutta ei se vielä oikein onnistu niinkuin isoilla kissoilla. Joe on myös edelleen seurallisin. Tutun äänen kuullessaan koko lauma kyllä hakeutuu jalkoihin, mutta Joe on erityisesti sellainen sylikissa. Heittäytyy selälleen ja pitää kovaa kehräystä. Jästi ja Joda taas alkavat olla mestareita lahjetta pitkin kiipeilyssä. Eivätkä ne aina oikein osaa katsoa onko kiipeilypuuna toimivalla ihmisellä edes lahkeita. Piru että sattuu välillä :). Ihan oikeakin kiipeilypuu on käytössä ja edelleen laatikolla käyminen sujuu mallikkaasti. Mutta kyllä ne sotkee! Laatikon saa 4-5 krt/pvä siivota ja kihveli viuhuu himruista vauhtia pitkin kämppää imurista puhumattakaan. Tai sitten mä vaan oon hysteerinen hajusta ja hiekasta. Hiekka on kyllä parasta mahollista eikä helposti haise. Joda on selkeästi porukasta se joka pärjää omasta mielestään ihan itsekin. Se ei ole niin ihmisläheinen kuin Jästi tai Joe. Kaikki pienet ovat koirien suosikkeja. Nemo on keksinyt uuden leikin "mistä kissa kurkkaa", jota on varsin helppo pelata ja sitä jaksaa vaikka puolikin tuntia putkeen leikkiä. Leikki menee niin että kissat menevät kaikki eteisessä olevan puupenkin alle ja Nemo vaanii leikkiasennossa häntä (ja koko koira) viuhuen ja kieli roikkuen. Aina kun joku kissa laittaa päänsä esiin penkin alta, Nemo läppäsee siihen tassulla ja jää taas vaanimaan. Joskus kissat yllättävät ja läppäsevät takaisin mikä ei Nemo näytä haittaavan. Nemon mielestä on myös hienoa käydä vetämässä kissojen eväät jos jotain on kuppeihin jäänyt. Mä oon kyllä yrittänyt vihjaista että kissan pirulaiset kasvavat niistä vielä ohi. Ja Nismo hoitaa...ja hoitaa..putsaa korvia ja katselee pienten touhuja silmä tarkkana. Siitä on tullut pehmo. Hiski suhtautuu myös pieniin oikein positiivisesti eikä edes niiden juoksuaskeleet aiheuta napsintaa. Todella nätisti katsoo ja tykkää. Hauska katsella niiden touhuja! Kuukauden päästä kun ne tosissaan menevät jo lujaa voi olla aika kova meno ja melske..huh :)..
Se pukkaisi tänään Marjun agitreenejä. Katsotaan kuin meitin käy näin kisojen alla ;). Hiippurat saavat tulla tokoilemaan ja ralleilemaan.
Tuukka on muuten todella reipas koululainen ja Lassikin on skarpannut läksyjen kanssa. Me eilen hiippisten kanssa autettiin ja tehtiin niitä yhdessä. Tuukka on ollut siellä jo reilun viikon eikä vieläkään ole ollut jälki-istunnossa tai edes puhuttelussa vaikka me niin pelättiin :). Onhan se kiltti ja kohtelias, mutta kun vauhtia ja ääntä on joskus pikkuisen liikaa...
Alkuloman "vaivaiset" eli team Nismo&Nemo näyttävät molemmat taas omilta pöhköiltä itseltään. Nemon polvikuvauksia jouduin tosiaan siirtämään työreissun takia, joten polven mahdollisesta leikkauksesta ei vielä ole sen tarkempaa kerrottavaa. Harmillista. Täytyy odottaa vielä aika tarkkaan kaksi viikkoa. Nismon oudot vaivat ovat loppuneet ja se on taas oma itsensä. Pieni, pippurinen toope. Päätin nyt sitten vaan seurailla tilannetta ja elää sen mukaan. Jos olisin rikas, veisin sen kaikenmaailman tutkimuksiin ihan varmuuden vuoksi mutta kun en ole ja koiralla näyttää olevan kaikki hyvin, odotamme miten asia kehkeytyy etiäpäin jos kehkeytyy. Toivottavasti pysyvät terveenä.
Rally on ollut arjessa treenien pääpointtina pikkuisilla. Nismoa varjostanut varoaika ehtii juuri mennä umpeen ennen SM -kisoja. Sellaisia pieniä pätkiä pihalla, sisällä ja kyläillessä + lenkillä ja ruokailun yhteydessä. Nismo on tehnyt todella kiivaasti ja sen seuraaminen jaksaa aina saada mut hyvälle tuulelle. 360-astetta oikeaan + saksalainen täyskäännös ovat aiheuttaneet päänvaivaa ja saaneet treenatessa erityistä huomiota. Tuppaa tekemään sen ekstra pyörähdyksen ja kun se on rallyssa heti -10 p. Nemo, joka muuten oppii kaiken sekunneissa, ei millään halua korjata seuraamistaan. Mä oon antanu sen poikittaa vuostolkulla ja antanut mennä pohkeenväistöä niin sitähän se nyt on. Hyvä minä. Sivulletulot, maahanmenot, paikallaanistumiset jne jne on kaikki sille helppoja ja käytetään käsimerkkejä enää vahvisteena käskylle. Mutta se seuraamisen korjaus...voi tuska. Noh, pikkuisia pätkiä ja nopeaa palkkausta, vaatimista olematta liian ankara. Ehkä se siitä :). Olisi vaan hippasen helpompi korjata jos se nenä olisi käden ulottuvilla. Jos Nemolle laittaisi puujalat :D?
Hiski on ollut ahkeraakin ahkerampi agilityn parissa ja kivasti on mennyt. Jopa niin kivasti, että haaveet nollatuloksesta on takaraivossa vahvasti. Katostaan miten meitin käypi vkonloppuna Lohjalla. Tässä aikasemmin puhumani kontaktikuva ja sehän on erityisen hieno siksi, että jäi siihen ihan itse minun mennessä ohi :) ! Kuten ilmeestä näkee, olisi vissiin ollut kivempi vetää vaan satalasissa koko este eikä pysähtyä :)
Heitin Atelle läppää, että tästä kuvasta voi sitten kisojen jälkeen katsoa että näin niiden kontaktien PITI mennä :) !
Yhteinen iso kuksaprojekti saatiin loppusuoralle eilen iltasella. Oli kyllä kova työ vaikka kivaahan se myös oli. Loppusilaus ja vielä sadas tsekkaus niin ne olisi valmiita lopullisesti. Sitten itkeä tihrustamaan liikutuksesta paikan päälle ensi kuussa ;)..
Kissat ne kasvaa ja vilkastuu. Jästi joka oli ensin joukon arkajalka on kunnostautunut ihan tosissaan ja jyrännyt Jodan taakseen. Muutenkin luonne-eroja alkaa näkyä selkeästi. Joe on Tuukankin mukaan "se jolla on naama ihan paskainen" ..tyyppi on aika kova syömään ja ahnekin joten valkoinen nassu on hyvin usein ruskea tms..mä sitä yritän putsailla ja Joe ihan itsekin mutta ei se vielä oikein onnistu niinkuin isoilla kissoilla. Joe on myös edelleen seurallisin. Tutun äänen kuullessaan koko lauma kyllä hakeutuu jalkoihin, mutta Joe on erityisesti sellainen sylikissa. Heittäytyy selälleen ja pitää kovaa kehräystä. Jästi ja Joda taas alkavat olla mestareita lahjetta pitkin kiipeilyssä. Eivätkä ne aina oikein osaa katsoa onko kiipeilypuuna toimivalla ihmisellä edes lahkeita. Piru että sattuu välillä :). Ihan oikeakin kiipeilypuu on käytössä ja edelleen laatikolla käyminen sujuu mallikkaasti. Mutta kyllä ne sotkee! Laatikon saa 4-5 krt/pvä siivota ja kihveli viuhuu himruista vauhtia pitkin kämppää imurista puhumattakaan. Tai sitten mä vaan oon hysteerinen hajusta ja hiekasta. Hiekka on kyllä parasta mahollista eikä helposti haise. Joda on selkeästi porukasta se joka pärjää omasta mielestään ihan itsekin. Se ei ole niin ihmisläheinen kuin Jästi tai Joe. Kaikki pienet ovat koirien suosikkeja. Nemo on keksinyt uuden leikin "mistä kissa kurkkaa", jota on varsin helppo pelata ja sitä jaksaa vaikka puolikin tuntia putkeen leikkiä. Leikki menee niin että kissat menevät kaikki eteisessä olevan puupenkin alle ja Nemo vaanii leikkiasennossa häntä (ja koko koira) viuhuen ja kieli roikkuen. Aina kun joku kissa laittaa päänsä esiin penkin alta, Nemo läppäsee siihen tassulla ja jää taas vaanimaan. Joskus kissat yllättävät ja läppäsevät takaisin mikä ei Nemo näytä haittaavan. Nemon mielestä on myös hienoa käydä vetämässä kissojen eväät jos jotain on kuppeihin jäänyt. Mä oon kyllä yrittänyt vihjaista että kissan pirulaiset kasvavat niistä vielä ohi. Ja Nismo hoitaa...ja hoitaa..putsaa korvia ja katselee pienten touhuja silmä tarkkana. Siitä on tullut pehmo. Hiski suhtautuu myös pieniin oikein positiivisesti eikä edes niiden juoksuaskeleet aiheuta napsintaa. Todella nätisti katsoo ja tykkää. Hauska katsella niiden touhuja! Kuukauden päästä kun ne tosissaan menevät jo lujaa voi olla aika kova meno ja melske..huh :)..
Se pukkaisi tänään Marjun agitreenejä. Katsotaan kuin meitin käy näin kisojen alla ;). Hiippurat saavat tulla tokoilemaan ja ralleilemaan.
Tuukka on muuten todella reipas koululainen ja Lassikin on skarpannut läksyjen kanssa. Me eilen hiippisten kanssa autettiin ja tehtiin niitä yhdessä. Tuukka on ollut siellä jo reilun viikon eikä vieläkään ole ollut jälki-istunnossa tai edes puhuttelussa vaikka me niin pelättiin :). Onhan se kiltti ja kohtelias, mutta kun vauhtia ja ääntä on joskus pikkuisen liikaa...
11.8.2010
Onnistuneita treenejä ja perheenlisäystä
Tuntuu pahalta kirjoittaa suru-uutisen perään. Kysymyksiä on kauheasti päässä ja mietiskelyä..silmätkin pullottavat itkemisestä. Mikään ei silti poista niitä kauniita muistoja.
Kohta loma on ohi. Perjantai aamuna klo 9 täytyy olla hakemassa työkaveria Espoossa ja siitä karauttaa satamaan. Lähetään koko duuniporukka Tallinnaan myyntikokoukseen. Yhden yön reissu vaan onneksi..vaikka kyllä siinäkin tulee jo ikävä kotiin.
Meille tuli sitten vahingossa perheenlisäystä oikein urakalla. Viime sunnuntaina kuunneltiin pihalla, että jostain kuuluu kovaa maukunaa ja ääni on ihan kuin pikkuisella kissalla. Tutkittiin asiaa ja löytyihän äänen tuottajat. Pihallamme metsän puolella on pino ylimääräiseksi jääneitä rakennuspalikoita pinossa ja pressu päällä. sinnehän joku kissaemo oli sitten keksinyt tekaista kolme pientä karvapalloa. Tutkittiin hetki tilannetta ja todettiin että otetaan ne sisälle. En usko että emo oli käynyt niiden luona ainakaan pariin päivään, koska olivat todella kuivia eikä yksi edes jaksanut mennä karkuun. Arviolta ovat n. 5-6 viikkoisia pieniä.
Tässä he esittäytyvät:
Tämä täysin musta sai nimekseen Joda. Nimi tulee Star Warsin Yodan mukaan koska onhan niissä pikkuisen samaa näköä :). Tämä on porukasta kaikkein pienin, eilen punnittuna painoa oli 444 g. Joda on sellainen keskiväliin putoaja luonteensa kanssa. Ei reippain, mutta ei arkakaan. Kovasti se kiipeilee lahjetta pitkin.
Tässä on porukan seurallisin kaveri. Hän sai nimekseen Joe. Pää on sitä luokkaa, että siitä saattaapi kasvaa hirmuisen kokoinen mörssäri. Painoerot muihin ei ole kyllä suuria, Joe eilen punnituksessa 452 g. Joe on ehdottomasti uteliain ja mukana joka paikassa.
Jästi on porukan arkajalka. Reipastuu kyllä koko ajan ja pyörii kyllä jaloissa ja tulee ihan innoissaan syliinkin, mutta kovat äänet ja vieraat ihmiset aiheuttavat saan tien pakoreissun suihkukaapin alle. Jästi on arviomme mukaan ainoa narttu, kaksi muuta ovat poikia. Jästi painoi saman verran kuin Joe, 452 g.
Me olimme niin päättäneet, että kissaa ei enää tule. Nämä sitten kuitenkin löysivät meidän luo. Jätimme palikkakasaan itkuhälyttimenkin jos emo tulee takaisin tai pentuja on lisää. Se ei ole kohahtanut kertaakaan. En usko että ne olisivat helteissä kovin pitkää selvinneet koska olivat tosiaan jo kuivuneita sunnuntaina. Ate sai loistoajatuksen kysyä Katin porukoilta ternimaitoa ja sitähän nuo ovat lipittäneet lautaselta. Myös raksut liotettuna ja kissan märkäruoka maistuu. Syövät siis itse ja reippaasti kaikki. Hassun luottavaisia ne kyllä on. Ei sähinöitä tai muuta, tulevat syliin ja kehräävät kovasti. Koirat ovat onnesta soikeita. Erityisesti Nismo joka hoitaisi pikkuisia vaan 24/7. Pöhköjä. Todella siistejä myös, ei korvapunkkeja, ei punkkeja, silmät ok, ei räkää nenussa, puhtaat turkit..tutkimisen halu on suuri ja on hauska katsella niiden painimista. Askel ei vielä ole varmin mahdollinen ja hyökkäyshypytkin menevät välillä ohi, mutta kyllä se siitä! Merkillistä myös se, että yksi pissavahinko on toistaiseksi käynyt, muuten käyvät kaikki laatikolla ja mahatkin on ok. Ate on myös mennyt ihan hassuksi, se juttelee niille kovasti ja johan me ollaan käyty ostamassa niille jos jonkimoista lelua ja raapimispuuta ;). Päätimme, että nämä ovat nyt sisäkissoja ainakin kesään 2011 asti ja katsotaan sitten viedäänkö valjaissa, tarhataan vai miten tehdään. Tuo tie kun on niin vieressä ja typerykset ajavat siinä ainakin sataa rajoituksista huolimatta :(.
Viime viikolla tuli treenattua melkein joka päivä. Eilen oli taas Marjun treenit ja Nismo pääsi tokoilemaan odotusajalla. Hiski on tehnyt kovasti mun kanssa agilitya ja pikkuiset ovat tokoilleet ja Nemolle olen antanut luvan mennä hyppyjä ilman rimoja + putkea ja keppejä kun toinen niin tykkää. Kiitos yllättäen muuttuneen aikataulun, on Nemon polvilekuri vasta 31.8..mrr. Nismo on ollut taas ok ja kaikki oudot oireet ovat kadonneet. Toisaalta olen tyytyväinen, mutta samalla pelkään koska ne taas alkaa. Hiski on ollut ihan huippupari kaikissa agilitytreeneissä. Se on ollut innokas ja kohtuullisen taitava. Pysäytyskontaktit ovat toimineet ja kepeistä tulee koko ajan varmempia ja nopeampia. Sisäänmenoista tykkään, mennään hyvään suuntaan. Irtoamista ollaan treenattu kovasti ja puolenvaihtoja monella ja taas monella eri tyylillä. Eiliset MArjun treenit olivat yliveto. Hiski meni todella hienosti, ei kontaktivirheitä, kepeille vaikeahko kulma ja silti otti oikein sisäänmenon. Hyppyrykelmä putkiansalla persjättö-valssi-persjättö oli ihan tosi hyvä ja vielä kahdesti peräkkäin.
Kuhmoisissa vietettiin pari päivää Aten sukulaisilla. Oltiin matkassa tietysti koko porukalla (kissoja ei vielä tuolloin ollut) ja vaunussa nukuttiin. On se kyllä hyvä ja kivasti mahdutaan kaikki! Koirat saivat viettää koiranelämää lenkkeillen ja vapaana juosten sekä kissoja jahdaten. Oli oikein mukavaa käydä ja saada hyvää ruokaa ja viettää aikaa.
Nismo ja Nemo ovat treenailleet pikkuisia juttuja joka päivä. Nemo keskittyy enemmän nyt rallyyn ja Nismo taasen pitkiin seuraamisiin ja ilokseni se niitä jo kestää hyvin! Paikallaanmakuutreenjä tarvitaan kovasti..tai lähinnä ohjaaja tarvitsee..mä kun pelkään että joku tulee sen kimppuun kentällä..ihan ok pysyy, nousee herkästi palatessa perusasentoon ilman käskyä. Nemo on kyllä hassu. Sille kun antaa käskyn niin palkan on tultava heti tai se on ehtinyt jo esittää kaikki osaamansa temput sekunnissa :D. Pönttö kirppu! Nismo on taas ollut oma itsensä, kiihkeä ja kontaktinhakuinen. Tykkään kovasti sen seuraamisesta ja käännöksistä. Agilitya en vielä Nismolla ole uskaltanut muuten kuin kontakteja. Pikkuhiljaa kun se terveeltä vaikuttaa :)
Hui kun tuli pitkä ja silti puolet jäi kertomatta ja laittamatta. On ollut aivan upeaa lomailla, tavata ystäviä ja sukulaisia, reissuilla ja olla ihan vaan kotonakin. Viettää aikaa ihmisten kanssa jotka tekevät elämästä niin hirmuisen hienoa. Eilen kun pötköttelin illalla myöhään Aten kainalossa, oli olo taas sellainen ettei sitä voi pukea mitenkään sanoiksi. Se vaan tuntuu niin pirun hyvältä.
Nyt napsaan kirppuset autoon ja painun lenkille siskon kanssa :)
Kohta loma on ohi. Perjantai aamuna klo 9 täytyy olla hakemassa työkaveria Espoossa ja siitä karauttaa satamaan. Lähetään koko duuniporukka Tallinnaan myyntikokoukseen. Yhden yön reissu vaan onneksi..vaikka kyllä siinäkin tulee jo ikävä kotiin.
Meille tuli sitten vahingossa perheenlisäystä oikein urakalla. Viime sunnuntaina kuunneltiin pihalla, että jostain kuuluu kovaa maukunaa ja ääni on ihan kuin pikkuisella kissalla. Tutkittiin asiaa ja löytyihän äänen tuottajat. Pihallamme metsän puolella on pino ylimääräiseksi jääneitä rakennuspalikoita pinossa ja pressu päällä. sinnehän joku kissaemo oli sitten keksinyt tekaista kolme pientä karvapalloa. Tutkittiin hetki tilannetta ja todettiin että otetaan ne sisälle. En usko että emo oli käynyt niiden luona ainakaan pariin päivään, koska olivat todella kuivia eikä yksi edes jaksanut mennä karkuun. Arviolta ovat n. 5-6 viikkoisia pieniä.
Tässä he esittäytyvät:
Tämä täysin musta sai nimekseen Joda. Nimi tulee Star Warsin Yodan mukaan koska onhan niissä pikkuisen samaa näköä :). Tämä on porukasta kaikkein pienin, eilen punnittuna painoa oli 444 g. Joda on sellainen keskiväliin putoaja luonteensa kanssa. Ei reippain, mutta ei arkakaan. Kovasti se kiipeilee lahjetta pitkin.
Tässä on porukan seurallisin kaveri. Hän sai nimekseen Joe. Pää on sitä luokkaa, että siitä saattaapi kasvaa hirmuisen kokoinen mörssäri. Painoerot muihin ei ole kyllä suuria, Joe eilen punnituksessa 452 g. Joe on ehdottomasti uteliain ja mukana joka paikassa.
Jästi on porukan arkajalka. Reipastuu kyllä koko ajan ja pyörii kyllä jaloissa ja tulee ihan innoissaan syliinkin, mutta kovat äänet ja vieraat ihmiset aiheuttavat saan tien pakoreissun suihkukaapin alle. Jästi on arviomme mukaan ainoa narttu, kaksi muuta ovat poikia. Jästi painoi saman verran kuin Joe, 452 g.
Me olimme niin päättäneet, että kissaa ei enää tule. Nämä sitten kuitenkin löysivät meidän luo. Jätimme palikkakasaan itkuhälyttimenkin jos emo tulee takaisin tai pentuja on lisää. Se ei ole kohahtanut kertaakaan. En usko että ne olisivat helteissä kovin pitkää selvinneet koska olivat tosiaan jo kuivuneita sunnuntaina. Ate sai loistoajatuksen kysyä Katin porukoilta ternimaitoa ja sitähän nuo ovat lipittäneet lautaselta. Myös raksut liotettuna ja kissan märkäruoka maistuu. Syövät siis itse ja reippaasti kaikki. Hassun luottavaisia ne kyllä on. Ei sähinöitä tai muuta, tulevat syliin ja kehräävät kovasti. Koirat ovat onnesta soikeita. Erityisesti Nismo joka hoitaisi pikkuisia vaan 24/7. Pöhköjä. Todella siistejä myös, ei korvapunkkeja, ei punkkeja, silmät ok, ei räkää nenussa, puhtaat turkit..tutkimisen halu on suuri ja on hauska katsella niiden painimista. Askel ei vielä ole varmin mahdollinen ja hyökkäyshypytkin menevät välillä ohi, mutta kyllä se siitä! Merkillistä myös se, että yksi pissavahinko on toistaiseksi käynyt, muuten käyvät kaikki laatikolla ja mahatkin on ok. Ate on myös mennyt ihan hassuksi, se juttelee niille kovasti ja johan me ollaan käyty ostamassa niille jos jonkimoista lelua ja raapimispuuta ;). Päätimme, että nämä ovat nyt sisäkissoja ainakin kesään 2011 asti ja katsotaan sitten viedäänkö valjaissa, tarhataan vai miten tehdään. Tuo tie kun on niin vieressä ja typerykset ajavat siinä ainakin sataa rajoituksista huolimatta :(.
Viime viikolla tuli treenattua melkein joka päivä. Eilen oli taas Marjun treenit ja Nismo pääsi tokoilemaan odotusajalla. Hiski on tehnyt kovasti mun kanssa agilitya ja pikkuiset ovat tokoilleet ja Nemolle olen antanut luvan mennä hyppyjä ilman rimoja + putkea ja keppejä kun toinen niin tykkää. Kiitos yllättäen muuttuneen aikataulun, on Nemon polvilekuri vasta 31.8..mrr. Nismo on ollut taas ok ja kaikki oudot oireet ovat kadonneet. Toisaalta olen tyytyväinen, mutta samalla pelkään koska ne taas alkaa. Hiski on ollut ihan huippupari kaikissa agilitytreeneissä. Se on ollut innokas ja kohtuullisen taitava. Pysäytyskontaktit ovat toimineet ja kepeistä tulee koko ajan varmempia ja nopeampia. Sisäänmenoista tykkään, mennään hyvään suuntaan. Irtoamista ollaan treenattu kovasti ja puolenvaihtoja monella ja taas monella eri tyylillä. Eiliset MArjun treenit olivat yliveto. Hiski meni todella hienosti, ei kontaktivirheitä, kepeille vaikeahko kulma ja silti otti oikein sisäänmenon. Hyppyrykelmä putkiansalla persjättö-valssi-persjättö oli ihan tosi hyvä ja vielä kahdesti peräkkäin.
Kuhmoisissa vietettiin pari päivää Aten sukulaisilla. Oltiin matkassa tietysti koko porukalla (kissoja ei vielä tuolloin ollut) ja vaunussa nukuttiin. On se kyllä hyvä ja kivasti mahdutaan kaikki! Koirat saivat viettää koiranelämää lenkkeillen ja vapaana juosten sekä kissoja jahdaten. Oli oikein mukavaa käydä ja saada hyvää ruokaa ja viettää aikaa.
Nismo ja Nemo ovat treenailleet pikkuisia juttuja joka päivä. Nemo keskittyy enemmän nyt rallyyn ja Nismo taasen pitkiin seuraamisiin ja ilokseni se niitä jo kestää hyvin! Paikallaanmakuutreenjä tarvitaan kovasti..tai lähinnä ohjaaja tarvitsee..mä kun pelkään että joku tulee sen kimppuun kentällä..ihan ok pysyy, nousee herkästi palatessa perusasentoon ilman käskyä. Nemo on kyllä hassu. Sille kun antaa käskyn niin palkan on tultava heti tai se on ehtinyt jo esittää kaikki osaamansa temput sekunnissa :D. Pönttö kirppu! Nismo on taas ollut oma itsensä, kiihkeä ja kontaktinhakuinen. Tykkään kovasti sen seuraamisesta ja käännöksistä. Agilitya en vielä Nismolla ole uskaltanut muuten kuin kontakteja. Pikkuhiljaa kun se terveeltä vaikuttaa :)
Hui kun tuli pitkä ja silti puolet jäi kertomatta ja laittamatta. On ollut aivan upeaa lomailla, tavata ystäviä ja sukulaisia, reissuilla ja olla ihan vaan kotonakin. Viettää aikaa ihmisten kanssa jotka tekevät elämästä niin hirmuisen hienoa. Eilen kun pötköttelin illalla myöhään Aten kainalossa, oli olo taas sellainen ettei sitä voi pukea mitenkään sanoiksi. Se vaan tuntuu niin pirun hyvältä.
Nyt napsaan kirppuset autoon ja painun lenkille siskon kanssa :)
10.8.2010
Nuku rauhassa tiikerikuvioitu ystävä
Niin kovin surullisia uutisia. Paljon olisi muutakin koirista, treeneistä, menoista jne, mutta nyt on tilaa vain tälle suru-uutiselle jonka sain äskettäin.
Rakas Ruttu on on jouduttu lopettamaan äkillisen käytöshäiriön takia. Ruttu viihtyi Nortin ja Camin kanssa paremmin kuin hyvin. Heillä meni arki kivasti eikä mitään ongelmia ollut. Viimeisen viikon ajan Rutulla oli ollut lyhytaikaisia kohtauksia joiden aikana se oli liikkunut holtittomasti, juosten esimerkiksi päin seiniä eikä se ollut tunnistanut perheenjäseniään. Viimeisenä yönään perhe oli havahtunut Rutun pitkäkestoiseen kouristeluun ja siihen että se oli ripuloinut ja pissannut alleen. Päättivät odottaa aamuun eläinlääkäriin menon kanssa ja päästivät sen aamulla ulos. Ruttu oli juossut ulkona holtittomasti ja käynyt perheen nuorimmaisen lapsen kimppuun aiheuttaen käteen rumat jäljet. Ruttu oli myös riepotellut lasta paidasta eikä ollut antanut raivopäissään kiinni. Päästäessään irti lapsesta, se oli juossut holtittomasti ja purrut sen jälkeen perheen toista koiraa päähän voimakkaasti. Nortti ja Cami olivat joutuneet tekemään välittömästi päätöksen lopetuksesta, sillä tilanne oli hengenvaarallinen ja täysin ennalta arvaamattomissa. Mitään häiriökäytöstä ei ollut aikaisemmin.
Kaikki Rutun tavanneet tietävät millainen se oli. Se ei koskaan olisi omana itsenään aiheuttanut kenellekään mitään tuollaista. Se ei ikinä käyttäytynyt aggressiivisesti lapsille tai muillekaan ihmisille eikä koirillekaan. Päinvastoin, oli aina kaikkien kaveri. Perhe ei ollut myöskään osannut lainkaan odottaa tällaista tapahtuvaksi, koska mitään merkkejä moisesta ei ollut. Ruttu rakasti lapsia, se rakasti ihmisiä. Se ei koskaan ole uhmannut ihmistä millään tavalla. Ei ikinä.
Minä olisin niin toivonut Rutun elämälle toisenlaista loppua vaikka tiedän, että tällaisessa tilanteessa lopetus oli ainut vaihtoehto. Ruttu oli kuitenkin hieno eläin. Se oli henkeen ja vereen ihmisen ystävä ja lauman jäsen. Aina mukana kaikessa ja antoi asiaan kuin asiaan kaikkensa.
Jos Ruttu kuulet minua, niin haluaisin kertoa miten pahalta minusta tuntuu. Toivon ettei sinulla ole ehtinyt olla kovia kipuja. Toivon, että muistat miten ihanaa meillä oli yhdessä. Toivon, että tiedät kuinka paljon minulle merkitsit. Miten paljon minulle annoit, miten kovasti minua opetit. Minun on sinua niin ikävä.
Ei tule koskaan toista Rutun kaltaista. Jäi niin paljon kauniita ja arvokkaista muistoja.
Nuku rauhassa rakas ystävä.
Rakas Ruttu on on jouduttu lopettamaan äkillisen käytöshäiriön takia. Ruttu viihtyi Nortin ja Camin kanssa paremmin kuin hyvin. Heillä meni arki kivasti eikä mitään ongelmia ollut. Viimeisen viikon ajan Rutulla oli ollut lyhytaikaisia kohtauksia joiden aikana se oli liikkunut holtittomasti, juosten esimerkiksi päin seiniä eikä se ollut tunnistanut perheenjäseniään. Viimeisenä yönään perhe oli havahtunut Rutun pitkäkestoiseen kouristeluun ja siihen että se oli ripuloinut ja pissannut alleen. Päättivät odottaa aamuun eläinlääkäriin menon kanssa ja päästivät sen aamulla ulos. Ruttu oli juossut ulkona holtittomasti ja käynyt perheen nuorimmaisen lapsen kimppuun aiheuttaen käteen rumat jäljet. Ruttu oli myös riepotellut lasta paidasta eikä ollut antanut raivopäissään kiinni. Päästäessään irti lapsesta, se oli juossut holtittomasti ja purrut sen jälkeen perheen toista koiraa päähän voimakkaasti. Nortti ja Cami olivat joutuneet tekemään välittömästi päätöksen lopetuksesta, sillä tilanne oli hengenvaarallinen ja täysin ennalta arvaamattomissa. Mitään häiriökäytöstä ei ollut aikaisemmin.
Kaikki Rutun tavanneet tietävät millainen se oli. Se ei koskaan olisi omana itsenään aiheuttanut kenellekään mitään tuollaista. Se ei ikinä käyttäytynyt aggressiivisesti lapsille tai muillekaan ihmisille eikä koirillekaan. Päinvastoin, oli aina kaikkien kaveri. Perhe ei ollut myöskään osannut lainkaan odottaa tällaista tapahtuvaksi, koska mitään merkkejä moisesta ei ollut. Ruttu rakasti lapsia, se rakasti ihmisiä. Se ei koskaan ole uhmannut ihmistä millään tavalla. Ei ikinä.
Minä olisin niin toivonut Rutun elämälle toisenlaista loppua vaikka tiedän, että tällaisessa tilanteessa lopetus oli ainut vaihtoehto. Ruttu oli kuitenkin hieno eläin. Se oli henkeen ja vereen ihmisen ystävä ja lauman jäsen. Aina mukana kaikessa ja antoi asiaan kuin asiaan kaikkensa.
Jos Ruttu kuulet minua, niin haluaisin kertoa miten pahalta minusta tuntuu. Toivon ettei sinulla ole ehtinyt olla kovia kipuja. Toivon, että muistat miten ihanaa meillä oli yhdessä. Toivon, että tiedät kuinka paljon minulle merkitsit. Miten paljon minulle annoit, miten kovasti minua opetit. Minun on sinua niin ikävä.
Ei tule koskaan toista Rutun kaltaista. Jäi niin paljon kauniita ja arvokkaista muistoja.
Nuku rauhassa rakas ystävä.
4.8.2010
Aamuvirkkuilua + paluu treeniryhmään
Kesätauko on virallisesti koulutuksien osalta päättynyt. Eipä noissa helteissä kyllä olisi voinut siihen aikaa mitään tehdäkään. Tiistaina siis Hiskin kanssa Marjun ryhmässä. Katkerin mielin kaipailin jaloissa sykyilevää Nemoa treenikentälle :(...
MArju oli tehnyt todella monipuoliset ja kivat treenit!! Hyppyharjoituksia oli sekä puolikuulla että suoralla. Hiski selviytyi niistä paremmin kuin osasin kuvitella? Sen hyppytekniikka ei ole ollut paras (eikä kevyin!) mahdollinen ja onhan sitä vieläkin hiottava, mutta tiistaina oli ihan ok näköistä menoa! Hiski myös tykkäsi erityisesti puolikuusta ja sain samalla kivasti treenattua sylkkäriä ajaessani sitä siihen uudestaan. Näitä ehdottomasti omiinkiin treenaamisiin enempi!
Radalla parikin erilaista pätkää. Ensiksi keinu ja neljän hypyn kuvio + putki. Kuviota vaihdellen, perusvalssi, persjättö ja takaaleikkauksia. Olin todella yllättynyt siitä, että valssi oli meille ehdottomasti vaikein ja takaaleikkaus helpoin? Todella outoa..persjättö oli kohtuullisen varma kunhan sain taas jalkani mukaan touhuun. Keinulle Hiski sitten keksikin että hän juoksee täysiä päähän pysähtyy, PERUUTTAA ja hyppää alas?! Eli ottaa kontaktin, peruuttaa ja tulee sivusta alas. Ei sitten ihan sopinut vaan hiottiin hetki ;). Putkeen irttoukset olivat kohtuullisia ja kesti niihin takaaleikkauksia hyvin. Toisella pätkällä aiheena kontaktit. Puomi oli ok, otti ylös- ja alasmenot. Vaatii kyllä ylösmenolle aika tiukan käskytyksen, muuten laukkaaskeleella yli niin että kohahtaa. A:lla olikin sitten vaikeuksia. Targetilla kuitenkin ok ja kesti irtomaisenkin siitä. Vähän himmailua toistoilla, mutta loppuasennista eli itse siitä kontaktin ottamisesta kyllä tykkäsin. Takaakierrotkin toimi eikä lämmennyt ollenkaan övereihin vaikka puri leluun hoffimaisen uunona ja retuutti :). Keppejä sitten ja pikkuhiljaa välimatkaa. Enempi pitäisi tehdä toistoja sillä suruisen kuuluisalla "väärällä" puolella..kepeillä oli jostain syystä hidas verrattuna normiin, ehkä vain väsymys jo treenien päätteeksi? Kokonaisuudessaan kivat ja antoisat treenit!!! Loppuun sitten rehattiin, mutustettiin palkkaluu ja juostiinkin vähän. Tottiskin toimi siinä sivussa. Niin ja MArjusta tuli Hiskin rakkauden kohde, tuijotteli sitä silmät ymmyrkäisenä :)
Tänään aamuvirkkuna kentällä klo 7! Otin kaikki koirat mukaan Nismon ollessa ihan terveen oloinen taas. Katselimme Aten kanssa ukkosta yöllä kahteen asti joten kun kello soi kuudelta, meinasin kääntää vaan kylkeä. Hiski sai puuhastella ensi. Aiheena valssit ja kepit sekä yksittäisiä kontakteja. Valssit takkusivat jälleen enkä oikein saanut niitä sujumaan ollenkaan. Rytmitys oli ihan väärä ja sitten alkoi jo molemmat turhautumaan, sekä koira että ohjaaja. Kun olin myöhässä niin Hiskihän oli jo putkessa niin että häntä vaan vilahti. Unohdettiin sitten valssi esteillä kokonaan ja "kuivaharjoiteltiin" vähän paremmin tuloksin. Kepit oli kivat ja kohtuullisen nopeatkin Hiskille, tykkäsin kovasti ja pystyn jo pikkuisen sisäänmenossa jättäytymäänkin ja luottamaan että menee. Tarkoituksella puomi keppien jälkeen ja pirulainen yrittikin sinne pari kertaa varastaa. Kontakteille targetti ja hyvin pysähtyi myös A:lla ja kesti irtoamisen vauhdissakin..mutta sitten ylösmenot..pöh ja pah..molemmille ryysäsi ja meni niin pirun hilkulle. Tarkempaa lähestymistä niin parani.
Nemolle ajattelin kokeilla että mitä tekee jos pudotan rimat maahan. Hyppääkö vai juokseeko vain yli? Ajattelin että jos juoksee yli niin uskallan tehdä kun intoa esteille tuntui olevan kovasti. Testasin ja ei hypännyt yhtään. Niimpä alettiin "pyörittämään". Voi piru miten meitä molempia nauratti! Rakas pikkuinen Nemiskuukkeli. Se oli niin hassu ja innokas ja kiihkeä pieni. Voi että..kaikenmaailman kuviot heitettiin parilla "hypyllä" ja putkella. Kontaktiesteille en edes uskaltanut. Mitä sitä turhaan pelleilemään kun on rikki niin on rikki. Riippukielenä se ui vielä lopuksi vesikupissa :). Halailtiin ja pusuteltiin ja Nemo läppäsi tassullakin nenään siinä treenien päätteeksi.
Nismoa jännitin vielä enemmän. Mitä jos siihen kuitenkin sattuu? Mitä jos se ei vielä ole valmis tokoilemaan? Pohdin ja arvoin mutta otin sen kuitenkin. Siinä sekunnissa kun tuli autosta, tarjosi jo perusasentoa?! Tehtiin lyhyet, mutta sitäkin kiihkeämmät treenit. Jos voi sanoa että koira toimii kuin ajatus niin sen Nismo teki. Se oli huippu eikä edes huutanut mennessään. Se oli tiivis ja kontaktinhauinen, nopea käännöksissä ja yhdellä käskyllä toimi jopa liikkeestä seisominen ilman käsimerkkiä. Luoksetulo oli oikein vauhdikas ja jäi istumaan eteen häntä heiluen! Meinasin itkuun purskahtaa...mun pieni koirani teki todella hyvät treenit tiputtaen samalla suurimman huolen sen terveydestä mun harteilta.
KIITOS KATI AAMUKAFFESTA ;) !!!
Tänään piipahdettiin sitten vielä Nismon ja Nemon kanssa ystävälläni Jaanalla ja menomatkalla pysähdyttiin Lempolan ulkoilualueelle leikkimään piilosta. Koirat istumaan tai makaamaan, itse piiloon ja vapautus. Voi että kun toisilla oli hauskaa :). Nähtiin monet "piruetit" ja juoksukilarit!
Rakastan elämääni niin hirmuisen kovasti.
MArju oli tehnyt todella monipuoliset ja kivat treenit!! Hyppyharjoituksia oli sekä puolikuulla että suoralla. Hiski selviytyi niistä paremmin kuin osasin kuvitella? Sen hyppytekniikka ei ole ollut paras (eikä kevyin!) mahdollinen ja onhan sitä vieläkin hiottava, mutta tiistaina oli ihan ok näköistä menoa! Hiski myös tykkäsi erityisesti puolikuusta ja sain samalla kivasti treenattua sylkkäriä ajaessani sitä siihen uudestaan. Näitä ehdottomasti omiinkiin treenaamisiin enempi!
Radalla parikin erilaista pätkää. Ensiksi keinu ja neljän hypyn kuvio + putki. Kuviota vaihdellen, perusvalssi, persjättö ja takaaleikkauksia. Olin todella yllättynyt siitä, että valssi oli meille ehdottomasti vaikein ja takaaleikkaus helpoin? Todella outoa..persjättö oli kohtuullisen varma kunhan sain taas jalkani mukaan touhuun. Keinulle Hiski sitten keksikin että hän juoksee täysiä päähän pysähtyy, PERUUTTAA ja hyppää alas?! Eli ottaa kontaktin, peruuttaa ja tulee sivusta alas. Ei sitten ihan sopinut vaan hiottiin hetki ;). Putkeen irttoukset olivat kohtuullisia ja kesti niihin takaaleikkauksia hyvin. Toisella pätkällä aiheena kontaktit. Puomi oli ok, otti ylös- ja alasmenot. Vaatii kyllä ylösmenolle aika tiukan käskytyksen, muuten laukkaaskeleella yli niin että kohahtaa. A:lla olikin sitten vaikeuksia. Targetilla kuitenkin ok ja kesti irtomaisenkin siitä. Vähän himmailua toistoilla, mutta loppuasennista eli itse siitä kontaktin ottamisesta kyllä tykkäsin. Takaakierrotkin toimi eikä lämmennyt ollenkaan övereihin vaikka puri leluun hoffimaisen uunona ja retuutti :). Keppejä sitten ja pikkuhiljaa välimatkaa. Enempi pitäisi tehdä toistoja sillä suruisen kuuluisalla "väärällä" puolella..kepeillä oli jostain syystä hidas verrattuna normiin, ehkä vain väsymys jo treenien päätteeksi? Kokonaisuudessaan kivat ja antoisat treenit!!! Loppuun sitten rehattiin, mutustettiin palkkaluu ja juostiinkin vähän. Tottiskin toimi siinä sivussa. Niin ja MArjusta tuli Hiskin rakkauden kohde, tuijotteli sitä silmät ymmyrkäisenä :)
Tänään aamuvirkkuna kentällä klo 7! Otin kaikki koirat mukaan Nismon ollessa ihan terveen oloinen taas. Katselimme Aten kanssa ukkosta yöllä kahteen asti joten kun kello soi kuudelta, meinasin kääntää vaan kylkeä. Hiski sai puuhastella ensi. Aiheena valssit ja kepit sekä yksittäisiä kontakteja. Valssit takkusivat jälleen enkä oikein saanut niitä sujumaan ollenkaan. Rytmitys oli ihan väärä ja sitten alkoi jo molemmat turhautumaan, sekä koira että ohjaaja. Kun olin myöhässä niin Hiskihän oli jo putkessa niin että häntä vaan vilahti. Unohdettiin sitten valssi esteillä kokonaan ja "kuivaharjoiteltiin" vähän paremmin tuloksin. Kepit oli kivat ja kohtuullisen nopeatkin Hiskille, tykkäsin kovasti ja pystyn jo pikkuisen sisäänmenossa jättäytymäänkin ja luottamaan että menee. Tarkoituksella puomi keppien jälkeen ja pirulainen yrittikin sinne pari kertaa varastaa. Kontakteille targetti ja hyvin pysähtyi myös A:lla ja kesti irtoamisen vauhdissakin..mutta sitten ylösmenot..pöh ja pah..molemmille ryysäsi ja meni niin pirun hilkulle. Tarkempaa lähestymistä niin parani.
Nemolle ajattelin kokeilla että mitä tekee jos pudotan rimat maahan. Hyppääkö vai juokseeko vain yli? Ajattelin että jos juoksee yli niin uskallan tehdä kun intoa esteille tuntui olevan kovasti. Testasin ja ei hypännyt yhtään. Niimpä alettiin "pyörittämään". Voi piru miten meitä molempia nauratti! Rakas pikkuinen Nemiskuukkeli. Se oli niin hassu ja innokas ja kiihkeä pieni. Voi että..kaikenmaailman kuviot heitettiin parilla "hypyllä" ja putkella. Kontaktiesteille en edes uskaltanut. Mitä sitä turhaan pelleilemään kun on rikki niin on rikki. Riippukielenä se ui vielä lopuksi vesikupissa :). Halailtiin ja pusuteltiin ja Nemo läppäsi tassullakin nenään siinä treenien päätteeksi.
Nismoa jännitin vielä enemmän. Mitä jos siihen kuitenkin sattuu? Mitä jos se ei vielä ole valmis tokoilemaan? Pohdin ja arvoin mutta otin sen kuitenkin. Siinä sekunnissa kun tuli autosta, tarjosi jo perusasentoa?! Tehtiin lyhyet, mutta sitäkin kiihkeämmät treenit. Jos voi sanoa että koira toimii kuin ajatus niin sen Nismo teki. Se oli huippu eikä edes huutanut mennessään. Se oli tiivis ja kontaktinhauinen, nopea käännöksissä ja yhdellä käskyllä toimi jopa liikkeestä seisominen ilman käsimerkkiä. Luoksetulo oli oikein vauhdikas ja jäi istumaan eteen häntä heiluen! Meinasin itkuun purskahtaa...mun pieni koirani teki todella hyvät treenit tiputtaen samalla suurimman huolen sen terveydestä mun harteilta.
KIITOS KATI AAMUKAFFESTA ;) !!!
Tänään piipahdettiin sitten vielä Nismon ja Nemon kanssa ystävälläni Jaanalla ja menomatkalla pysähdyttiin Lempolan ulkoilualueelle leikkimään piilosta. Koirat istumaan tai makaamaan, itse piiloon ja vapautus. Voi että kun toisilla oli hauskaa :). Nähtiin monet "piruetit" ja juoksukilarit!
Rakastan elämääni niin hirmuisen kovasti.
2.8.2010
Joskus tauko antaa positiivista potkua!!!
Näin kävi minulle ja Hiskille agility kanssa! Treenitaukoa kentältä oli kertynyt, Hiski kun on kovin ajanut jälkeä, tehnyt tottista ja tokoa, kilpaillut, käynyt näyttelyissä....ja treenannut rallya mun kanssa joten kaikkea ei ihan oo kalenteriin mahtunut :D !
Olin varannut kentän aamusta klo 7-8 ja ensin tuntui kuudelta noustessa että mä ehkä oon umpihullu. Siihen aikaan pystyssä ja pakkaamassa treeniliiviä?! Nismo ja Nemo ovat myös näemmä tottuneet lomarytmiin ja olivat kovin unisen näköisiä kun heidät herätettiin paria tuntia "normaalia" aikaisemmin. Ne eivät kuitenkaan päässet mukaan vaan jäivät kotosalle kera aamupalan. Hiski ei pitänyt mua yhtään hulluna, päinvastoin, se meinasi jyrätä muta kun näki että nyt on treenikamat päällä! Ilma oli mitä parhain, kirkas ja viileä.
Tein pikkuisen radan jossa meille vaikeita pikkujuttuja. Lähtöön heti kakkoshypylle 90 asteen kääntö ja vastaanotto vasta sieltä kakkoshypyn takaa..tulee helposti niistä usein ohi, mutta aamulla siitä ei ollut merkkiäkään ja kääntyikin todella näpsäkästi! Kolmosena kepit..ekalla kerralla tuli niin lujaa eikä ragoinut mun jarrutukseen ja taakse jättäytymiseen, että meinasi kepit mennä vähän uuteen uskoon. Törmäsi mutta ei mennyt sekaisin vaan pujotteli tosi kivasti, mun juostessa vieressä, jee! Keppien jälkeen taas 90 astetta ihan siitä syystä, että nekin ovat meille hankalia kun en pysty sillä ottamaan niin paljoa vielä kepeiltä etäisyyttä kun haluaisin. Jos taytyy suoraan irrota eteen tai putkelle (oli se missä vaan) niin no problemo, mutta hyppy ei oikein toimi isoilla käännöksillä keppien jälkeen olematta töks töks töks ja en mä niihin viitseisi aina valssaillakaan kun ei se ole todellakaan mikään fiksu ratkaisu useimmiten. Niimpä sitä treenattiin. Pari ekaa kertaa jäi pyörimään jalkoihin ja itse ohjauksesta tuli aika kökkö..sitten alkoi sujumaan ja jopa poispäinkäännös +takaaleikaus toimi keppien jälkeen esteille hyppy +rengas! Hiskille ja mulle se oli ihan wau! Putkeen irrotuksia tehtiin myös sekä pätkää hypyistä joita piti vähän osata hakeakin putken jälkeen. Yhdestäkään hypystä ei tullut ohi! Yhdistlmä hyppy+hyppy+putki+A..oikein vauhtisuora ihan siksi että saisin jäljiteltyä niitä kisatilanteita joissa se kontaktien hallinta pettää. Niin se sitten pettikin ekalla kerralla ja roiskaisi A:n alasmenon. Ylösmenoa ei kertaakaan. Toki palautin kontaktille ja sitten otettiinkin niitä ihan pelkästään muutamia toistoja ja uusi yritys vauhdilla samalla pätkälle ja SE PYSÄHTYI ja jäikin piru vie siihen kun otin etäisyyttä! Otin siitä oikein kuvankin mutta kun se on kännykässä ja piuha duunissa niin linkitän sen myöhemmin. Kommentoinkin Atelle että voin sitten kisojen jälkeen katsoa sitä kuvaa ja ajatella että näin sen olisi PITÄNYT mennä :D ! Kokonaisuudessaan tosi onnistunut kokonaisuus ja hyviä kohtia ja hyviä treenialueita. Vaikka oli virtaa niin yli ei mennyt kertaakaan vaikka lelullakin revitin ihan kiitettävästi. Vautsi ja jee! Loppupalkaksi nurmikkokieriskelyä, juoksemista ja luu. Ja miten kivaa olikaan tulla kotiin, juuri heränneen Aten kanssa aamupalapöytään ja kertoa miten meni :).
Ilmoitin Hiskin neljään starttiin, 2 Lohjalla ja 2 Orivedellä (hoffimestikset)...iiks!
Pieni Nismo ei vieläkään ole oma itsensä. Niinpä en uskaltanut sitä vielä tänään viedä arkitottikseen. Ollaan lenkkeilty taas jo pitkiäkin matkoja, mutta jokin mun mielestä mättää :(. Tulee ihan ok:sti, liikkuu ihan hyvin, mutta se normaali Nismo joka on aina paahtanut etunenässä etiäpäin niin jättäytyy nyt Nemon taakse kulkemaan..jotain hassua siinä on..mutta tarkkaillaan ja katsotaan mihin/mitä seuraavaksi. Huolestuttaa niin hirmuisesti. Peruutin myös meijän rallytokokisat ja SM kisatkin on vaakalaudalla. Tärkeintä on saada pieni kuntoon!
Pikkuinen Nemo on saanut temppuilla ja lenkkeillä kovasti. Pomoakin (Ninan klein) ollaan käyty katsomassa ja ne painii ja juoksee peräkanaa ihan miljoonaa :D ! Ollaan kyläilty ja vaan oltukin ja nautittu lomasta. Meillä on ollut oikein mukavaa!
Loppuviikosta startataan kohti Kuhmoisia!
Olin varannut kentän aamusta klo 7-8 ja ensin tuntui kuudelta noustessa että mä ehkä oon umpihullu. Siihen aikaan pystyssä ja pakkaamassa treeniliiviä?! Nismo ja Nemo ovat myös näemmä tottuneet lomarytmiin ja olivat kovin unisen näköisiä kun heidät herätettiin paria tuntia "normaalia" aikaisemmin. Ne eivät kuitenkaan päässet mukaan vaan jäivät kotosalle kera aamupalan. Hiski ei pitänyt mua yhtään hulluna, päinvastoin, se meinasi jyrätä muta kun näki että nyt on treenikamat päällä! Ilma oli mitä parhain, kirkas ja viileä.
Tein pikkuisen radan jossa meille vaikeita pikkujuttuja. Lähtöön heti kakkoshypylle 90 asteen kääntö ja vastaanotto vasta sieltä kakkoshypyn takaa..tulee helposti niistä usein ohi, mutta aamulla siitä ei ollut merkkiäkään ja kääntyikin todella näpsäkästi! Kolmosena kepit..ekalla kerralla tuli niin lujaa eikä ragoinut mun jarrutukseen ja taakse jättäytymiseen, että meinasi kepit mennä vähän uuteen uskoon. Törmäsi mutta ei mennyt sekaisin vaan pujotteli tosi kivasti, mun juostessa vieressä, jee! Keppien jälkeen taas 90 astetta ihan siitä syystä, että nekin ovat meille hankalia kun en pysty sillä ottamaan niin paljoa vielä kepeiltä etäisyyttä kun haluaisin. Jos taytyy suoraan irrota eteen tai putkelle (oli se missä vaan) niin no problemo, mutta hyppy ei oikein toimi isoilla käännöksillä keppien jälkeen olematta töks töks töks ja en mä niihin viitseisi aina valssaillakaan kun ei se ole todellakaan mikään fiksu ratkaisu useimmiten. Niimpä sitä treenattiin. Pari ekaa kertaa jäi pyörimään jalkoihin ja itse ohjauksesta tuli aika kökkö..sitten alkoi sujumaan ja jopa poispäinkäännös +takaaleikaus toimi keppien jälkeen esteille hyppy +rengas! Hiskille ja mulle se oli ihan wau! Putkeen irrotuksia tehtiin myös sekä pätkää hypyistä joita piti vähän osata hakeakin putken jälkeen. Yhdestäkään hypystä ei tullut ohi! Yhdistlmä hyppy+hyppy+putki+A..oikein vauhtisuora ihan siksi että saisin jäljiteltyä niitä kisatilanteita joissa se kontaktien hallinta pettää. Niin se sitten pettikin ekalla kerralla ja roiskaisi A:n alasmenon. Ylösmenoa ei kertaakaan. Toki palautin kontaktille ja sitten otettiinkin niitä ihan pelkästään muutamia toistoja ja uusi yritys vauhdilla samalla pätkälle ja SE PYSÄHTYI ja jäikin piru vie siihen kun otin etäisyyttä! Otin siitä oikein kuvankin mutta kun se on kännykässä ja piuha duunissa niin linkitän sen myöhemmin. Kommentoinkin Atelle että voin sitten kisojen jälkeen katsoa sitä kuvaa ja ajatella että näin sen olisi PITÄNYT mennä :D ! Kokonaisuudessaan tosi onnistunut kokonaisuus ja hyviä kohtia ja hyviä treenialueita. Vaikka oli virtaa niin yli ei mennyt kertaakaan vaikka lelullakin revitin ihan kiitettävästi. Vautsi ja jee! Loppupalkaksi nurmikkokieriskelyä, juoksemista ja luu. Ja miten kivaa olikaan tulla kotiin, juuri heränneen Aten kanssa aamupalapöytään ja kertoa miten meni :).
Ilmoitin Hiskin neljään starttiin, 2 Lohjalla ja 2 Orivedellä (hoffimestikset)...iiks!
Pieni Nismo ei vieläkään ole oma itsensä. Niinpä en uskaltanut sitä vielä tänään viedä arkitottikseen. Ollaan lenkkeilty taas jo pitkiäkin matkoja, mutta jokin mun mielestä mättää :(. Tulee ihan ok:sti, liikkuu ihan hyvin, mutta se normaali Nismo joka on aina paahtanut etunenässä etiäpäin niin jättäytyy nyt Nemon taakse kulkemaan..jotain hassua siinä on..mutta tarkkaillaan ja katsotaan mihin/mitä seuraavaksi. Huolestuttaa niin hirmuisesti. Peruutin myös meijän rallytokokisat ja SM kisatkin on vaakalaudalla. Tärkeintä on saada pieni kuntoon!
Pikkuinen Nemo on saanut temppuilla ja lenkkeillä kovasti. Pomoakin (Ninan klein) ollaan käyty katsomassa ja ne painii ja juoksee peräkanaa ihan miljoonaa :D ! Ollaan kyläilty ja vaan oltukin ja nautittu lomasta. Meillä on ollut oikein mukavaa!
Loppuviikosta startataan kohti Kuhmoisia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)