Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

30.1.2011

Hankikahluuta

Tämä viikko me potkittiin etiäpäin ihan yksillä treeneillä, jotka tosiaan olivat tiistaina. Muutoin olemme keskittyneet ahkerasti hoffien kanssa hankikahluuseen ja hiippikset sitten taas ihan normiin lenkkeilyyn ja vapaana juoksemiseen. Pakkasta on ollut juuri sopivasti!

Nismo ja Nemo olivat lauantaina minun kanssani töissä. Todella hienosti taas käyttäytyivät ja vain yksi ihminen huomasi kassan takana, läppärilaukun päällä nukkuvan karvakasan, josta saattoi juuri ja juuri erottaa kahen pienen koiran päät. Ennen kotiinlähtöä saivat juosta pitkin parkkipaikkoja - tilaa löytyi enemmän kuin tarpeeksi siihen aikaan lauantaipäivästä :). Tarkoitus oli ottaa pienet vielä mummilaan mukaan iltapäivällä, kun olimme kutsuttuja sinne syömään. Päätin sitten jättää ne kuitenki kotiin "raskaan" työpäivän jälkeen.

Suureksi yllätyksekseni Nismo on löytänyt uuden kaverin ja se kaveri on vieläpä koira. Pimu, Katin rotikka on sen suuri ihailun kohde ja näimmepä tällä viikolla sellaisenkin tapahtuman, että en ollut uskoa silmiäni. Nismo meni Pimun luokse, nousi sitä vasten, nuolaisi kuonoon ja painoi päänsä sen rintakehään ihan kuin olisi halannut sitä. Dominointia ehkä, mutta koko tapahtuma näytti ihan terveeltä koiratoiminnalta ilman ärinöitä ja murinoita. Todella outoa Nismolta joka ei juurikaan kaveeraa kenenkään lauman ulkopuolisen kanssa.

Wilma kutsuttiin tänään leikkimään Hannan Lotan kanssa. Pikkuisen pelotti mitä tuleman pitää. Kaksi narttua ja Wilma vielä aika päällepäsmäri sorttia..Lotta on jonkun verran Wilmaa korkeampi ja huomattavasti massiivisempi, mutta myös paljon rauhallisempi. Ensitapaamisella Wilma nosti kaikki niskakarvat pystyyn, mutta meni nuuskimaan uutta tuttavuutta eikä murissut. Tilanne kesti hetken, tytöt tutkivat toisiaan ja Lotta kääntyi pois tilanteesta jatkaen matkaansa. Päästimme ne irti ja voi että miten ne nauttivat toistensa seurasta! Wilma selkeästi osasi lukea Lottaa ja ne ymmärsivät toisiaan, sillä leikki oli ihan erilaista kuin Hiskin kanssa. Ei mitään ärinöitä tai murinoita, eikä liian rajuakaan tai varovaistakaan. Ihan nappisuoritus kummaltakin. Ihmettelin, koska kun Wilma ja Hiski leikkii niin meteli on sitä luokkaa että oksat pois. Wilma ja Lotta harrastivat nimenomaan hankikahluuta ja nauttivat aurinkoisesta metsälenkistä. Leikistä huolimatta korvat oli myös hyvin auki ja ne pari kertaa mitä "kokeeksi" kutsuin, suhahti mustuainen hirmuista kyytiä luokse, koko ajan pysytteli näköpiirissä. Kivaa oli!

Tänään OLI tarkoitus mennä hoffien kanssa pulkkailemaan ja ottaa hiippiksetkin kyytiin, mutta pirun myrsky pilasi suunnitelmat - höh! Noh, parempi tuuri ensi viikolla. Jännitystä ensi viikolle alkaa muutenkin pukkaamaan. Lauantaina Nismo ja Wilma kisaavat rallytokossa ja Hiski agilityssa - IIK !

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan IHANA. Paljon ulkoilua, mutta myös kotona olemista ja ystävien kanssa hengailua. Ate, kiitos viikonlopusta - olet rakas :) ! *suukko*

26.1.2011

Vakkarireenit

Kerron vaan lyhyesti miten meni kaikilla, piru kun ei ehdi enää töissä näitä kirjottaa :D ! Noh, se tarkoittaa myös sitä että rahaa on kilissyt kassaan ja myynti on sellainen ainakin tässä kuussa että itse "herra-iso-herra" ulkomailta soitti ja kehui lukuja. Katsotaan kuinka kovin saa jatkossa puskea eteenpäin että pääsee lähelle kovaa budjettia. Huh. Kiitos asiakkaille.

Oli hauska eilen huomata kuinka paljon kehitystä on tapahtunut koirakoilla. Vitsit ja wau! Onnistumisien myötä oli myös paljon hymyileviä ja tuulettelevia koirakoita, se palkitsee :) . Mulla aloittaa ensi viikolla mun apukouluttaja + yksi meijän vanhoista koulutusohjaajista apulaisena mikä tarkoittaa sitä että tiistai-ilta lyhenee ja tehostuu omien koirien osalta ja mä pääsen aikasemmin kotiin - jee :).

Nemo sai kunnian koeajaa radan taas. Rimat maassa ja eikun menoksi! Nollana läpi 16 estettä ja pikkuinen lemmukuvioinen kirppu paahtoi sydämensä kyllyydestä. Putkeen irrotukset oli taas supereita. Tuli jopa vetoihin mihin ei normisti tule kovinkaan hyvin. Kaarrokset lipsuivat pikkuisen, mutta annetaan se anteeksi Nemolle, joka haluaa vaan niin kovasti tehdä oikein ja olla tarpeeksi hyvä :).

Naula päässä oli Nismon päivän motto. Tuli putkista ulos niin ääliönä että pamautti mua päin, siivekettä päin, kompuroi muutaman voltin jne jne..kun yritin saada sitä vähän kuriin niin se keksi että mene ihan ite sinne putkeen vaan..ARG! Sitten kun se on päästänyt suurimmat höyryt niin se on aika kiva ja nopea :). Kati katsoi kauhistuneena meidän A-estettä. Tulee täysiä niin että lentää sen harjanteen yli..hurjan näköistä reilu 3 kg koiran kanssa. Turvalleenkin tuo tiikeriturkki meni parikin kertaa. Koira joka pelkää raketteja ja ahdistuu jos minä korotan ääntäni ei pelkää YHTÄÄN MITÄÄN niin kauan kuin agiesteitä on näkyvissä vaan sinkoilee sinne tänne ja tonne :D. Jäi jotenkin niin keskeneräinen olo eilisistä treeneistä sen kanssa vaikka taidettiin päästä esteelle nro 9 nollana.

WilmuriKulmuri oli maailman taitavin odottelija :) ! Nätisti pötkötteli hallilla ja katseli muiden koirien menoa. Pienet voitonulahdukset se päästi jos mä tuulettelin jonkun muun suoritukselle radalla. Meinasi vissiin että rajansa kaikella..en kauheasti ehtinyt sen kanssa puuhastella. Pikkuisia tottisjuttuja ja muutama putkeenmeno targetilla että saisin välimatkaa. Keskittymisvaikeuksia oli vähän, mutta tekiessään se oli kyllä ihan pätevä tyttönen. Perusasentoja, pieniä seuraamisia ja paikallaanmakuun treenaamista. Malttia malttia :)

Katin oli tarkoitus avittaa mua palkkaamaan Hiski kepeiltä targetille että pysyisi pujotellessa pää suorana ja katse eteenpäin. Targetti oli pieni läpinäkyvä purkin kansi. Parilla ekalla kerralla varasti välistä ja yritti karata palkalle..kolmas toisto onnistui ja pujotteli tosi hyvin ihan molemmilta puolilta ja sisäänmenokin onnistui. Sitten tapahtui jotain outoa. Vikan keppivälin jälkeen kiihdytti palkalle, syöksyi kuin mikäkin kotipesälle paahtava pesäpalloilija ja ILMAISI makuuasennolla namilätkän?! Aivan kuten jälkikepin. Erittäin kummallista..minkäs teet muuta kuin kehut. Muutamat A:n kontaktit, hypyiltä kääntöjä lelulla vedättäen ja putkeen lähetyksiä..tosi, tosi, tosi hyvin! A:lle saisi tulla nopeutta enkä oikein tiedä miten ratkaisen sen..hmm...

Lopuksi kauhealla kiireellä juoksutukset ja palkkaukset + hiippuroiden loppukiri hangessa, huh! Kiitos Katille palkkauksesta ja seurasta :) !

Huomenna töiden merkeissä kutsuu Turku..jos pakkaset sallii niin hiippikset saavat tulla mukaan edustamaan.

23.1.2011

Hiskistä tulee isä!!!

Tänään elimme suuressa jännityksessä koko aamupäivän. Kurvasimme Maijalle Aten ja Tuukan kanssa. Eläinlääkäri Hanna tuli ultraamaan Unnan ihan kotiin ja kun hän astui autosta, tajusinkin heti että tunnen hänet jostain. Syykin tuli sitten mieleen - hänellä on samantyyppinen kokoonpano kotosalla eli hoffi ja chihuja :) ! Hanna on oikein mukava ihminen ja ajatusmaailmakin kohtasi meidän kanssa. Unna otti koko ultrauksen todella rauhallisesti ja pötkötteli selällään pää Maijan sylissä. Hetken päästä saimme ihastella pieniä möykkyjä Unnan masussa eli se on siis totta - meille tulee pentuja!!! Hiskistä tulee isä!!! Pentuja näkyi ainakin neljä, mutta Hannan arvio oli 6-8 pentua.

Odotamme pentuja syntyväksi viikolla 8-9 . Toivon koko sydämestäni että kaikki menee hyvin ja sieltä tulee maailmaan terveitä pikkuisia Hiskejä ja Unnia. Tässä linkki yhdistelmään koiranetissä :
Hofmarien Fooling Around x Kuonomäen Unna

Unna synnyttää kotonaan Karkkilassa Maijan luona ja minä epäilen, että joudun luopumaan miehestäni useaksi viikoksi - niin onnellinen Ate oli pentujen "varmistumisesta" että taitaa muuttaa pentulaatikkoon viimeistään kun synnytys käynnistyy. Jos kaikki menee hyvin, nämä ovat Dagdahoffin A-pentuja. Voi vitsit miten onnellinen olen Aten ja Maijan puolesta! Tunnustan myös tiputtaneeni onnenkyyneleen kun ultrakuvassa mönki pieniä palloja.

Aamulla kävimme hoffien ja Tuukan kanssa harrastamassa hankijuoksua.Olipas kaunista ja hauskaa!
Parivaljakko

Hiski poseeraa

Saijan sanoja lainatakseni..eikö näytäkkin siltä, että hoffit ovat keksineet Tuukalle kepposen ja naureskelevat puun takana :D. Siitähän se painiminen sitten lähti..

Ai kilpajuoksua vai - selvä!

Et saa kiinni!

Painimisessa kisataan sitten leikkimielellä siitä että kuka onkaan kuka..

Voitto! Sen merkiksi Wilma laittaa tassun Hiskin päälle. Hiskin mielestä kyseessä oli herrasmiesmäinen luovuttaminen ;).


Hankijuoksun jälkeen kaverit olivatkin sitten ihan naatteja :)

Nyt hiippurat kainaloon ja Katin kanssa lenkille!

22.1.2011

Turku KV - Wilma ensi kertaa kehässä

Eilen illalla oli ihan outoa. Ei kuulunut pienten tassujen ääntä eikä ulkona lumessa telminyt pieniä touhottavia otuksia..Mietin kauhukseni sitä, että eiväthän nuo minun pienet ole täällä ikuisesti minua ilahduttamassa :(. Kamalaa edes ajatuksena. Toivon todella että saamme olla yhdessä vielä monia monia vuosia. Nismo ja Nemo siis olivat eilen yökylässä siskollani Ninalla kun meillä oli tänä aamuna aikainen lähtö näyttelyyn. Talossa vilisti hiippiksien lisäksi viisi lasta, kaksi aikuista ja Ninan klein Pomo. Hyvin hiippikset pärjäsivät mukana menossa :) ! Nemo ei kyllä ollut nukkunut juurikaan vaan oli reagoinut jokaiseen ääneen nousten ylös ja juosten ovelle : joko Hanna tulee hakemaan kotiin?? Voi vitsit miten iloisia ne olivat kun tänään iltapäivästä menin niitä hakemaan :)

Starttasimme matkaan Aten kanssa aamulla seiskalta joten kello soi 5.30 - huoh! Minä ihme kyllä jopa heräsin omaan herätyskellooni. Se on sellainen vaaleanpunainen - Aten ostama. Aamuisin hankipainin ja ulkoilun jälkeen pakattiin kamppeet ja hoffit autoon ja eikun ohti Turkua. Ennen kun päästiin motarille meinasi jo kauhu iskeä että riittääkö aikataulu...teitä ei oltu ehditty auraamaan yön lumisateiden jäljiltä. Wilman kehä alkoi jo 9.30. Päästiin kuitenkin hyvin perille mutta huh mikä härdelli siellä oli?! Hallit aivan tupaten täynnä koiria ja ihmisiä..mietin että mitenköhän Wilma suhtautuu mutta ihan turhaan - tyttö kauhoi väen seassa uteliaana eikä sitä ollenkaan pelottanut. Sosiaalistamisemme sen kanssa oli siis toiminut :). Mun toiveet kehän suhteet oli pienet : kunhan Wilma ei paskanna kehään tai väistä tuomaria - olen tyytyväinen :D ! Toki yritimme parhaamme ja Aten kannustamana astuimme kehään ensimmäistä kertaa. Minä en ole näyttelyihminen ja olenhan sentään vannonut ettei minua kehään edes saa - siinä kuitenkin seisoin, aivan kauhusta jäykkänä :D. Tupukin oli tullut katsomaan junnukehää. Tuomari katsoi kaikki junnut todella tarkkaan läpi. Purenta ja hampaat katsottiin edestä, molemmista sivuista, suu avattiin ja sitä liikuteltiin että nähtiin kunnolla miten hampaat menee yhteen. Sitten korvat, kaula, ilme, selkälinja, jokaikinen jalka aina tassuun asti, kyljet, vatsa, häntä...ihan joka ikinen kohta paineltiin ja katsottiin. Wilma seisoi koko ajan nätisti paikallaan. Pikkuisen oli ilme alkuun sellainen että en tiennyt mitä se hommasta meinaa, mutta reippaasti seisoi eikä painanut häntää edes koipien väliin tai väistänyt tuomaria. Näin ollen saimme myös luonnearvostelukohtaan "parhaan mahdollisen" = 1. Rodunomainen. Juoksemista onneksi kokeiltiin vielä ennen kehää. En voinut ottaa namia käteen tai kauheasti jutella sille, koska sen jälkeen etuliikkeitä on mahdotonta arvostella kun se alkaa seuraamaan ja ottaa kontaktia. Kiitos Aten neuvojen, mentiin ihan vapaata juoksua. Wilma käyttäytyi hienosti, juoksi reippaasti, suoraan, ei nuuskinut, kiskonut tai hyppinyt. Seisottaminen arvostelun aikana oli Wilman osalta jees ja pysyi hyvin sekä antoi vapaasti siirrellä jalkoja, mutta minä jäin hölmösti kyykkyyn sen eteen :(..olisi pitänyt seistä vaan, mutta ensi kerralla tietää senkin. Tuloksena sininen nauha joka on uusien sääntöjen myötä EH eli Erittäin Hyvä. Vitsit! Meijän eka kehässäolo ja saatiin EH + esiinnyttiin ilman väistämisiä tai muitakaan ongelmia. Kaikki Wilman tuntevat tietävät että tämä on hieno saavutus hyperaktiiviselta mustuaiselta :). Olen tyytyväinen ja Atekin oli! JEE! Tuomari tykkäsi mm. Wilman päästä ja luustosta, EH:n se sai kulmauksien takia jotka vaikuttavat vielä liikkeisiin. Arvostelussa myös luki well presented eli en kamala huono voinut olla. Tupu kehui, että Wilma muuttuu koko ajan edukseen ja niin se tekeekin - hieno tyttö!

Oli kiva jutustella tuttujen kanssa kehän laidoilla ja vaihdella kuulumisia. Hiskin kehä alkoi 10.20 ja me Wilman kanssa seurattiin kehän laidalla. Siellä hirveässä härdellissä Wilma otti niin rennosti, että kun sanoin "menes maate" se rojahti jalkoihin pienelle kerälle ja tarkkaili siitä ympäristöä. Tervehti se sitten muutamaa hoffiakin ja satunnaisia muitakin koiria. Menee kyllä aika takki auki paikalle ja jos toinen on liian tugeksiva, komentaa haukulla sellaiseen "minä tervehdin sinua, et sinä minua" -tyyliin. Muutoin on ihan rauhallisesti paikallaan kun katselin kehää eikä ylimääräisiä hössötä vaikka musta tuntuu että se on kotona, treeneissä ja muuten tarvittaessa todella vilkas. Ihana huomata että sillä on kuitenkin hermoja ottaa ihan rennostikin tuollaisella paikassa. Hyvä Wilma :) !!! Hiski ja Ate olivat upeita kehässä. Hiski ei ole aikoihin esiintynyt niin ryhdikkäästi kuin tänään! Seisoi rinta rottingilla ja korvat hörössä tuomarin edessä. Tuloskin oli sen mukainen : ERI,SA,PU3 ! Hyvällä potkulla menivät kehässä, oli ilo katsoa ja Wilman kanssa kannustaa. Eräs nainen tuli kehän viereen, katsoi innokasta Hiskiä ja kysyi iloisesti : onko nämä junnuja?? Minä hihittelin ja sanoin että kyllä tuo riehakas merkkari on meijän Hiski - kohta 5-vuotias :D. Naisen mielestä Hiski oli oikein kivan oloinen pakkaus.

Rico sitten meni ja räjäytti potin!!! Hofmarien Goofing Around siis tänään ERI,SA,PU1,SERT, CACIB ja VSP! Vitsit ja wau! ONNEA vielä miljoonasti Katjan perheelle ja tietysti kasvattajalle eli Tupulle! Olipas kivaa jakaa toisten ilo ja menestys siellä kehän laidalla. Katja oli ihan pöllämystynyt koko hommasta ja taisi tajuta sen vasta kun oltiin syömässä näyttelyn jälkeen. Rico esiintyi tosi hienosti! Kiitos kaikille ystäville ja tutuille kivasta päivästä - spesiaalit toki rakkaalle miehelleni Atelle, kiva oli mennä yhdessä :) !

Kotona maistui päikkärit ja heräsin iloiseen uutiseen. Kati oli esittänyt rotikkansa Pimun parhaalla mahdollisella tavalla. 77 rotikkaa ja Pimu oli ROP !!! Mä olin ihan kilareissa ja kiljuin sille puhelimeen onnitteluita! Juuri lenkillä puhuttiin että olisihan se vika SERTi kiva mutta Kati sanoi vilpittömästi tyytyvänäs ERIin ja SA merkintään. Sitten ne meni ja olivat rotunsa parhaita - ONNEA koko sydämestä vielä kerran :).

Ilta onkin mennyt pötkötellen. Hiippikset ovat todella väsyneitä kyläilyreissusta ja hoffitkin nukkuvat näyttelypäivän + tarhariehumisen jäljiltä. Ate antoi niille hienosta päivästä kiitokseksi lihapiirakat ja ne oli todella ansaitut.

Huominen jännittää...IIK!

19.1.2011

Hoffit hurvittelemassa :)

Eilen oli vapaapäivä. Nukuin hieman pidempään kuin normisti ja ai että miten mukavaa olikaan venytellä rauhaksiin sängyssä, katsella kattoon ja huokailla tyytyväisenä ennen ylösnousemista! Nismo ja Nemo meinasivat myös ratketa riemusta kun olin kotona. Nemolla oli aamusta asti "juttuja" eli aina kun oli tilaisuus se kantoi lelua ja kurnutti :). Ne on hauskoja vipeltäjiä päivittäisaskareissa. Kipittävät perässä ja aina välillä painivat kissojen kanssa ihan hyvässä hengessä. Puunhakureissulla Nismon on ehdottovasti oltava poliisina puiden päällä ja tarkastaa löytyykö niiden alta jotain super kiinnostavaa :) . Ehkä pikkujuttuja jollekin, mutta minulle se perimmäinen syy miksi rakastan koiria - ne tekevät arkiasioistakin hauskoja ja nautinnollisen värikkäitä. Atenkin kanssa puhuttiin, että voi kunpa voisin vain jäädä päivisin kotiin ja tehdä vaikka sieltä käsin töitä..tai keskittyä johonkin omaan bisnekseen...hmm..

Päivällä oli liukkaudesta huolimatta ihan loistava keli lenkkeillä! Joku oli ystävällisesti ajellut myös moottorikelkalla metsäreitit sellaiseen kuntoon että hiippikset pääsivät siellä eteenpäin :). Niinpä ajoin auton paloasemalle parkkiin ja lähdimme siitä kipsottamaan kohti metsäreittejä. Siellä kun näkee pitkälle niin uskalsin molempia pitää vapaana koko matkan ajan. Metsien halki löysimme sitten siskoni Nina luo ja huomasin että heillä asuva Pomo (klein uros) ei varmaankaan pitkään enää tule Nismon kanssa juttuun. Kumpikin on sitä mieltä että "minäminäminä" eikä Nismo anna tippaakaan periksi edes vieraalla maaperällä. Noh, mun läsnäolo pitää sen aisoissa vaikka sen ilmeestä ja olemuksesta näkee että tekisi mieli tapella. Täytyy olla tarkkana. Pomolla on kyllä UPEA turkki! Rodusta en mitään ymmärrä, mutta se on mun silmään tosi hyvässä kondiksessa. Nismo ja Nemo saivat myös olla mukana kun kävin hoitamassa asioita ja mua nauratti kun katselin kaupan ikkunasta miten huvittuneita autostani ohi menneet ihmiset olivat kun kaksi pientä nassua katseli, että koskas se Hanna tulee takaisin.

Loihdin muuten ihan itse lihapullia ja muusia kastikkeen kera perheen miehille päiväruoaksi...kaikkeen sitä rakkauden takia ryhtyykin :D . Minä kun niin vannoin että jos ei voi ulkona syödä niin sitten täytyy kuolla nälkään...olenpas ollut pinnallinen. Noh, ihmisellä on ikänsä aikaa kehittyä ;).

Kiitos vapaapäivän oli vähän normaalia rauahllisempi lähtö illan treeneihin. Otin vain "hullut hoffit" kyytiin vaikka hiippikset olivat sitä mieltä että voivat myös lähteä. Meinasi kehkeytyä ongelma kun halusin vain Wilman ulos takaluukusta hallin pihalla. Mullahan ei vielä ole veräjää autossa ja normisti kyllä käskyllä istuvat siellä nätisti kunnes saavat luvan tulla pois. Ilmeisesti energiaa ja treenihalua riitti vähän liikaa ja Hiski ei meinannut millään pysyä takaluukussa. Siinä mä sitten veivasin luukkua edestakaisin kunnes homma muistui mieleen. Wilman otin siksi mukaan koulutuksiin, että se oppii odottamaan hiljaa ja nätisti vuoroaan vaikka useampikin koira menisi agilitya nenän edessä. Kiinnitin sen aika lähelle rataa (kuitenkin niin ettei ole mahdollisuutta siihen että joku provoisoituu tai tulee niskaan) ja aloin rakentamaan rataa. Pirulainen alkoi vinkua heti kun katosin nurkan taakse..hmh..onnekseni ihan pari tiukkaa "EI" käskyä sai sen lopettamaan ja menemään maate maton päälle. Ihmisiä ja koiria alkoi lappaamaan sisälle ja aloitin kouluttamisen. Yhtäkkiä havahduin että kappas, aikaahan on kulunut ja tyttö on ihan nätisti makuuasennossa ja hiljaa vaikka radalla menevät koirat haukkuivat. Niinpä vein sille pienen luun palkaksi ja jäi sitä tyytyväisenä natustamaan. Tulevan näyttelyn vuoksi harjoittelimme myös täysin vieraaseen ihmiseen suhtautumista sekä hampaiden katsomista kahdenkin eri ihmisen toimesta - KIITOS Kati ja Mira. Suhtautuu vieraisiin tutkaillen, mutta ei pakittele tai arastele sen suurempia. Ei kuitenkaan ole selkeästi heti kaikkien kaveri. Eikä tarvitsekaan - kunhan ei pure tai rähjää + antaa käsitellä ongelmitta, se riittää :).

Kehäjuoksu meni ihan hienosti, mun täytyy vaan oppia katsomaan sen askellusta paremmin. Ei peitsannut tai laukkaillut kuitenkaan. Vähän liikaa ottaa kontaktia jonka johdosta etupää on varmasti kamalampi kuin oikeasti onkaan. Nami ei saa olla liian hyvä tai se keskittyy nyrkin nakertamiseen juostessaan. Kaikenlaista täytyy ottaa huomioon :). Seisottamiseen Ate antoi hyviä apuja ja katsoi hommaa ihan käytännössä kotosalla mun kanssa. Ihmeen hyvin Wilma antaa itseään siirrellä! Pikkuisia tokojuttujakin otettiin ja olen nii ylpeä sen keskittymiskyvystä ja siitä, miten se ei reagoi vieressä oleviin koiriin tai ihmisiin! Tokoilun jälkeen vähän hölmöiltiinkin tietysti palkaksi, kuten juostiin pitkin ja poikin + otettiin vähän agilitya. Kolmen esteen suoraa targetilla, ihan minikorkeuksilla. Wilman mielestä se oli ihan superia ja saikin hoffikohtauksen ensimmäisen kerran jälkeen :D . Putkikin sai olla jo mutkalla, sinne se suhahtaa namin toivossa. Tykkään siitä, että se on alkanut ymmärtää mun elehdintää - silloin kun onnistutaan niin saa riehua ja iloita ja jo pelkkä mun olemus saa siinä aikaan rauhallisuutta tai sitä että "nyt taisi olla huonoa käytöstä" tarvittaessa. Polkumme alkavat siis yhdistyä ainakin jollain tasolla :). Agilityssakin kun vauhti ja into kasvoivat, ei se silti osoittanut mielenkiintoa lähteä katsomaan toisia koiria tai ihmisiä vaan tuli heti kutsuttaessa luokse ja keskittyi minuun. Ihan jees, onhan meillä ekat rallykisatkin jo parin viikon päästä :D !

Kuten jo aiemmin mainitsin, Wilman tulo on nostanut Hiskin palvelualttiutta kovasti ja kun sisälläkin Wilman kanssa puuhastelee niin se puskee väkisin väliin. Eilen se oli taas jo heti sellaisella "sano mitä vaan niin mä toteutan" fiiliksellä. Silloin se on parasta mahdollista Hiskiä. Treenattiin nyt putkesta kääntymisiä joka suuntaan. Niin suoralla kuin mutkaputkellakin. Sinne irrotuksia, lopussa targetti tai heitetty lelupalkka ja tehtiin sihautuksista kääntäviä voimia. Olin todella tyytyväinen!!! Mietin että muistanko edes kisoissa kertoa sille kun se on putkessa että kohta käännytään?! Voipi olla että olen tuppisuuna ja ihmettelen vaan että miksei koira tajunnut..hmm..Hyppysuoraa tehtiin "mene" käskyllä ja lelupalkalla. Näihin on tullut tervettä kehitystä ja etenee minuun vilkuilematta sujuvasti kun annan käskyn ja nostan ohjaavaa kättä sen merkiksi että ole hyvä ja tykitä eteenpäin. Hypyiltä käännöissä siitä on tullut liian kuuliainen..töks töks ja ottaakin kiellon jos käännyn liian voimakkaasti tai oma liike tyssää. Hassua..hetki sitten se valui niistä läpi ja ihan liian kauas ja nyt sitten ottaa kiellon?! Oisko se kultainen keskitie jossain :D ? Vauhtitreenit kuitenkin ja korvat hörössä oleva Hiski oli sitä mieltä että näitä kiitos enemmänkin.

Myöhäänhän siellä aina tiistaisin menee. Onpahan kuitenkin lämpöinen ja kuiva treenipaikka! Mattojakin näemmä korjataan parhaillaan...joskos saisimme sanoa heihei niille ilmastointiteipeille.

Pian on Unnan ultra - IIK!

16.1.2011

Kiireinen viikonloppu

Ei voi kun ihmetellä että jokos se meni? Suureksi harmikseni duunien takia tärkeä tapahtuma jäi välistä - mun ja Nemon ensimmäinen kaverikoiratapaaminen. Kyllä harmitti kun olin sitä niin kovasti odottanut mutta duunien muuttumisen takia ei vaan ehtinyt kahteen paikkaan yhtä aikaa :(. Nyt joudutaan odottelemaan seuraavaan kertaan - toivottavasti se on pian!

Olen siis työssäni palannut takaisin store manageriksi alakerran Outlet myymäläämme Espooseen - tervetuloa kattilaostoksille ;) ! Markkinointi, myynti, asiakkaat, yleisilme, tuotteistus, hinnoittelu....aika vapaat kädet mulla on ja Ellenin kanssa (työpari) homma on sujunut näppärästi. Paine on kova, mutta tavoitteet tuntuvat mahdollisilta. Olin itse avaamassa Outletia joulukuussa 2007, mutta siirryin sitten vuoden jälkeen yrityksessämme toisiin tehtäviin paikkaamaan äitiysloman sijaisuutta. On vaikeaa taipua ketjukaupasta takaisin kuluttajakauppaan. Ei siinä vikaa ole, mutta erilaista se on. Joka toinen lauantai on töitä, mutta vastaavasti yksi arkipäivä on vapaa. Mikä sen upeampaa kuin tehdä aamupäivästä pitkät lenkit koirien kanssa, siivota koti ja laittaa ruoka valmiiksi Atelle ja pojille :) - tykkään! Sitten illalla voidaan keskittyä olemiseen ja yhdessä tekemiseen.

Lauantain duuneissa on se hyvä puoli, että Nismo & Nemo pääsee mun mukaan töihin. Onhan ne aika-ajoin muutenkin, mutta nuo päivät ovat varmasti vakioita tästä eteenpäinkin :). Kyllä niissä on niin huima ero luonteissa! Nismo on ihan mieluusti takahuoneessa oman tyynynsä päällä ja kuuntelee + katselee meininkiä eikä halua tulla rapsuteltavaksi. Nemoa ei taasen meinaa millään saada pysymään takahuoneessa vaan se tulee mielellään lelu suussa ja häntä heiluen esiintymään ihmisten luo. Tähän mennessä kaikki asiakkaat ovat olleet Nemosta ihan myytyjä ja jaksavat sitä ihastella ja rapsutella. Nemo nauttii suunnattomasti kun saa olla keskipisteenä. Hassu kirppu :) ! Samaan aikaan Nismo tuhisee tyynyn päältä ja mulkoilee Nemoa halveksuvalla ilmeellä :D . Hiljainen konttorialue oli päivän päätteeksi myös tehokäytössä hiippisten kirmaillessa pitkin hankia!

Eilisen työpäivän jälkeen kurvasimme Lohjalle treenaamaan Miran kanssa. Oli todella kiva mennä kahdestaan ja vitsit kun me oltiin tehokkaita! Mä olin napsannut netistä radan jossa oli tekemistä mutta ei liikaa ja hyppykulmat + putkeen lähetykset olivat pääroolissa kontakteja unohtamatta. Miran Nuuskun alasmenokontakti puomilla on niin makea että tunnen kovaa kateutta sitä kohtaan - vitsit! Harmitti vähän kun en voinut Hiskiä ottaa treenaamaan..se ei enää olisi mahtunut töihin mukaan niin jouduin jättämään sen kotiin, höh. Nemolla alkoi vähän väsymys näkyä jo radoissa, mutta osaa se vaan ymmärtää minua ja minä sitä. Vaikea selittää mutta jotenkin me vaan Nemon kanssa sovitaan yhteen siellä radalla. Kaikki sen kanssa on niin helppoa ja vaivatonta eikä se ota nokkiinsa minun virheistäni tai mene minne sattuu vaan on niin kovin kuuliainen ja ihana pieni. Nismo yllätti minut ihan täysin sillä me tehtiin ihan oikeaa 16 esteen rataa!!! Voi vitsit!!! Ei lähtenyt räpylästä vaikka huusikin alkuun aika lailla. Onneksi odottaessa on ihan hiljaa ja radallakin sitten kun asiaan puuttuu. Vähän se oli normaalia tahmeampi, ei pahasti mutta suorissa irtoamisissa vähän heikkoutta. Lähtöjen kanssa oli alkuun tekemistä koska jäi haukkumaan sinne ja että mua voi ärsyttää se..pieni tottis esteiden välissä purki sen suurimman turhauman ja sitten alkoi lähdötkin toimia. Ei ole kyllä mikään satavarma pysyjä, joten tarkkana saa olla. Suorat putket toimii sillä hyvin, mutta mutkissa oli ongelmia. Ei meinannut irrota vaan piti saattaa ihan loppuun saakka - outoa? Niiden jälkeisiin vetoihin tuli ihan sairaan hyvin. Puomi on todella nopea mutta ei hajuakaan alasmenokontaktista kuin tuuripelillä...hmm..malttamaton se on, vaikkakin iloitsin siitä että tuli ohjaukseen ja meno jopa näytti ihan agilityltä aika ajoin! Kivasti siinä on potkua ja virtaa, toistoja voi tehdä vaikka kuinka ja oikeastaan paranee vain mitä enemmän tekee. Otettiin yksittäisiä hyppyjä ja niillä kääntymisiä sekä keppejäkin. Pujottelutekniikka hakusessa ja täytyy keskittyä siihen verkoilla heti ensi kerrasta lähtien. Nismosta on vaikka mihin, kunhan pikkaisen saadaan palapeliä enemmän kasaan :D ! Reilut kaksi tuntia meni kuin siivillä Miran kanssa treenaten ja jutustellen - kiitos! Pikainen jäähdytyslenkki ja sitten olikin kiire jo rakkaan luokse kotiin.

Iltasellahan me Aten kanssa saatiin aivan mahtava idea - lähdetään paikalliseen piipahtamaan! Minna kuskiksi ja nokat kohti Pusulaa. En tiedä miten siinä niin kävikin, mutta aikamoiset "teinit" tuli nykästyä ja pää vessanpöntössä sitten siinä yöllä kahden ja kolmen välissä kotosalla. Tuttuja oli liikenteessä ja oli kiva höpöttää ja naureskella niiden kanssa. Kiitos kaikille. Aten kanssa on niin kiva lähteä :) ! Tänä aamuna ei kyllä ollut mikään voittajafiilis ja Hiskin kanssa oli vielä agistartit tuloillaan! Kati lähti onneksi mun mukaan - kiitos ! Jännitti ihan perkeleesti kun ei olla oltu sitten marraskuun. Pikkuinen krapula ja jännitys on huono yhdistelmä, mutta me selvittiin ihan näppärästi päivästä.

Ensinnäkin pisteet Hiskille siitä, että normaalin riekkumisen sijaan itse odottelu ja lähtöalueen tottistelut menivät poikkeuksellisen hyvin. Se oli kuulolla hienosti ja sen kanssa oli kiva olla. Ainahan pilke on silmäkulmassa, toki...Hyppiksen tuloksena 0,49. Hemmetti..niin lähellä se nolla. Sijoituttiin kolmanneksi tällä tuloksella. Alussa oli todella haastava kääntö jossa arvoin pitkään niiston ja valssin välillä. Päädyin valssiin ja sen jälkeiseen pakkovalssiin mikä oli oikein toimiva ratkaisu. Mutkaputkista piti kääntyä voimakkaasti ihan päinvastaiseen suuntaan. Hiski tuli putkista ihan hemmetin lujaa nyt kun ollaan niitä lelupalkalla treenattu..mutta ei me mitään päinvastaiseen suuntaan kääntöjä olla tehty kuin suoralla putkella. Höyryten se ampui ulos niistä ja valui kauas jopa kaatuen kerran kun suti sivuttain tulemaan mun ohjaukseen. Näitä siis enemmän treeneissä. Kepit oli oikein hyvät, samoin lopun eteenmeno. Minä kämmäilin pituuden jälkeen mutta sain korjattua vaikka kuviosta tulikin ruman töksähtelevä. Tykkäsin radasta oikein kovasti ja homma toimi. Harmi kun se ei riittänyt nollaan. Toivoa kuitenkin on ja kun saadaan turhia kiemuroita pois niin ei olla kaukana onnistumisesta. Hienoa Hiski :) !

Agiradalla oli jo vähän enemmän omaa tahtoa..vauhti ei ollut yhtä hyvä ja huomasin että Hiskin halu lähteä omille radoilleen oli kasvanut. Jotenkin räjähdysaltis alku ja sitten keinulta se lähtikin ihan eri suuntaan ja läpi ohjauksen. Kävi tekemässä kiemuran ja näin ollen yli seuraavan esteen linjan josta vitonen. Muita virheitä radalla ei sitten ollutkaan eli puhtaat kontaktit - kaikki kuusi pintaa!!!! JEE!!! Kepit olivat tälläkin radalla hyvät. Lähdöt molemmilla radoilla onnistuneet, jäi hyvin ja lähtee hyvin tulemaan. Käännöksissä parantamisen varaa, mutta ilokseni huomaan kehitystä viime kerrasta. Käytös yleisesti oli suurin plussa ja se että me oltiin jopa ihan päteviäkin koko hommassa!

Lelupalkkana toiminut orava sai kauheat pöllytykset ja Hiski nautti menemisestä - korvat hörössö ja silmät kierossa - ihana Hiski :) . Kati on kyllä ystävän lisäksi hemmetin hyvä KePo. En voi kiittää tarpeeksi seurasta ja avusta. Hyvillä mielin kaiken kaikkiaan eteenpäin! Atekin oli tyytyväinen, tuntui hyvältä.

Wilma meinasi ratketa liitoksistaan kun tultiin Hiskin kanssa kotiin. On se hauska hösöttäjä, pusuttaja riekkuja :D . Wilma sai tietysti osan huomiosta kotona tottiksen merkeissä. Se on niiiiiiiin ahmatti. Liikkellelähdöt seuraamisissa alkaa olemaan ihan oikean näköisiä ja oikeassa paikassaan sekä useimmiten ilman hoffiloikkaa. Treenattiin myös maahanmenoja ja siitä istumaan nousemista. Peffa meinaa liikkua turhaan kun intoa on enemmän kuin korvia ja malttia. Pokassa on pitelemistä kun se kieli roikkuen yrittää parhaansa. Seisomista ei missään tapauksessa unohdettu koska Turun KV on ensi viikonloppuna - valmistautukaa!!! En tiedä ollenkaan mitä odottaa..

Nyt suihku ja kainaloon <3

12.1.2011

Hyvillä mielin kisoihin

Nyt kun se on sanottu ääneen niin startit menee sunnuntaina ihan varmana pieleen :D ! Sanoinpa kuitenkin...että todella hyvin mielin kisoihin Hiskin kanssa.

Hallin pohja tekee meille vähän kiusaa. Tai lähinnä mun pelko kunnon liukastumisesta tekee vähän ylimääräistä jännitettä. Ilmastointiteipein yhdistetyt matot ovat liitoskohdista aikasten liukkaat. Noh, se on mitä on ja sen mukaan mennään! Eilen mun oli tarkoitus ehtiä ite sinne tänne ja tonne mutta kello kulki hirmuista vauhtia ja huomasin yhtäkkiä että kello onkin jo kahdeksan ja kaikki omat koirat on treenaamatta. Lenkitetty kylläkin mutta ei se kahden tunnin seisomisen jälkeen enää mene lämmittelystä.

Nemo oli oudon haluton ja arasteli. Nenä oli matossa eikä se oikein halunnut tehdä sillä normaalilla innolla millä yleensä :(. Menihän se, mutta kyllä omasta tietää koska jokin on pielessä. Tehtiin pikkuisia temppuja ja sitä kautta yritin selvittää onko kipuja vai vaan keskittyminen muualla. Syy ei selvinnyt..juoksutin treenien lopuksi Nismoa ja Nemoa pihalla eikä sillon ollut mitään merkkejä moisesta?! Hassua koska Nemon ei pitäisi olla moksiskaan metelistä, odottelusta tms..Toivon ettei polvi ole nyt alkanutkin vaivaamaan vaikka onkin liikkunut erityisen puhtaasti viime aikoina teholenkkeilyn myötä. Kovin pitkäaikaista kun ei se haluton käytös kuitenkaan ollut ja tänään on ollut taas oma itsensä - kanniskelee lelua ympäriinsä häntä viuhtoen.

Pujottelua Nismon kanssa..ei malttaisi keskittyä vaan sohottaa miten sattuu, törmää innostuksissaan keppeihin ja haukahteleekin kerran pari. Huoh. Ei niistä oikein saanut mitään irti eilen. Kepeistä siis. Ilokseni kuitenkin se oli muuten enemmän kuin kiva ja kätevä radalla :) !!! Hienosti jäi lähtöihin istumaan eikä edes huutanut tai näyttänyt siltä että varastaa. Ohjauksessani on enemmän kuin parannettavaa sen kanssa. Tulee lujaa ja nyt myös käteen tarvittaessa. Kontakteille irtoaa komeasti ja hypyiltäkin on alkanut löytymään kääntymistä. Lisäksi se pysyy hallussa suurimman osan aikaa vaikka napsiikin ylimääräisiä esteitä. Kovasti se nostaa kyllä itselleen kierroksia koska palkatessani namilla huomaan että se kuolaa. Ei näkyvästi jojotellen, mutta käsi on märkä palkkauksen jälkeen. Hassua koska kumpikaan noista ei ole koskaan kuolannut vaikka ovatkin ruoan perään. En tiedä kuinka paljon Nismo jaksaisi putkeen treenata???!! Siinä ei huomaa mitään väsymystä monenkaan toiston jälkeen - ehkä jopa parannusta mitä enemmän tekee toistoja.

Voimakas ja tehokas tottis oli avainasiana Hiskin kanssa ennen radalle menoa. Pysyi hyvin räpylässä eikä haihatellut omiaan. Korvia riitti ja meillä oli hauskaa!!! Palkaksi otettiin paljon lyhyitä pätkiä lelupalkalla - piru kun se tuli lujaa putkistakin! Kääntymisiä ja jippii kun yhtään rimaa ei pudonnut eikä valunutkaan kovin kamalasti!!! A:n kontakteihin olin erityisen tyytyväinen. Kepit olivat ekalla kerralla sairaan hitaat ja haki sisäänmenon väärin. Toistoilla ja lelulla oli ihan eri taktiikkakin ja ui hienosti siellä välissä. Lelupalkkaa eteen vaan enempi, toimii Hiskille hyvin :). Näin ollen leikkimisen ja vauhdin keruun + kontaktien, keppien ja kääntymisien jälkeen olimme molemmat sitä mieltä että voi kun olikin kivaa ja on kiva lähteä kisaamaan sunnuntaina!!!

"Pieni" musta eli Wilma on otettu tarkaan syyniin kurinpidon kanssa. Kuten laiotin, siitä on tullut monien asioiden summana aikuisen koiran alku ja kylläpäs se kokeilee ;). Normaaliahan se ja kun heti puuttuu ja korjaa, pääsee helpommalla. Ei mitään isoa todellakaan - perusjuttuja että saa ylimääräistä koohotusta pois. Luonnetta tuossa riittää tietyillä osa-alueilla enempi kuin pienessä kylässä! Ihanaa että siinä on potkua!

Työtoimenkuvani sitten otti ja vaihtui..uusi vastuualue ja sen tuomat paineet. Onneksi kotona on ihanaa :)

Lauantaina taas treenit!

9.1.2011

Wilma aikuistuu

JUOKSUT OVAT PÄÄTTYNEET !!! Huh, jes ja jippii. Noh, eihän ne vielä niin loppuneet ole että voisi valvomatta hoffeja yhteen jättää tai että treeneihin voisi viedä, mutta Hiski ei yritä astua sitä enää eikä Nismo ole kiinnostunut Wilmasta tai sen hajuista ollenkaan enää. Me siis selvittiin ihan kunnialla loppujen lopuksi koko hommasta ja kaikki koiratkin on ihan järjissään :) !

Ilmeisesti ekat juoksut, ikä ja se että Wilma on saanut olla paljon yksinään meidän kanssa (=enemmän huomiota) ilman muuta koiralaumaa ovat aiheuttaneet sen että sen murkkuikä nostaa päätään. Mitään sen isompia ongelmia ei edelleenkään ole ollut mutta eilen ekaa kertaa lenkillä sen ilmeessä oli sellaista "sinä et minua komenna" uhmaa. Mä kyllä päätin yrityksen sillä sekunnilla, mutta lenkin alkumatka oli aivan sairaan tuskainen. Sillä oli ihan liikaa virtaa..ilmeisesti yksin lenkkeily + pienet tottikset ei riitä sille kun ei ole päässyt vääntämään ja painimaan Hiskin kanssa kunnolla pariin viikkoon niiden juoksujen takia. Varmasti myös erottelu jne on keränny sille sellaista patoutunutta energiaa. Yksin kun menen sen kanssa ei ole merkkejä moisesta, mutta eilen mukana oli taas Pimu sekä Nemo. Kamalaa rötväilyä ja sikailua alkumatka, kiskoi ja hepuloi joka suuntaan. Tiukka käskytys ja hihna etutassujen välistä niin loppujen lopuksi päätimme että minä päätän edelleen suunnan sekä vauhdin :D ! Loppumatka menikin sitten ihan nappiin ja oli kiva kävellä. Nemo oli taas maailman kiltein ja helpoin pieni koira. Mentiin pyörätiellä joten se tuli vapaana mukana. Pysyy hienosti reunassa ja koko ajan samassa vauhdissa joko ihan vierellä tai yhden askeleen perässä. Hieno Nemo! Sen verran kuitenkin kunnioitan muita koiran kanssa ulkoilijoita että ohituksessa nostin sen kainaloon. Vaikka se ei lähdekään tai hauku niin voi silti vapaana ollessaan provosoida muita.

Nemo lenkkeili eilen tuplat verrattuna normaaliin, kun kävimme myös Hannan ja Lotan kanssa lenkillä. Nismon mielestä Lotta on hirmuisen kiinnostava :) ! Eilen oli kyllä ihan mahtavat lenkkikelit!

Lumihommia on riittänyt ja koko perhe on tietysti osallistunut. Hoffit kyllä vain pakkaavat lumen tiukemmin maahan kun painelevat siitä yli hirmuisen "rähinän" kera :D . Vitsit miten ihanaa kun Hiski ja Wilma voivat taas ulkoilla ja riehua yhdessä. Nekin näyttää nauttivan, ainakin hoffihepulien määrästä päätellen. Nismo ja Nemo ovat olleet apuna Tuukan lumiluolan teossa ja Tuukka palkitsikin asian rakentamalla niille sinne ihan oman käytävän :).

5.1.2011

Kevään hallikausi on polkaistu käyntiin!

Myönnän - mulla oli epäilykseni. Vapaita ryhmiä, minä alkeisjatkojen kanssa. Kaksi tuntia, neljä ryhmää + toko samaan aikaan. Minulla kolme meitin laumastakin vielä mukana treenattavana...mutta, epäilys osui vääräksi ja aika riitti hyvin eikä tilastakaan ollut pulaa! Toivottavasti näin jatkossakin :).

Mulla oli pahat epäilykset Hiskin suhteen. Unnan astuminen ja Wilman juoksut lyhyen ajan sisällä. Wilmalla on nyt ne parhaat päivät päällänsä. Epäilykset osuivatkin oikeaan, mutta tärkeintä on että sain homman korjattua ja lopuksi tulikin sitten wau me osattiin fiilis. Alku olikin sitten kammottava. Korvat ja ajtukset olivat ihan muissa asioissa ja se kaihoisasti katseli radan laidalle narttukoiria. Pienet tottikset, jonka jälkeen puoliväkisin hidas-kamala radanpätkä. Blaah. Sitten haltuun ja tiukemmin - paria estettä lelupalkalla - toimi! Toimi sitten ihan niinkin hyvin että mulla aukesi sormi kun se jäi legojen ja narupallon väliin. Putkesta kääntöjä ja suorilla vauhtia. Alun kammotuksen jälkeen sellainen semi-ok :). Muiden lähdettyä jäätiin Katin kanssa vielä hetkeksi. Napsasin Hiskin autosta, juoksutin ja sitten mentiin ja voi perkele kun mentiinkin lujaa!!! Liukasteli vähän..ei hyvä. A:n kontakteja, himmailee mutta pysähtyy. Yritän ajoittaa käskyä oikeampaan kohtaan mutta sitä ei vielä ole tainnut oikein löytyä. Putkeen irrotuksia, kääntöjä ja sinne takaaleikkauksia - nopeutta sieltä ulostuloon. Tykkäsin :). Hiski siis unohti naiset ja oli taas korvat hörössä se ihana treenipari joka menee, tekee, tykkää ja osaa. Loppupalkaksi ruoka ja kyllä maistui! Startti 16.1 - IIK!

Olin hyvissä ajoin myös paikalla joten ihan oikeasti ehdin omien koirieni kanssa vaikka ja mitä. Nemo on kyllä vaan niin Nemo :). Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa meteli, toiset koirat, toiset ihmiset..se näkee vain minut, agiesteet ja namit :). Nemon kanssa on niin hirmuisen helppoa olla tilanteessa kuin tilanteessa. Olisi pitänyt videoida eiliset treenit. Rimat maassa ja paria putkea niiden lisäksi. Voisi sanoa että melkein vain seisoin vain keskellä estehässäkkää ja ohjailin sitä millon mitenkin. Takaakiertoihin kaukaa, sylkkäreillä putkiin, takaaleikkauksia, poispäinkääntöjä. Nemo oli niin kiva ja taitava :). Iloinen virnistys kuonollaan ja häntä heiluen se tykitteli menemään. Katselijat nauroivatkin sen mutkaputkessa kulkemista - se tulee sieltä niin lujaa köykäisellä kropallaan että ampuu ulos ulkokaarteesta :D . Temppuiltiin me kaikkea muutakin ja pidettiin hauskaa. Nemon naurava ilme jaksaa aina palkita minua.

Räks räks, mitä nyt, saako jo mennä??!! Siinä Nismon fiilikset. Sitten kun sen päästi niin se meni huutaen mutkaputken kuusi kertaa ennenkuin palasi takaisin. Uskomaton torvi :D ! Suurimmat höyryt päästeltyään se olikin sitten ihan kiva. En vaan osannut sitä ohjata. Vähän samoja ongelmia kuin Hiskin kanssa mutta Hiskin kanssa ollaan edes jonkinlaisessa rytmityksessä aikaajoin. Nismon kanssa se asia hakee vielä kovasti paikkaansa. Askel on niin erilainen Hiskiin verrattuna ja taas Nemoon verrattuna se on niin hirmuisen paljon nopeampi. Lisäksi se ampuu sinne tänne ja tonne jos ei nappaa kiinni sekunnissa. Eilen yritin kääntää sitä putkesta ettei karkaa edessä olevalle hypylle. En onnistunut kuin yhden kerran sellaisella rumalla kiemuralla. Muut kerrat olivat sellaisia ettei se taakseen vilkaissut vaan tykitti suoraan eteenpäin vaikka miten yritin sitä kutsua ja vaihtaa ohjauspaikkaa, olla vastassa sitä putkella jne jne..pöh ja pah, sinne meni niin että häntä vaan vilahti. Hyvät ja huonot puolensa tuossakin :). Lisäksi se reagoi sivuohjauksessa välillä niin nopeasti mun liikkeeseen etten oikein tiedä jääkö se jalkoihin vai mitä tapahtuu. Tehtiin myös A:ta. Karkasi sinne ekalla kerralla ilman lupaa mutta muutoin se meni oikein kivasti :). Lähtötreenit menivät myös kivasti eikä jäänyt edes huutamaan. Häntä kyllä iloisesti pyyhki mattoa. Nismo myös kaatui matolla pariin kertaan - ei hyvä! Onneksi se on pikkuruinen. 3,7 kg tulta ja tappuraa :D. Estetreenien välissä huomasin ilokseni yhden asian. Se tulee viereeni ja tarjoaa seuraamista, kontakti on ihan täydellinen vaikka edistääkin ajoittain. Tuntui kivalta :).

Wilma jäi juoksujen takia kotiin. Voi kunpa ne pian loppuisi. Ollaan tehty pikkuisia tottiksia ja otettu palkaksi pikkuinen rasia jossa on koiranmakkaraa. Se on niin intona ruokakuppiin että ajattelin tuon toimivan ja toimihan se. Kakaramainen pomppuloikka se kyllä on mutta korviakin löytyy aika ajoin ja mikä tärkeintä, intoa sitäkin enemmän :) ! Purkkipalkassa on toki sekin hyvä että pääsee heti irtautumaan siitä namikädestä pois. Hupsu hösöttäjä se on..ja niin pirun vilkas! Musta tuntuu kuitenkin että me ollaan Aten kanssa alettu sitä tajuamaan ja Wilma on löytänyt paikkansa perheessä.

Mulle iski sitten nuha. Ärsyttävää toimia jotenkin puolikkaalla teholla. Tehoja nostaa kyllä taas se että meillä on Aten kanssa uusia projekteja tuloillaan - kivaa! Treenejä ja projektihommia, yhdessäoloa ja hihityksiä. Voisko sitä ihminen enempää pyytää kun käpertyy lämpöiseen kainaloon iltaisin?
*onnellinen huokaus*

1.1.2011

Vuosi 2011 :)

Nismokin selvisi uudesta vuodesta. Viime vuonna ei ollut ollenkaan niin järkyttynyt paukkeesta kuin tänä vuonna kiitos naapurin joka päätti räjäytellä raketteja jo päivää ennen uutta vuotta ja ihan koko päivän, aina siihen pisteeseen asti kunnes me Aten kanssa käytiin sanomassa että nyt tuo saa loppua. Ulos en Nismoa eilen saanut klo 21 ja 03 välillä ollenkaan mutta sen jälkeen jo aamuyöstä hiipaili varovasti pihalla. Nyt se on jo oma iloinen itsensä. Jee :) ! Muut koirat eivät välittäneet tuon taivaallista raketeista taaskaan ja Wilmallehan tämä oli ihan ensimmäinen uusi vuosi :) !

SUURET superit kaikille vieraille - oli kiva vaihtaa vuotta kotosalla jutustellen, naureskellen ja alkoholia siemaillen, unohtamatta herkkuja tietenkään :).Koirat ottivat vieraat vastaan asiaankuuluvasti mutta rauhoittuivat nopeasti ihmisten jalkoihin sen enempiä hösöttämättä. Pitkäänhän meillä meni, aina aamuviiteen asti. Eipä tuo haitannut kun oltiin Aten kanssa laitettu koti siihen kondikseen että tämän päivän saa vain olla ja makoilla koirat kainalossa. Hauskaa vaihtelua hulina-arkeen!

Tässä muutamia kuvia meitin laumasta - Hiskin, Wilman ja kissojen kuvat ovat Aten ottamia.

Nismon nassu

Nismo paikallaanmakuussa

Nemo poseeraa

Nemo antaa tassua namin toivossa

Ihana yhteiskuva Nismosta ja Nemosta

Perjantaina oli onneksi vapaata duunista ja ehti lenkkeillä myös Nismon kanssa ennen varsinaisen paukkeen alkamista (kun naapurikin oli jo ystävällisesti uskonut ja lopettanut). Kyläilimme myös Ninalla moikkaamassa Pomoa. Pikkuiset ovat saaneet nauttia jouluruokien jämistä ja lahjaluista enemmän kuin tarpeeksi. Kivaa että pakkaset ovat olleet inhimillisiä!

Poikkeuksellisen rauhallinen Wilma

Wilman nassu

Wilman kanssa tehtiin todellinen hankilenkki perjantaina. Valitsimme metsä ja peltoreitin missä kukaan ei ollut jäniksiä ja peuroja lukuunottamatta kävellyt. Huh kun oli raskas edetä! Wilmalla oli kyllä oikein hauskaa koska se sai juoksennella vapaana ja loikkia hangessa. Tosi hyvin oli korvat auki käskyille vaikka metsäneläinten jälkiä näkyi hangella.

Taipuisa Hiski

Hiski sai eilen "ylipuhutta" yhden vieraistamme antamaan sipsin jos toisenkin heti kun selkämme käänsimme. Treenit alkavat taas ensiviikolla Hiskin kanssa - jihuu! Rankkaa on vähän ollut sillä kun Wilmalla on juoksut, mutta ihan yllättävän hyvin se on kestänyt ja ainoa joka vinkuu onkin Wilma ihan itse..Hiskin kanssa meillä oli tänään myös perinteiset painit ihan hyvässä hengessä, kylläpäs molempia nauratti!

Hiskin ja Wilman riehukuva

Tämä on otettu ennen Wilman juoksujen alkamista.

Kissoista on tullut jo isoja. Jästi on kaikkein suurin ja painaa jo yli 4 kg. Joda on pikkuisin ja painoa on sellaiset 3,5 kg. Kilttejä ne eivät todellakaan ole vaan keksivt kaikenmaailman kommellukset keskenään. Koirat saavat kyytiä, samoin pyykit, tasoilla olevat tavarat, puukoppa..jne jne..hauskojakin ne toki on :)
Joe

Jästin kita - Ate sai vahingossa napattua sen purukalustosta kuvan kun haukotus iski kesken kuvaussession :)

Jästi

Joda lempipaikassaan vaanimassa vessan kaappien päällä