Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

29.12.2009

Joulua, maalimiehenä, treeniä, möllejä, agia....

IIK! Nyt kun ei ole reiluun viikkoon tai kahteen kirjoittanut niin tuntuu että on ihan kauheasti kaikkea!!!

Joulu oli ja meni. Meillä oli oikein lämmin ja ihana tunnelma, vaikka vedettiin koko joulu läpi ilman ainuttakaan joulukoristetta. Silti tuntui joululta :). Bea, systeri, oli Atella myös. Aatto oli hyvin erilainen verrattuna aikaisempiin vuosiin, mutta ensimmäistä kertaa musta ihan rehellisesti tuntui siltä että tällainen sen joulun kuuluukin olla. Mä osallistuin itse ruoan laittoon enkä edes polttanut mitään, eikä kukaan saanut ruokamyrkytystäkään! Oli niin ihanaa ja tuntui siltä että on kotona, on siinä paikalla mistä vaan on unemoinut...

Mä sain Atelta lahjaksi maailman kauneimman kaulakorun! Ohuessa, vaijerin tapaisessa on kiinni muotoiltu kiven pintaa muistuttava koru jossa rosoinen kouhouma. Kohouma muistuttaa ihan ankkaa sivukuvana :). Se on niin kaunis! Mä liikutuin niin kovasti siitä, että Ate on oikeasti miettinyt ja halunnut käyttää aikaa ajatellessaan mitä haluan lahjaksi ja osannut ostaa ihan mun näköisen, niin aloin sitten itkemään. Ei voinut pidätellä, se oli niin puhdasta ja kilttiä ja ajattelevaista. Voi miten tykkäänkin siitä miehestä, minun ihana...

Lassi ja Tuukka olivat sellaisia kuin lapsien jouluna kuuluu ollakkin. Kaikki lahjat olivat mieluisia ja pirteä tohina oli koko talossa :) ! Uusilla leuilla leikittiin, pelattiin yhdessä uusi pelejä niin PS3 :lla kuin ihan perinteisessä lautapeli muodossakin. Oli kivaa olla yhdessä. Nismo ja Nemo saivat lahjaksi pienet purkit kissanruokaa koska se on niiden suurinta herkkua eivätkä tietenkään sitä voi syödä muuten kuin erikoisherkkuna :). Hiski sai luun ja poro lelun jota sitten pitikin kantaa ja esitellä ylpeänä!

Joulupäivänä mä kävin sitten sukuloimassa Nismon ja Nemon kanssa ja tuumasin taas autoon istuessani että onneksi tämäkin päivä on vain kerran vuodessa...onneksi näin myös iskää, Tupua (äitipuoli) ja pikkuveljeä Jussia, niitä olikin ehtinyt tulla jo ikävä.

Puhutaanpa siten Pertti Einari Stenforsista....eli Stenusta, meijän uudesta pienokaisesta, nyt jo 10-11 viikkosesta kissanpennusta joka on ihan maatiaismallia. Se on umpihullu eläin. Kiipeilee pitkin jalkaa olkapäälle istumaan tai huppuun nukkumaan. Ei pelkää yhtään mitään! Ulos laitettiin se lunta ihmettelemään, niin häntä pystyssä reippain askelin tepasteli menemään ja äkkiä tutkimaan kaikkea. Hiski on sen idoli ja leikkikaveri, surutta se loikkii sen kimpussa, pesee Hiskin tassukarvoja, roikkuu hännässä....mutta hiippiksistä se ei tykkää :(..kyllähän se toki tottuu, mutta on niin uskomatonta että iso hoffi on kiva kaveri ja kaksi pientä chihua ihan kauhean pelottavia. Stenu on nyt jo osoittanu suurta saalisviettiä vaanimalla kaikkea liikkuvaa, täsmähyökkäys ja sitten se kantaa saalista suussaan, milloin se on puunpala (varastaa takkapuista) tai joku pieni lelu/karkkipaperi...kaikki käy. Ulos se olisi jo kovin menossa, mutta ei vielä uskalleta päästää. Söpökin se osaa olla. Tulee kehräämään kinttuihin ja nukahtaa olkapäälle...mutta perimmiltään se on paholainen, kammottava riiviö :) ! Me ollaan Aten kanssa veikkailtu että kun se pääsee ulos, ei 100 metrin säteellä ole enää ikinä hiiren hiirtä.

Mölleissäkin sitten käytiin ennen joulua Lägillä hallicupissa. Nemon oli tarkoitus luoda varmuutta hypyille ja Hiskin oli tarkoitus pysyä ihan vaan näpissä. Noh...meni sitten niin hyvin, että uhkasin lopettaa koko agilityn koska olen yksinkertaisesti niin paska ohjaamaan. Että ei siitä sen enempää. Nyt mua pelottaa entistä enemmän mennä kisaamaan...koska jos en osaa ja opi, kohta mulla ei enää oo koiraa millä mennä :(

Koirahulluina Ate ja minä sitten oltiin kutsuttu Aten luo meijän toko/pk porukkaa treenaaman tapanina. Edellisenä viikonloppuna oltiin Elisan metsissä, joten nyt oli sitten Aten vuoro :). Ihanaa kun on maastoa missä tehdä! Ohjelmassa oli hakua ja esineruutua, jälkeä oli turha edes yrittää ajaa siinä hangessa. Mä olin lähinnä vaan maalimiehenä ja mukana palloilemassa koska en ollut hakenut Ruttua treeneihin. Hiski jonkun verran uumoili esineruudussa viimeisen esineen kanssa mikä on todella tylsää kun se muuten lähtee, etsii ja tuo niin hirveän hyvin. Toistoja vaan! Haussa se olikin sitten mulle ihan sikapossu...löysi, otti hihasta ja alkoi repiä! Meinasi olla huumori kaukana kun intoa puhkuva hoffiuros roikkuu villapaidassa (mikä oli vielä Aten äidin kutoma, hieno ja lämmin joululahja!) sen näköisenä että eikö olekin hauskaa että löysin sut?! Noh, pieni palaveri, tappelun tynkä, palautus maanpinnalle, tasainen haukku ja palkka. Seuraavalla jo hyvä eikä sikailua. Mukana oli myös Mikkoset mukanaan Nasse & Juttu hoffit, Elisa & Jeni, Kati & Pimu + Heli & TaoTao. Oli hauskaa puuhata porukassa, vaihtaa ajatuksia ja tapoja. Lopuksi vielä loppupalaveri Essolla ruoan ja kahveen merkeissä. Lassi sanoikin kun tultiin kotiin, että te ette koko aikana puhunu muusta kuin koirista ;)

Sunnuntaina 27.pvä me oltiin taas Lägin hallilla Saijan opissa. Tuntui taas siltä, että jotain sitä osaakin ja koiratkin olivat hyviä. Mukana oli molemmat agihirmut; Nemo & Hiski. Nemolle vahvistettiin keinua kun sille on alkanut tulla ongelmia siinä ja peruuttaa pois jos keinu on raskas. Yleisesti Nemossa oli kovasti energiaa ja tekemisen meininkiä, mutta vauhtia ei niinkään. Innokas se oli mutta jotenkin vaan normaalia hitaampi...muuten sen kanssa oli taas oikein mukavaa. Se meni ja teki ja me oltiin taas me. Miksi ei kisoissa?!

Hiski oli hassu...intoa riitti ja ilmeestä jo näki että se oli ihan kakara tuulella ja onnessaan koko agilitysta. Ennen meijän treeneihin lähtöä se tyhjensi namitkin taskusta ennenkun ehtisin hätiin! Hiskin kanssa mun oli pitänyt miettiä kontakteja ja sitä miten ne suoritan. Oltiin Aten kanssa aiheesta puhuttu ja ehdotin, että etujalat maahan, takapää kontaktilla eli paikan haku kuntoon ja pysäytyksiä, kontaktille pyöräytyksiä jne. Mielestäni paras vaihtoehto Hiskille koska sillä on kontaktit hirveän rajalla pomppimisen suhteen..tehtiin kontaktille menoja ja kyllä se alun toivottomuuden jälkeen alkoi sujua :) . Saijalta kotiin harjoituksia ja olin tyytyväinen! Puomiakaan Hiski ei arastellut, vaikka sen kanssa on ollut vaikeuksia keinulta rämähtämisen jälkeen. Keinua otin kerran - kaksi eikä siinäkään arastelua. Jätin positiiviseen kokemukseen molemmat; puomin ja keinun, päälle leikki ja loppu. Toivottavasti arkuutta ei näy lauantainakaan. Radan pätkällä missä oli pyöritystä, ennakoivaa valssia, putkea ja harjoiteltiin olla liikkeessä koko ajan. Me onnistuttiin Hiskin kanssa näissä hyvin. Tuntui sujuvalta ja parin toiston jälkeen ennakoiva valssikin sujui ja Saijan avustuksella Hiski kääntyi hyvin esteeltä. Tykkäsin siitä agilitysta mitä itse tein Hiskin kanssa, tykkäsin ohjuaksestani, tykkäsin Hiskistä, kaikki meni yksiin ja olo oli hyvä. Vakiojuttu Hiskille eli kehua, juoksuseuraamista autolle ja luu takaluukkuun. Nemo otti vielä lopuksi keppejä ja vähän takkusi ekalla, tokalla jo muistikin että ai tää oli tätä pujottelua!

Ruttuakin oon nähny ja se oli mun kanssa töissäkin viime viikolla kolmena päivänä. Lassi oli myös hommissa ja siinä on kyllä reipas 12-vuotias miehen alku! Voi kun tietäisi Rutun tulevaisuuden....kun osaisi ja voisi ja tietäisi....

Lauantaina on siis näytön paikka...Hiskillä on kaksi starttia Hyvinkäällä. Jos ne menee perseelleen, niin sitten on kisat poikki jonkun aikaa..en tiiä kuin kauan. Pelottaa ja on suorituspaineita. Tiedän mitä pitää tehdä, mutta muistanko sen siellä? Muistanko kaikki ne ohjeet ja neuvot ja asiat kun jätän Hiskin lähtöön, kävelen radalle ja kuulen sen kaiken puheensorinan, koirien haukkumisen, mietin rataa...

16.12.2009

Tirehtööri ja pikkupelle jäätyy

Rakkailla lapsilla on monta nimeä...Ate nimesi Nismon armeijahenkisesti ensin, mutta mä sanoin että se on kyllä tirehtööri Mimmu :). Tirehtööri tulee Nismon tyylistä tepastaa, erityisesti kun sitä seurauttaa. Koivet ovat tönkkösuorat (niinkuin chihuilla askel muutenkin) ja etujalkoja nostellaan oikein arvokkaasti, tirehtöörimarssia siis :). Nemo saa olla kaksikon pikkupelle, sillähän on toiseen silmäänkin "maalattu" pellemäinen laikku. Ja onhan se muutenkin sellainen pelle, aina sillä on hauskaa ja häntä heiluen se kantaa lelua suussaan ja juttelee pinellä, kurnuttavalla äänellä :) .

Tosiaan tämä huvittava kaksikko on ollut tassut huurussa koko viikon. Tänne eteläänkin on saapunut kunnon pakkaset ja tänä aamuna mittari näytti -19 C , kun kömmin aamulla sängystä. Olisin paljon mielummin mennyt takaisin makkariin ja kaivautunut Aten kainaloon peiton alle. Kauhean pitkiä aikoja ulkona ei nuo pienet kirppuset, tirehtööri ja pikkupelle, viihdy näin kovalla pakkasella. Nismo ei ole ihan yhtä herkkä tassuistaan kuin Nemo joka selkeästi kipuilee jäätyneitä jalkojaan :(. Viime talvena niillä oli lenkkeillessä fleecetossukat kintuissa kun mittari näytti enemmän (vai vähemmän, miten se pakkasesta sanotaan?) kuin -10 C. Tänä vuonna en ole niitä käyttänyt, mutta ilmeisesti olisi taas hyvä laittaa ainakin kun pitkiä aikoja ulkoilevat. Takkeja nuo ei käytä koko talvena, paitsi jos joutuvat odottelemaan jostain syystä pakkasessa (treenit, kisat yms.) .

Stenfors, tuttavallisemmin Stenu, on meijän uusi hiirentappokone. Napin jäätyä auton alle Aten vintillä on käynyt aikamoinen vilske vaikka siellä on loukkujakin. Stenu on siis pienenpieni maatiaiskissavauva, poika kuten nimestä voi päätellä. Pentuja syntyi muutaman kilometrin päähän Atesta, yhden tuttavamme äidille ja varasimme sieltä mustavalkoisen palleroisen. Stenu saapuu valloittamaan kaikkien sydämet perjantaina 18.12. Se saa viettää pentuajan tietysti pääosin sisällä ja vähitellen opetella hiirihommia. Me treenataan siitä Aten kanssa hullu massamurhaaja vintille ;). Hiski the hovawart ei tietääkseni ole koskaan nähny kissavauvaa...mitenköhän se suhtautuu? Napista se ainakin tykkäsi kovasti, vaikka alkuun esittikin ettei välittänyt koko otuksesta ;). Nismo & Nemo on varmasti ihan onnessaan uudesta tulokkaasta, ne kun ovat aina kissojen kanssa eläneet.

Maanantaina käytiin nopeasti treenaamassa Hiskiä samalla kun kannettiin loputa agiesteet koirakentältä talvisäilöön. Ate tokosi ja mä otin keppejä. Pitäisi päästä käsiavusta kepeillä. Ei ihan nenästä tarvitse viedä, mutta matkaa täysin itsenäiseen pujotteluun on vielä. Innokkaita toistoja Hiski teki kyllä ja mua nauratti sen hönöttävä ilme taas kerran :). Oli kiva nähdä samalla Elisaa ja Jeniä, jotka kantoivat myös esteitä konttiin. Pakkasten takia en ole vienyt kirppusia ollenkaan ulkotreeneihin. Tammikuussa aloitetaan sitten sisätreenaaminen säännöllisesti, siihen asti kelien mukaan millon missäkin ja välillä halleissakin :).

Tänä aamuna ennen töihin menoa piipahdin katsomassa Ruttua ja käveltiin Katin & Pimun kanssa nelistään aamulenkki. Olin varustautunut asianmukaisesti, mutta silti oli varpaat ja reidet jäässä vajaan tunnin lenkin jälkeen. Ei sitä vaan ole nyt tottunut pakkaseen! Ruttu yski jonkun verran, sellaista kuivahkoa kakomista, mutta luulen että on samaa kuin keväällä: pakkasesta johtuvaa + lievä flunssa. Niin meille sanottiin helmikuussakin kun piipahdettiin lääkärissä, on kuulemma boksereille + muille lyttykuonoisille aika tyypillistä?! Päätin seurailla tilannetta ja Kati saa sitten infoilla jos yskä vähänkin lisääntyy. Käyn sitten näyttämässä. Haen Ruttusen töiden jälkeen Saukkolaan ja vien Ninaa moikkaamaan, en raaski yhtään seisottaa tarhassa näillä pakkasilla ja jos sillä vielä on jotain flunssan tynkää tms.

Vähänkö muuten Aten hiukset kasvaa nopeasti! Mun mielestä se on yhtenään parturissa :) !!! Vai onkohan siellä joku kissa jota se käy stiigailee ;) ?? No ei vaan...voi kun näkisi sen jo...ikävä. Onhan siitä jo kuitenkin seitsemän tuntia kun viimeksi nähtiin ;) !

13.12.2009

Treenaamassa Virkkalassa

Tänään Nemo & Hiski pääsivät Mustosen Saijan oppiin Lägin hallille Virkkalaan. Mä oli ihan erikseen varannut hallin ja pyytänyt jos Saija tulisi kouluttamaan. Nappasin mukaan pari muutakin koirakkoa ja eikun porukalla kaksi tuntiseen treeniin! Tykkään Saijasta ihan hirmuisesti kouluttajana, tiukka ja vaativa, mutta kannustaa ja kehuukin kun tekee oikein. Osaa ja kertoo ja kysyy ja kysyy :). Sekä potkii perseelle jos rötväilee ;). Mä olin toivonut ohjausta ja sitä me saatiin.

Nemo oli ihan tosi hyvässä vireessä. Se sinkosi treeniboksistaan kuin mikäkin ohjus ja tarjosi jos jonkinlaista liikettä ja pyörähdystä ennen suoritusta. Oli tosi kiva tehdä sen kanssa. Nemo on viime aikoina päässyt treenaamaan vain niitä rimakorkeuksia ja ihan hajakertoja keppejä, keinua ja putkea joten tämä treeni teki sille tosi hyvää ja se tulee ohjaukseen nätisti ja tykkään "pyöritellä" sitä kentällä kun se tulee, innostuu ja tekee. Ihana pieni kirppunen. Mä en oo sitä kauheasti jättänyt lähtöön, koska on mun mielestä vaikuttanut vireeseen, joten ollaan treenailtu paikallaoloa ihan erillisenä, ei agikentällä. Tänään silläkään ei ollut vaikutusta, pari kertaa hiippaili perään, mutta pääosin pysyi nätisti ja lähti innokkaasti tulemaan vaikka odottelemaan joutuikin. Oli ilo katsoa tänään sitä tuttua pikkuista, joka innostuksissaan tarjoaa istu-maahan-pyörähdys-maahan-istu, kaiken mahdollisen ja iloisesti katsoo että mitä nyt tehdään?!

Hiski ja naiset.....kovasti olisi halunnut pk collien Neven perään niin että leuat loksuivat ja vinkunaa kuului. Muutenkin hallin matto oli täynnä ihania hajuja. Sain sen kuitenkin alkukankeuden jälkeen keskittymään :) ! Hiski oli hieno poika, varsinkin kun ottaa huomioon miten vähän aikaa se on lajia harrastanut. Siinä oli myös sitä Hiskimäistä potkua, luonnetta ja kestävyyttä mistä tykkään ihan hirmuisesti! Ajattelin ohjauskuvioiden olevan Hiskille liian haastellisia, mutta jälleen kerran olin aliarvioinut sen kyvyn oppia nopeasti. Saija huomautti mun tyylistä ohjata Hiskiä, miksi en ohjaa sitä yhtä hyvin kuin Nemoa? Olen miettinyt sitä itsekin..tuleeko se ajan myötä? Olen treenannut Nemon kanssa niin tiiviisti kaksi vuotta että tiedän suurinpiirtein miten se toimii, mikä on vaikeaa, missä se tarvitsee enemmän mun apua ja missä sen saa vaan päästää ja tehdä itse. Opin toki Nemostakin uutta joka treeneissä, mutta silti tietysti tunnen sen paremmin kuin Hiskin. Olen jotenkin varovainen, haparoin, mietin liikaa...ja olen hidas! Kun keskityin paremmin ja mietin mitä teen, Hiski osasi, tuli ohjaukseen ja teki. Huomasin ne omat heikot kohtani taas Hiskin kanssa...kun tehdään, täytyy käskeä ja vaatia ja kun palkataan niin palkataan hyvin. Täytyy koko ajan olla tarkkana ja esteen edellä. Kun Hiskiä käskyttää ja pitää huolen, että se tietää jo esteellä mikä on seuraava, se pysyy hyvin näppylässä eikä kuumene liikaa. Yksi ainoa purukin vain tuli ;). Lähdöistä tuo hoffirontti häippäsi pari kertaa ja mä jouduin pinnistelemään, etten alkanu nauramaan vaan yritin ilmeelläni kertoa ettei sieltä saa lähteä ja kävin palauttamassa paikalleen. Pokan pito oli vaan hankalaa kun Hiski hönötti sellainen pöljä virne kuonollaan, horvat hörössä ja kieli ulkona :). Samoin jos se karkasi esteelle ilman lupaa niin yritin olla nauramatta kun ilme oli sellanen "vedinkö mä hyvin?!" :D ! Irtoavuutta siinä oli enemmän kuin uskalsin aluksi luottaa...tehtiin käännöksiä putkilta hypylle ja pimeään kulmaan putkeen. Olin molemmilla niihin tyytyväinen. Hiski ekalla kerralla jonkin verran epäröi, mutta haki kuitenkin :) !

Kaiken kaikkiaan lopputuloksena jäi todella hyvä olo. Nemoon ja Hiskiin, molempiin olin itse tyytyväinen. Omassa ohjauksessa oli puutteita, mutta niitäkin sai hiottua. Asennetta oli Hiskin kanssa enemmän kuin aikaisemmin ja se oppi paljon uusia juttuja. Tärkeintä kuitenkin oli se, että mulla oli molempien koirien kanssa kentällä todella hauskaa :) . Opin itse pari uutta ohjauskuviotakin ja Nemo ja Nismo saivat eilen vielä ilman esteitä niitä hieman kokeilla nenästä "vedettynä". 27. pvä olisi sitten seuraava kerta ja ohjelmassa kontakti. Saija esitti mulle aika hyviä kysymyksiä kontakteja koskien ja mä oon nyt miettiny miten ne haluan opettaa ;) !!! Hiskille ne on todella tärkeät, Nemolle ei niinkään, mutta eipä siitä haittaa olisi jos puomin kontaktin opettaisi ainakin sille.

Nismo (nykyään Tuukan nimeämänä Ismo Laitela) jäi Aten ja poikien kanssa kotiin treenien ajaksi. Ate oli laittanut sen tarhaan kun olivat ulkohommissa ja Nismohan lähtee nuuskimaan omia polkujaan jos sitä ei koko ajan kyttää tai tee mitään sellaista mikä sitä kiinnostaa :). Nismo oli ollut tarhassa hieman ihmeissään että mikäs juttu tää oikein on :). Mun rakkaat miehet olivat myös sitten keksineet piirrellä mun minukkiin jos jonkinlaista hymiötä ja kirkkovenettä, siellä ne parkkiksella hihitteli kun tultiin treenaamasta.

Perjantaina sattuikin sitten vähän ikävämpi tapaus, mikä onneksi päättyi onnellisesti. Mulla oli vapaapäivä ja olin sopinut Hennan kanssa että se tuo Mimmin ja Rommin leikkimään ja lenkkeilemään Hiskin kanssa. Lähdettiin klo 13 aikoihin Aten takapihalta pellolle ja ensimmäiset puoli tuntia oli todella hauskaa. Koirat peuhasivat oikein olan takaa kunnes n. 50 metrin päästä lähti 2 peuraa..Mimmi ja Hiski hyppäsivät jälkien perään ja minä ja Henna huudettiin sen mitä kurkusta lähtee. Hiski pysähtyi ensimmäisestä käskystä, empi hetken, mutta tuli sivulle..Mimmi ei nenäänsä hangesta nostanut vaan lähti ajamaan jälkiä ja juoksi ja juoksi niin kauas ettei sitä enää suurella avopellolla näkynyt. Huudeltiin ja huudeltiin, ei mitään...palattiin Hiskin ja Rommin kanssa takasin ja hälytettiin muita koiraihmisiä ja tuttuja apuun. Suski ja Köpi ajoivat Mimmin jälkiä, mutta koiraa ei näkynyt. Kaikki ajelivat ympäri pitäjää, hälytettiin löytöeläintalot, lappuja laitettiin lähikauppoihin, etsijät kävelivät ja kävelivät ympäriinsä eikä Mimmiä näkynyt. Henna grillasi Aten pihalla, jätti autonsa Aten pihalle ja vaatteitaan jos se palaisi..koko lauantai päivänä siitä ei näkynyt vilaustakaan. Katoamishetkellä Mimmillä oli heijastinliivi sekä panta jossa oli Hennan numero. Sunnuntai aamuna sitten Hennalta tuli tekstari että Mimmi on löytynyt. Oli mennyt Atelta n. 2 km päähän Mannisten kotitilalle autotalliin ilmeisesti turvaan ja lämmittelemään. Riemu oli ollut melkoinen kun koira oli löytänyt perheensä :) ! Täytyy nostaa hattua meijän koiraklubilaisille, ystäville ja Hennan sukulaisille. Kaikki tulivat mukaan porukkaan mukisematta, vapaaehtoisina ja etsivät ja auttoivat. Aivan mahtavaa yhteistyötä!

Mä odotan jouluaattoa...vaikka en mikään hillitön jouluihminen olekaan. Odotan sitä hetkeä kun saan Aten vierestä hymyillen katsoa kun pojat ja koirat repivät auki pakettejaan into piukeena :). Siitä tulee onnellinen olo. Tykkääköhän Ate sen lahjoista? IIK!

7.12.2009

Lieto ATT-areena 6.12 Hiski the hovawart - 2 x HYL

Viime viikko meni treenien puolesta aika vahvasti agilityn parissa. Atesta oli suuri apu joka on aika erikoista, koska se ei itse tosiaan harrasta koko lajia :) ! Myönnän myös, etä ärsytystä SAATTOI nousta pintaan kun se antoi neuvoja jotka vielä toimivat hyvin....mutta kiitollinen olin kuitenkin :) ! On niin ihanaa treenata yhdessä kun nuo koirat ovat iso osa arkea kuitenkin.

Nismo & Nemo treenasivat viime viikolla kentällä kolmena päivänä. Nemo otti taas tuplarima hyppyjä eikä MITÄÄN ongelmia taaskaan hyppykorkeudessa vaikka korkeus oli minien maksimi. Laskettiin sitten tuplarimoista alempi jo ihan maan tasalle silmänlumeeksi eikä silti alittanut vaan hyppäsi hyvin. Ei jäänyt ponnistelemaan tai arpomaan. Kokeilin myös olla edellä, lähettää, sivusta työntää, sivusta ohjata, lähettää takaakiertoon, enkä huomannut missään minkäänlaista eroa hyppyyn, kaikki meni ilmavasti eikä ollut epävarmuutta. Tavallaan tylsää koska nyt en osaa paikantaa ongelmaa..enkä uskalla ottaa tuplarimaa pois..miksi se sitten alittaa jos hyvin pääsee ylikin? Onko vaan helpompaa mennä ali? Ärsyttävää koska en voi ilmoittautua kisoihin ennen kuin saan varmuutta lisää hypyille. Meneekö ongelma sitten taas ajan kanssa ohi? Lisäksi jokainen ratahan alkaa pakosti hypyllä, joten onko kiva ilmoittautua ja keskeyttää ekan esteen jälkeen koska en voi missään tapauksessa antaa sen mennä ali enää edes sen yhden radan verran...voi tuska..Kepit meni taas hyvin ja kestää jo vähän kauempaakin lähetystä ja pujottelee itsenäisesti. Miksi en taaskaan treenannut väärää puolta? Keinulta Nemo on alkanut peruutella joten sitä vahvistelin myös ja sain pysymään nameilla ja odota käskyllä. Sitä selkeästi arveluttaa koko keinu kun se alkaa laskea, joten taidan kaivaa jostain kätköistä taas käyttöön rakentamani levyn palan, jossa pohjassa puolikas pallo ja palkkailen tasapainoilusta.

Nismo touhusi keppien kanssa ja harjoitteli takaakiertoa. Aika nopeasti hokasi keppien idean ja vaikka joudun puoliksi peruuttaen sen kanssa ne vielä menemään, se askelluksesta päätellen nappasi idean pieniin aivoihinsa kuitenkin ihan hyvin :) ! Takaakierrossa meille sitten tulikin erimielisyyksiä. Paikallaan lähetys ei onnistu sillä..se ei paikaltaan irtoa vaan kuumenee ja alkaa räksyttää. Mä en kestä sen rumaa ääntä joten otettiin vauhtia ja johan alkoi toimia! Taas harmittelin Nismon paineensietokykyä ja epäsosiaalisuutta...se olisi niin paljon nopeampi kuin Nemo ja itsenäisempikin tietyllä tavalla. Nemo taasen tottelevaisempi, yhteistyökykyisempi ja teknisesti huomattavasti taitavampi.

Nismo noin muuten on ollut oikein ihanasti..kaikki stressi muuttamisesta, alkuvuoden epätasaisuudesta ja Rutusta on selkeästi väistynyt. Se on huomattavasti enemmän kartalla taas itse arjessa ja on tottelevaisempi kuin ikinä. 100% varmaa "seurakoiraa" en saa siitä koskaan, mutta se tykkää Atesta, pojista ja Hiskistäkin ja pitää nenunsa kiinni yleisillä paikoilla missä on paljonkin koiria, se riittää mulle. Tuittupäinen se tulee olemaan aina, mutta on käsiteltävissä ja tottelee. Sen kanssa on ollut nyt myös huomattavasti kivempaa ja antoisampaa harrastaa. Mimmu <3

Ruttu oli piipahtamassa keskiviikkona ja lauantaina. Se on niin muuttunut koira. Se on rauhoittunut huomattavasti, mutta on tiivis, innokas ja hyvä työpari tokossa kuitenkin. Ei siis lainkaan mitään flegmaattisuutta vaan sellaista aikuisen ja hyvinvoivan koiran tyyneyttä. Olen niin onnellinen sen puolesta. Samalla olen hirveän surullinen, koska tiedän ettei se voi olla Katilla talvea pidempään. Mites sen jälkeen? Voinko osittain riistää siltä sen kuuluvuuden johonkin? Miten ratkaisen pääni sisällä ongelman suuresta kiintymisestä Ruttua kohtaan ja samalla suuresta kunnioituksesta ja tiedosta, että sen kuuluu ansaita jotain parempaa mitä minä pystyn sille tarjota? Aina se välittäminen ei vain riitä...jos ei ole puitteita :( . Ruttu on niin hirveän paljon minulle. En osaa sitä selittää...muistan millainen se oli tullessaan, miten paljon se vaati. Miten paljon mä purin hammasta, itkinkin joskus, hakkasin päätä seinään, onnistuin ja tänäpäivänä näen kaiken sen työn tuloksen. Kun se ruttanalla kuonollaan katsoo muhun ja paiskaa tassulla...muhun sattuu. Haluan tarjota sille parhaan mahdollisen elämän, koska se sille kuuluu. Surulliseksi minut tekee se etten itse pysty sitä tarjota. Toisaalta tiesin että luopumisen hetki tulee joskus. Rutun alkuperäinen tarkoitus oli kouluttautua mun luona ja sen jälkeen etsiä uusi, pysyvä koti. Miksi kiinnyin? Miksi venytin niin pitkään? Voi kun aina osaisi tehdä oikein :(. Lisäksi se että päätös on vaikea niin ahdistaa kun ihmiset arvostelevat. Kun joku näkisi mun sydämeen ja tietäisi miten paljon tämä asia on vaivannut ja mitä sen eteen on tehty..


Huoh....


Tosiaan eilen olimme Aten, kirppujen ja Hiskin kanssa Liedossa ATT-areenalla. Oli tosi kivaa kun Ate oli mukana. Sai jutella ja purkaa ajatuksia ja naureskella ja olla vaan yhdessä :). Olin ilmoittanut Hiskin kahteen starttiin. Tarkoitus oli saada edes jokin tulos, mutta hylkyhän sieltä molemmista radoista napsahti. Ensimmäinen rata oli ihan kamalaa katsottavaa...Ate otti molemmat videolle ja teki oikeen pahaa katsoa. Miksi mun pitää mennä niin paniikkiin kisoissa? Näytän radalla ihan siltä etten tiedä yhtään mitä teen. Molemmat radat olivat tilavia ja hauskoja. Ensimmäinen rata meni oikein hyvin puomin jälkeiselle hypylle asti. Jäi lähtöön hyvin ja tuli käskystä. Hyppy, hyppy, pieni tönäisy ja hyppy, jonka jälkeen puomi. Tuli puomille hyvin, meni nätisti ja kuunteli! Puomin alastulo ok, samoin ylösmeno. Päästin (aivan, miksi??!!!) sen kontaktipinnalta ryysäämään ja ohjasin huonosti..ohitti hypyn ja haki sen takana olevaa putkea, kutsuin takasin, käänsin hypylle ja lähetin putkeen, meni hyvin. Renkaalle jäin varmistelemaan ihan turhaan, tuli hyvi putkelta ja meni renkaan, mutta siitä johtuen olin sitten kepeillä myöhässä. Mun hitaudesta johtuen tulikin sitten jos jonkilaista pomppua ja turhautumista, väärät kepit ja karkasi A:lle...kutsuin pois ja keskeytin radan. Ajattelin että turha sitä on päästellä omia reittejään menemään vaan vihelsin pelin poikki. Jäi harmistus...miksi takkusin, hidastelin, jäin miettimään, päästin kun ei pitänyt, ohjasin huonosti..miksi tein TAAS niitä virheitä mitä teen aina paniikissa? Treeneissä ei ole koskaan tällaisia ongelmia.

Toinen rata oli edellisestä melkein kopio mutta ns. väärinpäin. Lähtöön jäi hyvin ja kun käännyin katsomaan sitä, näin jo Hiskin ilmeessäkin sitä intoa mikä sillä on treeneissä. Jätin kahden esteen taakse jonka jälkeen putki. Lähti hyvin ja käskystä, putkeen meni hyvin. Mulle tuli kiire putken toiseen päähän ja puolenvaihtoon. Olin aika lähellä putkea koska pelkäsin sen karkaavan A:lle. Hyppy ja kepit. Kepeille ehdin hyvin ja annoin liioitellun käsiavun varmistellakseni, ei virheitä. Muuri jonka jälkeen hyppy. A:n vetovoima meinasi kasvaa taas liian suureksi enkä ottanut tarpeeksi käteen..ohitti hypyn, palasi käskystä, hyppäsi josta A. Ei kontaktivirheitä. Hyppy ja hyppy josta keinulle..pysähtyi seis-käskystä, mutta vauhtia oli liikaa, kevyt keinu ja lopputuloksena liukastuminen ja rämähdys. Kompasteli, ei näyttänyt loukkaavaan eikä tullut virhettä. Rengas ja putki johon tein takaaleikkauksen, onnistui hyvin! Putkelta hyppy jonka jälkeen puomi. Puomilla teki stopin ja hyppäsi ylösnousulta alas. Käskin uudestaan ja taas kielto. Pelästyi siis kuitenkin keinua koska puomi (A:n rinnalla) on ollut sen lempiesteitä. Keskeytin enkä pakottanut, kehuin ja juoksutin pois radalta. Rapsutteluja kauheasti, mutta ei paapomista. Luu ja autoon. Vitutus....siitä miten en osannut näyttää taas yhtään mitään osaamista, en ollut oma itseni enkä koiralle reilu...meillä alkaa tehotreenit tällä viikolla ja seuraavat kisat on sitten tammikuun 2. pvä Hyvinkäällä. Josko siellä sitten? Toivottavasti...

Reissu oli muuten kyllä mukava. Mä oisin varmaan synkistelly kaiken ajan jos Ate ei olisi ollut hauskuuttamassa ja jakamassa kisapäivää mun kanssa. Iso kiitos siis! Varsinkin kun sillä saattoi HIEMAN olla huono happi duuninsa pikkujoulujen jäljiltä ;). Sen siitä saa kun ottaa sen yhden ylimääräisen ;).

Kohta olisi joulu...onneksi Ate otti aamulla joulukinkun puheeksi, se siis tarkoittaa sitä, että kukaan ei oo laskenu sen varaan että mä osaisin sen paistaa :D !

1.12.2009

Kunto loppuu!!!

Se olisi joulukuu...voi elämä miten nopeasti aika menee! Vuosi on ollut melkoinen, pelkästään tänä vuonna neljä osoitetta "kodiksi" ja paikka jonka tällä hetkellä tunnen oikeasti ja sydämestäni kodiksi, ei virallisesti kuitenkaan ole, vaan osoite on muualla. Vuoteen on mahtunut niin paljon, se on repinyt ja rikkonutkin, mutta lopputulos on niin antoisa, kaunis, onnellinen...enemmän kuin ihmismieli uskaltaa toivoa. Sen eteen on kannattanut kokea paljon. Olen rakastunut ja lujaa.

Otsikon mukaisesti kunto oli eilen koetuksella. Erittäin kestävä selkäni (NOT!) ei kestäisi juoksemista, varsinkaan pehmeällä pohjalla, ei istumista, ei makaamista..joten oon päättäny olla välittämättä lääkärin komennoista koska ainoaksi liikkumismuodoksi jää selkeästi leijuminen eikä se oikeen onnistu ;). Otin Nismon, Nemon ja Hiskin kyytiin (kiitos Ate auton lainasta) ja eikun kentälle ja agilitya treenaamaan. Tarvis vissiin alkaa jotain lenkkiä juoksemaan, että jaksaisi vetää samalla vauhdilla kolmen koiran kanssa peräkkäin. Pikkasen hengästytti!

Nemo treenasi tuplarimalla minien maksi hyppyjä kisoissa tapahtuneiden alituksien takia. Ei muuten yhtään ottanut kupoliin kun siinä laskin esteitä jotka olivat medikorkeudessa niin Nemo ponkaisi innostuksissaan siitä medihypystä yli niin että humaus kävi vaan!!!! Perkeleen sintti on viilannut mua taas linssiin ;)!!! Tuplarimat siis ja eikun hyppyyttämään. Nemolla oli hauskaa, se koohotti aluksi niin että ei meinannut tulla ollenkaan ohjaukseen vaan hyppi omiaan ja odotti palkkaa korvat sojossa. Hillintää ja hallintaa niin johan alkoi sujua. Hyppyytin suoraan, kulmana, takaaleikkauksella (käytän harvoin Nemolla), takaakierrolla, esteen vierestä, esteen takaa, esteen edestä, ihan joka suunnasta eikä hypyssä tai sen korkeudessa ollut MITÄÄN ongelmia. Pohjakin on vielä verraten pehmeä. Positiivista todella, koska se tarkoittaa vaan treeniä ja hyppyytystä ja eikun taas kisoihin Nemolla!!!!! JEEEE!!!!! Jatkamme siis hyppyharjoituksia ja luomme luottamusta. Tehtiin myös keinua ja keppejä. Nemo on alkanut hiipparoimaan pois keinulta kun se laskeutuu ja tätä namin kanssa treenattiin. Namia keinun päähän parikin kertaa laskeutumisen aikana ja lisäkäsky odota. Hiipparoi silti, mutta onnistuikin lopulta pari kertaa ja siihen lopetettiin. Ärsyttää kun muuten se etenee keinulle niin nappiin, kova vauhti, ihan päähän ja jää seisomaan kunnes on laskeutunut puoleen väliin niin lähtee hiipparoimaan takaisin päin...mrr...Kepeillä ei ongelmia ollut, ilokseni pujottelee sisällevetoa lukuunottamtta itsenäisesti ja etenee tarvittaessa minusta myös ohi kun pujottelee. Hieno kirppu!

Nismo osoitti eilen ihan ihmeellistä nöyryyttä ja kuuliaisuutta kentällä?! Onkohan se kipeä :D ?? Nismo sai ihan hallinnan vuoksi tehdä vain yhtä hyppyä erilaisilla ohjausvariaatioilla ja kulmilla. Komensi jonkun verran haukulla, mutta luki ohjausta ihan nappiin. Lisäksi tuli heti luokse ja perusasentoonkin käskiessä ja seurasi aina takaisin suorituspaikalle?! Oli täpsäkkänä ja marssi kuin maailmanomistaja mun vieressä mutta totteli ja halusi tehdä. Putkeen meno pimeällä oli sille liikaa eikä jääty tahkoamaan kun toimi niin hyvin vaan siirryttiin keinulle. Oli aika mahdottomana namin perään ja meinasi mennä säätämiseksi, rauhottelin hetken ja todella reippaasti meni. Vauhti oli välillä vähän liiankin suuri...Keppejä tehtiin myös ja Nismosta voisi tulla hyväkin pujottelija koska se aika ponnekkaasti loikki estevälejä. Täytyy tarkkailla sen treenimotivaatiota ja arkea muutenkin että mikä vaikuttaa mihinkin. Nismosta saisi niin hyvän jos sen saisi aina näppiin. Huoh...

Hiskistä huomasi ettei se ollut päässyt agikentälle hetkeen..meille tuli ihan VÄHÄN sanomista ennen esteitä. Hiski karkasi multa heti itsekseen kentälle kun seurautin sitä esteille ja jouduin komentaa aika kovasti ennenkuin jolkotteli takaisin ja otti perusasennon. Hiskimäisesti ilme oli sellainen "haista paska, tottelen koska on pakko" :D ! On hienoa, että se tekee ratkaisuja ja hienoa että sen halu lajiin on niin suuri ettei se meinaa malttaa, mutta nyt on keskityttävä myös hallintaan. Muuten meillä on kisoissa katastrofi. Olin rakentanut Hiskille suoran, hyppy, rengas, hyppy, hyppy, hyppy jonka jälkeen välistäveto,hyppy, välistäveto, hyppy, kepit, hyppy jolle takaaleikkaus, kolme hyppyä suorassa linjassa, ohjaukseen otto ettei karkaa renkaalle ja putkeen josta keinulle ja loppu. Jäi todella nätisti lähtöön meijän alkuneuvottelun jälkeen siitä, että radalle tullaan hallitusti eikä touhuta omia. Kesti hyvin suoran, oli vauhdikas, ei hapuillut eikä puskenut hyppyjä sivusta. JES! Välistävetoon kääntyi niin kauniisti että mä meinasin jäädä paikalleen ihailemaan, mutta työnsin puolisylkkärillä hypylle. Irtosi ihanasti! Annoin hyvin tilaa mutta silti tuntui että olin toiselle välistävedolle liian lähellä, täytyy tarkkailla omaa kohtaa näissä. Kepeille vedin sisälle ja annoin käsiapua ja pujotteli nätisti! On alkanut ottaa jo vähän matalempaa asentoa. Takaaleikkaus hypyille meni paremmin kuin luulin, mutta olisin voinut itse olla koiralle selkeämpi ja tähän otettiinkin toistoja ja toistoja ennenkuin olin tyytyväinen omaan suoritukseeni jonka johdosta koirakin kääntyi ja toimi. Hyppysuoralta sain hyvin jarrutettua, mutta putkelle kääntäminen oli vaikea Hiskille, ei olisi halunnut millään edetä. Yksittäistä vahvistusta putkelle ja toistoja ja alusta niin johan meni! Keinulle otettiin vauhdilla ja ilman vauhtia sekä ekan kerran niin että selkeästi ohjaan sen takaa keinulle. Pysyy yllättävän hyvin kontaktipinnalla, ylös täysiä, käsky STO ja seisoo tasan niin kauan kunnes saa luvan poistua. JES! Hiski oli yleisesti ottaen vähän turhankin vireessä ja sain paria puruakin taas vaihteeksi..rauhottelin, otin haltuun ja käänsin ja väänsin niin toimi ja toimi hyvin. Tosiaan...kunto vaan loppui itseltä ;).

Tänään uusiksi ja samalla koiramäärällä, huh!! Atekin tulee, ihanaa :) ! Sunnuntain kisoja odottaessa ja pelätessä...IIIK!!!

27.11.2009

Ou nou!!! Nemo hiirenloukussa!

Tästä tulee taas pitkä juttu kun kirjoitan Rutun tokotreeneistä, Hiskin ohjaustreeneistä ja Nismon & Nemon kikkailusta + tokosta. Tässä on nyt hyvää aikaa kirjoittaa kun joku on taas lainannut mun miestä piiiiiiitkäksi aikaa, höh! ;)

Kerrotaan ensin otsikko. Näin syksyisin hiirikausi on pahimmillaan ja nyt kun ei Kappeloa <3 enää ole, niin tuntuu että hiiriä on ainakin tuplasti Aten vintillä ja seinien välissä, ihan niinku omakotitalossa yleensäkin näin maalla. Mä näin aamulla meikatessani mielestäni vilauksen jostain pienestä ja tummasta (ei, se ei ollut Nismo ;) ) joka sujahti keittiöön. Voi olla että meni aamusilmien piikkiin mutta Ate laittoi varmuudeksi hiirenloukun keittiön lattialle n. 10 sentin rakoon seinän ja kaapin väliin ja klassisen juuston syötiksi. Loukkuun ei kuitenkaan jäänyt itse hiiri vaan NEMO! Nemohan on tajuttoman ahne ja osaan kuvitella, että sen päähän on syttynyt hirveän ruoan himo kun se on pienellä nenällään haistanut juustonpalan kaapin välissä. Noh, ahneuksissaan se on tunkenut väkisin rakoon ja Lassi sen sitten oli pelastanut kun se oli siellä välissä vinkunut eikä päässyt pois. Hiirenloukkuun se ei jäänyt kiinni, mutta oli se sen saanut laukaistua ja popsinut juuston :D !!! Käveli kyllä ihan normisti eikä mikään jalka tai kuonokaan ollut kipeä. Kyllä nauratti...hemmetin ahne pieni otus bongaa juustonmurun ja keinolla millä hyvänsä tavoittelee sitä :D !!! Nismo on varmana vieressä pudistellut päätään ja huokaissut syvään..

Ruttu the man oli mun kanssa keskiviikkona töissä ja toin sen sieltä Atelle. Vein aamusta hiippikset (Nismon & Nemon) hoitoon Ninalle, jotta olisi koko päivä aikaa vain Rutulle. On sitten itsellä parempi omatunto kun tietää, että kaikilla on puuhaa ja seuraa. Täytyy sanoa, että en ole koskaan nähnyt Ruttua niin tasapainoisena ja rauhallisena kun keskiviikkona. Olen siis tehnyt oikean valinnan ja antanut sille hyvän elämän. En voi kuin tuhannennen kerran kiittää Katia!!! Me julteltiin Rutun kanssa pitkät tovit kun käytiin duunissa tupakalla. Sattuipa meille sitten yksi "tapaturmakin"...liukkaat syyslehdet, cityjänis ja hihnassa oleva Ruttu ei ole mikään huippuhyvä sekoitus. Oikeastaan aika kaaottinen johon mahtui paljon huutoa, liukastuminen, molskaus ja märät vaatteet.

Ennen Rutun palauttamista sijaiskotiin Katille, kävimme treenaamassa kentällä. Huomasin Rutun olevan todella hyvässä vireessä jo heti kun otin sen autosta. Se ei ollut övereissä vaan todella innokas ja halusi tehdä töitä. Niimpä tein sen kanssa ALO luokan suorituksen läpi ILMAN PALKKAA ja Ruttu toimi kuin ajatus. Siinä ei ollut hiventäkään liikaa eikä hiventäkään liian vähän. Myönnän, tunteellisena ihmisenä oli hyvä etten alkanut parkumaan, niin ihanasti se toimi! Palkkasin viimeisen liikkeen jälkeen ihan miljoonaa, vinkulelua, kehua, namia ja juostiin yhdessä ympäri kenttää. Meillä oli niin hauskaa. Lopuksi tehtiin agilitya ihan pelleilymielessä ja eihän siitä mitään tullut. Ruttu koohotti (luvan kanssa, annoin sen olla hetken kakara) ja pomppi, sinkoili ja seikkaili...spurttaili ja oli vaan niin Ruttu. Ei se haitannut, se oli tehnyt juuri hetki sitten niin hyvän suorituksen että oksat pois. Otin vielä hallintaan kentältä ulosmenoon ja autoon ja taas palkkasin hyvästä rauhoittumisesta. Ruttu rakas <3 (yleensä Ruttu perkele ;) )

Nismolla ja Atella treenit jatkuu. Ne harjoittelee yhteistyötä, koska Nismolla on suuria vaikeuksia ymmärtää, että jotakuta muutakin täytyy totella kuin minua ;). Ihan hyvin tuloksin kyllä ovat hommia tehneet ja arvstan että Ate jaksaa nähdä vaivaa. Nismo on tokoillut/tottistellut pieniä palasia joka päivä. Välillä on ollut herpaantumisia seuraamisessa ja vinoa perusasentoa mutta voi vitsit miten makeesti se kääntyy käännöksissä sekä oikealle että vasemmalle! Tekee niin kauniin kulman ja tepsuttaa töppöjaloillaan niin tärkeänä!

Mun oli tarkoitus treenata agia ihan kentällä tänään mutta eihän siitä mitään tullut kun en jaksaisi kastua kokonaan :(. Sunnuntaina mä menen, satoi tai paistoi!!! Hiski teki juuri hetki sitten ohjaustreeniä sisällä. Otin sitä kummallekkin puolelle ohjaukseen ja nyt alkaa myös tuo oikea olla ihan jotenkin mallillaan, ilman esteitä ainakin. Ei se mahdoton ole ollut aikasemminkaan mutta hakee kyllä vasenta ja lujaa. Sylkkäriä harjoiteltiin myös ja kolmen-neljän pompun ja ärsyyntymisen jälkeen Hiski hokasi mitä tarkoitan ja kääntyi jo vähän kauempaakin kuin ihan nokasta vedettynä. Pujottelua mun jalkojen välistä niin että kävelen eteenpäin tehtiin myös ja lopetettiin se sitten kun mun sisäreidessä on varmaan 100 mustelmaa, kiitettäviä napsuja tuli ;). Hiski nautti oikein kovasti ja toohkasi taas tyypilliseen tyylinsä, mutta oppi taas uutta, ihan mahtavaa!

Huomenna me lähetään Turkuun näyttelyyn. Taidan ottaa hiippikset mukaan reissuun (niinku aina) ja ihmettelemään maailman menoa. Tosi hyvää treeniä Nismolle. En uskalla itse näyttelystä ja mun toiveista kirjoittaa mitään tai Ate vielä syyttää mua jos menee pieleen ;). Toisaalta se taas kiittäisi jos menisi juuri kuten kirjoitan hmm....noh, katsotaan!

Pitäisiköhän mun mennä jo kohta kertomaan sille tohon ulos että hei, mulla on sua kuule ikävä ja haluan jakaa sohvan, iltapalan ja aikani sinun loistavassa seurassa <3

23.11.2009

Purinalla paniikissa

Eilinen kisapäivä alkoi painajaismaisesti. Mä nukuin pikkujoulujen johdosta pommiin! Kello soi 8.30 ja mä heräsin sitten 10.30 kun klo 11 piti lähteä että ehtii juuri ilmoittautua ja hetken hengähtää. Ate oli onneksi krapulastaan huolimatta ihana ja auttoi lähdössä, pakkasi auton ja Hiskin tavaroineen, mitä oisinkaan taas tehnyt ilman sitä! Mä kaappasin vaan Nemon kainaloon ja sitten menoksi. Ate ei päässyt mukaan kun ei tiennyt yhtään kuinka myöhään siellä menisi. Hiskin ja Nemon ratojen välissä kun oli "mukava" viiden tunnin odotusaika. Pääsin hyvissä ajoin kyllä paikalle ja sain jätettyä kisakirjan ilman sen suurempaa jonottamista. Kisat oli isot, n.700 koirakkoa. Mä mietin että miten oon ollu niin hullu etä aloitan Hiskillä tällaisessa hässäkässä...voi elämä!

Nemo oli täpäkkänä ja keräsi taas katseita pienen kokonsa takia. Ja onhan se suloinen killisilmä :). Reippaana se tepasteli metelissä ja oli vireikkäällä, leikkisällä tuulella. Lähtö sillä sujui taas hyvin, vein hallinnassa sen radalle ja otin jo "karsinassa" hihnan + pannan pois. Tuli nätisti eikä lähtenyt nuuhkimaan tai suorittamaan itsekseen rataa. Rata alkoi painajasimaisesti kun Nemo alitti ensimmäisen hypyn...miksi mä en keskeyttänyt?! Annoin sitten tyhmänä korialle luvan sikailla radalla...Nemo alitti jokaisen hypyn, ihan joka ikisen..:(. Putket, kontaktit (myös keinu), kepit, pituus jne meni täysin moitteettomasti samoin ohjaukseen tuli hyvin ja irtosikin kohtalaisesti putkiin. Kepeille ei tarvinnut minkäänlaista käsiapua sisäänvedon jälkeen ja olin tyytyväinen. Ei lähtenyt lapasesta omiaan mutta ei himmaillutkaan...mutta ne hypyt..se paahtoi ihan onnessaan ali ja jatkoi vaan täysiä matkaansa. Tästä johtuen mä oon nyt päättänyt sen kanssa olla sivussa kisoista kunnes voin olla varma hypyn suorittamisesta. Epiksiä, joissa matalemmat rimat voidaan käydä mutta ei yhtään virallisia. Tsekkasin varmuudeksi selän, niskan ja jalat, ei kipuilua joten tämä meni Nemolta kyllä suoraan vittuilun piikkiin ja minulta harjoittelun puutteeseen korkeilla rimoilla. Me treenataan neuvojen mukaisesti tuplarimoilla + muurin tyyppisillä esteillä korkeus kondikseen, napataan uhojuomaa ja lisää itseluottamusta ja palataan kisaradoille sen jälkeen! Harmittaa kun ohjauksellisesti se on niin taitava kirppu...me juteltiin Nemon kanssa pitkä tovi radan jälkeen ja vaikka se ei tajunnut sanaakaan, se katseli mua pää kenossa, häntä heiluen ja yritti napata leikkisästi nenästä :D.

Jessi ja kääpiöpinseri Touho nappasivat vitosen, olin ylpeä niistä kuitenkin koska ovat treenanneet vasta keväästä 2009! Hienoa!

Kisoissa oli tuttujakin niin sain seuraa väliajalle. Kiitos Saijalle juttuseurasta ja ruokaseurasta sekä Jessille ja Maijulle kisaseurasta ja kanssajännittämisestä :) ! Maiju sai harmittavan sekunnin yliaikaa muuten virheettömällä radalla :(...joskus se on niin pienestä kiinni.

Sitten Hiski...mua pelotti ja mä kävin mielessä kaikki kauhukuvat ja painajaiset mitä voi tapahtua. Mietin mitä Ate sanoisi mulle jos se olisi siellä, miten se rauhottaisi ja naurattaisi mua kun mua pelottaisi...yritin rauhoittua ennenkuin se tarttuu Hiskiin. Me käytiin kehityskeskustelukin siellä hallissa kun Hiski aluksi apinoi kuin mikäkin kakara. Kieri maassa ja ulisi hölmön näköisenä ja esiintyi kaikille narttukoirille. Kehityskeskustelun jälkeen moinen loppui ja odoteltiin ihan nätisti omaa vuoroa. Sitten lähtökarsinaan, sitten lähtöalueelle, pillin vihellys...mä muistin mitä Marju sanoi joskus treeneissä "siinä ei ole mikään kiire, rauhallisesti koira lähtövalmiiksi ja panta pois" . En tosiaan tiedä rapsutinko Hiskiä, otinko pannan rauhallisesti tai teinkö mitään, niin kovasti pelkäsin ja jännitin. Jäi hyvin istumaan, tuli kutsusta hypyn, liikuin liian aikaisin joten toiselle hypylle tuli turha kiemura. Pituus, kolmas este oli sellainen jota Hiski ei ole koskaan ennen nähnytkään. Huusin vain "este" kuten hypyilläkin ja yli meni niin että heilahti. Putkeen irtosi hyvin joten mulla oli aikaa ottaa vastaan kepeille. Hyvin sisään, käsiavulla (mutta oikeinpäin!) suoritettiin ja pujotteli hyvin. 180-asteen kulma kepeiltä hypylle ja A. Tein A:lle takaaleikkauksen ja Hiski haki esteen hyvin. Ei kontaktivirhettä. Sitten rengas...voi surkeus...en ottanut tarpeeksi näppiin A:lta ja vein huonosti, ohi ja kielto, pyöräytin takaisin ja hölmöyksissäni en ottanut haltuun ja Hiski meni A:lle, ei renkaalle ja HYL (hylätty) siitä sitten rapsahti. Niin ärsyttävän pieni hairahdus. Jatkettiin kuitenkin intona loppuun, suoritti renkaan, haki taas hyvin putken, hyppy ja keinu johon meni nopeasti ja seisahtui käskystä, odotti ja lähti luvalla, JES! Mutkaputkeen edessä haki taas kauniisti ja mä saatoin turhaan liiankin lähelle ja meiansi tulla kiire puomille. Puomin kontaktit myös ok, seisahtui loppuun ja luvalla lähti. Hyppy, hyppy ja pussi jota se ei myöskään ole tehnyt kuin kesällä 2 kertaa. Huusin vain "putkeen" eikä ollut mitään eroa, sieltä se suhahti :) ! Hyppyjä kaksi vielä loppuun jossa pientä haparointia mun ollessa liian takana eikä hypyt olleet suorassa linjassa. Mä olin ylpeä Hiskistä ja ylpeä itsestäni. Noinkin hyvä ensimmäinen suoritus ja hallinta täysin uudenlaisessa ympäristössä. Vaikka ei tulosta tullutkaan, olin hymyssä suin radasta. Jäi hyvä olo! Jäi sellainen olo että kaikki työ on ollut sen arvoista ja meillä oli hauskaa. Hiskillä oli se pentumainen kakara ilme päällä ja se halusi tehdä, päättää ja mennä. Mahtavaa!

Päivä oli pitkä ja Aten luona olin vasta iltasella. Oli kiva palata kun mua oltiin selkeästi odotettu, voi niitä mun ihania miehiä :) !

Ilmoitan Hiskin Lietoon 6.12 kahteen starttiin, katsotaan onko tämä hieno kisafiilis pysyvää vai kertakäyttöistä näin virallisissa :). Hauskaa meillä on joka tapauksessa! Sinne Atekin tulee, jee!

Oli muuten kivat pikkujoulut. Koiraihmiset on vaan niin koiraihmisä :)!

20.11.2009

Ihanat tokotreenit + Hiskin kanssa säätöä

Tekisi mieli kirjoittaa vielä Kappelosta...mutta ehkä on parempi säilyttää tuo alla oleva kirjoitus muistona sen tärkeästä roolista sylinlämmittäjänä, vahtina ja hauskuuttajana. :´( ...on niin ikävä.

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen hakemassa Ruttusen puttusen :) ! En ollut nähnyt sitä lauantain jälkeen ja pohdin matkalla että mitenköhän toko treenit menee kun se Katille on niin hyvin kotiutunut. Tiikerimies ei taas meinannut puvussaan pysyä, häntä viuhtoi ihan kamalasti ja ilmahyppyjä nähtiin hurjasti kun tavattiin ovella :) ! Autossa Ruttu istui niin että pää nojasi mun olkapäähän ja häntä heilui koko matkan. Tuli niin hyvä mieli....vaikka niin ei varmaankaan käy niin olin varautunut siihen että se katsoo mua sellaisella "joo, kukas SÄ oot" ilmeellä. Ei se mua kuitenkaan ollut unohtanut :). Ainakaan vielä....

Ate piti meille tokoa, viimeisen kerran ohjattuna tänä vuonna. Tästä eteenpäin varmaan treeniporukka osittain säilyy, mutta tehdään ilman Atea...höh! Viimeisen kerran kunniaksi kaikki paikalla olleet koirakot tekivät ALO luokan kisasuorituksen. Tässä nyt sitten liikkeittäin miten mulla ja Rutulla meni.

Paikallaanmakuu
N. 1,5 minuutin kohdalla nousi istumaan ja mä kaukokäskynä komensin sen takaisin maahan ja nuhtelin moisesta....mä en tajua sitä. Se saattaa pysyä 10 minuuttia, 5 minuuttia, minuutin eikä nouse mutta välillä ilman mitään syytä nousee istumaan ja hiippailee eteenpäin mun luo?!

Seuraaminen kytkettynä
Mulla turhia käsimerkkejä liikkeelle lähdettäessä joista Ate huomautti. Miksei sitä ihminen opi olemaan huitomatta? Koska kyseessä oli treenit, nyppäsin alussa hihnasta kun Ruttu mursi kontaktin, sen jälkeen oli ok.

Seuraaminen ilman hihnaa
Voi että kun toimi hienosti!!! Perusasennot oli hyviä, Ruttu oli innokas, tiivis ja halusi tehdä töitä. Olin ihan onnessani! Käännökset + täyskäännös oli ok, samoin juoksupätkä.

Liikkeestä maahanmeno
Seuraamispätkä oli taas tosi hyvä, meni käskystä maahan. Olisi voinut nopeammin sukeltaa maahan, mutta ei hiippaillut perään kuten yleensä. Oli ihan mahtavaa kääntyä koiraan päin joka häntä heiluen odottaa että "tuu takaisin, tehään vielä yhessä" ! Nopea ylösnousu.

Liikkeestä seisominen
Seuraamiseen olin taas tyytyväinen mutta meni käskyn saatuaan istumaan, ei jäänyt seisomaan. Palasin takaisin, laitoin seisomaan ja jatkoin matkaa. Jäi hyvin ja vapautin Aten käskystä suoraan seisomisesta, en laittanut perusasentoon.

Luoksetulo
Jäi hyvin istumaan, tuli NOPEASTI käskystä eikä törmännyt. Mä turhaan melkein väistin kun näytti tulevan niin lujaa mutta pysähtyi kuitenkin kauniisti eteen. Tästä perusasento vino, korjasin ja ok :).

Hyppy
Ei varastanut hypylle vaan tuli kauniisti kontaktissa esteelle. Hyppy oli nätti, tämä on Rutulle aika vahva kohta. Kääntyi hyvin, jäi seisomaan käskystä. Otti kaksi pientä sivuaskelta kun palasin sen viereen. Täytyy treenata enemmän sitä että on oltava ottamatta edes sitä yhtä sivuaskelta.

Yleisesti ottaen siis meni ihan loistavasti! Jäi niin hyvä olo :) ! Ruttu oli muutenkin yhteistyökykyinen ja ihana. Se odotteli nätisti vuoroaan eikä yhtään säätänyt ylimääräisiä vaikka toisilla koirakoilla oli leluja yms.

Pakkasin Rutun Katin autoon ja sanoin sille taas "heipat" . Haikea olo siitä vähän tuli, mutta sanoin taas itselleni että näin ajattelen Rutun parasta. Tottahan se on, Ruttu nauttii arjesta Katin, Jeren ja Pimun kanssa. Juteltiin Katin kanssa siitä miten on mennyt (niinkuin joka päivä;) ) ja yleisesti ottaen juuri mitään ongelmia ei ole ollut. Pientä tottumista vielä niin hyvä.

Rutun jälkeen oli Hiskin vuoro ja tietysti agilitya kun sunnuntaina on kisat! Me oltiin tiisatainakin treenaamassa ja tosiaan myös keskiviikkona.

Hiski oppi uudet esteet; renkaan ja keinun. Renkaan kanssa oli alkuun pieniä ongelmia. Koira kuumeni eikä halunnut millään tulla läpi renkaasta vaan yritti sivuilta, kiertää jne mutta en antanut mahdollisuutta. Hetken lämpenemisen jälkeen Hiski päätti että hypätään sitten perkele ja sen jälkeen menikin ihan mallikkaasti renkaasta. Otettiin sitten vauhtia, yhdistettiin rengas lyhyeeseen rataan, muutettiin lähestymiskulmia ja mä olin hämmästynyt. Se yksi onnistuminen riitti siihen että Hiski meni renkaan hienosti joka kerta! Keinua on joskus joitain hajakertoja tehty, mutta ei kunnolla joten sitäkin piti testata koska se on radalla ihan varmasti. Otettiin ihan rauhallisia toistoja, keinu , seis ja luvasta vapautus keinulta. Tänään pitäisi katsoa miten käy kun mukaan lisätään vauhtia! Tänään rakennan radan, lyhyen, treenaan sen kerran Hiskillä ja sitten tehdään se kokonaisuudessaan lähtötilanteineen päivineen ja katsotaan kuinka käy. Lauantaina se saa sitten vapaan ja sunnuntaina on sitten näytön paikka. Kepeille vedän peruuttaen sisään ja annan varmuudeksi aika voimakkaan käsiavun. Hiski on oppinut kovasti keppejä ja lähtee jo ihan itsenäisestikin pujottelemaan. Oon myös tyytyväinen sen radan lukuun ja korviin, joita treeneissä ainakin on nyt ollut ihan kiitettävästi. A:n houkutus on paha, mutta käskytyksellä pysyy poissa. Putket on ihan huippuhomma, niihin mennään ja lujaa. Lähtöä en jännitä, tiedän että pysyy jos kunnolla käsken.

Mä olin eilen pikkujouluissa, joten kirppuset jäi eilen ilman treenejä...Ate oli ihana (kuten aina :) ) ja hoisi niitä kuitenkin illan. Hiski oli kuulemma päässyt tokoilemaan ja rengastreeniäkin tekemään Aten kanssa kentälle ;). Mies joka ei agilitya harrasta :) !!!!

Huomenna olisi koiraklubin pikkujoulut! Ei parane paljoa ottaa ettei tarvii kuskia sunnuntai aamuksi. Täytyyhän sitä jonkun myös Ate rakkaaasta huolehtia jos se ottaa TAAS sen yhden ylimääräisen :D !

18.11.2009

Nappi alias Kappelo

Alkuvuodesta 2008 mä sain puhelun. Äiti soitti ja sanoi löytäneensä pienen mustan tyttökissan joka ei ollut ihan pentu, mutta ei aikuinenkaan, arviolta muutaman kuukauden ikäinen. Sille ei ollut kotia ja mä olin juuri joutunut 27.12.2007 lopettamaan Nessu kissan kun sille tuli vatsaonteloon tulehdus ja sisäelimet nesteytyivät pahasti. Otin tuon pienen palleroisen kotiini ja ristin sen Napiksi.

Nappi oli kipeä. Sillä oli korvapunkkeja ja maha ihan sekaisin. Arka se ei ollut vaan tuli heti tekemään uteliaana tuttavuutta vaikka ei kunnossa ollutkaan. Vein sen pieneläinklinikalle ja kahden antibioottikuurin jälkeen sen masu rauhottui ja se alkoi tervehtyä. Napista tuli veikeä, vilkas ja vähän vittumainenkin kissa. Se keksi kaiken maailman kolttoset ja pöllytti Nismoa ja Nemoa ihan 6-0. Silti se iltaisin tuli sänkyyn, kehräsi ja petsi itselleen pedin mun mahan päälle. Muuttojen myötä Nappikin aina vaihtoi asuinpaikkaa eikä se ollut siitä moksiskaan, päinvastoin, aina uteliaana tutkimassa että mihis sitä nyt ollaan tultu. Gruotilassa se alkoi osoittaa merkkejä siitä, että ulos on päästävä ja kaksi kertaa se karkasi ikkunasta. Nismo ja minä perustimme etsintäpartion kahdestaan ja molemmilla kerroilla etsittiin Nappi takaisin kotiin.

Tunnusmerkkeinä tälle pienelle paholaiselle oli muuten aivan kiiltävän musta turkki, mutta rinnassa 6 valkoista karvaa ja keltaiset silmät. Myös ulospäin harottavat pikkuvarpaat kuuluivat Napin erikoisuuksiin. Sen hienoin ja samalla myös ärsyttävin piirre oli sen suuri luonne. Ei ole toista sellaista "kissaa" kuin Nappi. Se kantoi koirien luita, ei kunnioittanut ketään eikä mitään, kerjäsi ruokaa eikä koskaan totellut kieltoja ettei ruokaa saa pölliä tiskipöydältä. Se osasi avata ovia, vetolaatikoita, kaappeja...Lisäksi se piti vedestä ja ui vähän väliä ämpäreissä, suihkussa, tiskialtaassa...

Nappi muutti Atelle hiirikissaksi kesällä 2009. Oikeastaan se hoisi Hiskin kanssa pihavahdin virkaa enemmän kuin hiirihommia. Todistettavasti se on syönyt yhden hiiren ja yhden linnun ja nekin sen jälkeen kun me Aten kanssa uhkailtiin että se saa kenkää koko hommasta jos ei tuo jotain näytille :). Pihalle ei kuitenkaan millään vieraalla elukalla ollut asiaa. Se ajoi ihan hulluna toisia kissoja pois tontilta, pitkälle metsään vaikka ne olivat sitä 3-4 kertaa suurempia. Nappi pisti neniin kaikkea vierasta mitä sen tontille uskaltautui. Yhtenäkin aamuna Ate haki sen metsästä jossa se miukui kiukkuisena. Se huuteli Atea vaan katsomaan kun pöllytti suurta kollikissaa. Nappi asui pihapiirissä ja sisällä, Ate rakensi sille vintille menevät rappuset ja aina me naurettiin kun se liukui niitä alas hassun näköisenä.

Vaikka Nappi oli vittumainenkin, sillä oli sen omia ihmisiä kohtaan suuri sydän. Atesta se tykkäsi erityisesti. Aten auton tullessa pihaan, Nappi juoksi aina täysiä vastaan. Tuukan ja Lassin kanssa se osasi leikkiä aina nätimmin eikä juuri koskaan raapinut tai tykännyt huonoa kun Tuukkakin sitä sylissä kuljetteli.

Napista on monta hauskaa tarinaa, monta juttua ja kauheasti muistoja. Uusia tarinoita ei enää tule koska tänä aamuna mun lähdettyä töihin Ate soitti ja kertoi, että postilaatikon edessä tiellä makaa musta kissa joka on kuollut. Joku oli ajanut Napin päälle. Olisi voinut edes pysähtyä ja miettiä, että eläin on ollut joillekin perheenjäsen ja tärkeä. Ate sanoi, että Nappi saa paikan pihamaalta Aten poismenneiden koirien vierestä. Hyvä puoli on, että Ate sanoi ettei se varmaankaan ollut kärsinyt vaan kuollut heti törmäykseen.

On niin ikävä...puuttuu se pieni, mutta niin suuri eläin joka kerjäsi aamuisin ruokaa, meni aina tiskipöydälle ja varasti ruoat vaikka ei olisi saanut, sai hulluja kilareita ja juoksi kömpelöä laukkaa ympäriinsä, luisteli alas vintiltä lautaa pitkin, pölli roskia ja leikki niillä, puski Hiskiä ja kehräsi sille, kiusasi Nismoa ja Nemoa, tuli ruokapöytään istumaan omalle tuolille ja katseli, odotti Lassin kanssa taksia, tuli Ate vastaan kun se tuli töistä...eli mun mukana kaikkine muuttoineen ja elämäntilanteineen. Nappi oli hieno kissa tai siis miuku, niinkuin Ate sanoi. Ate aina jutteli sille ja Nappi tykkäsi siitä kovasti.

Nuku rauhassa, vaikka et koskaan osannutkaan olla paikallaan.

17.11.2009

Kisat lähestyy!!!!

Mulla iskee oikeasti kohta paniikki...kisakirjeet tulivat eilen.....kisat on sunnuntaina...kaksi starttia, kaksi koiraa...APUA!!!

Nemo on treenannut hallintaa rata-alueella, keppejä ja korkeampia hyppyjä. Olen tarkoituksella tehnyt sillä lyhyttä, kuumuutta nostavaa treeniä ja katson mihin se kantaa sunnuntaina, olisiko siinä niin paljon vauhtia kuin niin pienestä koirasta irti saa :) !

Nemon ja Hiskin välissä on mukavat 5 tuntia aikaa odotella ja miettiä, miettiä ja miettiä....noh, rata jää ainakin mieleen ja saan mietittyä loppuun asti ohjauksen Hiskillä. Mun täytyy osata muuntautua ja olla ison koiran ohjaaja Nemon jälkeen. Chihuahua ja hovawart kun ei ihan samanlaisista raoista mahdu. Nemoa täytyy ohjata kannustaen eikä sitä saa jättää taakse, edetä liikaa muuten "imu" kärsii ja samoin vauhti. Hiski taas tarvitsee tilaa ja irrotusta sekä käskytystä, ei kannustamista..muuten se menee överiksi.

Hiskillä alkaa tänään keinu ja rengas treeni. Pituuttakin voisi kokeilla..Keinu on aika heikoissa kantimissa, mutta äkkiäkös sen opettaa ;)

Ollaan Hiskin kanssa treenattu keppejä, irtoamista, pitkiä suoria, putken pimeää kulmaa, kiertämistä, käsiohjausta....kuljetusta...valsseja, jaakotusta, perjättöjä, niistoja..mä oon kokeillu sen kanssa varmaan miljoonaa asiaa ja ollaan alettu puhua samaa kieltä ja irtoavuutta alkaa löytyä. Irtoamisen johdosta myös karkailua esteille on havaittavissa eli tarkkana saa olla. Putken pimeä kulma on sille vaikea jos lähestymiskulma on sellainen että joutuu hakemaan täysin itsenäisesti..tarvitsee kauheasti toistoja että luottaa etenemiseen. Toisaalta, tuore agility koira ja silti tosi hyvin menee :). Hiski on kyllä kestävä treenaaja. Kepeillä se väsyy nopeasti, mutta muuten sen keskittymiskyvyn ja vireen kannalta on ihan sama treenaako 15 min ja reilu 30 min putkeen. Hauskaa meillä kyllä Hiskin kanssa on ollut :D .

Ate ei pääse mukaan kisoihin :(....mä varmaan hengitän siis pussiin viimisen tunnin ennen Hiskin starttia...kunhan vaan muistan että se on iso koira...iso koira...

Huomenna Ruttu tokoilee ja Nismokin voisi samalla tokoilla :) ! Sen päälle agilitya sitten Nemolla ja Hiskillä.

Meillä oli hauska viikonloppu. Pitkästä aikaa ei ollut mitään menoa buukattuna, ei kisoja tai näyttelyitä..kävin kyllä treenaamassa, mutta en kaukana enkä ollut pitkään. Pojat, Ate, mä ja Hiski oltiin sunnuntaina rämpimässä metsässä ja pelloilla. Hyvät naurut tuli kääpiönheitosta ja Hiskin hölmöilyistä :D . Tuntui hyvältä olla ja vaan olla.

Hiippikset (Nismo & Nemo) saivat Saijalta, eli Aten siskolta, uudet lelut kun Saija miehensä Tommin kanssa oli kyläilemässä vkonloppuna. Niistä sitten riittikin iloa ja riemua :D !!!

Ruttua on ikävä, mutta samalla olo on helpottunut, sen on nyt parempi viettää arki perheessä ja treenata ja myllätä minun kanssa <3

12.11.2009

Matelijalla + kirpuilla tokoa ja Hiskillä agia

Arvatkaas miten saan mielenkiintoisen automatkan? Laittaa Minukkiin Lassin,Tuukan,Mikin (eli 3 lasta) , minut rattiin ja Rutun vielä takapenkille :D ! Ruttu oli sitä mieltä että JES, tänne takapenkille tuli mulle kauheasti kavereita!! Onneksi matkaa ei ollut kuin n. 5km mutta kyllä nauratti...

Mä kävin eilen hakemassa putteyskärokotteen kun tuon epilepsian takia kuulun riskiryhmään. Ei joutunut älyttömän kauaa jonottaa eikä oireet rokotteesta ihan ylitse pääsemättömiä ole ollut. Käsi on pirun kipeä ja ei sitä voi normisti liikutella. Päätä särkee ja niskat on jäykkänä, samoin nivelet ja muutkin lihakset. Muutoin olo vaikuttaa ihan normaalilta :). Ahdistaa kun Ate ei saa rokotetta kuin ihan viimisten joukossa. Pojat saa ne kahden viikon päästä jo onneksi. Mä oon kyllä pohtinut jo suunnitelmaa että mitäs jos Ate tulee kauhean kipeäksi että saa pojat eskariin/kouluun, Hiskin hoidettua ja hoivattua myös Atea jos se sairastuu. Jos pojat tulee kipeäksi, niin sitten teen vaan etätöitä. Noh, tulee jos tulee, ei siihen oikein voi sen suuremmin vaikuttaa. Toivottavasti kaikki pysyy terveenä!

Vaikka käsi on kipeä ja pääkin on/oli kipeä jne niin eihän sitä treenejä voi jättää väliin ;). Ate veti eilen todella hyvät treenit. Puhuttiin yleisesti kisatilanteesta, asenteesta, ohjaajan vaikutuksesta koiraan ja testattiin miten eri tavalla koira käyttäytyy jos ohjaaja tosiaan on rauhallinen. Meillä on Rutun kanssa yleensä aika hektistä ja hulvatonta kentällä joten teki todella hyvää. Ruttu kyllä ens alkuun katsoi mua sen näköisenä että "ootko sä mamma kipeä tai jotain" kun en käskyttänytkään kimeästi ja liikkunut rivakasti. Eilen 90% Rutun perusasennoista oli suoria, JEE! Seuraamiseen olin alun nuuskimisen jälkeen taas todella tyytyväinen, ei enää tule liian eteen eikä tuupi eteen vaikka tiivis onkin. Oli todella kivaa jakaa kokemuksia kisatilanteista, jännittämisestä jne...tuli taas sellainen olo, että ei tosiaan yle yksin ongelmiensa ja panikoinnin kanssa. Mä oon alustavasti miettinyt maaliskuun lopulle KKK-Halliin Kirkkonummelle Rutun ekaa virallista TOKO kisaa. Tuomarina on Harri Laisi. Kati ja Pimu vähän puhuivat että tulisivat samaan kun ehdotin...Ate ja Hiskikin voisivat tulla, koska myös AVO luokka on samaan aikaan! Toisaalta se on niin pitkän ajan päässä että ei sitä vielä kannata lukkoon alkaa lyömään, mutta noin niinkun ajatuksena :). Meillä oli eilen Rutun kanssa juttuhetki iltasella. Se alkaa olla jo tosi hyvä kuuntelija. Ennen ei voinut kuvitellakaan että menisi lattialle/maahan kyykkyyn ja pyytäisi sen rapsutettavaksi. Se meni siitä niin pöljäksi että hyppi niskaan, tunki naamaan jne...nykyään se tulee jo nätisti juttelemaan, istuu selkä muhun päin, vilkuilee välillä mua ja muun ajan se tarkkailee ympäristöä, ihan kuin minun turvaani vahtien. Sitten kun siltä kysyy jotain, vastaus on nopea nuolaisu ja heiluva häntä. Rutulle siis käy aina kaikki asiat :) ! Komeakin siitä on tullut, vaikka rumaturvaksi sitä aina sanonkin. Lihasta on alkanut tosi lyhyen ajan sisällä löytymään ja rintakehä on levinnyt. Silti se on niin kakara, niin höntti Ruttu :) . Aamulla mulla oli naurussa pitelemistä kun se löysi ison, kaatuneen puunrungon mikä oli ontto sisältä. Ensin se haki mut paikalle sen näköisenä että "kato minkä aarteen mä löysin" ! Kiersi runkoa, heilutti häntää, meni leikkiasentoon, tuli taas mun luo...Sitten se keksi mennä sisälle sinne puunronkoon. Kauhea rapina kuului ja kyllä sillä oli sitten hauskaa! Sinkoili välillä pois sieltä, kurvasi mun luo ja eiku takaisin puunrungon sisään :D ! Miten pienestä asiasta voi tullakin niin onnelliseksi.

Nismo & Nemo eivät eilen olleetkaan agimestareita vaan saivat vaihtelun vuoksi tokota! Nismo otti perusasentoja, paikallaoloa, luoksetuloa ja seuraamista ja Nemo samaa ilman perusasentoja.

Nismo oli vähän ylivirittynyt ja haukkui seuratessa ihan hemmetisti. Sillä on muutoin kyllä niin hemmetin kaunis askel, täpäkkä pikku kirppu ja seuraamiskohta juuri oikea. Atelle puhuin haukkumisesta ja se tietysti keksikin siihen ratkaisun, niillä eväillä eteenpäin :). En meinaan halua sen työskentelykykyä kuitenkaan lannistaa. Nismo menee jo seuratessa tosi virtaviivaisia ja kauniita käänöksiä. Käsiapua annan jonkin verran mutta koko ajan pienevissä määrin. Luoksetulossa jäi hienosti istumaan ja tuli kutsuttaessa suoraan eteen. Nismon kanssa on hauska tehdä kun meillä menee yksiin. Se vaan on sellainen on/off tyyppi. On päiviä kun se kattoo mua ilmeellä "joo, seuraa ite vaan" ja päiviä kun se on niin tekemisen hakuinen..meillä tulee ole varmaan ikuisesti olemaan tällainen puoliriitaisa suhde Mimmun kanssa siis :)

Nemo oli taas niin Nemo. Ahne, innokas, reipas, taitava ja iloinen. Pieni häntä huiski vaan menemään kun se puuhasteli :). Treenattiin tokon omaisesti agin lähtöä. Eli seurautin "lähtöön", jätin istumaan ja otin luoksetulon siitä. Kävin myös pari kertaa palkkaamassa lähtöön ja vapautin. Toimi siis hyvin. Oli kiva mieli kun kaikki koirat oli halukkaita saamaan sen oman huomionsa ja oman treeninsä :)

Mua alkaa pelottaa Hiskin agikisat. Starttiin on aikaa 9 päivää. IIIIKK! Sanoin eilen Atellekin, että onneksi Nemon vuoro on ensin. Se tuo tiettyä rauhallisuutta varmaan muhun itseenikin. Treenattiin Hiskin kanssa eilen etäisyyksiä ja ohajusta kauempaa muutenkin. Ensin pujoteltiin, taas pujoteltiin ja vielä pujoteltiin :). Sekä niin että mä peruutin ja käännyin matkalla että myös niin että olin koko ajan oikeinpäin ja vedin vain sisään. Peruutettaessa huomattavasti nopeampi, varmuutta varmuutta. Otin kolme hyppyä jotka olivat suorassa linjassa ja siten että juoksin itse aika kaukana esteistä. Haki hyvin ja eteni itsenäisesti!!! Olin niin iloinen. Otin myös käännöksiä koska hyppyvälit oli tarkoituksella pitkiä eli kolme hyppyä peräkkäin, U -käännös ja kaksi hyppyä takaisin päin ja palkka. Tällaista pyöritystä eri hyppymäärien kanssa. Etäisyyden sain pidettyä hyvin eikä sitä tarvinnut käännöksienkään jälkeen töniä hypyille vaan haki taas hyvin. Kuumeni pyörityksestä jonkin verran ja käytinkin taas koko treenein ajan heitettävää palkkaa, muuten napsii käsiä kuumetessa. Tällä viikolla täytyy vielä ottaa lisää keppejä, ohjausta hypyillä eri kulmista ja rengas. Ensi viikko sitten täytyy keskittyä pidempiin radan pätkiin, kontakteihin ja erityisesti keinuun. En halua edes kuvitella miten paniikissa olen ensi viikon sunnuntai aamuna...apua....

Kaikki koirat treenasivat siis suurinpiirtein mallikkaasti ja kaikista jäi hyvä mieli :D ! Eikä se ilo siihen loppunut, Ate oli myös oma ihana itsensä ja lapsetkin olivat hyvällä tuulella :). Patsy & Jaanakin piipahtivat iltakahveella ja käden jomotusta lukuunottamatta eilen taas halasin Atea nukkumaan mennessä onnellinen hymy kasvoilla!

11.11.2009

Viikonloppu rajan takana

Perjantaina me lähdettiin matkaan ja mä jouduin ajamaan! Helsinki vielä meni, mutta se laivaan ajaminen...onneksi Ate istui vieressä ja rauhoitteli, muuten mä oisin saanu kyllä jonkun hyperventilaatiokohtauksen. Matkalle oli mukava lähteä kun molemmat on niin samantyyppisiä tietyissä asioissa; matkatavarat olivat hyvissä ajoin katottuna, liput monta kertaa tarkistettuna, samoin passit ja Hiskin kaikki paperit, näyttelylaput ja aikaa oltiin varattu niin, että JOS on ruuhkaa niin silti ehditään hyvin. Mä en siis koskaan ollu ajanu autoa laivaan ja vaikka siellä opastettiin niin silti olin ihan paniikissa. Onneksi ongelmitta kuitenkin säilyttiin eikä mun tarvinnu turvautua paperipussiin eikä Aten korvatulppiin ;). Hiski oli kyllä hassu ja pälyili ihmeissään että mikäs homma tää oikein on, mutta reippaasti käyttäytyi!

Matka Tallinna - Tarto ei sitten ollut mikään erityinen helmi. On joskus noloa jos liikenteessä perässä ajaa 3-4 kiukustunutta autoilijaa, mutta mites noloa onkaan kun on itse jonon etummaisena ja perässä on monen sadan metrin jono autoja ?! Keli oli siis todella huono, valoton suurimmaksi osaksi ja vieras tie joka oli liukas + luminen...ei hyvä yhdistelmä. Aten uusi tuttavuus Underberg piti kuitenkin tunnelmaa yllä Aten irvistelyjen takia sekä muutkin meidän todella järkevät jutut :) . Yritettiin matkalla arvuutella mahdetaanko päästä ennen puoltayötä nukkumaan. Normaalisti Tartoon ajaa kuulemma sen 2 - 2,5 h mutta meillä kesti sitten n. 3,5 h. Kiitos navigaattorin, Tarton keskustassa ei mennyt ylimääräistä aikaa hotellin etsimiseen. Mä kyllä vieläkin mutisen itekseni, koska meillähän piti olla sviitti Tartossa...noh, olihan se sviitti muihin huoneisiin verrattuna mutta ei todellakaan esim Suomessa olisi voinut puhua sviittinä, ei todellakaan. Siisti se oli, oli "olohuone" tila, parisänky, kylpyamme jne mutta ei se kyllä sviitti ollut...mrr...noh, matka kuitenkin oli ilmainen joten ei niin kauheasti tartte mutista kuitenkaan ;). Hiski oli käsittääkseni elämänsä ekaa kertaa hississä ja sen mielestä se oli ihan pienen paniikin paikka ekalla kerralla. Tässäkin tuli opittua miten hyödykästä se koiran kouluttaminen on: ekaksi vaan yritettiin kävellä hissiin ja Hiski päätti että MIN EN muuten tollaseen koppiin tuu joten otettin tottis avuksi. Ate hissiin ja käsky "SIVU" ja siihenhän se Hiski reippaasti ponkaisi, nätisti sivulle ;). Hotellista muuten sen verran vielä, että oli avaimenperällä sitten kokoa...painoi varmaan kilon! Tai ainakin niin paljon että Ate näytti toispuoleiselta kun avain oli sen takin taskussa :D !

Lauantaina yhteisen aamulenkin, puliukon pelästyttämisen (hyvä Hiski!) ja aamupalan jälkeen me suunnattiin keskelle täydellistä kaaosta! Kaikki voi kuvitella miltä näyttää paikallisen messukeskuksen pienet tuplaovet kun sieltä tunkee n.1000 omistajaa koirineen/koiralaumoineen SAMAAN AIKAAN! Mä tein myös taidonnäytteen, haarat kirjaimellisesti räjäyttävän jalkavenytyksen kun Hiski lähtikin siinä rytäkässä naapurikoiraa vähän vaan kurkkaamaan ja piha oli liukas. Tupu ja Maarit olivat myös samaan paikkaan tulossa ja neuvoivat onneksi kikan jolla päästiin ohi ryysiksen, huh! Ryysistä lukuunottamatta mä olin ihan onnessani, miten kivaa olikaan päästä näin isoon näyttelyyn!! Kehät eivät olleet kovin suuria ja mä mielessä kauhistelinkin, että miten tuossa saa mitään liikkeitä katsottua. Lisäksi matto näytti liukkaalta. Muutkin hoffi-ihmiset alkoivat kerääntyä siihen ja tuli reissun aikana kaksi uutta tuttavuuttakin; Jenni & Maiju , oikein kivaa seuraa!

Hetken odottelun jälkeen oli Hiskin & Aten vuoro. Mä huomasin ennen kehää, että itse hermostuneena harjailin Hiskin turkkia enkä tiennyt toivotanko onnea vai en..Ateakin selvästi jännitti joten olin hiljaa vaan. Voi että miten komeita ne oli molemmat siellä kehässä, oli ilo katsella. Tuomari katsoi, mietti, sihteeri kirjoitti, näytti että juoskaa ympäri ja edestakaisin, taas katsoi...aika tuntui ihan kauhean pitkältä!
Sitten se Aten ilme kun sille ojennettiin kaksi ruusuketta: SERT & CACIB. Se ilme jäi kyllä mieleen, miten hämillään ja onnellinen :). Mä olin itsekin ihan fiiliksissä ja onnittelin kauheasti kumpaakin ja pompin kaulassa ja niskassa ja ja ja...Mulle jää usein yksittäisiä asioita mieleen. Tuosta hetkestä se oli se Aten ilme mikä piirtyi tosi syvälle muistiin sen ilmeen viereen kun niille ojennettiin TK1 lätkä :) !!! <3 Myöhemmissä kehissä samalle päivälle Hiski pokkasi vielä VSP ruusukkeen. JEE!!!! On ne niin komeita...on ne niin parhaita!

Onnea tätä kautta vielä kaikille muillekkin, Tupulle, Maaritille, Maijulle ja Jennille koirineen! Hienosti meni!!!

Näyttelyn jälkeen meille jäikin aikaa palloilla siellä sun täällä. Ekaksi me käytiin moikkaamassa Hannaa joka opiskelee Tartossa eläinlääkäriksi.Hanna vei meijät syömään kun mehän tietty oltiin ihan turisteina koko mestassa vaikka Ate puhuikin omista "hoodeista" ;). Ruoka ei kyllä maksa siellä yhtään mitään! Käytiin pizzalla + limulla ihan italialaisessa ja loppusumma oli n. 5 € / nokka. Tsekattiin samalla reissulla Hannan talo, iso ruokakauppa ja eikun päikkäreille! Iltasella treffattiin sitten muu hoffiporukka ja vietettiin iltaa tyypilliseen tapaan (mä en kyllä oikein tiedä onko kaikki hoffinomistajat yhtä hassuja, tuntuu olevan :D) eli nauraa räkättäen, ruoan ja juoman merkeissä. Oli hauskaa, tuntui siltä että kuului juuri nimenomaan sinne. Oli hyvä olla Aten ja niiden kanssa.

Sunnuntaina kehä oli arvioitu n. klo 13 - 14 alkavaksi, mutta eihän me mitään osattu nukkua vaan lenkillä oltiin jo ajoissa ja pakkailtiin kamat nippuun. Yhteiset lenkit oli kyllä hauskoja...milloin Hiski säpsähti roskista kohtalokkain seurauksin, säikäytti jonkun joka yritti tulla pummimaan jotain tai milloin ravasi hulluna paskapaikkaa kaupungista metsästäen :D ! Näyttelypaikalla ei ollut ihan niin suurta tunkua kuin lauantaina mutta ei kyllä todella väljääkään. Saatiin kuitenkin häkille paikka kehän vierestä ja töllisteltiin siinä kahvin ja hihityksen merkeissä kääpiöpinserit, pinserit, labbikset...oltiin siis ajoissa :). Mua jännitti Aten ja Hiskin puolesta taas ihan yhtä paljon ja yritin antaa niille tilaa rauhoittua ennen kehään menoa ja menin kauemmas kuvaamaan. Kehä oli vähän isompi mutta liikkeisiin taas huono. Hiski hösötti, pussasi tuomaria ja taisi sitä vähän kädestäkin kuljettaa ja mä koko ajan toivoin että se tajuaisi olla paikallaan ja rauhallisesti iiiihan hetken :D ! Voi sitä onnen, ilon ja fiilareittien määrää kun näin että käteen ojennettiin taas kaksi ruusuketta: SERT & CACIB!!!!!!! TÄYDELLISTÄ!!! Olin niin onnellinen Aten ja Hiskin puolesta!!! Saatiin kaikki mitä Tartosta tultiin hakemaankin :), JES!

Hienon näyttelyviikonlopun kruunasi se, että me saatiin Aten muutaman yrityksen jälkeen vaihdettua vielä laivaliputkin sunnuntai illalle! Päästiin vielä siis sunnuntaina takaisin Suomeen! Kyllä reissussa oli hauskaa ja ihanaa, mutta kiva oli päästä takaisinkin :) ! Ajokeli takaisin Tallinnaan oli moitteeton ja löydettiin hyvin perille satamaankin. Jännitettiin kyllä lipuntarkastukseen asti sitä, että varmasti meille on liput ja uskallettiin huokaista vsta kun auto oli laivassa.

Vaikka väsytti sunnuntaina niin kyllä myös nauratti. Reissu oli mitä onnistunein ja ihanin!

KIITOS..

.. Tupulle, Maaritille, Maijulle ja Jennille matkaseurasta, nauruista ja kaikesta!
.. Hannalle joka opasti meitä Taron "hoodeilla" ;)
.. Hiskille hyvistä hihityksistä, turvasta ja komeasta itsestäsi jolla saatiin hyvät tulokset
.. PomPomille joka esitteli taidokkaasti röhpossuaan

.. Atelle, parempaa matkaseuraa ei voi löytää, missä tahansa on ihanaa ja ihan parasta, kunhan olet mukana <3 KIITOS! Nauroinkin niin paljon että maha tuli kipeäksi :)

Omia koiria oli kova ikävä reissussa, mutta pääsin vasta maanantaina niitä katsomaan ja hakemaan halittavaksi. Bea oli pärjännyt niiden kanssa esimerkillisen hienosti!! Hyvin olivat hoidettuja ja hellittyjä :). Tuliaiseksi kirput saivat pienen norsun ja Nemo sai kurkkarin kisoja varten. Norsusta ei kauan iloa riittänyt kun se meni kirppujen kahdenkeskisessä vetoleikissä kahtia. Ne oli kyllä niin suloisia kun ajoin pihaan, tunnistivat Minukin äänen ja tulivat aivan ätysiä syliin hännät huimasti viuhtoen ja putsasivat naaman,korvat,nenän...ja kuiskivat juttuja :) !!! Ruttu ei myöskään meinannut taas raitapaidassaan pysyä, niin iloinen se oli. Tuhisi, koohkasi, pomppi ilmaan ja VINKUI :D! Hassu poika...Ruttu sai tuliaseksi vinkuvan alligaattorin ja kuivattua maksaa sekä pehmeän peiton. Alligaattori kesti vinkuvana n. tunnin kuten arvelinkin :) ! Ruttu oli niin liikuttava kun se rauhoittui lopulta hieman, katsoi suoraan mua silmiin, heilutti häntää, tuhisi ja painoi pään syliin. Ihana Ruttu!

5.11.2009

Tokoa tiikerillä, agia kirpuilla ja ninjalla

Eilen Ate piti tokotreenejä. Kuten aina, syksyä ja talvea kohti treeniporukasta putoilee pois ne, jotka eivät ole ihan pähkähulluja koiraharrastajia. Ryhmässä on normaalisti 12 koirakkoa, eilen meitä oli seitsemän eli reilu puolet. Toisaalta ryhmässä on nyt ne jotka tosissaan haluavat edetä ja kisata/kisaavat jo. Luulen, että kouluttajalle eli Atellekin on palkitsevampaa treenata sellaisten kanssa joilla on selkeät tavoitteet ja halu edetä. Ate kun ei itse YHTÄÄN ole kisaihmisiä ;)....

Ruttu oli maailman onnellisin rumanaama kun se näki että haen sitä tarhasta treenikamat päällä ja vien sen autoon. Tietää ettei saa hyppiä joten matka tarha-auto oli sellaista ylienergistä kyyristelyä ja paikallaan steppaamista ja ruoskahäntä heilui niin perkeleesti. Juttelin sille autossa että mennään töihin ja täytyy olla nätisti. Eihän se juttelusta mitään ymmärrä, mutta tykkää kun sille jutellaan. Kontaktissa autosta kentälle..tämä on alkanut viimeaikoina vasta sujua moitteetta. Monen monta kertaa me ollaan otettu taas autolta vauhtia uudestaan (tai lähinnä vauhtia pois) kun meinaa se ensimmäinen 5 min mennä siihen että "äiti etkö sä nää että tuolla on koira, ja tuolla ja tuolla!" Min en käsi pitkänä siellä perässä aijo roikkua ja nyt ei tarvinnutkaan vaan haki ihan itse kontaktin kun laitoin kurkkarin kaulaan. Hieno poika :). Harjoiteltiin kaukokäskyjä ja Rutun istu ja maahan on hyviä, menee käsimerkillä tai ilman mutta se seisominen...blaah...ei se hokaa sitä ollenkaan ja joo, ei me sitä olla kauheasti treenattu :(. Sain onnistumaan sen eilen jo sen edessä yhden kerran ja jätin siihen kun Ruttu alkoi jo kuumua kun ei tajunnut mitä siltä haluttiin. Ate halusi olla taas äijä ;) (no ei vaan, tää on hyvä treeni) ja marssittaa seitsemää naista tahtonsa mukaan ympäri kenttää. Koirat jää istumaan yhteen riviin ja ohjaajat tekevät Aten komennosta täyskäännös mars, käännös vasemmalle/oikealle mars ja liike seis. Tekee Rutulle tosi hyvää että joutuu olla paikallaan vaikka teen muutakin kuin tuijotan sitä suoraan. Pysyi siis hyvin eikä liikkunut ollenkaan. Ei myöskään mennyt yli koska ei tärissyt kun tulin takaisin sivulle. Sitten luoksetuloa jonka yhteydessä maahanmeno. Ensin lyhyellä matkalla ja Ruttu ei tajunnut ollenkaan koko homman ideaa. Se tuli vaan luokse hölmö ilme naamalla ja mua nauratti kauheasti. Vieläkin lyhyempää ja käsiapu ja alkoikin jos sujua :) . Sitten yksi läpijuoksu ettei ala himmailla ja ennakoida. Ei törmännyt luoksetulossa, jes! Sitten seuraamista ja käännöksiä. Olin eilen seuraamiseen NIIIN tyytyväinen! Katsoin suoraan eteenpäin ja se meni ihan niinkuin oikeat koirat, vahva kontakti, mukana käännöksissä, suorat perusasennot pysäytyksissä. Siihen oli hyvä lopettaa, namipalkata, leikkiä hetki ja juosta lelu suussa autolle. Jäi tosi hyvä olo :)

Tokoryhmän jälkeen Ate tokosi Hiskin kanssa ja luovutti sen sitten mulle agitreenjeä varten. Tarkoitus oli harjoitella pysäytystä A:n kontaktille, kahdella hypyllä "mene" käskyä, keppejä ja välistävetoja. Hiski oli todella miellyttävällä treenituulella, innokas mutta ei överi. En siis saanut yhtään purua eilen ;). Oon muutenkin palkannut sitä heittämällä namin ilmaan / maahan ja lelun pois itsestäni että lopettaisi hihassa tai pakarassa roikkumisen kuumetessaan. Noloa kisoissa kun 37 kg hovawarttia roikkuu ohjaajan hihassa...tai vielä pahempaa jos se roikkuu pakarasaa häntää heiluttaen! "Mene" käskyn tarkoitus oli sama kuin eteen menossa eli hakisi suorilla itse esteitä paremmin ja etenisi itsenäisesti muutenkin käskystä. Ykkösluokan kisoissa on aika yleisesti joko alussa tai lopussa pitkä suora hyppyjä ja en mä juosten Hiskille pärjää eikä se ole lajin tarkoituskaan. En käyttäny targettia vaan lainasin Atea kahden hypyn taakse niin että viimeisen hypyn ja Aten välimatka oli kuitenkin n. 10 metriä. Otin vauhtia ja annoin käskyn "mene" hyvissä ajoin ennen kahta hyppyä näyttäen voimakkaasti eteenpäin kädellä ja irtosi aivan mielettömän hyvin kohti Atea, mutta mikä tärkeintä, tuli hyppyjen jälkeen mulle kuitenkin taas ohjaukseen ja hallintaan, JES! Muutama onnistunut toisto ja seuraavaa asiaa kohti. Kepeille ohjasin peruuttaen sisääntulon ja vauhdissa käännyin oikeinpäin Hiskin pujotellessa. Eka kerta meni siihen, että pujotteli kyllä mutta hidasteli ja oli selkeästi ihmeissään että mites toi ohjaaja nyt on ihan "väärinpäin" tuossa. Toistojen kautta meni aina vaan paremmin ja yhteen vauhdikkaaseen ja onnistuneeseen sitten lopetettiin. Välistävedoissa annoin Hiskille liioitellun paljon tilaa ja olin itse aika kartalla omasta mielestäni. Nämä meni hyvin, joskin nopeutta täytyy taidon myötä saada lisää. Mittailin vähän välimatkaa mistä vielä mahtuu kääntymään ja huomasin vaativani liikaa. A:n pysäytys hitaalla vauhdilla ok ja jää kontaktipinnalle odottamaan vaikka otan välimatkaa juosten, mutta jos juostaan itse esteelle niin ei toivoa että olisi korvia pysähtyä..treeniä treeniä, on tyhmää ottaa siitä se 5 vp. Kaiken kaikkiaan Hiskin kanssa hyvät treenit ja tekemisen meininkiä!

Nemo sai pujotella, pujotella ja pujotella ;). Hienostihan tuo kirppunen keppejä menee...oikealta puolelta. Väärä puoli oli taas haasteellinen mutta saatiin me sekin Nemon kanssa onnistumaan lopulta! Ottaa jo etäisyyttä minuun pujotellessa eli menee itsenäisesti edeten eikä tarvitse lukea minun vauhdistani pujottelunopeutta. Motivoinniksi keppitreenien jälkeen otettiin "putkeen, tänne, poispäinkäännöksellä uudestaan putkeen" ja Nemolla oli hauskaa. Se sai oikein pulttikilarikohtauksen josta kehuin sitä ja palkaten vein sen autoon.

Sitten Nismo...ja riita..en tule ohjaukseen, en tule kontaktiin, en tee mitään muuta kuin sitä mitä ITSE haluan...mrrr...sen seurauksena muutama paikallaolo, luoksetulo ja hallintaa..kun sujui, hirmuinen palkka ja onnistumisesta autoon. En ottanut sitä agikentälle sikailemaan ollenkaan.

Huomenna se olisi sitten kolme nenua kohti Viroa :). Mä vähän säädin matkojen kanssa ja päästäänkin vasta maanantaina pois eikä sunnuntaina niinku piti...hyvä minä...noh, onneksi Ate ei kauheasti ainakaan suuttunut ja haluaa vielä mun kanssa lähteä. <3

3.11.2009

Treenaamassa illan pimeydessä

Aamulla kun herää on pimeää ja kun tulee töistä on pimeää. Eikö talvikaudeksi voisi työnantajat sen verta joustaa että lyödään pillit pussiin siinä syys-lokakuussa ja palataan taas töihin tammi-helmikuussa ja palkka juoksee koko ajan? Mun mielestä ois aika kohtuullista :)

Oltiin eilen treenaamassa iltasella siinä kuuden aikoihin ja onneksi kentällä on valot. Eipä ne kyllä täydellisesti valaise mutta ei ole ihan pimeää. Raahasin esteitä Aten kanssa mahdollisimman valoisiin kohtiin ja rakensin pienen radan jossa tarkoituksena oli treenata Hiskin kanssa takaaleikkausta putkelle, valssia hypyn jälkeen ennen A:ta, A:n alastuloa ja odottamista esteen takana. Lisäksi tehtiin erikseen keppejä. Ate huomautti että Hiskiä täytyy käskeä, ei kannustaa ja kimittää ;)...niinkuin Nemoa..Hiski vetää yli mun innokkaasta ohjauksesta ja Ate oli oikeassa, käskyt toimivat paremmin eikä vauhti kärsinyt. Takaaleikkaus oli Hiskille vaikea. Se jäi tökkimään ja sain vain pari onnistumista joista toiseen sitten lopetin tahkoamisen ja palkkasin kunnolla. Irtoamista siis enemmän myöskin, muuten siitä takaaleikkauksesta ei ole mitään hyötyä. Mä sai oikeasti juosta noinkin lyhyellä radan pätkällä ihan tosissaan vaikka etsin lyhyimpiä mahdollisia reittejä. Valssi hypyn jälkeen ennen A:ta meni tosi onnistuneesti ja niihin toistoihin olin äärimmäisen tyytyväinen. Hiski oli noin yleisesti aika hösöttävällä tuulella ja sitä joutui normaalia enemmän komentaa. Näen sen osittain positiivisenakin, koska se tosissaan näyttää nauttivan agilitysta :) ! Hallintaa hallintaa...Kepit mentiin peruuttaen ja vauhdilla! Peruuttaen pujottelee jo todella nätisti, mun käsikin on jo kauempana ja ei se sitä edes katso vaan keskittyy suoritukseen. Nyt vaan seuraavaksi täytyy hakea oikeaa asentoa itselle ja varmuutta lisää. Lähdössä se pysyi taas hyvin vaikka kuinka kuumeni.

Sitten oli kirppujen vuoro. Ensin Nemo ja hallitusti radalle kontaktissa. Hyppyytin yhden pykälän normaalia korkeimpia mutta en ihan minien maxi korkeutta, hain vähän sellaista itseluottamustreeniä ja hauskaa. Takaaleikkaus putkella meni ihan nappiin, irtosi hyvin ja olin itse oikeassa kohtaa. Huomasin taas meneväni A:n jälkeiselle hypylle liian kauas Nemosta jonka tuloksena se kiersi hypyn?! Näitä se tekee useinkin treeneissä putken ja kontaktien jälkeen eli täytyy vaan muistaa lähteä sen kanssa yhtä matkaa. Kepit meni oikein vauhdikkaasti ja moneen kertaa peräkkäin. Yksi käsky ja ei tarvetta lisäkäskyihin tai käsimerkkeihin. Lähetin myös suoraan enkä vetänyt peruuttaen sisään. Seuraaaksi olisi sitten se keppien "väärä" puoli. Kyllä se senkin menee mutta ei ole niin varma sillä puolen kuin oikealla. Nemo oli innokas ja touhukas ja viimeisiin onnistuneisiin ja Nemolle nopeisiin keppeihin oli hyvä lopettaa :). Atekin kannusti kovasti ja kehui Nemoa joka ylpeänä tepasteli autolle.

Nismo pääsi myös radalle ja meille meinasi tulla erimielisyyksiä heti jo portista sisään mentäessä. Ei meinannut tulla kontaktiin, mutta pienen riidan jälkeen seurasi todella topakasti lähtöpaikalle. Nismo on kyllä hassu eläin. Sen arjessa näkyvä yliherkkyys unohtuu kun se näkee agikentän. Se villiintyy ja eilenkin se tuli A:lta innostuksissaan kuperkeikkaa ja rämähti hiekkaan mutta nousi vaan häntä heiluen ylös ja jatkoi matkaa. En meinannu hypyille saada sitä kunnolla ohjaukseen ja se alkoi haukkua. Rauhotuttiin hetki ja yritettiin uudestaan ja johan sujui! Pari vauhdikasta A:ta vielä lopuksi ja sitten luoksetulotreenejä. Jäi hyvin ja tuli nopeasti käskystä. Oli ilo nähdä Nismossa sellaista virtaa...voi kun sen saisi kanavoitua oikein..

Ruttu tarhaili Atella pallon kanssa iltasella. Illalla ennen kun vein sen Hannalle (siis "kotiin")sisälle niin tottistelin siinä pihalla. Ruttu keskittyi alkuun varjoihin, tienääniin, innostui liikaa palkkalelusta mutta pieni palaveri siinäkin sitten auttoi. Tehtiin seuraamista ja liikkeestä seisomista...teputti teputti jos ei antanut käsimerkkiä. Blaah...treenin puutetta ja sehän siinä ärsyttääkin. Seuraamiseen olin tyytyväinen. Huomenna meillä onkin sitten taas ohjattua TOKOa :) !

Tiedättekö että naiset on alkanu lainailemaan iltaisin mun rakasta miestä?? Aika huolestuttavaa, eikö ;) ??

2.11.2009

Kisaamassa mölleissä ja virallisissa

Mä en voi käsittää miten aika menee niin hirveää kyytiä! En kyllä toisaalta valita koska oon tällä hetkellä ehkä maailman onnellisin nainen. Ainakin vahvasti uskon niin. Mun vieressä, arjessa ja ilossa seisoo jotain niin hienoa etten voi lakata ihmettelemästä sitä, miten kivaa elämä voikaan oikeasti olla. Miten paljon voi se tietty hymy merkitä. Tai nauru...tai juttuhetket...tai pienet asiat joista tietää että välittää. :) :) :)

Viikonloppuna me juhlittiin Aten ja lapsien kanssa Halloweenia. Nina, Aku ja Nelli olivat myös kyläilemässä. Mä (joo, ihan tosi) olin koko viikon askarrellut koristeita valmiiksi ja sain kuin sainkin Aten ruokahuoneen verhottua lepakoiden, kummitusten, irtokäsien, hämähäkkien, pumpulin jne varjoon :). Ulkona lapsia sitten odotti erilaisia rasteja "madoista" "taikasauvoihin" . Palkitsevinta oli huomata että kaikki työ oli todellakin sen hetken arvoista. Lapset tykkäsivät ihan kauheasti. Se rehellinen, puhdas into mikä taskulampun valossa ulkona näkyi niiden kasvoista oli ihan parasta. Me katsottiin Aten kanssa niiden menoa ja riemua hymyillen..

Ennen Halloween juhlia me käytiin porukassa Lohjalla Lägin hallissa pyörähtämässä agilityn merkeissä. Siellä oli Hallicupin I - osakilpailu ja mä olin ilmoittanut Hiskin maximölleihin. Radalla oli 12 estettä; 7 hyppyä, 2 putkea, muuri, A ja puomi. Hiski ei koskaan ole ollut hallissa agilitya harrastamassa joten mua jännitti jo pelkästään se, että toimiiko ollenkaan vai miten oikein käy. Jäi istumaan (kuten aina) nätisti hypyn taakse ja seuraava este olikin puomi. Varmistellakseni kontakteja, en ottanut kauheasti etumatkaa ja annoin taas "nätisti" käskyn puomin ylösmenolla. Malttoi tulla nätisti koko puomin eikä kontaktivirhettä tullut. Muuri oli hassusti kulmassa ja mä vein liian pitkälle. Pitkälle viennin johdosta valssini oli täysin turha myöhästymisen takia ja meille tuli melkein yhttentörmäys seuraavan hypyn ja putken välissä. Mun kämmäilystä johtuen Hiski ottikin sitten kiellon ja toisenkin putkelta. Kolmannella heitolla meni ja nätisti taittui seuraaville kahdelle hypylle. Sitten A, kontaktit ok mutta TAAS mun valssi myöhässä. Hyppy ja musta mutkaputki...kielto putkelta ja toisella yrittämällä sisään. Viimeiset kaksi hyppyä oli oikein tyylikkäitä. Täytyy treenata takaaleikkauksia putkille ja muutenkin lyhyttä/pimeää lähestymistä putkille. Takaaleikkaukset olisivat olleet Hiskin tyylisellä koiralla ainut järkevä vaihtoehto radalla mutta en ottanut riskiä vaan yritin valssilla, mikä mun hitaudesta ja pitkistä vienneistä epäonnistui. Olen kuitenkin ihan fiilareissa siitä kontaktista, vauhdista ja tekemisen ilosta mikä Hiskillä oli radalla!!! Se toimi täysin kuten minä ohjasin. Hiski kesti myös virheeni eikä karannut radalta kun mä mokailin. Ekat hallimöllit, hyvin siis meni! Sijoitus meillä oli 8. eli 2 pistettä Hallicupissa. Enempää me ei möllipuolelta saadakaan koska virallisten kisojen johdosta meijän täytyy kisata seuraavat hallicupit kisaavissa ;).

Sunnuntaina Nemo ja mä matkattiin Lietoon kisoihin. Ekat viralliset....jännitti ihan helvetisti. En oikeastaan muista automatkasta yhtään mitään vaikka ajoin ite. Ate ei päässyt mukaan vaikka olisi halunnut joten mua jännitti vielä enemmän...Oltiin Nemon kanssa hyvissä ajoin paikalla ja eikun lenkkeilemään. Juoksutin sen hyvin, juotin ja laitoin autoon vielä hetkeksi. Kävin ilmoittautumassa kädet täristen ja sain tietää että aikataulu on hieman edellä. Katselin hetken muita koiria, ihmisiä ja kaikkea sitä meteliä mitä halliin mahtui. Pohja oli ilmeisen hyvä. Hiekka, mutta tiivis. Näin että rataa ykkösiä varten alettiin rakentaa ja yritin arvailla mistä se lähtee ja miltä esteeltä mennään millekkin. Huomasin että estevälit oli pitkiä eikä rata näyttänyt kauhean vaikealta. Poltin tosi urheilijamaisesti varmaan kolme röökiä putkeen hallin ulkopuolella ja lähdin hakemaan Nemoa autosta kun ratahenkilöt alkoivat numeroimaan esteitä. Nemo ei ollut moksiskaan ihmismäärästä, koirista tai metelistä vaan tepasteli siellä korvat höröllä ja häntä pystyssä. Me kerättiin kauheasti katseita, osotteluja ja nauruja kun siellä viipotettiin. Ei niitä chihuja siis hirveästi vieläkään ole agilityssa. Juoksutin Nemon vielä uudestaan, hyppyytin pari hyppyä ja menimme keinun kahdesti. Rataantutustumisen kuulutus meni multa ihan ohi ja juoksin vähän myöhässä kentälle. Kävin radan läpi, pari helppoa puolenvaihtoa, kepit "oikealta" puolelta, ei rengasta...A este ansana keinulle mentäessä. Nemo joutui jäämään yksinään kiinni radan ulkopuolelle ja täytyy myöntää että hieman pelotti onko joku syöny/tallonu sen sinne mutta ei onneksi :). En uskaltanut enää viedä autoon sitä koska oli vain kolme koirakkoa ennen meitä. Kuuluttaja huusi "radalle seuraavaksi numero 34, Hanna Suominen Nu-Pun koiraklubista koiranaan pitkäkarvainen chihuahua Nemo"...ihmiset nauroivat ja joku tirskui että tuollako voi harrastaa. Mun sydän hakkasi miljoonaa ja Nemo tapitti mua sen näköisenä että ei ole mitään hätää. Mä otin siltä pannan ja hihnan pois jo n. 10 metriä ennen kentälle menoa ja seurautin sen sinne lähtöpaikalle. Nemo oli innokas ja hyvässä vireessä...päätin etten jätä sitä lähtöön koska ei ollut pakko vaan vihellyksestä lähdettiin yhtä matkaa menemään. Hyppy, hyppy ja putkeen...haki nätisti ja mä sain hyvin etumatkaa keinulle. Reipas keinu ja käskystä alas kontaktipinnalta. Kahdesta seuraavasta hypystä toinen oli "piilossa" ja olisi pitänyt käydä saattamassa kun olisi ehtinyt. Nemo kaartoi todella läheltä siivekettä, kuten olen ohjauksellani opettanut ja mä näin sen sekunnin murto-osan kun se epäröi..ja alitti riman :( ..yleisö nauroi mutta me mentiin etiäpäin. A:lle nätisti ja tuli hyvin imuun mun persjättöön. Hyppy, valssi ja putkeen, toimi hienosti! Muuri (ei kolahtanut yhtään palikoihin) ja muurilta taas piilokulmassa hyppy..sama epäröinti ja riman alitus :( . Jatkettiin seuraavalle hypylle josta otin sen käteen ja mietin että vien kepeille, peruuttaen ja vedän sen ekaan väliin. Noh, ei mun tarvinnu kun se sinkosi sinne itse pujottelemaan! JEE! Kepeiltä kääntö puomin ohi kolme hypyn kiemuraan ja ne meni ihan nappiin. Luki ohjausta hyvin ja haki hypyn suunnan juuri kuten halusin. Puomille ja siitä kaksi hyppyä joista vikalle vähän työnsin ja siinä se oli. Meillä oli hauskaa vaikka hylkyhän se sieltä rapsahtikin. Vaikka Nemo epäröi kahdesti ja teki alitukset se oli silti taas se Nemo jolla olen aloittanut agilityn. Se kuunteli, innostui ja halusi tehdä yhdessä. Ihan mahtavaa! Oli kiva soittaa Atelle ja kertoa miten meni. Tuntui niin hyvältä kun joku siellä odotti että kuulee mun kommentit radasta. <3

Nyt alkaa sitten tehostettu agitreenaus...seurravat viralliset Nemolla kolmen viikon päästä ja samalla ekoissa virallisissa starttaa Hiski!!!! Kisat on Purina Areenalla Helsingissä ja mä varmaan pyörryn sinne lähtöön.

Nemo saa treenata korkeita hyppyjä vinossa tuloasennossa sekä keppejä ja vauhdikkaita kontakteja. Hiskille tiedossa takaaleikkauksia putkille, valsseja hyppyjen väliin, keppejä ja rengasta. Kyllä on projektia!! Varsinkin kun esttet on kannettu kentältä jo pois niin saa raahailla niitä edestakaisin ja TOIVOA ettei tule lunta.

Viron loma ja näyttelyreissu lähestyy! Perjantaina Ate, Hiski ja mä suunnataan Tartoon koko viikonlopuksi! Jipii!!!! Mun suunnitelma on lauantain näyttelypäivän jälkeen köyttää Ate kiinni hotellihuoneen patteriin ja päästää se pois sieltä vasta sunnuntai aamuna ;)

Nismo pääsee myös tällä viikolla mukaan agireeneihin kun ohjatut treent ovat päättyneet ja kentällä on vähemmän hulinaa. Josko siitäkin saisi edes jotain möllivalmista joskus ;)

Rutulla piisasi hommaa viikonloppuna ystäväni Katin luona. Ruttu ja rotikka Pimu paahtoivat koko viikonlopun kielipitkällä ihmisten hermoja kiristellen ;). Tämä viikko Rutulla menee päivisin taas kivasti kun sen kolmiossa majailee myös Hanna ja sen 4 hurttaa + iltaisin sillä on tiedossa tokoa mun kanssa :) !

26.10.2009

Viikonloppu merkkareiden kanssa :)

Pöh..mä kirjotin viime viikolla piiiiiiitkän jutun tänne ja se on näköjään kadonnut johonkin??! Ei oo luonnoksissa eikä missään muuta kuin otsikko. Kyllä nyt ärsyttää, siinä oli Nemon agitreeneistä, ohjauksesta ja mun ja Hiskin vuoden agilitytulokas tittelistäkin vaikka mitä!!!! Perkeleen perkele :(

Mun auto on tullu huollosta! Yli neljän TONNIN lasku ei todellakaan mieltä kyllä lämmittänyt, mutta taas saa ajella :) ! Töihin meneminen on huomattavasti helpompaa ja ei tartte kokea huonoa omaatuntoa kun vaivaa muita kyydityksillä jne. Iso kiitos siis kaikille jotka ovat auttaneet autotonta minua! Erityiskiitos kuuluu Atelle joka on urhoollisesti muuttanut aikataulujaan jne että olen päässyt kulkemaan. Palkinnoksi ihanasta itsestään Ate saikin Baileys putelin ja hoffikirjan :).

Viikonloppu oli niin hauska, riemukas, opettavainen ja ihana. Ate ja minä pakattiin Hiski + Nismo & Nemo autoon perjantaina ja suunnattiin Hauholle kennelpäiville. Paikalla oli kauhea kasa merkkarihoffeja omistajineen ja perheineen :) !! Perjantaina purettiin lähinnä auto ja tsekkailtiin paikkoja. Humina oli meijän talon nimi jossa oli siis sellainen oleskelutila, suihkut ja kaikille omat huoneet. Koko paikka oli samanlaisten talojen kylä jossa lisäksi päärakennus missä syötiin ja otettiin drinksua :). Musiikki ei ollut kauhean antoisaa, humppaa ja valssia...eikä Ate lähtenyt tanssimaan vaikka kuinka vonkasin!

Lauantaina aamusta kello soi seiskalta ja eikun koirat lenkille. Tietä ja mettää oli tosi kivasti, ainoa jännitys pimeässä oli että kuinkakohan monta irti olevaa hoffia tulee kirppuja vastaan ;). Onneksi ei mitään sellaista kuitenkaan sattunut ja muutenkin kaikilla oli koirat "näpissä". Aamupalan jälkeen kokoonnuttiin esittelyä varten ja alettiin jakamaan koulutusryhmiä. Me mentiin Aten kanssa hakumetsään ja saatiin Hildenin Joukolta hyviä vinkkejä ja harjoituksia hakua varten :). Mä pääsin maalimieheksi Joukon ja Sirkan hoffeille ja tehtiin siinä sitten koiran mukaan jos jonkimoista motivointia..ohjeita sateli kauheasti mitä pitää tehä mitenkin ja kaikesta mä kaiketi selvisin koska kukaan ei suuttunu, pääsin pois metästä eikä siellä hakumetässä kukaan koirakaan purrut :) ! Lounaan jälkeen mä toin kirput katselemaan pentutestausta, viettikartoitusta yms joita hoisi koirakko kerrallaan joku mies jota en nyt kuollakseenkaan muista nimeltä?! Opaskoirakouluttaja, armeijan käytössä olevia koiria kouluttanut, pentutestaaja....mukava mies! Kaikkien hoffiomistajien oli pitänyt keksiä sille jokin ongelma ratkottavaksi ja niitä käytiin sitten läpi + testattiin viettien voimakkuuksia. Ate ja hiski ratkoivat jäljellä ilmaisua ja nyt mä en taas voi tänne kirjoittaa kaikkea innostuksissani, kun Ate haluaa varmasti omaankin blogiin kirjoittaa :). Kirput saivat sitten tokoilla siinä sivussa ja lähinnä totutella olemaan isojen koirien ympäröimänä. Erityisen tyytyväinen olen Nismoon joka osoitti todella hyvää kontaktia seuratessa eikä lainkaan hermostunut toisista koirista. Yllättävän vähän muutenkaan päästivät mitään haukkuja, paitsi sisällä piti jonkun verran "vahtia" ;). Ate ohjasi tokossa muutamaa hoffia ja antoi vinkkejä miten edetä missäkin eteenpäin. Oletettavissa on että näiden kennelpäivien jälkeen NuPun koiraklubin hoffimäärä taas on kasvussa ;).

Lauantai meni sitten ihan hirmuista vauhtia vaikka niin aikaisin oltiinkin liikenteessä. Iltaohjelma oli niin hullua kuin tuolla porukalla kuvitella saattaa ;). Atekin pääsi "muovailemaan" ja kertoi kaikille visuaalisen näkemyksensä Hiskistä mäyräkoirana..hih! Tanssimaankin päästiin sitten ryhmänä ja yksilöinä ja jopa Ate meni kengät viuhuen pitkin lattiaa! Tai sitten ei..kyllä se osallistui mutta ilme oli juuri sellainen "onko pakko jos ei taho" :D ! Rairaita tuli vedettyä aamu puoli kuuten saakka! Äkkiähän siinä venähtää kun aletaan yöllä koiria kouluttamaan alkoholin merkeissä ja ilman koiria ;). Hauskaa oli, todella hauskaa! Aamulla 1,5 tunnin unien jälkeen voi vaan kuvitella millaista juttua Atella ja mulla oli koko sunnuntai päivän. Ei taivas...naurettiin niin että mulla tuli mahakin kipeäksi. Ate oli muutenkin ihan parasta seuraa! *onnellinen hymy*

Sunnuntaina oli TOTO juoksu ja matka oli n.150 metriä..ei siinä muuten mitään mutta krapulaisena tuollainen matka tuntui maratonilta. Hiski pokkasi tästä touhusta pokaalin! Me Aten kanssa molemmat juostiin sitä "karkuun" kiljuen ja huutaen ja lähettäjä kun päästi Hiskin perään, sehän pyyhki sieltä miljoonaa tulemaan :). Aatteli varmaan että ei noita kahta hullua kannata kahestaa jättää, ei tiedä mitä vielä sattuu. Mölkkykin sai ihan uuden merkityksen kun sitä koirien kanssa pelattiin. Koiran piti käskystä hakea mölkyn palikoita niin paljon kuin minuutissa ehti ja pisteitä sai aina numeroidun mölkyn mukaan. Hauska laji ja tosi hyvä motivointi noutoon kun oli niin erilaista ja kaikki kannusti toisiaan ja koiriaan :). Palkintojen jaossa Tupu oli muistanut Atea ja Hiskiä hienolla pokaalilaatalla suoritetusta BH kokeesta. JEE!!!

Kaiken kaikkiaan TODELLA onnistunut reissu, oli niin ihanaa. Tänäkin aamulla vielä väsytti ihan perkeleesti mutta silti tuoreena muistissa on rakas matkaseura, uudet mukavat tuttavuudet, koulutukset, yhdessäolo, kaikki! KIITOS!

Mä muuten ilmoitin Hiskin virallisiin agikisoihin! Oon hullu...aloitetaan "kevyesti" n. 500 koiran edessä Purina areenalla Helsingissä. Huh! Tarkka päivämäärähän on sunnuntai 22.11. Nemon viralliset Liedossa on nyt sunnuntaina, APUA! Ja lauantaina Hiskillä on Lägin möllikisat. Tosi hyvää häiriötreeniä..jännittää silti motivoituuko se vai meneekö reisille.

Ruttu the man oli hoidossa Ninalla ja oli osoittanut pääosin hyvää käytöstä :)!!! Oli se ratketa riemusta kun kävin sen eilen hakemassa, voi että! Korskunta vaan kuului, kuolaa lensi ja ruoskahäntä viuhui kun Ruttu kertoi miten kauhean kova ikävä oli ollut :) ! Ihana pieni tiikeripoika.

Ei tarvinnut muuten eilen kysellä nukkumattia kun meni sänkyyn...

19.10.2009

Kerhon mestaruus 2009

Viikonloppuna Nupun Koiraklubi järkkäsi mestaruuskisat omille koirilleen, lajeina TOKO (vai mölleissä tai alossa kisaavat koirat) ja agility. Molemmista lajeista valittiin sekä vuoden tulokas että vuoden mestari. Molemmissa lajeissa kisattiin siis kahdessa sarjassa. Ate tuomaroi tokon mikä tarkoitti siis sitä, että Ruttua ohjasi ystäväni Kati Manninen. Kati omistaa rottweilerin Pimun jonka kanssa harrastaa tokoa ja pk puolelta jälkeä. Tässä nyt sitten koirittain miten meni.

Ruttu the huuli (Ate kirjoitti näin ihan arvostelulomakkeeseen)

Pisteet: 43 p. Hohhoijaa...

Pisteet kertoo jo varmasti miten surkeasti meni. Me edellisenä iltana kokeiltiin miten Ruttu toimii Katilla ja se oikeasti teki ihan nappisuorituksia. Lauantaina se sitten päättikin pelleillä eikä tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Pisteet tulivat lähinnä estehypystä (9) ..Lähti paikallaanmakuusta ja nyt sitten on sellanen homma että tätä tahkotaan seuraava viikko. Mun on tiedettävä että se pysyy ja kun treeneissä se pysyy AINA. Jos se siellä edes lähtisi niin pääsisin komentamaan mutta kun ei..aina vaan kisoissa. Ruttu sikaili ja karkaili Katilta kentällä leikkimään ja Atea katsomaan. Mä tarkkailin suoritusta autosta piilossa Rutulta..Pisteet kuitenkin Katille siitä että se yritti ja pysyi koko suorituksen ajan tyynenä eikä luovuttanut vaikka moni olisi häpeissään poistunut kentältä. Mä sitten suorituksen jälkeen tokosin sillä ja taas se toimi hyvin. Ihme pöhkö koko Ruttu :D !

Nemo, kirppujen kirppu

Agility, mestaruusluokka, sijoitus 6.

Yhdeltä esteeltä virhe ja aikavirhettä 15 s. :( ...kyllä surkeaksi vetää tuo aikavirhe..

Nemo oli ihan hyvässä vireessä, irtosi, tuli ohjaukseen, pujotteli hyvin mutta oli hidas puomilla ja pitkällä hyppysuoralla. Hauskaa meillä oli radalla, ennen rataa ja sen jälkeen :) ! Virhe tuli TAAS mun rintamasuunnasta, työnsin esteelle ja Nemo lähti takaakiertoon koska olin niin vinossa. Täysin mun moka. Nemo sai taas ihastusta osakseen ja hurjat taputukset :) !

Hiski the hovawart

Agility, tulokasluokka VOITTO!

Mulla oli paha aavistus edellisenä iltana kun kävin Hiskin kanssa pitkän tauon jälkeen nopeasti agiradalla. Siinä oli niin paljon intoa että olin aivan varma ettei se pysy mulla näpissä siellä radalla. Aamulla, ennen kentälle lähtöä se hönötti kuin mikäkin kakara, pölli Atelta sukan jne ja mä sanoin jo Atellekin että tästä taitaa tulla aikamoinen show. Tosiaan voitto nykäistiin tulokasluokasta, 15 virhepistettä. Ärsyttäväähän tässä on se että 15 vp tulivat täysin taas mun virheistä. 5 vp tuli puomin kontaktilta koska mä en pysäyttänyt vaan ajoin putkeen sitä hulluna jolloin se nappasi siitä vitosen..tyhmä minä. 5 vp tuli pudotetusta rimasta, mä käännyin liian aikaisin kääntämään sitä puomille jolloin se hyppäsi suoraan riman päälle. Olisi pitänyt lähettää kauempaa ja kääntyä vaan myöhemmin. Viimeinen 5 vp tuli siitä että mä en yksinkertaisesti ehtinyt! Neljän hypyn suora ja me lähettiin melkein yhtä matkaa. Työntö hypylle ja juoksuun ja tiesin jo siinä vaiheessa etten tuu ehtimään, olisi pitänyt saada enemmän etumatkaa koska en ole Hiskille opettanut eteenmenoa agihypyillä..Hauskaa meillä kuitenkin oli ja olin tyytyväinen siihen miten hyvin Hiski luki mua radalla eikä innostaan huolimatta tehnyt omia ratkaisuja ja irtosikin jonkun verran, putkille varsinkin! Hyvä Hiski! Ja kiitos Ate koiran lainaamisesta! Hiskin möllikisa putki alkaa 31.10 kun osallistutaan Lägin hallicupin ensimmäiseen osakilpailuun. Saa nähdä miten käy...tuleeko vaan puru pakaraan ja sitten se lähtee Atea etsimään. ;)

Mimmu ei sitten päässyt ollenkaan kisaamaan ja mua harmittaa jälkikäteen kun en ottanut sitä tlokasluokkaan agilityyn :(..noh, myöhäistä sitä nyt on pohtia. Lisää vaan treeniä ja nokka kohti möllikisoja sen kanssa!

Hienosti meni kisat kaikinpuolin ja kiitos taas mukana olleille työmyyrille!!

Mestaruuskisojen jälkeen Ruttu ja Pimu pääsivät metsälenkille riehumaan. Ne tulivat niin hyvin toimeen että oli ilo katsoa niiden menoa. Leikkivät ja painivat mutta menivät myös omia hajujaan ja polkujaan. Katin kotipaikan metsiköissä on hyvä kävellä kun ei tule ketään vastaan ja maasto on helppokulkuista mutta kuitenkin vaihtelevaa. Ruttu kahlasi innokkaana ojissa ja juoksi pusikot heiluen :) ! Oon niin tyytyväinen että ne tulivat juttuun keskenään niin hienosti!!! Toisaalta ei siitä kyllä kauheasti ollut epäilystä, molemmat kun yleensä ovat sellaisia kaikkien kavereita :)

Nemo & Nismo, jotka ovat saaneet myös yhteisnimen; hiippalakkiset homoveljekset ;) olivat eilen Ninalla päivähoidossa. Hain ne Aten kanssa iltasella ja Nina sanoi Nean treenanneen niiden kanssa joten iltaruokaa ei todella tarvinnut antaa ;). Kirput olivat olleet reippaita poikia ja helppoja hoitolaisia!

Se, että ihminen josta välittää, josta tykkää oikeastaan ihan hirveän kovasti, koko sydämestään, on myös se jonka kanssa jakaa harrastuksen kaikkine iloineen ja suruineen niin kyllä se vaan antaa niin paljon. Olen niin tyytyväinen elämääni. Olen onnellinen.