...kirjoittaminen on jäänyt. Ei me olla laiskoteltu, päinvastoin, mutta elämä on mennyt hieman uuteen järjestykseen. Rakas isäni on sairastellut ja kaikki energia menkööt nytkin sairaalaan, siellä sitä tarvitaan eniten. On se niin kova jätkä että selviää mistä vaan!
Agilityn osalta treenit ovat jatkuneet normaaliin tahtiin. Hiski alkaa kääntymään pikkuhiljaa eläkkeelle ja Iita ottamaan isompaa roolia. Nismo ja Nemo kulkevat treeneissä hömpöttelemässä omiaan ja tykkäävät kauheasti.
Iitan juoksu toki laittoi treenikalenterin uuteen järjestykseen ja Hiskin ajatukset mullinmallin..hyvä lähteä huomenna hoffimestiksiin uroksen kanssa jonka mielessä pyörii vain naiset. Katsotaan miten meidän liitely sujuu.
Iita on agilityssa keskittynyt kontakteihin ja ohjattavuuteen..ja minä siihen että osaisin sitä ohjata ja juosta lujempaa.
Tokopuolella Nismo ja myös Nemo ovat touhunneet kaikenlaista, Nismo tekee AVOn liikkeitä kuten kaukkareita ja vahvistelee niitä ALOn kompastuskiviä. Nemo harjoittelee perusasentoja ja seuraamista - kyllä se vielä joku pvä ;)
..kun ajatukset pitää saada muualle, toimii lenkkeily siihenkin hurjan hyvin. Kunnon hikeä on puskettu pintaan kaikenlaisilla kokoonpanoilla mitä meidän laumasta saa aikaan. Tänään ensin yhdistettynä Wilma ja Iita sekä seuraavalla lenkillä Hiski, Nismo ja Nemo. Ate osti itselleen juoksumaton ja minä sekä hiipparit olemme kipittäneet siinä myös.
Kaiken kaikkiaan täytyy todeta että onneksi on rakas Ate ja rakkaat ystävät joille jakaa ajatuksia kun tulee sellainen olo. Kyllä tästä eteenpäin mennään. Tärkeintä että saadaan iskä kotiin!
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
30.11.2013
5.11.2013
Liidellen
Piiiiiiitkästä aikaa alkoi ihan vakitreenit, agilityn merkeissä :) . Tottista/tokoa onkin treenatttu ainakin se kerta viikkoon, mutta nyt myös liidellään - Siuntion Koirakerhin hallilla Lohjalla, joka toinen lauantai. Tuttu porukka kasassa ja uutena Katja Arlan kanssa, siinä muuten supertaitava agihoffin alku!
Tehtiin helppoja juttuja ja kontakteja, vähän sellaista tsekkailua ja tutkimista kenen tavoitteet on missäkin. Hiski oli niin ihana, se liiteli niin kivan oloisesti, oli kuulolla ja ohjautui noin vaan. Videolta jälkeenpäin katsottuna ohjaajan liike oli taas niin hirveää että huhhuh..Iitan kanssa mun päälimmäinen ajatus on tällä hetkellä se miten etenen? Se menee niin lujaa etten osaa ohjata sitä. Kun on harrastanut Nismon, Nemon ja Hiskin kanssa on Iita vauhtinsa kanssa ihan toista luokkaa. En voi ymmärtää miten se edes meneekin niin kovaa. Miten ihmeessä oikeasti nopeiden koirien ohjaajat pysyy kyydissä mukana?? Otettiin Iitan kanssa eka yhteentörmäyskin kun se ampui ulos putkesta, minä luulin ehtiväni ja sitten se olikin jo jaloilla ja mä nurin. Palkkautuu muuten agissa pääosin lelulla, kontakteilla annan namia. Sen puomista tykkään edelleen, päähän menee itekseen eikä taakseen vilkuile. Vähän ehkä tekemistä kontaktilta pois lähtemisessä..siellä on Iitan mielestä kivempi olla kuin tulla pois. Nismo ja Nemo pääsivät kaahottamaan putkia ja puomia, voi miten hauskaa niillä olikaan :)
Hiski on ilmoitettu hoffien agimestiksiin 1.12 Vantaalle - hui!
..ja koska se vkonloppu on sellainen että Ate rakas on poissa ja olen ihan itekseni, buukkasin lauantaille jotain ennenkuulumatonta - Nemo menee kokeisiin!!! (joo, epiksiin, lajina rally ;) ) Nemo on usein vain turistina joka paikassa, katsotaan mitä tapahtuu.
Nismon tokon suhteen on oltu hiljaiselolla..treenattu pikkujuttuja lenkkien yhteydessä, kotosalla ja viikkotreeneissä. Ei mitään kummoisempaa eikä oikein suunnitelmaakaan, lähinnä mielen virkistykseksi. Pitäisi katsoa se koe ja ilmoittaa..
Olenkin unohtanut laittaa kuvan kun minä suurena näyttelyihmisenä (en, koska en vaan osaa!) tässä esitän Nismoa :D . Eikö näytäkin ihan oikealta? Aika kaukana siitä miten pitäisi olla..
Olisihan se ollut kiva käydä molemmat kerran kehässä näyttämässä ennenkuin pallit lähti, mutta ei sitten menty. Omistaja olisi tarvinnut kyllä vähän isommatkin sulkeiset miten siellä kehässä ollaan ja esitetään ;). Hoffin esittäminen vielä menee, se vaan seisoo niinkuin se on.
Uuden työn lomassa alkaa vihdoin rauhoittua. Uusi myymälä on nyt auki - tervetuloa Flamingoon :) ! Kyllä sitä tulikin juostua tukka putkella..pitkiä päiviä, siihen päälle lenkit, kodinhoito ja alati huono omatunto siitä ettei ehdi rakkaan perheen kanssa olla tarpeeksi. Nyt näyttää valoisammalta!
Ate murunen vei syntymäpäiväni kunniaksi syömään ja antoi uuden tietokoneen!! Mikäs tässä on blogia kirjotellessa kun ei tarvitse odottaa kaiken latautumista aina kaffekupillisen verran ;) .
Tehtiin helppoja juttuja ja kontakteja, vähän sellaista tsekkailua ja tutkimista kenen tavoitteet on missäkin. Hiski oli niin ihana, se liiteli niin kivan oloisesti, oli kuulolla ja ohjautui noin vaan. Videolta jälkeenpäin katsottuna ohjaajan liike oli taas niin hirveää että huhhuh..Iitan kanssa mun päälimmäinen ajatus on tällä hetkellä se miten etenen? Se menee niin lujaa etten osaa ohjata sitä. Kun on harrastanut Nismon, Nemon ja Hiskin kanssa on Iita vauhtinsa kanssa ihan toista luokkaa. En voi ymmärtää miten se edes meneekin niin kovaa. Miten ihmeessä oikeasti nopeiden koirien ohjaajat pysyy kyydissä mukana?? Otettiin Iitan kanssa eka yhteentörmäyskin kun se ampui ulos putkesta, minä luulin ehtiväni ja sitten se olikin jo jaloilla ja mä nurin. Palkkautuu muuten agissa pääosin lelulla, kontakteilla annan namia. Sen puomista tykkään edelleen, päähän menee itekseen eikä taakseen vilkuile. Vähän ehkä tekemistä kontaktilta pois lähtemisessä..siellä on Iitan mielestä kivempi olla kuin tulla pois. Nismo ja Nemo pääsivät kaahottamaan putkia ja puomia, voi miten hauskaa niillä olikaan :)
Hiski on ilmoitettu hoffien agimestiksiin 1.12 Vantaalle - hui!
..ja koska se vkonloppu on sellainen että Ate rakas on poissa ja olen ihan itekseni, buukkasin lauantaille jotain ennenkuulumatonta - Nemo menee kokeisiin!!! (joo, epiksiin, lajina rally ;) ) Nemo on usein vain turistina joka paikassa, katsotaan mitä tapahtuu.
Nismon tokon suhteen on oltu hiljaiselolla..treenattu pikkujuttuja lenkkien yhteydessä, kotosalla ja viikkotreeneissä. Ei mitään kummoisempaa eikä oikein suunnitelmaakaan, lähinnä mielen virkistykseksi. Pitäisi katsoa se koe ja ilmoittaa..
Olenkin unohtanut laittaa kuvan kun minä suurena näyttelyihmisenä (en, koska en vaan osaa!) tässä esitän Nismoa :D . Eikö näytäkin ihan oikealta? Aika kaukana siitä miten pitäisi olla..
Olisihan se ollut kiva käydä molemmat kerran kehässä näyttämässä ennenkuin pallit lähti, mutta ei sitten menty. Omistaja olisi tarvinnut kyllä vähän isommatkin sulkeiset miten siellä kehässä ollaan ja esitetään ;). Hoffin esittäminen vielä menee, se vaan seisoo niinkuin se on.
Uuden työn lomassa alkaa vihdoin rauhoittua. Uusi myymälä on nyt auki - tervetuloa Flamingoon :) ! Kyllä sitä tulikin juostua tukka putkella..pitkiä päiviä, siihen päälle lenkit, kodinhoito ja alati huono omatunto siitä ettei ehdi rakkaan perheen kanssa olla tarpeeksi. Nyt näyttää valoisammalta!
Ate murunen vei syntymäpäiväni kunniaksi syömään ja antoi uuden tietokoneen!! Mikäs tässä on blogia kirjotellessa kun ei tarvitse odottaa kaiken latautumista aina kaffekupillisen verran ;) .
19.10.2013
Totojuoksua ja rallymestikset
Viime viikonloppuna meni lauantaipäivä pitkälti toto-juoksuissa. Kävelin kentälle Iitan, Nismon ja Nemon kanssa - kaikki pääivät pinkomaan minkä jaloistaan pääsivät. Tapahtuma on vuosittainen hauska sekasoppa kaikenlaisia tyylejä eikä kellään ole tulospaineita. Olin Nismosta ylpeä sillä se juoksi lelun perässä ihan hulluna! Koira joka ei leiki! Kun sai mun askarteleman vieheen kiinni niin ravisteli sen vielä varmuudeksi liikkumattomaksi ;). Iita pinkaisi lähelle kärkivauhtia, kuten epäilinkin..siinä akassa riittää vauhtia, varsinkin hoffiksi :). Nemo kipitti namipurkin perässä minkä jaloistaan pääsi ja nauravainen ilme naamallaan niinkuin aina.
Tässä linkki kuvaan kun pienet odottavat toto-juoksussa vuoroaan:
NISMOjaNEMO
Juuri kotiuduttiin sitten tänä lauantaina rallymestiksistä jossa oltiin KOKO lauman voimin! Ate otti kuvia ja auttoi kisapaikalla, kiitos rakas :)
NEMO - möllialo 83 p.
Oli kyllä kiltti tuomari. Nemo oli kuin lenkillä, kulki se vieressä ja teki juttuja kun sille kauniisti jutteli. Häntä heilui kamalasti mikä sai tietysti minut onnelliseksi ja toisinaan sieltä jotain vähän tokomaisempaakin keskittymistä löytyi, hetkellistä tosin. Pienellä kirpulla oli kuitenkin niin kovin siistiä.
WILMA - alo 71 p.
Nippanappa hyväksytty mutta oli kyllä kamala räpellys. Wilma teki ihan hyvin ennen radalle menoa ja oli innokas, mutta herkkä paineistuminen tuli pintaan kun piti keskittyä ja oli paljon häiriötä..jotenkin ihmeen kaupalla päästiin edes koko rata läpi. Tuli vähän surkea olo kun jotenkin sitä aina toivoisi että osaisi toimia niin että koiralla olisi hyvä olla.
IITA - alo 89 p.
Kyllä siinä vaan energiaa riittää. Kaikki virheet tuli siitä, että on kiva esittää kengurua ja säätää vähän omiaan. On se melkoinen koira tuo Iita. Hauskaa sillä oli, siitä ei jäänyt epäselvää! Kivempi tietysti niin että virtaa on liikaa kuin se että joutuisi perässään vetämään.
HISKI - avo 89 p. Hiskin eka avorata ja mestaruuskisojen kolmas sija.
Hmm..teki ja totteli, mutta oli kyllä niin kontrollin rajamailla että..Pieni possu se sisällä puskee minun kanssa aina jotenkin kummasti pintaan. Korvat hörössä tepasteli menemään. Kuva on otettu ennen radalle menoa ja se on sumea mutta kuvastaa hyvin sitä mitä tarkoittaa kontrollin rajamailla..
NISMO - voi HYL
Noh, eipä ollut vireestä tai tekemisen meiningistä pulaa..vaan sitä oli liikaa ja haukkui, haukkui, haukkui...ja sähläsi ja ja ja..Radassa oli paljon hyvääkin ja oikealla seuraamista on treenattu niin kamalan vähän. Ei murtanut seuraamispaikkaa tai mennyt mihinkää laamatilaan. Olisi se silti voinut paremmin mennä. Tai olisi se voinut olla haukkumatta, mutta kun kuumenee niin pirun herkästi kun pyöritetään. Nismo rakkaasta ei valitettavasti ole kuvaa koska valoa ei enää ollut kuvaukseen.
ONNEA Maija ja Rokka = vuoden 2013 NuPun rallytokon möllimestarit ja ONNEA Heidi ja Turre = vuoden 2013 NuPun rallymestarit!!!
Vitsit miten hienon radan teki Turre, vaude :) !!!
Ensi viikolla alkaa taas tottistreenit, ajatuksena mulla ottaa Nemoa enempi hommiin ja Nismolla keskittyä niihin epäkohtiin jotka estävät tällä hetkellä kokeissa käymisen. Ajatus myös lyödä jokin koepäivä lukkoon mihin tähdätään.
Lenkkipolut ovat olleet taas ahkerassa käytössä, joka ikinen päivä kylillä ja kotimaastoissa - jes! Alapelto on raikunut moneen kertaan kun hoffit ovat laumana pyyhkineet siellä menemään. Miten kätevää kun itse tepastelee siellä muutaman kilsan lenkin ristiin rastiin ja hoffit juoksevat saman kertaa kolme..paitsi Iita ehkä kertaa viisi. Se kun juoksisi ja juoksisi vaan. Heidin ja Katin kanssa on tullut tehtyä kimppalenkkejä, se vasta on mukavaa :) . Ikkalassa Heidin luona on ihania metsäreittejä. Mikäs siinä on jutellessa kun lauma merkkivärisiä juoksee sydämensä kyllyydestä.
Talvikin taitaa tulla. Onneksi rakas Ate vaihtoi tänään talvirenkaat minunkin autoon :) ! Josta puheen ollen yli tonnin korjauslasku tiedossa...huoh..onneksi tulee veronpalautuksia.
Tässä linkki kuvaan kun pienet odottavat toto-juoksussa vuoroaan:
NISMOjaNEMO
Juuri kotiuduttiin sitten tänä lauantaina rallymestiksistä jossa oltiin KOKO lauman voimin! Ate otti kuvia ja auttoi kisapaikalla, kiitos rakas :)
NEMO - möllialo 83 p.
Oli kyllä kiltti tuomari. Nemo oli kuin lenkillä, kulki se vieressä ja teki juttuja kun sille kauniisti jutteli. Häntä heilui kamalasti mikä sai tietysti minut onnelliseksi ja toisinaan sieltä jotain vähän tokomaisempaakin keskittymistä löytyi, hetkellistä tosin. Pienellä kirpulla oli kuitenkin niin kovin siistiä.
WILMA - alo 71 p.
Nippanappa hyväksytty mutta oli kyllä kamala räpellys. Wilma teki ihan hyvin ennen radalle menoa ja oli innokas, mutta herkkä paineistuminen tuli pintaan kun piti keskittyä ja oli paljon häiriötä..jotenkin ihmeen kaupalla päästiin edes koko rata läpi. Tuli vähän surkea olo kun jotenkin sitä aina toivoisi että osaisi toimia niin että koiralla olisi hyvä olla.
IITA - alo 89 p.
Kyllä siinä vaan energiaa riittää. Kaikki virheet tuli siitä, että on kiva esittää kengurua ja säätää vähän omiaan. On se melkoinen koira tuo Iita. Hauskaa sillä oli, siitä ei jäänyt epäselvää! Kivempi tietysti niin että virtaa on liikaa kuin se että joutuisi perässään vetämään.
HISKI - avo 89 p. Hiskin eka avorata ja mestaruuskisojen kolmas sija.
Hmm..teki ja totteli, mutta oli kyllä niin kontrollin rajamailla että..Pieni possu se sisällä puskee minun kanssa aina jotenkin kummasti pintaan. Korvat hörössä tepasteli menemään. Kuva on otettu ennen radalle menoa ja se on sumea mutta kuvastaa hyvin sitä mitä tarkoittaa kontrollin rajamailla..
NISMO - voi HYL
Noh, eipä ollut vireestä tai tekemisen meiningistä pulaa..vaan sitä oli liikaa ja haukkui, haukkui, haukkui...ja sähläsi ja ja ja..Radassa oli paljon hyvääkin ja oikealla seuraamista on treenattu niin kamalan vähän. Ei murtanut seuraamispaikkaa tai mennyt mihinkää laamatilaan. Olisi se silti voinut paremmin mennä. Tai olisi se voinut olla haukkumatta, mutta kun kuumenee niin pirun herkästi kun pyöritetään. Nismo rakkaasta ei valitettavasti ole kuvaa koska valoa ei enää ollut kuvaukseen.
ONNEA Maija ja Rokka = vuoden 2013 NuPun rallytokon möllimestarit ja ONNEA Heidi ja Turre = vuoden 2013 NuPun rallymestarit!!!
Vitsit miten hienon radan teki Turre, vaude :) !!!
Ensi viikolla alkaa taas tottistreenit, ajatuksena mulla ottaa Nemoa enempi hommiin ja Nismolla keskittyä niihin epäkohtiin jotka estävät tällä hetkellä kokeissa käymisen. Ajatus myös lyödä jokin koepäivä lukkoon mihin tähdätään.
Lenkkipolut ovat olleet taas ahkerassa käytössä, joka ikinen päivä kylillä ja kotimaastoissa - jes! Alapelto on raikunut moneen kertaan kun hoffit ovat laumana pyyhkineet siellä menemään. Miten kätevää kun itse tepastelee siellä muutaman kilsan lenkin ristiin rastiin ja hoffit juoksevat saman kertaa kolme..paitsi Iita ehkä kertaa viisi. Se kun juoksisi ja juoksisi vaan. Heidin ja Katin kanssa on tullut tehtyä kimppalenkkejä, se vasta on mukavaa :) . Ikkalassa Heidin luona on ihania metsäreittejä. Mikäs siinä on jutellessa kun lauma merkkivärisiä juoksee sydämensä kyllyydestä.
Talvikin taitaa tulla. Onneksi rakas Ate vaihtoi tänään talvirenkaat minunkin autoon :) ! Josta puheen ollen yli tonnin korjauslasku tiedossa...huoh..onneksi tulee veronpalautuksia.
5.10.2013
Sankari
Päivänsankarina tänään 5.10 rakas Herra Pim, eli NISMO - veteraani-ikä saavutettu, 8-vuotta!!!
Elämäni koira, kaikkine oikkuineen ja ominaisuuksineen. Niin rakas ja tärkeä. Maailman paras Nismo.
Päivänsankai juhli aamulla laulun kera kakkua syöden joka oli nappuloista ja nakinpaloista muotoiltu minikahdeksikko :) . Ei voi kun ihmetellä ajankulua..vastahan minä olin päättänyt ottaa koiran ja vasta se oli ihan pentunen. Miten paljon olemmekaan yhdessä jo nyt kokeneet, miten paljon olemme toisiltamme oppineet.
(laittaisin kuvankin herra päivänsankarista mutta kun tökkii kone...pöh..)
Syntymäpäivää vietettiin normaalin koirapäivän tavoin - tehtiin pitkä lenkki, käytiin kyläilemässä, vähän tottisteltiin kyläreissulla ja tietysti nukuttiin päikkäreitä. Nismo omalla paikallaan eli kun kaulan päällä puuhkana.
--------------------------
Nismo palasi tokorintamalla tosiaan takaisin perusasioihin ja häiriönkestoon, silloin kun painetta tulee mun panikoinnin myötä. Asiaa on pohdittu ja aseteltu suuntaan jos toiseen...Treenit ovat olleet lyhyehköjä ja pakkaa on sekoitettu urakalla. Rutiineja rikottu ja olen keskittynyt yllätykselliseen palkkaamiseen. Ainakin rutiineja on saatu murrettua ja se on vaikuttanut vireeseen vain positiivisesti! Ate, Kati ja Heidi ovat olleet mun iskukolmikko näiden asioiden kanssa. Kivempi pohtia ja tehdä kimpassa kuin yksin hakata päätä seinään.
Viimeksi kokeessa tapahtuneesta huolimatta olen päättänyt ottaa kiintopisteen johonkin kokeeseen..en vaan vielä tiedä mihin ;)
Seuran rallymestikset olisi parin viikon päästä ja minä ilmoitin meiltä sinne koko porukan, kaikki viisi - myös siis Wilman ja Nemon jotka eivät käy kokeissa muutoin. Siitä voi tulla melkoinen näytös :D . Pääasia että kaikilla on mukavaa ja pääsevät touhuamaan. Ollaan me treenattukin, vähän, mutta ollaan kuitenkin! Nemon kanssa ei ehdi kissaa sanoa kun se on jo täydellisestä perusasennosta ehtinyt vilahtaa ihan muihin hommiin..Wilmaa ei saa kehua liikaa, Hiskin kanssa täytyy olla kaikkein jämptein ja vähäpuheisin, Iita menisi mielellään lentäen vieressä..Nismo, sen kanssa tiedän miten toimia :) .
Katselin Iitan ja rakkaan Aten tokotreenejä - voi sitä naurun määrää! Iita on lievästi sanottuna eläväinen ja säpäkkä..se tekee aivan täysillä ja vauhdilla kaiken mihin ryhtyy, missä on toki puolensa ja puolensa.
Lenkkejä on tehty taas tällekin viikolle huima määrä. Siitä tulee niin hyvä olo! Ja kun tuota laumaa riittää niin aina on iloisia liikkujia lähdössä mukaan matkaan. Eikä sitä tulisi ilman koiria liikuttuakaan, ei sitten yhtään.
Elämäni koira, kaikkine oikkuineen ja ominaisuuksineen. Niin rakas ja tärkeä. Maailman paras Nismo.
Päivänsankai juhli aamulla laulun kera kakkua syöden joka oli nappuloista ja nakinpaloista muotoiltu minikahdeksikko :) . Ei voi kun ihmetellä ajankulua..vastahan minä olin päättänyt ottaa koiran ja vasta se oli ihan pentunen. Miten paljon olemmekaan yhdessä jo nyt kokeneet, miten paljon olemme toisiltamme oppineet.
(laittaisin kuvankin herra päivänsankarista mutta kun tökkii kone...pöh..)
Syntymäpäivää vietettiin normaalin koirapäivän tavoin - tehtiin pitkä lenkki, käytiin kyläilemässä, vähän tottisteltiin kyläreissulla ja tietysti nukuttiin päikkäreitä. Nismo omalla paikallaan eli kun kaulan päällä puuhkana.
--------------------------
Nismo palasi tokorintamalla tosiaan takaisin perusasioihin ja häiriönkestoon, silloin kun painetta tulee mun panikoinnin myötä. Asiaa on pohdittu ja aseteltu suuntaan jos toiseen...Treenit ovat olleet lyhyehköjä ja pakkaa on sekoitettu urakalla. Rutiineja rikottu ja olen keskittynyt yllätykselliseen palkkaamiseen. Ainakin rutiineja on saatu murrettua ja se on vaikuttanut vireeseen vain positiivisesti! Ate, Kati ja Heidi ovat olleet mun iskukolmikko näiden asioiden kanssa. Kivempi pohtia ja tehdä kimpassa kuin yksin hakata päätä seinään.
Viimeksi kokeessa tapahtuneesta huolimatta olen päättänyt ottaa kiintopisteen johonkin kokeeseen..en vaan vielä tiedä mihin ;)
Seuran rallymestikset olisi parin viikon päästä ja minä ilmoitin meiltä sinne koko porukan, kaikki viisi - myös siis Wilman ja Nemon jotka eivät käy kokeissa muutoin. Siitä voi tulla melkoinen näytös :D . Pääasia että kaikilla on mukavaa ja pääsevät touhuamaan. Ollaan me treenattukin, vähän, mutta ollaan kuitenkin! Nemon kanssa ei ehdi kissaa sanoa kun se on jo täydellisestä perusasennosta ehtinyt vilahtaa ihan muihin hommiin..Wilmaa ei saa kehua liikaa, Hiskin kanssa täytyy olla kaikkein jämptein ja vähäpuheisin, Iita menisi mielellään lentäen vieressä..Nismo, sen kanssa tiedän miten toimia :) .
Katselin Iitan ja rakkaan Aten tokotreenejä - voi sitä naurun määrää! Iita on lievästi sanottuna eläväinen ja säpäkkä..se tekee aivan täysillä ja vauhdilla kaiken mihin ryhtyy, missä on toki puolensa ja puolensa.
Lenkkejä on tehty taas tällekin viikolle huima määrä. Siitä tulee niin hyvä olo! Ja kun tuota laumaa riittää niin aina on iloisia liikkujia lähdössä mukaan matkaan. Eikä sitä tulisi ilman koiria liikuttuakaan, ei sitten yhtään.
24.9.2013
Takaisin perusasioihin
Viimeisten tokotapahtumien valossa Nismo ja minä palasimme takaisin alkuun. Tavoitteena saada minut rauhalliseksi ja Nismo rauhoittumaan sen myötä, erityisesti paikallaanoloon.
Selkeästi se yhdistää epämiellyttävän tunnetilan koko hommaan koska ekoissa treeneissä Turren ja Heidin kanssa se alkoi luoksepäästävyydessä heti vilkuilemaan ympärilleen ja iloisuus katosi. Rikottiin kaavaa ja otettiin vain esim maahanmeno sivulla, palkka ja pois kentältä. Ettei oppisi ennakoimaan - tai noh, kun on jo oppinut niin oppisi siitä pois. Paljon toistoja niin että jätin Turren viereen lyhyeksi aikaa, kävin palkkaamassa ja osan kerroista vapautin suoraan, osalla jätin uudelleen. Saatiin iloisuus ja hörökorvat takaisin, makasi rauhaksiin.
Sunnuntaina Hiskin tyttö Tiitu kävi perheineen ja hyödynsin vieraiden koirien läsnäoloa maahanmenoissa ja siinä että jätin lyhyeksi aikaa ilman mitän rivimäistä rutiinia. Hyvin onnistui ja iloisuus säilyi. Lisäksi mun omaan asentoon, käskyttämiseen ja kaikkeen on kiinnitetty hurjasti taas huomiota. Ate on tähän oiva "piiskuri" ja se alkaa jo lyhyessä ajassa tuottamaan tulosta. Se koska sen saa kentille siirrettyä kokeeseen niin katsotaan. Tärkeintä on että Nismolla olisi miellyttävä tehdä mun kanssa, silloin se antaa itsestään parhaan mahdollisen.
Syksy puskee selkeästi kovaa vauhtia ja minusta se on kaunista ja kivaa kun ilmat ovat viilenneet. Sateesta en niin välitä, mutta syksyssä on muutoin jotain todella luonnonläheistä. Pimeys vaan on harmittavaa ja sitähän täällä piisaa kun ei ole katuvaloja kuin tuolla kylillä ja niitäkin poltetaan säästeliäästi...mrr..
1600 lenkkikilometriä on kertynyt tähän mennessä tälle vuodelle..ihan hyvä lukema, se on pyöreästi 8 km / pvä. Tavoite oli saada 2000 km rikki vuoden loppuun mennessä ja nyt se näyttää menevän helposti, kelkkakausikin on tulossa ja määrä saattaa tuplaantua päivätasolla. Hyvä fiilis kaikenkaikkiaan! Bikella en ole laskenut kilsoja erikseen ja nyt ne kaksi reittiä mihin pääsen kotipihasta on vähän jäissä kun on alkanut tuo metsäkoirien vapaanapito..ne meinaan kipittää siellä samalla alueella, ilman valvontaa tietysti.
Iita on kyllä sellainen elohiiri että oksat pois. En tiedä kuinka paljon se oikeasti jaksaisi? Osaa se toki rauhoittua kun on sisällä eikä tee mitään, mutta kun sitä esim katselee pellolla/metsässä kun painelee vapaana niin sehän ei osaa kävellä. Se juoksee aivan reikä päässä helposti joku 10 km eikä ole edes väsynyt. Ihme tyyppi. Eilen se bongasi pellolta kissan ja menivät peräkanaa niin pirusti..mä mietin jo että mitenköhän käy kun ei kissa luonnollisesti pellolta mitään puuta löydä ja Iita näytti saavuttavan kissaparkaa. Vihelsin ja kappas, tuli heti vaikka oli suoraan "ajossa". Iitalla on "hieman" saalisviettiä ja on myös riistan perään, mutta ei onneksi niin paljon ettei luoksetulokäskyä tottelisi.
Nemo sai olla sunnuntaina ohitusharjoituksissa mallioppilas ja ärsyke. Hoisi muuten hommansa erinomaisesti! On se vaan niin mainio kirppu.
Hiskin kanssa on vietetty laatuaikaa frisbeenheiton merkeissä. Se on sen mielestä niin siistiä hommaa ja mikäs sen helpompaa kun itse heitellä lättyä ja katsella onnesta mykkyrällä olevaa koiraa joka tuo sen takaisin heitettäväksi :) .
Tänään Heidin kanssa sovittamaan valjaita ja tod.näk tuhalaamaan kaikki rahat muutenkin samaan kauppaan! Sitten vielä illalla tokotreenit, varmasti viimeiset tiistain treenit, ei siellä mitään muuten näe.
Agility Iitan kanssa on jäänyt parilta viikolta, koska treeniaika muuttui ja mun työn ollessa nyt vielä pari viikkoa osittain Tampereella niin ei sieltä vaan ehdi :( . Onneksi varasimme taas talveksi hallin ja marras-helmikuu ollaan ainakin liitelemässä, jes!
Selkeästi se yhdistää epämiellyttävän tunnetilan koko hommaan koska ekoissa treeneissä Turren ja Heidin kanssa se alkoi luoksepäästävyydessä heti vilkuilemaan ympärilleen ja iloisuus katosi. Rikottiin kaavaa ja otettiin vain esim maahanmeno sivulla, palkka ja pois kentältä. Ettei oppisi ennakoimaan - tai noh, kun on jo oppinut niin oppisi siitä pois. Paljon toistoja niin että jätin Turren viereen lyhyeksi aikaa, kävin palkkaamassa ja osan kerroista vapautin suoraan, osalla jätin uudelleen. Saatiin iloisuus ja hörökorvat takaisin, makasi rauhaksiin.
Sunnuntaina Hiskin tyttö Tiitu kävi perheineen ja hyödynsin vieraiden koirien läsnäoloa maahanmenoissa ja siinä että jätin lyhyeksi aikaa ilman mitän rivimäistä rutiinia. Hyvin onnistui ja iloisuus säilyi. Lisäksi mun omaan asentoon, käskyttämiseen ja kaikkeen on kiinnitetty hurjasti taas huomiota. Ate on tähän oiva "piiskuri" ja se alkaa jo lyhyessä ajassa tuottamaan tulosta. Se koska sen saa kentille siirrettyä kokeeseen niin katsotaan. Tärkeintä on että Nismolla olisi miellyttävä tehdä mun kanssa, silloin se antaa itsestään parhaan mahdollisen.
Syksy puskee selkeästi kovaa vauhtia ja minusta se on kaunista ja kivaa kun ilmat ovat viilenneet. Sateesta en niin välitä, mutta syksyssä on muutoin jotain todella luonnonläheistä. Pimeys vaan on harmittavaa ja sitähän täällä piisaa kun ei ole katuvaloja kuin tuolla kylillä ja niitäkin poltetaan säästeliäästi...mrr..
1600 lenkkikilometriä on kertynyt tähän mennessä tälle vuodelle..ihan hyvä lukema, se on pyöreästi 8 km / pvä. Tavoite oli saada 2000 km rikki vuoden loppuun mennessä ja nyt se näyttää menevän helposti, kelkkakausikin on tulossa ja määrä saattaa tuplaantua päivätasolla. Hyvä fiilis kaikenkaikkiaan! Bikella en ole laskenut kilsoja erikseen ja nyt ne kaksi reittiä mihin pääsen kotipihasta on vähän jäissä kun on alkanut tuo metsäkoirien vapaanapito..ne meinaan kipittää siellä samalla alueella, ilman valvontaa tietysti.
Iita on kyllä sellainen elohiiri että oksat pois. En tiedä kuinka paljon se oikeasti jaksaisi? Osaa se toki rauhoittua kun on sisällä eikä tee mitään, mutta kun sitä esim katselee pellolla/metsässä kun painelee vapaana niin sehän ei osaa kävellä. Se juoksee aivan reikä päässä helposti joku 10 km eikä ole edes väsynyt. Ihme tyyppi. Eilen se bongasi pellolta kissan ja menivät peräkanaa niin pirusti..mä mietin jo että mitenköhän käy kun ei kissa luonnollisesti pellolta mitään puuta löydä ja Iita näytti saavuttavan kissaparkaa. Vihelsin ja kappas, tuli heti vaikka oli suoraan "ajossa". Iitalla on "hieman" saalisviettiä ja on myös riistan perään, mutta ei onneksi niin paljon ettei luoksetulokäskyä tottelisi.
Nemo sai olla sunnuntaina ohitusharjoituksissa mallioppilas ja ärsyke. Hoisi muuten hommansa erinomaisesti! On se vaan niin mainio kirppu.
Hiskin kanssa on vietetty laatuaikaa frisbeenheiton merkeissä. Se on sen mielestä niin siistiä hommaa ja mikäs sen helpompaa kun itse heitellä lättyä ja katsella onnesta mykkyrällä olevaa koiraa joka tuo sen takaisin heitettäväksi :) .
Tänään Heidin kanssa sovittamaan valjaita ja tod.näk tuhalaamaan kaikki rahat muutenkin samaan kauppaan! Sitten vielä illalla tokotreenit, varmasti viimeiset tiistain treenit, ei siellä mitään muuten näe.
Agility Iitan kanssa on jäänyt parilta viikolta, koska treeniaika muuttui ja mun työn ollessa nyt vielä pari viikkoa osittain Tampereella niin ei sieltä vaan ehdi :( . Onneksi varasimme taas talveksi hallin ja marras-helmikuu ollaan ainakin liitelemässä, jes!
16.9.2013
Toko -kokeet jäihin
Kävi sitten kokeessa mun pahin mahdollinen kauhuskenaario - toinen koira Nismon "niskaan" paikallaolossa. Korostan, että Nismo olisi nollannut paikallaolon koska jäi istumaan ja meni itekseen maahan jonkin ajan kuluttua. Siltikään ei olisi saanut tapahtua niinkuin tapahtui.
Eläimiähän nämä. Kukaan ei voi satavarmaksi sanoa tapahtuuko jotain vai ei. En tiedä oliko viereinen koira kiinnostunut Nismosta (vai vieressä olleesta sheltistä), oliko se tulossa leikkimään, oliko Nismo sen mielestä saalis vai mitä oikein tapahtui, mutta ei olisi pitänyt tapahtua. Vituttaa rankasti, suoraan sanottuna.
Viereinen koira kääntyi pikkuhiljaa Nismoa päin ja ajan tullessa täyteen oli jo sivuttain kohti Nismoa. Liikkuri sanoi "aika" niin koira lähti kuin tykin suusta ja suoraan päin Nismoa. Nismo hyppäsi pystyyn ja haukkui, yritti haukulla selkeästi saada pidettyä välimatkaa toiseen koiraan. Tuntui että tilanne kesti ikuisuuden ja näin jo silmissäni miten se toinen koira nappaa Nismon suuhun ja heittelee johonkin. Pyörivät ympyrää siinä ja näin toisen koiran irvistelevän. En tiedä juoksinko vai huusinko vai teinkö kumpaakaan mutta menin ja koppasin Nismon kainaloon. Toinen koira suljettiin pois kokeesta. Taivas että pelästyin. Samalla myös ärsyynnyin että näin kävi. Ja mietin että uskallanko mennä enää..Nismo rakas selvitti tilanteen fiksusti eikä hyökkinyt eikä ainakaan provosoinut toista lähtemään paikallaolosta. Fiksu poika. Mä sain varmasti kovat traumat minkä valitettavasti siirrän tahtomattani koiraan. Onneksi ei tapahtunut mitään kamalaa, mitään sellaista mistä näin kauhukuvia...
Noh, johtuiko se minusta vai mistä mutta koe meni muutenkin ihan päin sanonko mitä...ekaa kertaa jäimme ilman tulosta. Jäi surullinen, tyhjä olo..ja ajatus että mites tästä eteenpäin ?
Onneksi ennen meitä tapahtui kehässä iloisiakin asioita. Ate ja Hiski tekivät parhaan koesuorituksensa ikinä - nyt se näytti lähelle siltä miltä treeneissäkin, ei ihan mutta lähelle. Kaukokäskyt olivat esimerkiksi tosi hienoa katsottavaa kun Hiski keskittyi silmä tarkkana siihen mitä Ate sanoo ja vaihdot oli nopeita. Niinpä se myös riitti ykköseen ja VOIttajaluokka kutsuu! ONNEA rakkaat Ate ja Hiski vielä, suukkoja ja ilotulitusta - te teitte sen! Olen ihan superylpeä :)
Treenipuolelle on siis paikallaoloharjotuksia suunniteltu...onneksi Ate, Heidi, Kati ja Heli olivat heti sitä mieltä että treenaamaan vaan ja turvallisia, tuttuja koiria viereen eri paikoissa niin saadaan luottamus takaisin. Mihin sitä joutuisikaan ilman tukiverkostoa?
Sunnuntaina oltiin katsomassa Aadan (Aten sijoitus) luonnetestiä - hienosti meni, 147 pojoa ja laukausvarma! Oli kiva taas nähdä Markku ja Tarja!
Tykkään syksystä kovasti ja se tarkoittaa myös sitä, että pellot puidaan ja koirat pääsevät taas sinne juoksemaan! Onko mitään kauniimpaa, rauhallisempaa ja hienompaa kuin lähteä pihasta pellolle ja metsään, kulkea rauhaksiin ja katsoa onnesta sekaisin olevia koiria jotka juoksentelevat ristiin rastiin? Käy pieni tuuli ja kun nostaa katseena niin samanlaista maisemaa on silmänkantamattomiin. Se on parhautta.
Eläimiähän nämä. Kukaan ei voi satavarmaksi sanoa tapahtuuko jotain vai ei. En tiedä oliko viereinen koira kiinnostunut Nismosta (vai vieressä olleesta sheltistä), oliko se tulossa leikkimään, oliko Nismo sen mielestä saalis vai mitä oikein tapahtui, mutta ei olisi pitänyt tapahtua. Vituttaa rankasti, suoraan sanottuna.
Viereinen koira kääntyi pikkuhiljaa Nismoa päin ja ajan tullessa täyteen oli jo sivuttain kohti Nismoa. Liikkuri sanoi "aika" niin koira lähti kuin tykin suusta ja suoraan päin Nismoa. Nismo hyppäsi pystyyn ja haukkui, yritti haukulla selkeästi saada pidettyä välimatkaa toiseen koiraan. Tuntui että tilanne kesti ikuisuuden ja näin jo silmissäni miten se toinen koira nappaa Nismon suuhun ja heittelee johonkin. Pyörivät ympyrää siinä ja näin toisen koiran irvistelevän. En tiedä juoksinko vai huusinko vai teinkö kumpaakaan mutta menin ja koppasin Nismon kainaloon. Toinen koira suljettiin pois kokeesta. Taivas että pelästyin. Samalla myös ärsyynnyin että näin kävi. Ja mietin että uskallanko mennä enää..Nismo rakas selvitti tilanteen fiksusti eikä hyökkinyt eikä ainakaan provosoinut toista lähtemään paikallaolosta. Fiksu poika. Mä sain varmasti kovat traumat minkä valitettavasti siirrän tahtomattani koiraan. Onneksi ei tapahtunut mitään kamalaa, mitään sellaista mistä näin kauhukuvia...
Noh, johtuiko se minusta vai mistä mutta koe meni muutenkin ihan päin sanonko mitä...ekaa kertaa jäimme ilman tulosta. Jäi surullinen, tyhjä olo..ja ajatus että mites tästä eteenpäin ?
Onneksi ennen meitä tapahtui kehässä iloisiakin asioita. Ate ja Hiski tekivät parhaan koesuorituksensa ikinä - nyt se näytti lähelle siltä miltä treeneissäkin, ei ihan mutta lähelle. Kaukokäskyt olivat esimerkiksi tosi hienoa katsottavaa kun Hiski keskittyi silmä tarkkana siihen mitä Ate sanoo ja vaihdot oli nopeita. Niinpä se myös riitti ykköseen ja VOIttajaluokka kutsuu! ONNEA rakkaat Ate ja Hiski vielä, suukkoja ja ilotulitusta - te teitte sen! Olen ihan superylpeä :)
Treenipuolelle on siis paikallaoloharjotuksia suunniteltu...onneksi Ate, Heidi, Kati ja Heli olivat heti sitä mieltä että treenaamaan vaan ja turvallisia, tuttuja koiria viereen eri paikoissa niin saadaan luottamus takaisin. Mihin sitä joutuisikaan ilman tukiverkostoa?
Sunnuntaina oltiin katsomassa Aadan (Aten sijoitus) luonnetestiä - hienosti meni, 147 pojoa ja laukausvarma! Oli kiva taas nähdä Markku ja Tarja!
Tykkään syksystä kovasti ja se tarkoittaa myös sitä, että pellot puidaan ja koirat pääsevät taas sinne juoksemaan! Onko mitään kauniimpaa, rauhallisempaa ja hienompaa kuin lähteä pihasta pellolle ja metsään, kulkea rauhaksiin ja katsoa onnesta sekaisin olevia koiria jotka juoksentelevat ristiin rastiin? Käy pieni tuuli ja kun nostaa katseena niin samanlaista maisemaa on silmänkantamattomiin. Se on parhautta.
9.9.2013
Pari kolmostulosta
Kaksi hyvin erilaista koetta takana Nismon kanssa tässä viimeisten parin viikon aikana.
Ensimmäisenä Helsingin koe, tuomarina Riitta Räsänen.
Plussat
+ paikallaolosta 9
Miinukset
- oli kuin liimattu ruohokenttään
- ei havaintoakaan mistään hyvästä vireestä
- turhia tuplakäskyjä
- pari nollaa
Tarviiko kertoa enempää vai kertookohan tuo plussien ja miinuksien suhde jotain??
Seuraavana vkonloppuna koe Espoossa, tuomarina Harri Laisi
Plussat
+ hienot seuraamiset
+ upea tekeminen ja into
+ hypystä 10
+ luoksetulosta 9
Miinukset
- tyhmä ohjaaja jätti koiran istumaan paikallaoloon????!!!! Siellähän se istui mutta olisi siitä voinut ottaa 9-10 eikä 5.
- haukkui..meni ylivireeseen, teki hyvin ja topakasti mutta ääntä irtosi liikaa ja siitä 2-3 pisteen menetyksiä / liike
- nollasi seisomisen kun seurasi vaan..
Nismo on niin outo suorittaja...se tekee tyylillä 10 tai 0 . Eikä nollaa edes samaa liikettä joka kerta! Ja edellisessä kokeessa ongelmana haistelu ja tällä kertaa ylivire. Joskus haukkuminen, joskus laamailu. Hieman jonkinlaista tasaisuutta kaipaisin :D .
Noh, ensi vkonloppuna Hankoon. Plussana muuten vielä se että vaikka jalat tärisi paikallaanoloissa niin muutoin mä pystyn jo hengittämään kehässä, mahtavaa!
Heidi oli Indin kanssa meidän mukana viime lauantaina - kiitos tuhannesti vinkeistä ja avusta ja seurasta :)
Mieltä lämmitti myös koetoimitsijan kommentti turisti-Nemosta ; en koskaan ole nähnyt noin hyvin kontaktissa olevaa chihua. Tunsin suurta ylpeyttä muutenkin kun kehuivat kovasti molempia, olen siis koulutuksellisesti edes jollain tasolla onnistunut :). Ja helppoja koiriahan nuo arjessa ovatkin, molemmat. Se on tärkeintä.
Lauantaina oltiin rakkaan Aten ja ystävien kanssa pistämässä jalalla koreasti Hennan 30 -vuotis juhlilla. Ei pitänyt mennä myöhään mutta kappas kun menikin ja kello oli neljä kun oltiin kotona. Siinä kun hoksaa että kolmen tunnin päästä soi kello seuran agiepiksiin niin ei muuten naurata. Heidi pelasti mut ja siirsi mut, mun koirat ja auton kentälle koska noh...en ehkä ollut ajokunnossa :) . Kauhea morkkis tuli koko hommasta, juon niin harvoin (muutaman kerran vuodessa) ja sitten vielä oli sovittua menoa.
Kunto on ainakin kohdillaan koska juoksin sitten epiksissä 9 rataa. Nemo liiteli tuloksin; HYL, 5 ja 5 ja Nismo 0,5 ja 5. Lainakoira Balu pyyhkäisi mun kanssa triplanollan ja seuran mestaruuden. Tuomari palkitsi Nemon erikseen koska sanoi sen ymmärtäneen agilityn perimmäisen tarkoituksen ;) . Tarkoittikohan se sitä kohtaa kun se lähti lapasesta ja juoksi korvat suippona pitkin kenttää? Vai sitä kun se rullasi kiitolaukkaa putken ympäri neljä kertaa peräkkäin? Vai sitä kun se liiteli itekseen ja muisti viidennen esteen jälkeen että mä oon myös messissä? Ihana minilemmu :). Nismo yllätti kuuliaisuudellaan ja oli kiva tehdä sen kanssa muutakin kuin tokoa.
Juhlimisesta ja agiliidosta huolimatta lenkkirutiineistahan EI poiketa (vaikka sohva olisi ollut kivempi vaihtoehto) vaan Iitan kanssa vielä iltasella kympin lenkki :).
Lenkkirytmi on muutenkin ollut nyt kohdillaan; Nismon ja Nemon kanssa sellaista 5-8 km / pvä ja Iitan kanssa 8-11 km/ pvä vähän riippuen ajasta ja tilanteesta, onko treenejä yms. Hiski on juossut vaan vapaana lenkkejä, samoin Wilma koko viime viikon. Ate on hoitanut sitä puolta kun ei noina arki-iltoina tuota valoisaa ihan loputtomiin riitä. Wilma on taasen vähän paremmassa kunnossa eikä enää ole susirumakaan. Hiski on tehnyt Aten kanssa ahkerasti tokoa ja Iita myös. Mä myös ralleilin Hiskin kanssa yhtenä iltana ja meni oikein kivasti.
Kickbike on saanut kyytiä ja Iita ollut veturina, tarkoitus olisi myös Hiskin toko-kokeen jälkeen lisätä Hiski veturihommiin. Kyllä ne vaan tykkää ja Iita juoksisi vaan. Kymppikilsan veto kera valjaiden laiton ja poisoton 45 minuuttia, minusta se on aika hyvä vauhti :).
Ensimmäisenä Helsingin koe, tuomarina Riitta Räsänen.
Plussat
+ paikallaolosta 9
Miinukset
- oli kuin liimattu ruohokenttään
- ei havaintoakaan mistään hyvästä vireestä
- turhia tuplakäskyjä
- pari nollaa
Tarviiko kertoa enempää vai kertookohan tuo plussien ja miinuksien suhde jotain??
Seuraavana vkonloppuna koe Espoossa, tuomarina Harri Laisi
Plussat
+ hienot seuraamiset
+ upea tekeminen ja into
+ hypystä 10
+ luoksetulosta 9
Miinukset
- tyhmä ohjaaja jätti koiran istumaan paikallaoloon????!!!! Siellähän se istui mutta olisi siitä voinut ottaa 9-10 eikä 5.
- haukkui..meni ylivireeseen, teki hyvin ja topakasti mutta ääntä irtosi liikaa ja siitä 2-3 pisteen menetyksiä / liike
- nollasi seisomisen kun seurasi vaan..
Nismo on niin outo suorittaja...se tekee tyylillä 10 tai 0 . Eikä nollaa edes samaa liikettä joka kerta! Ja edellisessä kokeessa ongelmana haistelu ja tällä kertaa ylivire. Joskus haukkuminen, joskus laamailu. Hieman jonkinlaista tasaisuutta kaipaisin :D .
Noh, ensi vkonloppuna Hankoon. Plussana muuten vielä se että vaikka jalat tärisi paikallaanoloissa niin muutoin mä pystyn jo hengittämään kehässä, mahtavaa!
Heidi oli Indin kanssa meidän mukana viime lauantaina - kiitos tuhannesti vinkeistä ja avusta ja seurasta :)
Mieltä lämmitti myös koetoimitsijan kommentti turisti-Nemosta ; en koskaan ole nähnyt noin hyvin kontaktissa olevaa chihua. Tunsin suurta ylpeyttä muutenkin kun kehuivat kovasti molempia, olen siis koulutuksellisesti edes jollain tasolla onnistunut :). Ja helppoja koiriahan nuo arjessa ovatkin, molemmat. Se on tärkeintä.
Lauantaina oltiin rakkaan Aten ja ystävien kanssa pistämässä jalalla koreasti Hennan 30 -vuotis juhlilla. Ei pitänyt mennä myöhään mutta kappas kun menikin ja kello oli neljä kun oltiin kotona. Siinä kun hoksaa että kolmen tunnin päästä soi kello seuran agiepiksiin niin ei muuten naurata. Heidi pelasti mut ja siirsi mut, mun koirat ja auton kentälle koska noh...en ehkä ollut ajokunnossa :) . Kauhea morkkis tuli koko hommasta, juon niin harvoin (muutaman kerran vuodessa) ja sitten vielä oli sovittua menoa.
Kunto on ainakin kohdillaan koska juoksin sitten epiksissä 9 rataa. Nemo liiteli tuloksin; HYL, 5 ja 5 ja Nismo 0,5 ja 5. Lainakoira Balu pyyhkäisi mun kanssa triplanollan ja seuran mestaruuden. Tuomari palkitsi Nemon erikseen koska sanoi sen ymmärtäneen agilityn perimmäisen tarkoituksen ;) . Tarkoittikohan se sitä kohtaa kun se lähti lapasesta ja juoksi korvat suippona pitkin kenttää? Vai sitä kun se rullasi kiitolaukkaa putken ympäri neljä kertaa peräkkäin? Vai sitä kun se liiteli itekseen ja muisti viidennen esteen jälkeen että mä oon myös messissä? Ihana minilemmu :). Nismo yllätti kuuliaisuudellaan ja oli kiva tehdä sen kanssa muutakin kuin tokoa.
Juhlimisesta ja agiliidosta huolimatta lenkkirutiineistahan EI poiketa (vaikka sohva olisi ollut kivempi vaihtoehto) vaan Iitan kanssa vielä iltasella kympin lenkki :).
Lenkkirytmi on muutenkin ollut nyt kohdillaan; Nismon ja Nemon kanssa sellaista 5-8 km / pvä ja Iitan kanssa 8-11 km/ pvä vähän riippuen ajasta ja tilanteesta, onko treenejä yms. Hiski on juossut vaan vapaana lenkkejä, samoin Wilma koko viime viikon. Ate on hoitanut sitä puolta kun ei noina arki-iltoina tuota valoisaa ihan loputtomiin riitä. Wilma on taasen vähän paremmassa kunnossa eikä enää ole susirumakaan. Hiski on tehnyt Aten kanssa ahkerasti tokoa ja Iita myös. Mä myös ralleilin Hiskin kanssa yhtenä iltana ja meni oikein kivasti.
Kickbike on saanut kyytiä ja Iita ollut veturina, tarkoitus olisi myös Hiskin toko-kokeen jälkeen lisätä Hiski veturihommiin. Kyllä ne vaan tykkää ja Iita juoksisi vaan. Kymppikilsan veto kera valjaiden laiton ja poisoton 45 minuuttia, minusta se on aika hyvä vauhti :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)