Canicross, Jämijärvi

Nyt se on koettu! Ekat canicross- kisat Iitan kanssa ja huh me selvittiin!

Sijoituksilla tai uusilla ennätyksillä ei juhlittu, mutta treeni-intoa ja sisua tuli tulevaan. Kyllä tää juokseminen, se vaan on meidän molempien juttu. Mulla pysyi oma nuppi kasassa, se oli iso juttu se.

Mun valmentaja/potkija/kehittäjä eli rakas Ate oli toki mukana ja voiko enempää hattua nostaa - tyyppi nousee yöllä kolmen aikaan ja mukisematta lähtee mukaan kohti Jämijärveä! Kiitos, merkkasi oikeasti ja paljon.

Mulla oli moniakin paniikinaiheita ennen kisaa, sellainen mä oon. Lisäksi mulla on takaraivossa "ihana" mörkö menneiltä ajoilta koskien juoksemista - pieni ääni pääsee herkästi sanomaan kesken suorituksen ettei tästä tulekaan mitään, miksi juokset kun et osaa. Pikkuisen liikaa itseruoskintaa, pikkuisen liikaa mörköjä - niitä työstetään koko ajan ja paljon hyviä konsteja on tullut lähipiiristä. Kiitos <3 nbsp="" p="">
Kisapaikalle saavuttiin about klo 7:45 ja kisainfo alkoi klo 8, mun startti 9.57. Aika on todella tarkka ja jos et ole paikalla omaan aikaasi lähtöalueella niin hylsy napsahtaa. Matkana 4,3 km. Oli mielenkiintoista nähdä miten homma toimii, koska en ollut katsonut muualta kuin Youtubesta! Mä olin syönyt aamulla hyvin ja juonut reippaammin jo edelliset kolme päivää. Iitaa nesteytin aamulla reippaasti ja kaksi päivää aiemmin oli ruoassa enemmän vettä. Tiesin että tulee kuuma päivä..Iita oli vähän ihmeissään mihin ollaan tultu...

Varttia ennen Atelta viimeiset tsempit, alla hyvät lämmittelyt ja eikun starttiviivalle. Tuijotin omia kengänkärkiä kun lähettäjä alkoi laskea 5,4,3,2,1 - aja! Iita lähti huonosti koska mä en antanut vetokäskyä ja se ihmetteli missä ollaan ja mitä tehdään. Mä olin varautunut siihen, että kaadun kun se ampaisee eteenpäin! Nopeasti tajusi kuitenkin mistä olikaan kyse ja lähti vetoon. Hetken päästä jostain täysin käsittämättömästä syystä hyppäsi metän puolelle (vielä ulkoreunasta) ja sen seurauksena mentiin eri puolilta puuta. Ei onneksi käynyt kuinkaan, nopea liinan selvitys ja matkaan. Omat jalat tuntui tosi hyvältä, Iita veti hyvin about 2 km matkan ja loput ok, mutta maaliin tultiin löysällä narulla juosten. Ei normia Iitaa, mutta syy löytyy treeneistä ja kokemattomuudesta. Mä oon vetointoa tietyissä tilanteissa rajoittanut (kun se perhana sinkoaa kaiken liikkuvan perään) ja se näkyi tällaisessa uudessa tilanteessa selkeästi...ja ollaan juostu ihan liian pitkiä treenejä, joka näkyi Iitan lihasmuistissa helppona hölköttelynä. Opittiin paljon tällä reissulla! Pohja oli superhyvä juosta, mutta itsekin pitäisi juosta kisamatkaa enemmän että olisi mitään hajua paljonko on tullut, edes aikaan viitaten. Iita oli maaliin tullessa sen näköinen, ettei ole mitään juossutkaan..paukkuja jäi siis aika paljon käyttämättä..

Hieno reissu, vaikka matka oli pitkä ja herätys ihan liian aikaisin :) .
Kiitos kaikille tsemppareille, ette usko kuinka tärkeitä olette! Spesiaalit Atelle, Heidille ja Mannalle - tiedätte kyllä <3 br="">


Treenejä on jatkettu, lähtövetoja harjoiteltu ja tehty spurtteja. Eilen aamulla 2 km matka 7 minuutin aikaan - oujee! On kaivettu kickbike ja laitettu itselle asenne toiseen asentoon. Kyllä me SM-kisoihin ja muihinkin syksyn kisoihin tähdätään :)

Tässä vielä kuva maalista, kuvaajana Tero Mäkinen.

Nismo ja Nemo ovat touhuilleet ihan normijuttuja - lenkkeilleet ja temppuilleet, vähän tottista. Molemmat ovat olleet superhyvässä kunnossa (puuta koputtaen) ja nauttivat toden teolla auringosta sekä kuivista keleistä. Pian onkin jo minilemmun syntymäpäivä!

Elmo kulkee lenkeillä mun matkassa ja pientä teinipirua on noussut sieltä, onneksi vain pientä. Atea ei tietenkään uhmata, mutta mulle täytyy vähän yrittää näyttää ja koittaa. Helppo se on silti ja niin kiltti kuitenkin. Vilkas kuin mikä ja vähän hössökin, mutta niin murunen karhunen. Elmo osoitti eräänä iltana erinomaista tottelevaisuutta kääntymällä kauriin perästä toisella käskyllä (olin pomminvarma että sinne meni ja kauan etitään) vaikka lähtötilanteessa ei välimatkaa ollut kuin ehkä 20 metriä. Iita ei todellakaan olisi kääntynyt. Nismoa ja Nemoa ei olisi kiinnostanut todennäköisesti lainkaan ja jos niin vain Nismoa ja max 2 metrin verran :D !

Elmo on ajanut aktiivisesti jälkeä ja ilmaisua vahvistetaan, tuodaan rauhaa kulkemiseen yms. Vauhtia on liikaa ja intoa sitäkin enemmän! Kaikki iltaruuat vain jäljeltä ilmaisusta, mahtavaa kehitystä ollut koko viikon. Lisäksi Ate ja Elmo yllättivät mut eilen tottiksellaan - BH kaavio läpi paikallaoloineen eikä ollut mitään isompia ongelmia?? Nuoruus ja keskeneräisyys näkyy, mutta pääosin ehjä, rauhallisen varma ja tarkkaavainen suoritus. Ne on piruvie treenannu salassa varmaan :D !

Johtaja on poissa

En tiedä uskonko taivaaseen tai helvettiin, mihinkään yli-ihmiseen tai muuta...mutta siihen haluan uskoa, että meidän rakas Hiski katsoo meitä jostain kaukaa ja saa juosta ilman kipuja, niin paljon kuin ikinä tahtoo. Toivottavasti sillä on jossain siellä myös iso pehmolelu ja pehmeä peitto joita se rakasti kantaa ja pureksia.

Hiski, Hofmarien Fooling Around 31.7.2006 - 29.3.2016
(kuva:Ate)

Hiski oli todellinen persoona. Koira vailla vertaansa, niin hyvässä kuin pahassa. Sillä oli mieletön taistelutahto ja pää umpiluuta, jos se ei tarkalleen tiennyt mitä hyötyy tottelemisesta. Se oli tulta ja tappuraa sekä kuitenkin halittava karvanalle omalle perheelle ja tutuille. Hiskillä oli mielessä aina jekku jos toinenkin ja erityisesti minua se viilasi linssiin ihan 6-0 ja päivittäin. Se oli mun agilitytykki ja voi miten paljon ihania muistoja jäikin. Jäi myös monet hampaanjäljet pakaraan ja reikiä vaatteisiin. Paha se ei missään nimessä ollut, luonteikas ja voimakas apina se oli. Ja niin rakas ja tärkeä, meidän koiralauman kiistaton johtaja.

Me matkustettiin vaikka ja missä, harrastettiin laidasta laitaan, kulutettiin useatkin lenkkarit, revittiin monet lelut ja oltiin yhdessä monen monta hienoa vuotta. Ystävä, perheenjäsen, ihan omanlaisensa Herra Korva.

Menetys oli raskas koko perheelle, mutta erityisesti rakkaalle Atelle - elämän koira on aina elämän koira.

Suukkoja Hiski the "HössönMössön" sinne jonnekin, onneksi saatiin hyvästellä.

Meidän Hiskin vei ärhäkkä nenäsyöpä, joka vuosi jo verta kurkkuun. Lisäksi kaularangan vaikeat muutokset aiheuttivat kipua ja koko ajan etenevää heikkenemistä. Diagnoosina tästä wobbler. Kumpaankaan ei parannuskeinoa ole.

Ate sanoi eläinlääkärissä että Hiski saa lähteä arvoonsa sopivalla tavalla, saappaat jalassa. Onneksi oireet eivät ehtineet pidemmälle.

Tadaa - täällä ollaan :) !

Believe it or not, mutta tässä tulee kirjoitus!

Tiedättekö kun on hoppua ja sitten joku asia jää, ja sitten kun se jää niin yhtäkkiä onkin kulunut puoli vuotta ja ylikin tosta noin vaan??!!

Viime vuonna vielä loppuvuodesta synttärisankarina oli mun rakas herra pampam eli Nismo. Miettikää, jo 10-vuotta tuli mittariin!
Tässä pikkuherra kakkunsa kanssa :)

Nismo on voinut todella hyvin, viime talvena/kesänä kadoksiin joutunut lihasmassa on saatu rakennettua entistä ehompana takaisin ja virtaakin riittää - tottakai Nismolle tyypilliseen tapaan niihin asioihin mikä milloinkin huvittaa ;) ! Vielä posotellaan jopa 6-8 km lenkkejä sekä tehdään kotona tottista omaksi iloksi. Päikkärikaverina mitä rakkain kaulapuuhka.

Tässä pikkumiehistä yhteiskuva tammikuulta, kun oli muutamia takkipäiviä:

Pitkälti mentiin talvipukeutumisessa samalla kaavalla. Kun pakkasta enemmän kuin se 10 astetta niin heitetään takkia niskaan ja tossua jalkaan. Pääosin pärjäiltiin tämäkin talvi ihan turkillaja sitähän molemmilla piisaa.

Töissäkin ovat olleet mukana ja on ne vaan helppoja sielläkin :)

...ja kun joka paikassa touhuaa aina mukana, niin väsykin joskus iskee :)

Nemo murunen on myös ollut hyvässä kunnossa muuten, mutta liukkaat kelit toivat pikkuisen selkäjumeja. Ja ilmeisesti ikä on tuonut hieman vatsahappovaivoja..Vauhtia on edelleen enemmän kuin järkeä ja joka päivä voi napata pari kuperkeikkaa mennessään. Ei Nemo olisi Nemo jos ei aina olisi virtaa ja kaikenlaista sählinkiä :) . Hyväntuulen pakkaus! Lenkkeily maistuu yhtä hyvin kuin aina ja sen päälle on hyvä tehdä temppuja ja riepotella tärkeitä leluja...ja kerjätä tietysti ruokaa, koskaan ei tiedä mistä sitä voi tulla!

Iitan kanssa ei jalostussuunnitelmat sitten toteutuneet lainkaan. Yritimme uudelleen astuttaa Iitaa Hiskillä, mutta kohtutulehduksen pirulainen sieltä pukkasi. Samassa yhteydessä todettiin, ettei Iita olisi voinut koskaan tullakaan tiineeksi (rakennevirhe munasarjoissa), joten sterkkaaminen oli enemmän kuin oikea päätös. Iita on kyllä melkoinen pakkaus. Oli juuri edellisenä päivänä tehnyt rankat maastotreenit ja pitkät metsälenkit vaikka todella paha tulehdus. Pikkuisita merkeistä tajuttiin, että kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa.

Itse leikkaus sujui hyvin ja Iita parani todella nopeasti.Lähinnä hihnalenkkeily sen pari viikkoa lyhyitä matkoja oli hieman haasteellista aktiiviselle Iitulille. Tässä the potilas leikkauksen jälkeen, vielä tokkurassa.

Iita täytti tammikuussa jo 4-vuotta! Mä sanoinkin, että millä mä enää perustelen sen kakarakäytöstä, jos en sillä että se on vielä pentu :) ! Tässä poseeraus synttäriaamulta, pahus kun kakku ei näy kuvassa.

Käytiin viime syksynä taas vaeltamassa Rukan maisemissa/ympäristössä. Oli aivan sairaan siistiä. Kyllä mieli lepää kauniissa maisemassa! Iita on ykkösveturi ja rakastaa maastossa kulkemista (ja poroja!) , se on helppo matkakumppani ja saa luvan nukkua sängyssä kainalossa koko viikon :) . Kotiin on aina ikävä ja viikko on pitkä aika, mutta kivaa oli taasen. Meidän akkaporukka oli enemmän kuin jees! Tämä kuva on Pieneltä Karhunkierrokselta yhdeltä evästauolta. Tänä syksynä uudestaan!

Iita alkoi viime syksynä vielä opettelemaan viestin saloja ja tykättiin molemmat kovasti. Iitan lempihommaa on juokseminen ja sen luonne on siinä parhaimmillaan. Sellaista tahtoa ja voimaa kun saisi vielä jonain päivänä tottikseen..Ate rakas on toinen ohjaaja viestillä ja se toimikin ihan loistavasti. Juostiin ruokapalkalle, lelupalakalle ja kehupalkalle uusintalähetyksien kera jo ilman näköyhteyttä ennen lumien tuloa.

Juoksemisesta puheen ollen Iita juoksi mun kanssa koko loppukesän, syksyn ja nyt kuluvan talvenkin. "Terve" polvi on reistaillut, rikki oleva pysynyt hevosvoiteella, Voltarenilla ja BackOnTrackilla kurissa ja kivuttomana. Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin syksyllä ja oli supertyytyväinen itseeni. Ei olisi tervakeuhkona mennyt - nyt jo yli vuosi ilman tupakka, sähköversiolla edelleen. Happy! Atekin on pysynyt erossa sikarista, ihan huippua!

Puolimaratonin jälkeen juokseminen oli tauolla polven takia hetken, mutta taas mennään ja kovaa! Ate treenaa meitä (mua lähinnä ;) ) tuleviin Canicross kisoihin, sillä mähän oon päättänyt osallistua tänä vuonna Iitan kanssa SM-kisoihin. Tavoitteet ajan suhteen ovat kovat ja treenit vielä kovemmat...katsotaan mihin omat rahkeet riittää..Iita on niin super että jos mä vaan pysyn pystyssä ja jaksan sen mukana niin hyvä tulee :)

Mun ruokailu alkaa olla kehityksen yksi isoimpia ongelmia, jonka kanssa painin jatkuvasti. En syö oikein lihaa ja mieluusti täyttäisin mahan kasviksilla ja hedelmillä. Ei meinaa piisata. Onneksi Ate on kova laskemaan ja huomauttelee ;)

Tällä hetkellä tulee liikuttua viikossa n. 70-100 km joista suurin osa vetokävelyä, juoksua 2-3krt/vko, vapaata liikkumista osa, kuntopyörää...ja lisäksi hyppynarua, vatsalihasliikkeitä, käsipainoja. Yläkropan lihaskunnosta luistan mieluusti, koska inhoan sitä..vaikka pitäisi pitää tärkeänä. Suurin osa liikunnasta tulee koirien kanssa liikkuessa ja meillä kun niitä on nuo viisi niin hyvin saa Iitakin lepoa ja liikunta pysyy kaikilla monipuolisena kun ovat vapaana/vedoissa kävellen ja juoksevat yms. Ate on hionut multa paljon tekniikkaa ja saanut liikettä sellaisiin kropan osiin, jotka himmasivat vauhtia.

Meidän ihan parhaita lenkkikavereita on Heidi, Aatu ja Turre sekä Indi. Tässä niistä pari kuvaa. Mä oon Aatun kummitäti ja vaikka en ole mikään lapsi-ihminen niin Aatu on kyllä napannut sydämestä palasen :)

Ollaan tehty vaikka millaisia retkiä ja kaikenlaisilla sykealueilla! On metsää, on tietä, on irtiolevia koiria ja kytketty lauma...vaikka ja mitä!

Hiski kulkee vielä suurimman osan pitkistäkin lenkeistä mukana. Vähän vanhaa ukkoa jo satunnaisesti kolottelee sieltä täältä ja liukkailla keleillä selkäkin napsahti jumiin. Vielä on selvitty levolla vaivoista. Hiski täyttää tänä vuonna jo 10-vuotta! On se kyllä vanhentunutkin tietyissä jutuissa ja toisissa sitten taas ei yhtään. Pääosin laumassa tepastelee arvokas vanha herra, ilman sen suurempia haasteita.

Tässä kuva kun Hiski oli mun kanssa töissä eräänä päivänä.

Hiski menestyi Aten esittämän upeasti Tervakoskella erikoisnäyttelyssä ollen veteraanien neljäs ERIllä ja SA:lla. Näin Hiski pokkasi taas pokaalin kotiin erkkarista :) .

Lauman yhteispeli on säilynyt ennallaan Elmonkin tulon jälkeen. Hiskin ja Elmon välillä ei ole ollut mitään kahinaa, onneksi - pysyköön sellaisena!

...sitten musta paviaani, ihana Elmotti - perkeleen Möömö, niin tärkeä pikkukarhu :) .

Ensinnäkin tsiisus siitä kasvoikin iso poika! Säkä on nyt (11kk vanhana) sen 70 cm eli Hiskistäkin on pyyhkäisty ohi. Massa puuttuu vielä ja on se melkoinen järkäle. Sydämellinen pikkukarhu.

Ate ja Elmo jättivät ennen lumien tuloa metsäjäljen todella upealle mallille. Kovasti tekivät työtä ilmaisun vahvistamisen ja ylläpidon kanssa, se tuotti hienoa tulosta metsässä! Elmon viimeiset jäljet olivat jo 600-700 metriä pitkiä useilla kulmilla eikä yhtään ainutta keppiä jäänyt metsään. Hyvä pojat! Esineruudussa riitti pieniä alkuhaasteita, mutta nousee sieltäkin esine jo :) . Tottiksessa perusteet alkaa olla hyvällä mallilla...nyt maltilla etiäpäin!

Elmo on sitkeä työskentelijä ja se haluaa tehdä oikein. Vähän kaahailee metsässä, mutta annettakoon se viellä nuorelle miehelle anteeksi :) . Aten kanssa niistä kasvaa vielä loistotiimi!

Elmo omaa hyvän koiranlukutaidon ja osaa muokkautua sen mukaan. Hiskin kanssa painit ovat erilaisia kuin Iitan, jonka kanssa näyttää siltä että kohta katkeaa joltain jalka tai pää...Nismo ja Nemo saavat olla rauhassa ja toistaiseksi kaikki vieraat koirat on otettu avosylin vastaan. Tietenkään tuttavuutta ei tehdä jokaisen vastaantulijan kanssa vaan yhteisten lenkkikaverien/tuttujen koirien kanssa. Jos joku ei halua leikkiä Elmon kanssa, ei sekään Elmoa haittaa.

Tässä kuva syksyltä pikkukarhusta.

 On muuten pikkuisen Elmolla turkkia. Tsiisus mikä tukkaeläin :) !

Tämä kuva on ekalta kelkkareissulta, joka jäi myös talven viimeiseksi kiitos loistavan lumitilanteen näin etelässä. Elmoa ei kelkka haitannut pätkän vertaa vaan oli siistiä mennä täysiä! Kuvan nappasi Ate.

Ja viimeisenä kuva viime viikolta :)

Elmosta on kasvanut rakas perheenjäsen ja se on niin omanlaisensa karhu. Kiltti, mutta ei tossukka. Vahtiviettiä on, samoin omaa tahtoa mutta ei mikään turha suunsoittaja tai ärisijä.

Elmo kävi ekassa junnunäyttelyssä tuloksena EH. Pää oli kuulemma kamalan leveä...miten niin :) ??

Sellaista täällä meillä kotosalla :)

Rakkaan Aten kanssa tulee tänä vuonna jo seitsemän yhteistä vuotta täyteen, kyllä aika kuluu ihan hurjaa vauhtia!

(Heidi ei ikinä usko silmiään kun näkee, että blogi on päivitetty ;) )

Tehokasta, paljon höpötystä

Elmon tulon myötä (ehkä sekin on vaikuttanut että Heidi potkii perseelle, kiitos ;) ) on treeni-intoa löytynyt hurjasti lisää ja arkipäivinäkin saa kaivettua liikkumisen lisäksi irti pientä treenintynkää, joskus jopa ihan pitkääkin ja viikonloppuina tuntitolkulla harrastuksia, oujee! Vaikka Atehan sitä Elmoa ohjaa, mutta kiva touhuta mukana ja omien kanssa.

"Pikkuinen" Elmo on jo kovasti jalkaa ja kasvaa muutenkin hurjaa vauhtia. Se on todella pätevästi kehittynyt jäljellä, ollakseen kuitenkin vasta sen 12 viikkoa vanha. Toki kehitys ei tule itekseen vaan Ate on päivittäin nähnyt asian eteen vaivaa kovasti. Elmo tykkää tehdä ja on ihan superahne. Niin ahne että ollaan neuvoteltu ruokailusta pariin kertaan...nyt ok, ei murinoita tai jäykistelyä :) . Keppi-ilmaisua on opeteltu erikseen ja jäljellä, nyt sitten ei sotketa ruokaa ja keppejä, kiitos neuvojen, eli joko-tai meiningillä. Niin se Elmo eilen ajoi kaksi noin 10 metrin jälkeä, ilman ruokaa, molemmat neljällä kepillä, nenä ihan tontissa ja meni maahan heti kepin osuttua kuonoon. Aika taitavaa sanoisin :). Palkkana ruokapurkkeja taskusta, klikkerillä hyväksyntä ja kehu. Toinen oli niin tosissaan!

Ollaan klikkeröity Elmolle myös perusasentoja ja seisomisia yms muita perusjuttuja. Hoksaa nopeasti kun saa merkattua oikean toiminnon ja keskittyy todella hyvin vaikka olisi häiriötä ympärillä. Myös yhteiselo muiden kanssa on sujunut mallikkaasti. Hiski ja Nismo ovat sitä mieltä että Elmo on oikein jees kunhan ei hypi niskaan ja Nismon tapauksessa kunhan ei tunge liian lähelle. Hiskikin jopa leikkii Elmon kanssa. Nemon leikki on "juostaan yhdessä" ja se riittää, ei tuolla kokoerolla tarvitse painimaan ruveta. Iitan kanssa painit onkin sitä luokkaa että välillä hirvittää :D

Nopea kasvaminen toi Elmolle ensin kömpelyyden, koko ajan oli nenällään. Nyt jo liikkumisen myötä pysyy oikein hyvin tasapaino metsässäkin missä ryteikköä. Painaa menemään häntä tötteröllä! Ollaan tehty kylillä pikkulenkkejä että tulee ohitusharjoituksia sekä liikuttu paljon metsässä, hiekkateillä, hiekkamontulla jne. Yhdessä ohituksessa on nostanut haukun, muutoin menty oikein siivosti ohi. Mun tapa tehdä ohituksia on "ei tehdä tästä numeroa" ja kehua kun menee nappiin. Jos rötväillään niin jämäkällä otteella ja kiellolla ohi.

Tässä Elmo ja isoveljet lenkillä

Nismo ja Nemo ovat touhuilleet treeneissä mukana, yleensä hyödyntäen maastoa irtijuoksuun :D . Hauskaa niillä on näyttänyt olevan ja jalka nousee niin kepoisasti. Nemolla maastossa kuin maastossa ja Nismolla kaikkialla missä ei ole ällöttävän pitkiä heiniä, jotka jäävät turkkiin ;).

Rakkaan minilemmun 9-vuotis synttäreitä juhlittiin 7.6. kakun kera sekä käytiin liitelemässä agiepiksissä. Tässä Aten ottama kuva silloisesta päivänsankarista.

Nemo lähtee edelleen satalasissa kaikkeen mitä se tekee, jaksaa iloita niistä elämän pienistä asioista. Olen aina sanonut että jokaisen meistä pitäisi ottaa mallia Nemon elämänasenteesta. Nemo on meillä se joka murtautuu kaikista porteista, seisoo sohvan selkänojalla, jaksaa kantaa käpyä tuntitolkulla, lenkkeilee heittämällä kympin lenkin ja juoksee vapaana rallia sen jälkeen. Se joka käpertyy päikkäreille peiton alle ja meinaa edelleen tukehtua ruokaansa ahneuksissaan. Iloinen rakas Nemo :)

Agiepiksissä liiteli päivänsankarin lisäksi Nismo ja Iita. Sanoinkin että hyvin meni - neljä rataa ja neljä nollaa :) . Mulla oli silloin se kauhea flunssa jolle en halunnut antaa periksi ja juokseminen oli oman tyhmyyden takia TODELLA raskasta. Iita yllätti mut ihan totaalisesti tekemällä todella pätevät kontaktit. Mietin meneekö vallattomaksi kun ei ollut esteitä nähnyt pitkään aikaan, mutta pyhpah, korvat oli hyvin tallella - itsenäisesti alastulolle ja odotti mua siellä!!! Ai vitsit mikä tunne :)

Kesän tullen Hiski on kunnostautunut uimaharrastuksensa kanssa. Se koira vaan rakastaa vettä! Tässä rakkaan Aten ottama kuva eiliseltä kun olivat Tuukan kanssa vieneet Hiskiä uimaan. Tosi nätti kuva!

Hiski on myös jäljestänyt Aten ohjastamana pellolla muiden mukana, hyvinkin vaihtelevasti. Toisinaan menee kuin pomminvarma juna, toisinaan kysymysmerkkinä.

Heidi kun sai hyvin maastoa hankittua niin peltojäljellä on oltu nyt muutaman kerran :) ! Iitalle on tehty monenlaisia harjoituksia, keskittyen ilmaisun mielekkyyteen ja kuitenkin hallintaan. On muuten meidän Iitalle pikkuisen haasteellinen yhtälö :D . Hallintaa on nostettu muutenkin ja tasapainoiltu korkean vireen ja hallinnan rajamailla. Ilmaisussa frisbee on ollut paras palkka, kunhan vaatii hallitun maahanmenon ja että malttaa odottaa kun kävelen vierelle asti. Toimi viimeksi hyvin, jatketaan sillä ja ruokajälkiä kulmilla mutta niille ei keppejä.

Katsokaa nyt tätä intoa ja järjenvaloa :D . Aten ottama kuva tämäkin - kiitos!

Eilen Iita teki esineruutua kaatosateessa. Sehän on sadeherkkä jos töitä täytyy tehdä tottiskentällä, mutta paskat haitannut mitään metsässä ruudussa. Ei kyllä lenkilläkään tai leikkiessä haittaa. Irtosi hyvin, löysi nopeasti, meni lujaa, lähti palauttamaan mutta sitten pudottikin matkalle eikä enää löytänyt/nostanut vaikka meni vierestä. Omituista. Muutaman lähetysyrityksen jälkeen käskin pois, Ate kävi näyttämässä ja uusi yritys - nosti ja toi hyvin!

Tottiksessa Iita on tehnyt mielentila ja vireharjoituksia eniten, leikillä ja ruualla. Kapulanpidossa on menty askel eteenpäin ja saatu painetta vähennettyä. Eilen nosti "vieraan räkimän" kapulan hyvin, mutta tuominen menikin tapporavistukseksi.

Terviksen rotumestaruustokoon on tarkoitus ilmoittaa Iita, ne kokeet noin kuukauden päästä.

Käytiin Aten kanssa Elmon pentutapaamisessa ja olipas kiva nähdä muitakin! Luonne-eroja oli selkeästi, samoin ulkonäössä eroja tottakai. Elmo oli "samaa paria" siskonsa Maikin kanssa. Hurjan kiva päivä oli ja Elmo oli aivan poikki kun päästiin kotiin.

Juoksuharrastus kovaa vauhtia nostaa päätään entistä enemmän ja Katikin on innostunut mukaan! Iita on ollut erinomainen juoksupari ja mielellään lähtee mukaan, aina. En ole vielä päättänyt tähdätäänkö mihinkään, mutta ajatuksia asiasta pilkahtelee. Kävellen tehdään silti suurin osa lenkeistä, nyt valoisaan aikaan menee pitkiä hyviä reittejä ihan kodin vierestä hyvällä pohjalla!

Juhannus meni meidän osalta rauhallisesti kotona, yhteisestä ajasta nauttien, treenaten, ystäviä treffaten...kaikkea arjen parasta :) . Levättiinkin vähän mikä oli ihan paikallaan. Pari lomapäivää oli molemmilla Juhannukseen liitetty, hyvä esimaku tulevasta kesälomasta!

Kauheasti höpötystä, sata asiaa jäi ja paljon tuli "ei niin tärkeää" :D

Kausi käyntiin

Noniin! Eilen polkaistiin meidän pikkuseuran tottis/tokotreenit taas käyntiin. Näillä näkymin siis vakiinnutettiin treenit keskiviikolle klo 18 alkaen.

Suunnitelma Iitan nostetun kurin ja iiiison palkkaamisen kanssa oli eilen ekaa kertaa käytännössä pidemmällä kaavalla. Arjessa on nostettu lenkeillä kuria ja muutoinkin sekä muistettu palkkailla hulluna kun tekee oikein. Olen antanut sen olla "hullu" ja possu kun on sen aika, mutta tiukkis taas vastaavasti kun on tarvinnut. Iita on omalla tavallaan herkkä, mutta kestää myös negatiivisen palautteen kunhan satavarmasti tajuaa mistä ja miksi se tulee. Iitalle negatiivinen palaute tarkoittaa sanoja "hmh, ei noin" , "hmh, ei kelpaa" tai liinan kiristystä/pientä ohjaamista/nyppäystä sitä kautta. Iita on vähän minun kanssa saanut oleskella miten haluaa tietyissä jutuissa (koska se on niin kiltti ja mussukka ;) ) ja nyt se näkyy esim tottiksessa. En ole oikein uskaltanut vaatia, mutta aina voi onneksi ottaa uusia menetelmiä käytäntöön. Niinpä eilinen tottis tehtiin liinassa eikä vapaana kuten aina normisti.

Seuraamisessa oli pysähdyksissä aavistuksen vino, muuten hyväasentoinen ja teki tosi hyvin. Huomautus jos vähänkään sivuseilasi (kerran taisin joutua huomauttamaan) tai jos pudotti kontaktin (olisiko kolmesti pudottanut, nosti heti takaisin). Täyskäännöksiin haettiin nopeutta, muutoin jees. Paikallaanolo oli kyllä melkoista kikkailua koska siellä oli yök hyttysiä! Saatiin korjattua kuitenkin. Kaukkarit on kyllä Iitan ehdoton vahvuus, on tosi paikallaan ja vaihtaa nopeasti. Estehypyn aivomato siitä, että mennään maahan esteen taakse ei oikein auennut mulle vieläkään, niinpä vahvisteltiin sitä, mitä istu-käsky tarkoittaa ja että se voikin tulla missä vaan..Palkkana oli vaihtelevasti frisbee, karvapatukka, namit ja ruokapurkit. Kaikki palkat toimi tosi hyvin ja plussaa siitä ettei yrittänyt varastaa palkoille kertaakaan vaan käytti energian nimenomaan tekemiseen. Ilmaistiin myös jälkikapulaa nurmikolla (yök märkää mennä maahan), pienellä muistutuksella teki hyvin. Terassilla oli taasen superhyvä, samoin iltaruoalla sisällä. Ja hei, palautti frisbeen ihan omatoimisesti joka kerta :D !

Elmo pikkumies oli niin pätevä! Teki Aten kanssa ekaa kertaa seuraamisharjoituksia kentällä, samoin perusasentoja. Oli niin keskittynyt ja tarkkana, ei yhtään haitannut muut koirat tai ihmiset. Miten liikuttava se olikaan kun jäpitti Aten sivulla häntä heiluen. On kyllä superahne koira ja nyt kahdesti on jouduttu "ojentamaan" käytöksestä ruoalla. Ei mitään hälyyttävää, mutta selkeästi puolustus herää ruoalla. Tarkoitushan ei todella ole koiraa saada kestämään mitään käsiärsykettä kupilla tai luun kanssa, vaan oppimaan siihen, että käsi ei vie ruokaa pois vaan joko on neutraali tai sitten lisää sinne herkkuja/vaihtaa herkkuihin. Murista ei saa ihmiselle. Elmo on riiviöitynyt tässä viikon sisällä ihan kiitettävästi :D ! Itseluottamus kasvaa, persoona tulee paremmin esiin..kilttihän se on, mutta herästi dominoi ja sellaisten asioiden kanssa ollaan oltu hereillä heti. Hyvin uskoo Hiskiä ja Nismoa jotka ovat meidän laumassa ne "herkimmin huumorintajunsa menettävät" yksilöt. On tosi hyvin oppinut olemaan hiippisten kanssa muutoinkin ja kun tallustellaan maastossa niin lähtee leikkimään (juoksee vierellä) mutta ei yritä keilata pienten yli tai haasta niitä fyysisesti. Yrittäähän se sitä vielä joskus ja monesti, mutta lähtökohta on hyvä. Elmo on saanut uusia koirakavereitakin ja suhtautunut kaikkiin uusiin paikkoihin/ääniin/asioihin välinpitämättömästi tai innolla tutkien.

Kiitos Ate, Heidi, Maija ja Sami kauden ekoista kimppatreeneistä!

Nismo ja Nemo olivat mun kanssa taas duunissa pari päivää. Ihan mahtavan helppoja kavereita ja lenkit ehtii hyvin tehdä "ruokatunnilla" sekä ennen kotiinlähtöä. Tässä vielä kuva rakkaista työmiehistä :)

Joku perhanan flunssa yrittää väkisin puskea kimppuun..kurkku oli pari pvää niin kipeä, että särkylääkkeillä sai vaan nieltyä. Vois jeesata jos olisi rauhaksiin, mutta ei mulla mukamas ole koskaan sellaiseen aikaa ;) ( = pää ei kestä sellaista!) . Olen kyllä lenkkeillyt kohtuullisen rauhaksiin tällä viikolla...

Ensi viikolla on Elmon sisarusten eka pentutapaaminen! Onpas kiva päästä katsomaan miltä muut näyttää ja onko ne lähellekään yhtä jättejä, vaikka narttuja muut ovatkin..Elmo täyttää huomenna 10 viikkoa ja painaa jo n. 10,5 kg.

Tässä Aten ottama kuva mustasta pirusta:

Ja tässä kaikki hoffit hiekkamontturallin jälkeen:

Viikonloppuna on muuten suuren juhlan aika, koska minilemmu Nemonen täyttää jo 9-vuotta! Vauhti ei ole hidastunut, eikä tarvisekaan - eihän se olisi silloin Nemo ollenkaan :) !

Koirien ja ihmisten yleiskuulumiset

Koira kerrallaan, helpompi niin :D !!!


Nismo

..on tehnyt rallya, agia ja tokoa ihan yleisen humputtelun nimiin. Yhteistä hyvää meininkiä, iloa ja oman asenteen huomiointia. Osaahan se kun itse saa oman nupin pidettyä kasassa. Pitäähän se vireen ja on haukkumatta kun itse vaan on oikeassa "moodissa". Nämä on vaan niin vaikeita asioita, piruvie vaikka kuinka tietää että mistä mikäkin johtuu niin niiden asioiden käytäntöön pistäminen ei olekaan helppoa. Askel kerrallaan ja välillä harppaus eteenpäin, toisinaan taaksepäin. Yritän pitää itseni nipussa siinä asiassa että pakko ei ole yhtään mitään. Pakko ei ole saada ykköstuloksia, pakko ei ole ilmoittaa kokeisiin, mennään jos mennään. Sen mielen lupaan pitää yllä.

Vanhuus näkyy Nismossa jo tietyissä jutuissa. Intoa riittää ja lenkilläkin jalka nousee, mutta lenkit tehdään Nismon vauhdilla ja vähän lyhennettynä. Vielä menee sellaiset 4-7 km ihan normilenkkeinä. Pidemmiltä jää pois ja tuo 7 km alkaa olla sellainen että mielellään pidän irti, menkööt mitä vauhtia menee. Yleensä juoksuspurteilla mikä ilahduttaa minua kovasti. Pelko yhteisen ajan loppumisesta hiipii aika ajoin mieleeni..tottahan se on että lokakuussa 10 vuotta täyttävä Nismo herra ei enää montaa vuotta ole luonani. Ihan hirveää kun sellaista tulee ajateltua etukäteen.

Nismo kävi tottelemassa möllitokossa eilen ykköstuloksen - 176 pistettä! Voi vitsit kun meillä olikin yhdessä kivaa ja samalla mieleen nousi ajatus, jos vielä kokeisiin? Sählättiin hypyllä, muuten meni kaikki aika meidän näköisesti nappiin. Nismo oli iloinen ja vapautunut, jopa paikallaanolossa. Aivan loistofiilis jäi itsellekin. Kiitos Heidi tuomaroinnista :)


Kuvassa pikkumiehet työpäivän päätteeksi, odottamassa kotiinlähtöä :)

Nemo

...rallya ja agia, yleistä säätöä ja paljon liikuntaa (paljolti omaehtoista ympyräjuoksua pitkin pihaa!) - sellaista Nemon arki on :D ! Suuri huoli ja murhe vaivasi parisen viikkoa sitten kun Nemo eräänä yönä sairastui. Oli oksentanut todella monta kertaa limaista oksennusta ja aamulla oli ihan nuutunut ja häntää riiputtaen kulki eteenpäin. Sain normalisoitua vasta seuraavana iltapäivänä. Söi silloin vähän huonosti, joi kuitenkin. Oireet palasivat rajuina pari päivää myöhemmin. Oli sellaisessa "perse ilmassa, etupää maassa" -asennossa ja yritti selkeästi vatsaa helpottaa. Vatsa piti kovaa pulinaa ja Nemosta näki että on kipeä. Varattiin aika Vihtivetiin ja kun mentiin sinne niin taas oli normaali. Tuntui jo vähän juntilta viedä tervettä koiraa tutkimuksiin, mutta mentiin kuitenkin. Laajassa verenkuvassa ja muissa tutkimuksissa ei mitään syytä mikä olisi oksentelua ja venytysoireita/vatsakipua aiheuttanut. Sai kuitenkin salpaajia ja vatsansuojalääkkeitä kahden vkon kuurin. Kun päästiin lääkäristä kotiin, sai kauhean kipukohtauksen - meni ohi parissa tunnissa kokonaan. Lääkkeet auttoivat ja samalla mietin mitä herkkuja se on syönyt. Paprika ja kana/kiwi herkut joutuivat meillä nyt pois listalta kokonaan, ilmeisesti ne laukaisivat oireet. Närästykseksi loppujen lopuksi diagnosoitiin. Terve ollut jo monen monta päivää, oma vauhdikas itsensä. Kamalaa katsoa kipeänä olevaa koiraa kun ei se osaa kertoa mihin sattuu ja miltä tuntuu..ja kun näet että sattuu ihan tosissaan. Toivotaan että oireet pysyvät poissa!

Aamulenkkimaisemaa...

Hiski

..sai vanhoilla päivillään itselleen kuonopannan. Vannon että se on paras ostos ikinä! Koskaan (puuta koputtaen) ei ole tullut sellaista tilannetta vastaan etten saisi niitä pidettyä esim ohitustilanteissa tai muuta, mutta Hiski se keksikin sellaisen jutun että ojanpohjien nuohoaminen on tosi siisti juttu ja jos mä en kertanykäisyllä tule perässä niin voi pakittaa, ottaa vauhtia ja hups - sinne tuli akka perässä. Saanhan mä sen käskyllä kulkemaan vieressäkin, mutta minusta lenkkeily ei oikein ole kivaa esim 10 km matkalla jos koko ajan toistaa "tässä" käskyä. Nyt kuonopannalla menee rennosti sekä minä, että Hiski ilman turhaa pingoitusta. Mikäs sen mukavampaa :) !
Hiski on normilenkkeilyn ohella saanut olla myös pyöräilemässä ihan vetohommissa, metsäillä, juosta frisbeen perässä ja tehdä rallya.

Hiski ja Ate eilen metsässä, kaverikuva :)

Iita

Paljon on liikuttu ja monipuolisesti niin vapaana, vetovaljaissa, fillarilla, vedossa, juosten, kävellen..Iita on sellainen sporttimimmi että terve ja on kyllä erinomaisessa lihaskunnossakin tällä hetkellä vaikka itse sanonkin. Iitasta ei vauhti ja menohalut lopu ja tärkeää onkin itse säädellä sitä miten ja kuinka pitkälle liikutaan, ruoka on balanssissa, samoin lepo. Odotimme kovasti Iitalle jälkikasvua kun astutimme sen Hiskillä. Iita jäi valitettavasti tyhjäksi ja sai vielä kohtutulehduksenkin. Onneksi selvittiin siitä säikähdyksellä kun se a. vuoti ulos ja b. huomattiin nopeasti. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että saattaa uusia ja se tarkoittaa sitä että sterkkaus on edessä, mutta aika näyttää mitä seuraavista juoksuista tapahtuu. Iita on puuhaillut agilityn ja rallytokon merkeissä sekä nyt viime aikoina muistellut miten jälikapula nousee. Pari lyhyttä jälkeä tähän kauteen vasta ajettu ja yksi esineruutu tehty. Eilen oltiin möllitokoilemassa..Iitalle kolmostulos - kuriton muija oli siellä kehässä, enkä se ollut minä ;) . Noh, ainakaan ei ollut paineessa! Kuria ja vaatimista tarvitaan niin metsään kuin tottiskentällekin, unohtamatta kunnon palkkaa ja vahvaa suhdetta. Iita on niin ihana, monipuolinen ja hyväntuulinen.

Iita ja hiippuset :)

Elmo

Jaa mikä? Kyllä, meidän pieni musta apina. Itseasissa Elmo on Aten koira (sijoituksessa) ja oikealta nimeltään DREIWALD BARALLAX BAZ. Minä kun olen vähän niinkuin Iitan pöllinyt ;) niin oli kovinkin luonnollista että Atelle tulee pentu. Iitan ja Hiskin yhdistelmästä oli tarkoitus jättää, mutta se meni pieleen ja tämä yhdistelmä mistä Elmo on, on todella komea parivaljakko niin luonteellisesti kuin ulkomuodollisesti. Elmo on olult meillä reilun viikon ja opettelee talon tavoille sekä harrastuksien alkeita. Pirulainen tietyssä mielessä, mutta tavallaan rauhallinen ja harkitseva yksilö. Ate sanoo ettei Elmo ole se penaalin terävin kynä ja siltä sen ilme kyllä välillä näyttää :D . Elmo leimaantui Ateen välittömästi ja seuraisi sitä maailman ääriin. Meidän lauma otti pennun hyvin vastaan, jopa Nismo antaa Elmolle yllättävän hyvin tilaa kunhan ei tunge ihan iholle. Iita on ihan riemuissaan kun talossa on pikkuinen painikaveri! Elmo on sitkeä kun se alkaa jotain touhuamaan. Jälkeä ja ilmaisua on aloitettu opettelemaan heti tulopäivästä lähtien. Ihan lyhyitä suoria, syö yhden ruoan jäljeltä. Kovin käy nenä eikä nouse tontista ennenkuin viimeinenkin ruoan muru on löytynyt. Keppiä ilmaisee aika pätevästi noin pieneksi ja Ate on siihen käyttänyt klikkeriä. Ruoka on Elmon mielestä ihan parasta, syö vaatteisiin varmasti reiän jos haistaa että taskussa on ruokaa..Hyvin on alkanut sisäsiisteysopettelut, pääosin jo ihan siisti myös öisin ja työpäivien ajan! Ei otettu mattoja ollenkaan pois, roudataan vaan ulos jatkuvasti. Aika näyttää mitä Elmosta kasvaa, mutta on kyllä komea (ja iso!) hoffiuroksen alku!

Elmo ja pikkumiehet kylillä ekaa kertaa.

Me Aten kanssa tehtiin keittiöremonttikin tuossa muutamassa viikossa. Ate siis teki ja mä olin jaloissa :D . Miten sitä kaipaakaan hellaa, liettä ja kaappien tavaroita kun ne ei ole käytössä. Uusi keittiö on niin ihana! Ikeasta ostettiin ja voivoi sitä laatikoiden määrää...

Pikkuista projektia pukkaa seuraavaksi asuntovaunun kanssa ja työhuoneen remontin kanssa...eteinen pitäisi laittaa..pihaa pitäisi laittaa...Joskus on vaan kivempi yhdessä suunnitella ja fiilistellä, toteutus sitten joskus ;) . Ihanaa kun on yhteisiä projekteja.

Duunin puolelta on pukannut niin kiireisen kevään messujen yms tapahtumien merkeissä, että joskus sitä itsekin havahtuu siihen miten ehtiikin kaiken? Ja miten sitä on pääosin aina hyvällä mielellä?

Ostin Atelle joululahjaksi kylpylälahjakortin ja nyt päätin että varaan sen meidän ekalle kesälomaviikolle. Me ollaan sellaisia säätäjiä että jää muuten käyttämättä :D . Yhdet 29,5 v juhlatkin pitäisi järkätä, itelle - hyvin ehtii! (?)

Iita ja agility, yleisesti elämää :)

(mä en aloita taas sillä kun mulla on kestänyt....enpä ;) ! )

Nyt tulee yleistä pohdintaa yhtälöstä Iita & agility. Mä päätin monta asiaa sen jälkeen kun Hiskin kanssa oltiin kisattu, treenattu, koettu ja nähty agilitya. Että sitten seuraavan koiran kanssa teen nämä asiat toisin jne..

1. päätin että opetan kunnolliset kontaktit, ei sellasia toivotaan toivotaan niinkuin Hiskillä - Iita osaa tosi hyvin kontaktit, en muista koska olisi tehnyt virheen (toki joskus livahtaa ennen lupaa liikkeelle, mutta tarkoitan ettei olisi ollenkaan stopannut/osunut) .

2. päätin opettaa itsenäiset kepit ilman mitään puolikasta napanuoraa - noh, pujottelee se toooosi itsenäisesti - jos ei lasketa verkkoja :D . Oikeasti, niskasta kiinni itseä! Sisäänmenot on kyllä aikasten hienot..

3. vannotin myös itselleni että koiran täytyy irrota, sitä täytyy pystyä vapaammin ohjaamaan - jepjep, lentelee toisessa päässä halliakin, yleensä tarpeettomasti :D


...ja nyt on taas lista että "seuraavan koiran kanssa".....

No ei vaan, ihan vakavissaan olen Iitan tämän hetkiseen osaamiseen ja ennenkaikkea mielentilaan agilityssa tosi tyytyväinen. Se tekee juuri niinkuin sitä on opetettu ja toisinaan yllättää osaamalla sellaisia mitä mä en ainakaan ole opettanut. Sen kanssa saa juosta ihan hiki päässä, niin paljon kuin jaloista lähtee ja rytmitys on itellä hukassa. Iita on aivan liekeissä kun näkee esteet ja se menee hoffiksi oikeasti ihan perkeleen lujaa.

Onhan meillä kaikenlaisia mutkiakin ollut matkassa. Ensin ei meinannut löytyä sellaista yhteistä draivia. Joko koira meni minne sattuu ja loukkaantui jos komensin tai sitten oli muuten vaan "tee sitten ite" -moodi päällä. Sitten mentiinkin toiseen äärilaitaan ja alkoi karkaamaan lähdöstä ennenkuin ehdit kissaa sanoa..nyt sekin on korjattu! Sitten kontaktin alasmenot oli niin vahvat että ei meinannut tulla pois sieltä, tai tuli hitaasti - sekin on korjattu! Kääntymisessä myös ongelmaa, lenteli sinne ja tonne, yleensä hemmetin kauas. Tekee se sitä vieläkin, mutta juuri viimeksi olin niin superylpeä miten hyvin se kääntyikään kaikissa ohjauksissa. Vähän possuapinan vikaakin joskus on, mutta agilityhan on hauska laji :) . Suurin vika on kuitenkin minussa, on niin kangistunut muistiin Hiskin ohjaaminen ja meidän yhteiset jutut. Yleisin ongelma onkin se "meni jo" :D .

Pitäisi mennä Iitan kanssa epiksiin vähän nuuskimaan missä mennään. Kyllä mä edelleen kovasti toivon, että tänä vuonna se olisi valmis oikeille radoille. Eniten pelkään että jään sitä liikaa viilaamaan ja mun päänupissahan se ei sitten koskaan ole valmis..Toki Iitan kisoihin menoon vaikuttaa pentuasiat ja muu vastaava myös.

Tykkään Iitan kanssa kauheasti touhuta. En osaa sanoa mikä on se kaikkein isoin juttu, mutta jotenkin me sovitaan yhteen. Iita on minulle hirmuisen rakas energiapommi!

Nismo ja Nemo ovat mukana myös agiliitelemässä ja saavat höntsäillä aina putkien kanssa ja rimat maassa olevilla hypyillä. Viime kerralla Nemolla oli onnea matkassa kun selvisi vahingoitta ensin vieraan hoffin kanssa "kilpajuoksusta" ja sen jälkeen puomilta putoamisesta. Molemmat olivat luonnollisesti täysiä vahinkoja ja huhhuh kun sitä silti säikähti. Hoffi oli onneksi kiltti ja hyvin hallinnassa...monen muun kanssa Nemolle olisi käynyt tosi huonosti koska se siis pääsi tunkemaan radalle hoffin suorittaessa ja luullessa Nemoa palkkaleluksi..mun jalat tutisi varmaan puoli tuntia tapauksen jälkeen.

Nismo on liikkunut tosi hyvin ja ennenkaikkea mielellään nyt! En tiedä onko BOT loimi taikana vai lumen tuoma pehmeä alusta, vai öljyt + msm vai venytykset vai jumppapallo - kenties kaikki yhdessä?? Joka tapauksessa upeaa kun mun pikkuinen on kunnossa :) !!!!!!

Hiskikin on päässyt liitelemään, maltillisesti matalilla rimoilla. Vaikka sanoinkin että Iitan kanssa tehtiin paljon asioita toisin, niin myönnän suuren haikeuden hiipineen sisimpään. Kyllä meillä Hiskin kanssa on hienoja muistoja agikentiltä :). Herra Korva on ollut enemmän kuin innoissaan liitelystä ja vaikka vauhti ei enää olekaan samaa luokkaa kuin nuorena miehenä niin itselle toimii palkkana sen pentumainen ilme kun näkee esteet.

Koko lauma on liikkunut todella runsaasti - tammikuun lenkkikilometrit olivat 316 km !!!!! Mukana oli muutama vapaapäiväkin joten aikasten haipakkaa on menty taasen. Kaikki ovat tosi hyvässä kunnossa, Nemollakaan ei yhtään selkä jumissa. Viikonloppuisin on kulkenut kelkka hoffien (myös Hiskin joka sai vielä uudet vetovaljaat!) ja beussien kanssa. Hiski on myös nyt vetänyt pari kertaa ja nauttii suuresti. Hiskin pääpointtihan on päästä menemään kärjessä, häntä ylhäällä hölkytellä kuin mikäkin maailmanomistaja! Iita veturi on todellinen kiituri ja vetää nimenomaan vauhdin ja vetoinnon huumassa. Pikkuinen narttu ja sellaiset voimat vedossa että terve!

Atella ei sitten mennyt putkeen lääkärissä. Itse suhtautuu ihanan positiivisesti, mutta minä valehtelen jos väitän että en ole huolissani. Selkää ei enää voi leikata ja nyt sitten ollaan taas "odotellaan ja katellaan" vaiheessa. Mun jakeluun ei mene se, ettei apuja/ohjeita saa vaikka niitä menee kysymään. Olen Aten puolesta surullinen jos tosiaan tulevaisuus on se, että selkä on kipeä oikeastaan aina ja rajoittaa elämää entisestään. Mennään kuitenkin asia ja ajanjakso kerrallaan, minun tärkein tehtävä on kuitenkin olla Aten tukena ja apuna, ilman turhaa voivottelua :)

Tänään on tärkeä päivä - rakkaan Aten syntymäpäivä :) ! (jonka mä saatoin muistaa vasta työmatkalla, mutta onneksi juhlittiin sitä jo lauantaina) . Paikkaan pullalla ja vohveleilla :) !