-----------------
7.6. oli meillä suuri juhlapäivä - rakas minilemmu Nemo tuli "veteraani-ikään" eli täytti kahdeksan vuotta!
Tässä sankari synttäriaamunaan odottaa lupaa päästä kakun kimppuun joka jäi kuvasta ulkopuolelle. Siitä kakusta johtuu myös Nemon ilme, silmät meinaavat päästä pudota :D .Kakku oli pieni paketti kissanruokaa johon Tuukka muotoili kahdeksikon nappuloista. Nemo meinasi tukehtua kakkuun, kuten joka vuosi. Ahmatti kun on niin joutuu toden teolla vahtimaan että happi kulkee vielä syönnin jälkeen..
Onnea vielä rakas pieni, perheemme energiapiikki, ikuinen pelle ja aina niin hyväntuulinen Nemo. Minun "luottopakki". Olet maailman rakkain pikkulemmu.
------------------
Tällä viikolla ei ollut Elinan agitreenejä, mutta viime vkolla oli vaikka kuumuus piinasi silloinkin...Tuli samalla huomattua että kuumuus ei kiinnosta Iitaa tuon taivaallista vaan minä olen se joka joutuu sitä rajoittamaan. Tehtiin pätkää "putki - takaakierto - A " ja Iita oli hurjan pätevä! Meillä on ollut ongelmaa haistelun kanssa..ei suinkaan vauhdin tai motivaation puutteena vaan siten että se nenä on kiva käyttää tontissa ja sitten sinkoilla mihin sattuu. Ärsyttävää. Nyt sitä on korjattu ja olen ollut sille asiasta todella jämäkkä. Kun treenit alkaa, se kerrotaan selkeästi ja sitä nenää ei vaan laiteta maahan, ei edes sekunniksi. Jos laittaa niin kielto. On toiminut hyvin. A:lla kerran livahti kontaktilta ilman lupaa, muuten esitti niin hienoja alasmenoja että! Takaakierto meni myös puhtaasti käskytyksellä ja omalla liikkeellä, ei tarvinnut olla työntämässä ja näyttämässä ihan kädestä pitäen. Eniten ylpeilen sillä että vaikka pyöritin sitä A:n ohi putkeen, se ei singonnut kontaktille. Hyvä Iita!
Kesä ja vihreys on tullut ihan puolihuomaamatta, on kyllä kaunista luonnossa :) ! Ja mikä sen parempaa kun katsella elämänsä innosta juoksevia koiria kun avautuu itselle avonaiset, vihreät maisemat jossa ei ole muita kulkijoita? Ja ihan omasta pihasta pääsee tällaisiin maastoihin! Törmättiin me siellä hoffien kanssa yksi päivä kyllä kauriiseen, melkein kirjaimellisesti. Iita vainusi sen, mutta luovutti (?!) ja käskystä meni toiseen suuntaan. Hiski ei ole kiinnostunut riistasta..jos vierestä lähtee saattaa spurtin ottaa mutta ei muuten. Kaurista ei yhtään pelottanut koirat tai minä, aika hyvin kesyyntynyt?
Ukkoset ovat kiusanneet paukkuarkaa Nismoa..ei se jyrinä vaan se välke ja erityisesti sähköjen räpsiminen saa sen hermostumaan. Koska pelkää laukauksia, voisin kuvitella sen pelkäävän ukkosen jyrinää nimenomaan. Eilen kun oli autossa ukkosen aikaan missä ne valot ei pääse räpsymään eikä salamia tullut niin ei välittänyt lainkaan? Sisältäkin se yrittää pyrkiä ulos ukkosen aikaan. Omituista. Ja vaikka hermostuu niin palautuu nopeasti kun loppuu. Hassu Pim.
Nismo ja Nemo ovat touhunneet vähän rallya ja naminpiilotuksia ihan normaalin lenkkeilyn lisäksi. Nismoon alkaa jo kuuma vaikuttamaan eikä se ole helteillä viipottanut kuin sellaisia 3-5 km lenkkejä. Ihan sopivan mittaisia sille. Treenaaminen kuumassa on ollut sille ihan ok, energiaa riittää :). Ja Nemo..noh, se nyt on aina yhtä vilkas, oli vähän viileämpää tai kuuma.
Iita on palannut taas treenielämään tottiksenkin osalta. Tavaroiden noutamisella on tehty iso työ palautuksien suhteen ja nyt sitten rohkenin treenaamaan ihan kapulalla. Pidossa on hirmuisesti tekemistä. Kun saisin sen pitämään kapulasta samoin kuin lelusta tai frisbeestä. Ensinnäkin tein virheen siinä että Iita näki mun laittavan frisbeen taskuun. Treenaamisesta ei meinannut tulla ensin mitään koska se kirjaimellisesti kiipesi mun niskaan ja hyppi pään korkeudella innosta..Lopulta yhteinen sävel vireen tasosta löytyi. Otin pienemmän kapulan koska ajattelin sen olevan helpompi. Noh, heitin ja annoin käskyn "tuo". Iita juoksi miljoonaa kapulalle, syksyi maahan ja ilmaisi sen?! Yritin käskyttää uudelleen mutta länttäsi itseään vaan syvemmälle maahan ja töni kapulaa kuin jälkikeppiä. Voi piru sentään..Käskyllä pois ja hetken mietintä että mitäs nyt. Otin Hiskin kapulan joka huomattavasti isompi ja uusi yritys. Se toi! Ei otettu luovutusasentoa koska siinä vielä tekemistä kuten pidossakin. Kerran räkäisi jaloille mutta nosti käskystä uudelleen. Lisäksi ollaan kiipeilty pk A:ta ja sehän vasta Iitan mielestä on mukavaa. Sen tekniikkakin näyttää siihen ihan hyvältä vaikka hurjalla vauhdilla meneekin. Perusasentoja ja liikkeellelähtöjä on tehty ruokakupilla.
Eilen tallasin sille polvenkorkuiseen apilapeltoon suoran jäljen, kuusi keppiä. Vettä satoi koko ajan. Iitassahan on vähän kermaperseen vikaa, mutta ei näkynyt kyllä jäljellä ei sitten tippaakaan! Jälki vanheni noin 35 minuuttia. Tumpelo ohjaaja sai taas Iitalta opetuksen, tai oikeastaan opittiin yhdessä. Mä ajattelin että annan sen jäljestää vasta pellon reunasta mitä ennen oli ojan ylitys. Iita kuitenkin nosti jäljen jo tieltä, hyppäsi ojan yli ja alkoi ajamaan kauhean nuuskutuksen kera. Minä pysäytin sen (hyvä mä!) ja ajattelin että aloitetaan tosiaan siitä reunasta..Iita meni ihan hämilleen että miksi pysähdytään, eikö hän nostanutkaan oikein jälkeä? Tämän jälkeen alkoi etsimään onko jaloissa keppiä vai mitä tässä nyt odotellaan. Siinä vaiheessa hoksasin mokanneeni. Päästin sen jäljelle ja hyvin lähti alun hölmistymisestä huolimatta. Tuli ekalle kepille, jäi seisomaan ja kääntyi katsomaan minua. Ei nostanut vaikka kysyin onko siellä keppi, heilutti vaan häntää ja tiesin että siellähän se. Nostin itse ja näytin keppiä Iitalle joka töni sitä mun kädessä ja oli niin polleana kun keppi löytyi. Palkkasin ja etiäpäin. Toisen kepin nosti suuhun, kehu, palkka ja lupa eteenpäin. Kolmannesta ajoi yli, mutta hoksasi sen heti ja alkoi peruuttamaan etsien keppiä. Tämä oli itselle riemuvoitto, tuli sellainen olo, että Iita tosiaan on hoksannut että niitä keppejä sieltä jäljeltä kaivetaan! Neljännen nosti suuhun ja viidennen + kuudennen ilmaisi seisten, häntää heiluttaen ja minua pällistellen. Vahvisteltiin sitten keppejä vielä mun kädestä kun kävin ne poimimassa. Iita oli aivan tohkeissaan ja hyvin piti kuonon alhaalla. Mitään palkkaa ei ollut jäljellä, kepeistä palkkasin taskusta. Jäljen jälkeen harjoiteltiin vielä autolla kepin nostoa ja tuomista minulle.
Hiski jäljesti Aten kanssa ja meni niin hienosti :). Itseasiassa kaikilla meni eilen tosi hyvin; Rosmolla, Indillä, Tonjalla ja Tatilla..kiitos ystävät rakkaat treeneistä, kivaa oli vaikka kaikki vaatteet oli ihan läpi asti märät :D !
Joku hemmetin vatsatauti iski meidän perheeseen jo parisen vkoa sitten ensimmäiseen uhriin. Muhun se iski ma-ti välisenä yönä. Oksensin monta tuntia putkeen ja jouduin taipumaan tiistaina etätyöpäivään kun ei vaan voimat riittäneet että olisi jaksanut töihin. Vieläkin on maha sellainen "pommiherkkä", mutta muutoin näyttää valoisammalta :).
Aten kanssa olisi kasapäin hommia vkonlopuksi kotosalla. Siihen vielä normit kotihommat ja lenkitykset niin ohjelmaa onkin taasen tarpeeksi :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti