Agitreenit ja vaellus

Torstaina meillä oli Iitan kanssa agivalmennus, sellainen yhden kerran ostettu ja ihan uusi halli sekä uusi kouluttaja. Ritva vinkkasi meille tämän ja vielä iso kiitos! Kouluttaja oli oikein kannustava, tarkka ja tekninen. Selkeitä neuvoja epäkohtiin ja sopivaa tylytystä kun sitä tarvittiin, juuri minun makuuni :) . Tehtiin sellaisia ohjauksia Iitan kanssa että wau ja sehän osaa -fiilikset!!!! Mun hieman kadoksissa ollut agilitykipinä sai taas tuulta alleen oikein kunnolla. Täytyy kytätä jos jatkossa tulee mahdollisuus niin piipahtaisi sen kerran kuukaudessa edes. Oma hallikausi alkaa tällä vkolla taasen tutussa jengissä :) .

Meillä Iitan kanssa agissa suurimpana haastena se, että koiran ja minun yhteys katoaa herkästi ja sitten tapahtuu kaikkea muuta kuin sitä mitä pitäisi. Ate on ollut niin oikeassa siitä, että äänenkäyttöä lisää ja ohjaa äläkä vaan huido siellä. Vaadi ja vaadi, mutta kannusta. Kouluttaja puki sen nimitykseksi "aggressiivisen-innostavasti". Kato oikein kuin vääntää niin tämäkin pönttö tajuaa ;). Kouluttaja kehui Iitan kuntoa ja rakennetta sekä minun ohjausta joten mikäs meidän oli siellä ollessa! Lägin halli oli itselle ihan uusi kokemus myös, hyvä pohja oli juosta joskin hiekka sotki vaatteita. Siihen ei syypäänä ollut lainkaan päin hyppivä hoffiakka ;) . Ruualla palkkasin pelkästään kun frisbeestä mennään aika yliöveri tilaan. Jonain päivänä ehkä sekin toimii. Mutkaputki -irrotuksiin tarvitaan tehokuuri. Ja sitten ne kepit...ollaanko vähän rötväilty niiden opettamisen suhteen??

Viime vkon loppupuolella Iita sitten paljasti meille lopullisesti sen mitä oltiin epäiltykin...valeraskaus...kaikki lelut piti piilottaa koska yritti samaa kuin viime juoksujen jälkeen, tehdä niistä pentujaan. Tarkka tyttö, jos kantaisi sen 2 kk niin nythän ne pennut olisivatkin syntyneet. Ei onneksi mene mihinkään totaaliurpotilaan kuin sisällä jos "pennut" näkyvissä. Nyt kun muutama päivä kulunut alkaa palautua. Perusohjehan on pitää koira kiireisenä ja ei kyllä enempää voi kiireisenä Iitaa pitää, muuten menee överin puolelle.

Iitan kanssa yritetään toko-koe paikkaa lokakuulle kun meni se Tervis -toko juoksujen takia sivusuun. Olen vähän muistutellut juttuja sille, mutta ei vielä olla aloitettu tehokuuria. Jokapäiväisiin rutiineihin on lisätty kaikenlaisten tavaroiden kantaminen ja ne suussa istuminen. Ate saa päättää aina tavaran ettei tule alitajuisesti valittua sellaisia itselle mieluisia, helppoja tarttua. Iitahan on luonnostaan sellainen "kaiken-kantaja", mutta ote on löysä. Roudailee tavaroita kyllä pitkiäkin aikoja mutta otteessa korjaamista. Tämä ollut hyvää treeniä ja monenlaisia tavaroita on istuen pidelty :)

Nismoa mä edelleen mietin ilmoitanko kokeeseen vai en...rallyyn ja tokoon...hmm...toisaalta mitä väliä sillä vaikka se onkin jo 9 v kun virtaa riittää touhuamiseen? Eikai sinne mitään yläikärajaa ole ja jos kerran paloa on. Nismo selkeästi nauttii enemmän nykyään aivotyöstä kuin puhtaasta liikunnasta. Pitkät hihnalenkit on sen mielestä ihan tyhmiä ja kivempaa on joko juosta vapaana tai keskittyä ihan muihin juttuihin.

Sunnuntaina oltiin Heidin kanssa jo aikaisin aamusta liikenteessä kun olimme päättäneet osallistua Poronpolku 2014 -tapahtumaan Lopella. Aivan mahtava reissu! Reittejä sai valita erimittaisia ja me valkattiin 24 km -matka.

Vaeltajia osallistui yli 2800 tapahtumaan joten ruuhkaa oli alkumatkasta. Pidemmillä reiteillä oli rauhallisempaa kun päästiin sinne erkanemaan. Ensi vuonna mennään se pisin 30 km koska tämä meni tuosta noin vaan.

Tässä Heidin ottamia kuvia reissusta, kiitos!

Kuten kuvasta näkyy oli matkassa mukana kaksi beussia, yksi hoffi ja yksi chihu. Nemonen meni ison osan matkasta vapaana koska se pysyy niin vieressä eikä todellakaan ole kiinnostunut kenestäkään tai mistään. Helpompi mulle etten tallaa sen hihnan päälle.


Maasto oli vaihtelevaa ja olimme välillä yllättävänkin korkealla. Pitkospuitakin löytyi matkalta:

Tapahtumassa oli hienosti järjestetty taukopaikat, about 5 km välein oli kahvipisteitä mistä sai leipää, pullaa ja makkaraakin. Pysähdyttiin ekalle taukopaikalle kahville, muista otettiin lennossa evästä mukaan ja jatkettiin matkaa. Aika haipakkaa mentiin, keskinopeus n. 5km / tunnissa taukoineen! Maastossa tosi hyvä vauhti :).

Kapulalossissa mua pelotti aivan hulluna kun ei tuo vesi ole mikään lemppari elementti. Koiria ei haitannut tuon taivaallista sellainen matkustusmuoto.

Ei tarvinnut epäillä pysyykö Nemo vauhdissa, ei kertaakaan jäänyt jälkeen, edes vähää.

Koirat saivat matkalla hienosta käytöksestään paljon kehuja ja niistä esitettiin paljon kysymyksiä. Ylpeänä sai tallustaa menemään tässä porukassa, ei mitään rähinää, epävarmuutta, ei haitannut ihmiset eikä koirat vaikka mentiin alkumatka jonossa siten että koirien nenät oli kiinni edessäkävelevien housun lahkeessa. Iitaakin useampi silitti päästä ohi mennen kun paahdettiin menemään eikä se aiheuttanut mitään reaktiota. Taukopaikoilla Iitalla oli hyvin muistissa että pötkötellään jotta voi taas lähteä sata lasissa menemään. Nemokin istui rauhaksiin odottelemassa :) .

Tässä koko jengin kuva kun ollaan maalissa:

...ja vielä loppuun Nemon oma yksittäiskuva:

Olen molempien koirien käytökseen 110 % tyytyväinen, mutta lisäksi tunne suurta ylpeyttä tätä minun pientä minilemmua kohtaan. Nemo tuli laukalla koko matkan, 24 km ilman väsymyksen häivää. Sitä pystyi kaikissa ohituksissakin pitämään vapaana eikä se reagoinut mitenkään mihinkään. Nemo puhutti montaa kanssaliikkujaa ja väitän että mursimme matkalla taas monta harhaluuloa pienistä koirista. Niin monelle vaeltajalle sai hymyn huulille tämä pieni virtapiikki joka tuli isojen mukana ihan kympillä! On se niin pirun kova jätkä :)

Ja hei, viimeisellä etapilla melkein maalissa me syötiin lettuja - oliko pikkasen hyviä!

Ate rakas on urakoinut pihahommissa ihan hirmuisesti...pian alkaa olla aidan paikka raivattu ja päästään toteuttamaan se mistä pitkään puhuttu. Aitaamaan tontista iiiiiiiiso osa hoffien vapaaseen käyttöön. Ihan mahtavaa :) .