Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

14.3.2016

Tadaa - täällä ollaan :) !

Believe it or not, mutta tässä tulee kirjoitus!

Tiedättekö kun on hoppua ja sitten joku asia jää, ja sitten kun se jää niin yhtäkkiä onkin kulunut puoli vuotta ja ylikin tosta noin vaan??!!

Viime vuonna vielä loppuvuodesta synttärisankarina oli mun rakas herra pampam eli Nismo. Miettikää, jo 10-vuotta tuli mittariin!
Tässä pikkuherra kakkunsa kanssa :)


Nismo on voinut todella hyvin, viime talvena/kesänä kadoksiin joutunut lihasmassa on saatu rakennettua entistä ehompana takaisin ja virtaakin riittää - tottakai Nismolle tyypilliseen tapaan niihin asioihin mikä milloinkin huvittaa ;) ! Vielä posotellaan jopa 6-8 km lenkkejä sekä tehdään kotona tottista omaksi iloksi. Päikkärikaverina mitä rakkain kaulapuuhka.

Tässä pikkumiehistä yhteiskuva tammikuulta, kun oli muutamia takkipäiviä:


Pitkälti mentiin talvipukeutumisessa samalla kaavalla. Kun pakkasta enemmän kuin se 10 astetta niin heitetään takkia niskaan ja tossua jalkaan. Pääosin pärjäiltiin tämäkin talvi ihan turkillaja sitähän molemmilla piisaa.


Töissäkin ovat olleet mukana ja on ne vaan helppoja sielläkin :)


...ja kun joka paikassa touhuaa aina mukana, niin väsykin joskus iskee :)


Nemo murunen on myös ollut hyvässä kunnossa muuten, mutta liukkaat kelit toivat pikkuisen selkäjumeja. Ja ilmeisesti ikä on tuonut hieman vatsahappovaivoja..Vauhtia on edelleen enemmän kuin järkeä ja joka päivä voi napata pari kuperkeikkaa mennessään. Ei Nemo olisi Nemo jos ei aina olisi virtaa ja kaikenlaista sählinkiä :) . Hyväntuulen pakkaus! Lenkkeily maistuu yhtä hyvin kuin aina ja sen päälle on hyvä tehdä temppuja ja riepotella tärkeitä leluja...ja kerjätä tietysti ruokaa, koskaan ei tiedä mistä sitä voi tulla!

Iitan kanssa ei jalostussuunnitelmat sitten toteutuneet lainkaan. Yritimme uudelleen astuttaa Iitaa Hiskillä, mutta kohtutulehduksen pirulainen sieltä pukkasi. Samassa yhteydessä todettiin, ettei Iita olisi voinut koskaan tullakaan tiineeksi (rakennevirhe munasarjoissa), joten sterkkaaminen oli enemmän kuin oikea päätös. Iita on kyllä melkoinen pakkaus. Oli juuri edellisenä päivänä tehnyt rankat maastotreenit ja pitkät metsälenkit vaikka todella paha tulehdus. Pikkuisita merkeistä tajuttiin, että kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa.

Itse leikkaus sujui hyvin ja Iita parani todella nopeasti.Lähinnä hihnalenkkeily sen pari viikkoa lyhyitä matkoja oli hieman haasteellista aktiiviselle Iitulille. Tässä the potilas leikkauksen jälkeen, vielä tokkurassa.

Iita täytti tammikuussa jo 4-vuotta! Mä sanoinkin, että millä mä enää perustelen sen kakarakäytöstä, jos en sillä että se on vielä pentu :) ! Tässä poseeraus synttäriaamulta, pahus kun kakku ei näy kuvassa.


Käytiin viime syksynä taas vaeltamassa Rukan maisemissa/ympäristössä. Oli aivan sairaan siistiä. Kyllä mieli lepää kauniissa maisemassa! Iita on ykkösveturi ja rakastaa maastossa kulkemista (ja poroja!) , se on helppo matkakumppani ja saa luvan nukkua sängyssä kainalossa koko viikon :) . Kotiin on aina ikävä ja viikko on pitkä aika, mutta kivaa oli taasen. Meidän akkaporukka oli enemmän kuin jees! Tämä kuva on Pieneltä Karhunkierrokselta yhdeltä evästauolta. Tänä syksynä uudestaan!


Iita alkoi viime syksynä vielä opettelemaan viestin saloja ja tykättiin molemmat kovasti. Iitan lempihommaa on juokseminen ja sen luonne on siinä parhaimmillaan. Sellaista tahtoa ja voimaa kun saisi vielä jonain päivänä tottikseen..Ate rakas on toinen ohjaaja viestillä ja se toimikin ihan loistavasti. Juostiin ruokapalkalle, lelupalakalle ja kehupalkalle uusintalähetyksien kera jo ilman näköyhteyttä ennen lumien tuloa.

Juoksemisesta puheen ollen Iita juoksi mun kanssa koko loppukesän, syksyn ja nyt kuluvan talvenkin. "Terve" polvi on reistaillut, rikki oleva pysynyt hevosvoiteella, Voltarenilla ja BackOnTrackilla kurissa ja kivuttomana. Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin syksyllä ja oli supertyytyväinen itseeni. Ei olisi tervakeuhkona mennyt - nyt jo yli vuosi ilman tupakka, sähköversiolla edelleen. Happy! Atekin on pysynyt erossa sikarista, ihan huippua!

Puolimaratonin jälkeen juokseminen oli tauolla polven takia hetken, mutta taas mennään ja kovaa! Ate treenaa meitä (mua lähinnä ;) ) tuleviin Canicross kisoihin, sillä mähän oon päättänyt osallistua tänä vuonna Iitan kanssa SM-kisoihin. Tavoitteet ajan suhteen ovat kovat ja treenit vielä kovemmat...katsotaan mihin omat rahkeet riittää..Iita on niin super että jos mä vaan pysyn pystyssä ja jaksan sen mukana niin hyvä tulee :)

Mun ruokailu alkaa olla kehityksen yksi isoimpia ongelmia, jonka kanssa painin jatkuvasti. En syö oikein lihaa ja mieluusti täyttäisin mahan kasviksilla ja hedelmillä. Ei meinaa piisata. Onneksi Ate on kova laskemaan ja huomauttelee ;)

Tällä hetkellä tulee liikuttua viikossa n. 70-100 km joista suurin osa vetokävelyä, juoksua 2-3krt/vko, vapaata liikkumista osa, kuntopyörää...ja lisäksi hyppynarua, vatsalihasliikkeitä, käsipainoja. Yläkropan lihaskunnosta luistan mieluusti, koska inhoan sitä..vaikka pitäisi pitää tärkeänä. Suurin osa liikunnasta tulee koirien kanssa liikkuessa ja meillä kun niitä on nuo viisi niin hyvin saa Iitakin lepoa ja liikunta pysyy kaikilla monipuolisena kun ovat vapaana/vedoissa kävellen ja juoksevat yms. Ate on hionut multa paljon tekniikkaa ja saanut liikettä sellaisiin kropan osiin, jotka himmasivat vauhtia.

Meidän ihan parhaita lenkkikavereita on Heidi, Aatu ja Turre sekä Indi. Tässä niistä pari kuvaa. Mä oon Aatun kummitäti ja vaikka en ole mikään lapsi-ihminen niin Aatu on kyllä napannut sydämestä palasen :)



Ollaan tehty vaikka millaisia retkiä ja kaikenlaisilla sykealueilla! On metsää, on tietä, on irtiolevia koiria ja kytketty lauma...vaikka ja mitä!

Hiski kulkee vielä suurimman osan pitkistäkin lenkeistä mukana. Vähän vanhaa ukkoa jo satunnaisesti kolottelee sieltä täältä ja liukkailla keleillä selkäkin napsahti jumiin. Vielä on selvitty levolla vaivoista. Hiski täyttää tänä vuonna jo 10-vuotta! On se kyllä vanhentunutkin tietyissä jutuissa ja toisissa sitten taas ei yhtään. Pääosin laumassa tepastelee arvokas vanha herra, ilman sen suurempia haasteita.

Tässä kuva kun Hiski oli mun kanssa töissä eräänä päivänä.


Hiski menestyi Aten esittämän upeasti Tervakoskella erikoisnäyttelyssä ollen veteraanien neljäs ERIllä ja SA:lla. Näin Hiski pokkasi taas pokaalin kotiin erkkarista :) .

Lauman yhteispeli on säilynyt ennallaan Elmonkin tulon jälkeen. Hiskin ja Elmon välillä ei ole ollut mitään kahinaa, onneksi - pysyköön sellaisena!

...sitten musta paviaani, ihana Elmotti - perkeleen Möömö, niin tärkeä pikkukarhu :) .

Ensinnäkin tsiisus siitä kasvoikin iso poika! Säkä on nyt (11kk vanhana) sen 70 cm eli Hiskistäkin on pyyhkäisty ohi. Massa puuttuu vielä ja on se melkoinen järkäle. Sydämellinen pikkukarhu.

Ate ja Elmo jättivät ennen lumien tuloa metsäjäljen todella upealle mallille. Kovasti tekivät työtä ilmaisun vahvistamisen ja ylläpidon kanssa, se tuotti hienoa tulosta metsässä! Elmon viimeiset jäljet olivat jo 600-700 metriä pitkiä useilla kulmilla eikä yhtään ainutta keppiä jäänyt metsään. Hyvä pojat! Esineruudussa riitti pieniä alkuhaasteita, mutta nousee sieltäkin esine jo :) . Tottiksessa perusteet alkaa olla hyvällä mallilla...nyt maltilla etiäpäin!

Elmo on sitkeä työskentelijä ja se haluaa tehdä oikein. Vähän kaahailee metsässä, mutta annettakoon se viellä nuorelle miehelle anteeksi :) . Aten kanssa niistä kasvaa vielä loistotiimi!

Elmo omaa hyvän koiranlukutaidon ja osaa muokkautua sen mukaan. Hiskin kanssa painit ovat erilaisia kuin Iitan, jonka kanssa näyttää siltä että kohta katkeaa joltain jalka tai pää...Nismo ja Nemo saavat olla rauhassa ja toistaiseksi kaikki vieraat koirat on otettu avosylin vastaan. Tietenkään tuttavuutta ei tehdä jokaisen vastaantulijan kanssa vaan yhteisten lenkkikaverien/tuttujen koirien kanssa. Jos joku ei halua leikkiä Elmon kanssa, ei sekään Elmoa haittaa.

Tässä kuva syksyltä pikkukarhusta.


 On muuten pikkuisen Elmolla turkkia. Tsiisus mikä tukkaeläin :) !

Tämä kuva on ekalta kelkkareissulta, joka jäi myös talven viimeiseksi kiitos loistavan lumitilanteen näin etelässä. Elmoa ei kelkka haitannut pätkän vertaa vaan oli siistiä mennä täysiä! Kuvan nappasi Ate.


Ja viimeisenä kuva viime viikolta :)


Elmosta on kasvanut rakas perheenjäsen ja se on niin omanlaisensa karhu. Kiltti, mutta ei tossukka. Vahtiviettiä on, samoin omaa tahtoa mutta ei mikään turha suunsoittaja tai ärisijä.

Elmo kävi ekassa junnunäyttelyssä tuloksena EH. Pää oli kuulemma kamalan leveä...miten niin :) ??

Sellaista täällä meillä kotosalla :)

Rakkaan Aten kanssa tulee tänä vuonna jo seitsemän yhteistä vuotta täyteen, kyllä aika kuluu ihan hurjaa vauhtia!

(Heidi ei ikinä usko silmiään kun näkee, että blogi on päivitetty ;) )

2 kommenttia:

  1. Totta se on!!
    Miten olenkaan odottanut :)
    Leiponut ihan pullaakin blogin 1/2 vuotis päivälle :) :)
    Vitsin magee kuva tuo Elmerin veto!

    VastaaPoista
  2. Voi kun tuli ikävä teittiä, kun tän luki. Ootte Ajatuksissa ❤ -Tiina

    VastaaPoista