Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

18.8.2010

Mene mene!

Yritän karsia päästäni pois haavetta sunnuntain tuplanollasta. Utopistinen ja hölmö ajatus mutta se hiipii silti takaraivosta. Eiliset treenit menivät aivan älyttömän hyvin. Kolme nolla rataa, 1 x 5 + 1 x hyl. Aikakin oli parhaimmillaan ihan kiva eikä ollut pelkoa siitä että ylittyisi. Eihän se mitään takaa tulevasta, Hiskistä kun ei koskaan tiedä :). Se saattaa kasvattaa pirunsarvet ja tuumailla kaikkea muuta kuin agilitya..mutta ei me siitä lannistuta, agility on hauska laji ;).

Marju oli tehnyt kivan radan ja nollatreeni oli päivän aihe. Alku oli hyppy puomi hyppy keinu. Hyvä ylösmeno jokaisella kerralla eikä alasmenolta kertaakaan virhettä, jes! Ihmeellistä kyllä, eteni hyvin hyppy + keinu pätkän vaikka tulin hieman perässä eikä vilkuillut taakseen. Keinu saisi olla nopemapi, hiippailee lopun, mutta menee kuitenkin päähän asti ja malttaa odottaa "tule" käskyä. Pieni heitto/vekki hypylle ja kepit. Käskytin ajoissa ja hidastin hakien sille hyvää kulmaa ja otti hyvin sisäänemenon jokaisella kerralla. Voi että kun olin tyytyväinen! Itse pujottelu ei ollut niin nopea kuin normisti, mutta ihan ok ja hyvin etenee siitä eteenpäin. Rengas ja putkeen..jostain syystä siinä oli epävarmuutta ja jouduin renkaan taakse saattelemaan?! Hyppy vastaanotolla ja jaakotuksella, multa ihan kökkö ohjaus siihen. Hiski jostain syystä oli todella herkällä tuulella mun ohjauksen kanssa ja pikkuisenkin olkapää väärään suuntaan niin meni renkaan jolle ei edes ollut suoraa linjaa?! Piru kun sai olla tarkkana. Hyppy ja hyppy ja putkeen, kiinni veto ja puolivalssi hypylle, toimi hienosti. Sitten A..hyviäkin kontakteja, mutta tämän takia tuli myös se yksi HYL ja yksi 5. Hylky tuli siitä kun palautin tarkoituksella takaisin kontaktille, koska meni niin hilkulle eikä pysähtynyt, possu. Pari kyllä ihan hyvääkin alasmenoa. Pussi ja muuri loppuun, ei epäröinyt pussia ollenkaan vaikkei ole nähnykkään sitä koko kesänä :D ! Muurissa nyt ei olekaan ongelmia. Tosi hyviä pätkiä oli radoissa ja oon tyytyväinen puomin ja keinun kontakteihin sekä keppien sisäänmenoon. Ohjauskin pääosin oli ihan oj ja Hiski oli kuulolla, luki eikä mennyt mihin sattuu. Oli malttia ja vauhtia, hyvä yhdistelmä :). Puri hemmetin hyvin leluun kuten yleensäkin...ja puri se sitten vähän ohikin jonka seurauksena mun oikean käden etusormessa ollut sormus painui lyttyyn eikä se halunnut enää suoristua..oli aikamoinen homma saada se pois sormesta. Mä yritin Atelle vihjailla sormuskauppaan menosta, mutta vastaus oli että saa tuon koruliikkeessä suoristettua, pah, ei toiminut ;) ;) !!!

Nemo oli mukana treeneissä ja me taidettiin molemmat haikailla agiesteille..tottista tehtiin ja rallya. Voi että kun jaksoi taas se sen seuraaminen naurattaa ja tuskastuttaa. Pääasia että päästiin tekemään ja hauskaa oli. Pieni koira oli hyvin onnellinen kun pääsi autoon palkkaluun kanssa.

Nismo pääsi eilen seuramieheksi. Vein sen Ninalle ja Bea sattui myös olemaan kylässä. Viipottivat lenkin ja Bea oli kuulemma tokoillutkin sen kanssa. Väsynyt ja onnellinen Nismo oli kiva näky kun hain sen illalla kotiin. KIITOS! Eikä Pomokaan ollut sen mielestä eilen ärsyttävä.

Nismo ja Nemo pääsivät tänään mun kanssa duuniin. Kivaa, kun voi välillä ottaa ne mukaan.

Huh, siivouspäivä odottaisi kotona. Ate menee tänään taas naisten kanssa metsään (pk-treenit) :) joten sillä aikaa on hyvä pistää koti kuosiin.

2 kommenttia:

  1. Miehet on kyllä kummallisia, säkin ihan suoraan ehdottelit sormuskauppaan menoa eikä se mitään tajunnut :) Mutta niinkuin kerroin, niin ei sitä ikinä tiedä, jos mun isä kosi äitipuolea melkein kolmenkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen, niin katsotaan miten teillä käy.

    Mira

    VastaaPoista
  2. Voi vitsit, toivoa siis on :D ! Ihanaa!

    VastaaPoista