Kovasti se on jo kiintynyt meihin. Yritän parhaan kykyni mukaan olla huomioimatta sitä kun tulen ulkoota sisälle koska kuulen, että se jää itkemään oven taakse jos menen ulos. Varsinkin jos hiippikset pääsevät ulkoilemaan tai lenkille niin se on kauheaa. Yhden eroahdistuneen koiran kanssa eläneenä tähän on heti pakko puuttua huomaamattomuudella koska jos tilanne siihen pääsee, taival on niin perkeleen pitkä että sen saa pois. Vaikka Wilma olisi umpiunessa se varmasti ponkasee sekunnissa pystyyn jos kuulee mun tai Aten ottavan askelia :). Jos menee vessaan, voi olla aika varma että se pötköttelee oven takana odottamassa.
Ruokahalu on kyllä ihan mieletön! Se on jo verrattavissa melkein Nemon ahneuteen joka kiskaisee ruokansa joka aamu ja ilta niin että hyvä kun henki kulkee. Nismo ja Hiski taasen syövät arvokkaan hitaasti ja nautiskellen. Eilen illalla mä laitoin ruokia kaikille valmiiksi ja odotin että Ate ja Hiski tulevat sisälle. Wilma ei voinut ymmärtää ettei kuppia saa HETI. Sitten sen aivotoiminta selkeästi käynnistyi - miten saisin ruokakipon?? Se meni istumaan..odotti hetken ja haki kontaktia minuun. Kokeili maahanmenoa ja taas katseli minua. Sitten taas istumaan. En reagoinut mitenkään ja sitten siltä loppui pinna. Se sai hoffihepulin - loikki pari kertaa ilmaan, juoksi ympyrän keittiön pöydän ympäri ja tuli viereeni istumaan. Mua nauratti ihan hirmuisesti, mutta yritin olla vaan niinkuin en huomaisi. Sitten kun vihdoin Hiski tulin sisälle ja se sai ruoan niin voi sitä ahmimisen määrää! Ollaan annettu nappulaa jonka nimeä en muista, mutta se on korkealaatuista, viljatonta ja sisältää yrttejä yms luonnon juttuja. Lisäksi lohiöljyä ja ruoanjämiä. Kauniisti odottaa lupaa (vapautusta) ruokakupille vuoroin istuen tai maaten ja hakee kontaktia hyvin.
Turkki sillä on todella kiiltävä ja hyväntuntuinen. Vaikuttaa että sille tulee pitkä ja hyvä karva sekä näyttävät korvahapsut :). Häntä onkin jo aikamoinen viuhka. Ate sitä harjaili viikonloppuna eikä tuo ollut moksiskaan. Eilen me sitten leikattiin kynnet. Tiesin, ettei tykkää tassujen koskemisesta joten arveltiinkin että sanomista tulee. Ollaan hipelöity sen kinttuja aina ohi mennen jotta tottuisi. Nameja käteen ja Ate leikkasi. Yritti napata ja pois tilanteesta, mutta hoffipalaverin jälkeen oli sitä mieltä että leikatkaa sitten mutta en tykkää tästä yhtään. Niinpä pienen väännön jälkeen kaikki kynnet tuli pätkittyä. Hampaatkin tutkittiin ja hienosti antoi katsoa!
Tässä hoffikaksikko yhteiskuvassa :)
Eilen me kokeiltiin tarhailua niin että molemmat hoffit menevät tarhaan. Voi sitä riemun määrää! Ne paahtoivat peräkanaa aivan miljoonaa pitkin ja poikin. En tiedä onko Wilma koskaan tarhaillut, mutta Hiskin rauhallinen suhtautuminen asiaan helpotti varmaan hommaa, koska hetken päästä molemmat retkottivat siellä unta kupoliin vetäen. Pizzakuski piti tietysti haukkua kuten asiaan kuuluu :) ! Hiippurat kävivät morjenstamassa Wilmaa tarhan läpi - tai lähinnä Nismo joka meni sinne röyhistelemään. Nemo oli sitä mieltä että oon nähny ton jo monesti ja kai se on ihan ok. Oon yrittänyt ottaa niiden tutustumisen rauhallisesti ettei tule mitään konflikteja ja toistaiseksi olen positiivisesti yllättynyt.
Lenkkeilyt ovat sujuneet yllättävän hyvin Wilman kanssa. Autotien vieressä kun kävelee niin saa olla tarkkana koska sillä on taipumusta yrittää ottaa auto kiinni kun se on kohdalla! Ajoissa kun lukee koiraa, sen korvien asentoa ja terästäytymistä autoon niin ehtii myös kieltämään ja jos komento tulee ajoissa, ei yritä hyppiä. Eilen kun lenkkeilimme Pirkkulan lenkin (n. 7 km) niin matkan varrelle mahtui paljon koiria, autoja, kävelijöitä, juoksijoita, polkupyöriä, lapsia...kaikenlaista. Wilma suhtautuu kaikkeen uteliaasti ja mielellään jää katselemaan ja ihmettelemään asioita. Ei murise tai peruuttele. Koirat olisivat sen mielestä hirmuisen kivoja, mutta keskitymme nyt ohittamiseen. Vaikka vastaantulija olisi haukkuva koira tai oikein kunnollakin rähjäävä niin Wilma vain katselee. Toki tämä vaatii taas hyvää ennakointia, haltuunottoa ja palkkaa hyvistä suorituksista.
Koiraa Wilma puhuu ihan kohtuullisesti. Hiskin kanssa se leikkii yllättävänkin rajusti ja yrittää niskan päälle sekä napsia hännästä ja persvilloista, mutta kun Hiskin hermo loppuu ja se ärähtää niin Wilma antaa periksi. Sama ruokakupilla. Wilma syö nopeammin kuin Hiski, mutta uskoo kun Hiski vilauttaa legojaan omalla kupillaan ettei sinne ole asiaa.
Lauantaina meillä oli Kati ja Katja. Kati oli tuttu ja ihana mutta Katjaa se vähän mulkoili. Meni kuitenkin hetken päästä ottamaan namia ja sitten oli kuin ei huomaisikaan. Nina kävi eilen ja sitä vastaan Wilma meni pihalla ihan onnessaan häntä heiluen. Nuuskittuaan oli taas niinkuin ei huomaisikaan. Aten loistoehdotus olikin, että lenkeillä pysäyttelisi tuttuja ihmisiä ja antaisi niiden syöttää sitä ja tutkia hampaita jne. Älkää ihmetelkö jos mä tuun hihasta nykimään ja kysymään voitteko katsoa Wilman suuhun :D !
Kehumisesta se sekoaa.."taitava tyttö" saa sen sellaiseen olotilaan että huonekalut kaatuu :D ! Malttia ei kauheasti vielä ole, mutta pikkujuttuja tehdään koko ajan ja lenkilläkin ottaa hyvin kontaktia kun sitä pyytää..
Viimekin yönä makkarimme lattialle nukkui kaksi rauhallista hoffia. Hiippurat nukkuu eri tilassa, ihan mun mielenterveyden vuoksi kun pelkään että niille sattuu jotain jos jäävät jalkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti