Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

20.12.2011

Viro - Latvia - Liettua - Latvia - Viro - KOTI!

Perjantaina me lähdettiin aikaisin aamusta matkaan. Mä olin odottanut reissua hurjan kovasti, sillä kaiken työkiireen keskellä oli kiva saada lyhkäinen loma :) . Olen käynyt Vilnassa aiemminkin ja tykännyt silloinkin kovasti. Meitä oli matkassa huipputiimi ; Ate, Kati, Hiski ja Pimu. Meitin loppulauma sijoittui hoitoon; Wilma meni Aten veljelle Villelle, Nismo & Nemo minun siskolle Bealle ja kissat jäivät kotiin jossa ystävämme Henna kävi niitä hoitamassa.

Perjantaina oltiin Virossa n. klo 9.45 kamalan laivamatkan jälkeen. Meillä oli aamiainen laivassa varattuna ja se meni vielä oikein kivasti..sen jälkeen saikin loppumatkan keskittyä siihen, ettei se juuri syöty aamiainen tule ylös, keinutti ihan hirveästi! Koirat eivät olleet matkasta moksiskaan, ei edes Pimu jolle laivassaolo oli ensimmäinen kerta.

Ajettiin läpi Viron, läpi Latvian ja melkein läpi Liettuankin kunnes oltiin perillä. Ajoin suurimman osan matkasta, koska mulla on paha tapa matkustajana nukahtaa samantien ja koko matkakokemus olisi mennyt sivusuun. Pysähdyimme mennessä muutamia kertoja, kun mennessä ei ollut kiire mihinkään. Maisemat olivat todella vaihtelevia. Peltoa oli aivan älyttömästi, sitten aivan kauheaa mörskää ja välissä taas komeita lukaaleja. Latvian puolella olevat hiekkarannat saivat kyllä hymyn huulille ja kesän mieleen vaikka kylmä olikin. Pikkuiset kylät ja kaupungit joista menimme läpi, olivat myös erittäin vaihtelevia..turisteja varten hienoja hotelleja ja kauppakeskuksia ja sitten taas peltihökkeliä ja kurjuutta. Tie perille oli melkoisen hyvä, oudosti, jos ollenkaan merkityt nopeusrajoitukset ja jatkuvat liikennekamerat aiheuttivat päänvaivaa, mutta mielestämme meitä ei yksikään kamera ikuistanut. Paikalliset ovat aivan pimeitä ohittelemaan ahtaalla tiellä! Läppä lensi iloisesti koko matkan, mikäs siinä oli ollessa kun olimme varanneet auton täyteen herkkuja ja silloin tällöin pysähdyimme tupakalle ja jaloittelemaan koiria :). Perillä Vilnassa olimme illalla..hotelli Karolina oli tupaten täynnä muitakin koiranäyttelyyn meneviä ja en kyllä enää ihmettele miksei koiria huolita joka hotelliin. Koirat kuseskelivat pitkin aulan kasveja, mattoja ja ovenpieliä...paskakasoja korjattiin jatkuvasti ja se haukkuminen...oli onni ja ylpeys kulkea kahden sellaisen kanssa jotka tekevät ulos tarpeensa ja pitävät huoneessa nenunsa kiinni, eivätkä muutoinkaan aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Karolina hotellina oli ihan jees, ei mikään huipputasoinen mutta siisti ja edullinen. Se oli hieman sivussa keskustasta mikä teki koirien ulkoiluttamisesta mukavampaa. Minä jaksan aina hössöttää hotellin aamiaisesta ja Liettuassa siihen kuuluu letut ja hillo - NAM!

Lauantai aamuna aikainen lähtö näyttelypaikalle..se ei sitten ihan mennyt niinkuin piti..navigaattori ei löytänyt osoitetta ja me pyörimme ihan lähettyvillä emmekä löytäneet. Kuulostaa uskomattomalta koska Litexpo on aika iso rakennus. Sitten pyörimme jo keskustassakin, tulkitsimme karttaa ja Atella meinasi jo hermot mennä kokonaan. Asiaahan ei helpota se että maassa ei ihan jokainen vastaantuleva puhu englantia. Loppujen lopuksi maksoimme taksille, jotta se ajaa meidän edessä LitExpoon ja löysimme perille :) . Taksithan eivät tuolla maksa mitään ja kuski ottikin edellä ajamisesta hurjat 10 litiä eli n. 3 euroa.

Näyttelyalue oli tupaten täynnä ja jouduimme hetken kyttäämään häkkipaikkaa. Hiskin kehä oli ensin..Siellähän ei nauhoja jaella vaan täytyy katsoa/kuunnella mitä ne sanoo ja mitä lappuun ruksaavat. Hiski seisoi ja esiintyi lauantaina aivan upeasti kun sitä vapaana seisottaa ja menee itse kauemmas. Ryhdistäytyy ja näyttää hyvältä :) ! Hyvä arvostelu ja tuloskin sen mukainen : ERI PU1 LT SERT LT CACIB ROP! Aivan mahtavan upeaa! Me Katin kanssa hurrattiin hurjasti. Jännitettiin Katin kehää kovasti ja noh, tuomari oli sitä mieltä että Pimun alahmpaat "menee hassusti" ja palkintosija sai saamatta. Hmm..sama koira oli Turun KV:ssa alkuvuonna reilusta 60 rotikasta ROP..noh, tuomari on aina oikeassa :). Hiskin ollessa ROP jäimme vielä RYP kehään. Sieltä ei sitten enää mitään merkittävää. Kauhea määrä palkintoja jo ekalta päivältä saatiin kantaan hotellille - WAU :) !

Iltasella otettiin taksi ja ajeltiin keskustaan kauppakeskukseen ja syömään. Mukaan tarttui vähän vaatteita ja tuliaisia + muutama pieni joulupaketti jo olemassaolevien lisäksi. Ruoka oli aivan sairaan hyvää eikä se maksanut oikeasti yhtään mitään..alkuruoat, pääruoat ja jälkiruoat kolmelle ihmiselle ruokajuomien kera - yhteensä 50 euroa!!! Ja se oli niin herkullista. Baariin ei jaksettu, yömyssyille vaan pikaisesti :).

Sunnuntaina pakattiinkin jo taas kamat autoon ja suunnatiin näyttelyalueelle, tällä kertaa suoraan ;). Tarkoitus oli käydä kojuissa ostoksilla ennen kehien alkua ja minä ainakin ostin. Luut, kuivatut eläintenosat yms mitä meillä syötetään koirille paljon olivat huippuedullisia ja minä tietysti hamstrasin niitä sen mukaisesti. Iso säkillinen kananjalkoja maksoi 7 euroa ja Nemon rakastamat "rokkimakkarat" 10 senttiä kappale. Ate kyllä vinoili, että autoon ei olisi enää mahtunut edes yhden yhtä luuta, niin täynnä se oli meidän ostelun jälkeen.

Sunnuntain tuomari oli todella tiukka! Arvostelu kesti pitkään ja venähti siis heti alkuunsa..monelle rodulle jäi cacibit kokonaan jakamatta..ERIkin oli tiukassa, niitä antoi parille hassulle ja jätti silti cacibin jakamatta. Atella alkoi hiki jo valua...varsinkin kun Pimukaan ei tuomarin mielestä ollut tarpeeksi hyvä. Ihme puusilmä, Pimuhan on maailman kivoin rotikka :). Noh, tuomarihan on aina oikeessa?! Sitten Hiskin vuoro..Seisoi taas oikein mallikelpoisesti mutta juoksi aina ekan kierroksen kuin pentu konsanaan hihnassa roikkuen. Ate sai onneksi korjattua ja toinen kierros vedettiin pitkällä askeleella. Tutki, käänsi ja väänsi..taas palasi tutkimaan ja selitti kauheasti mukana olleelle harjoittelutuomarille. Taas palasi katsomaan Hiskin ilmettä, kokeili rintaa..tuntui että arvostelu kesti ikuisuuden. Sitten lopulta: ERI, PU1, LT SERT, LT CACIB ! Ja vielä lopuksi rodusta taasen voitto eli toisen kerran ROP!!! Oujee :) ! Ate oli ihan hangonkeksinä ja syystäkin. Hiski sai kovasti rapsuja ja kananjalkoja - se esiintyi ja käyttäytyi paremmin kuin hyvin. Hieno poika! On ne aika epeleitä - mun rakkaat miehet :).

Sitten olikin kotimatkan aika..olimme säästäneet litejä sen verran että tarkoitus oli juuri rajalla ostaa vielä auto täyteen suolaista ja makeaa. Liettuassa on muuten erinomaista lattea! Matka takaisinpäin tuntui lyhyemmältä kuin mennessä, outoa. Tarkoitus oli ajaa Tallinnaan hotelliin ja maanantaiaamuna aamulaivalla kotio. Keli oli inhottava, pimeä ja sateinen..aika-ajoin jopa pelotti pikkuisen hullujen ohittelijoiden ja huono näkyvyyden takia. Ajoin vapaasta tahdostani koko matkan jotta pysyisin taas hereillä. Saavuimme Tallinaan illalla n.klo 22.30. Hotelli oli tosi hieno ja siisti! Oli hassua kun siellä puhuivatkin hyvin suomea ja englantia :). Saatiin ihan hyvät unet ja aamulla oli kiva herätä niin läheltä satamaa jo. Käytiin hakemassa vielä lisää tavaraa kaupasta ja auto tosiaan oli niin täynnä ettei olisi juuri mitään enää mahtunut kun laivan karkkikasseille piti varata pieni kolo ;).

Laivamatka takaisinpäin oli tasainen ja liikenne Suomessa tuntui lastenleikiltä. Mittarissa oli reilut 1400 kilometriä, autossa kolme tyytyväistä mutta hemmetin väsynyttä ystävystä, kaksi väsynyttä koiraa ja tavaraa aivan perkeleesti kun pääsimme kotiin. Oli ihanaa olla kotona. Silti haluan sydämellisesti kiittää Atea ja Katia aivan mahtavasta kokemuksesta, parhaasta matkaseurasta, hauskoista hetkistä, yhteisestä ajasta ja aivan kaikesta - te kaikki yhdessä teitte matkasta aivan loistavan :)!!! Suunnittelimme jo ensi kesäksi seuraavaa, ihan eri suuntaan. Katsotaan miten meitin käy.

Minulla oli kova ikävä minun rakkaita pieniä hiippuja ja Wilmaa jotka olivat kaikki pärjänneet hoitopaikoissaan hienosti! Ei meinannut ilosta ja kurnutuksesta tulla loppua kun taas nähtiin :).

Tänään minulla on vielä vapaapäivä, onneksi! Saan rauhassa siivottua, käytyä kaupassa yms yms..pojat hakea koulusta ja koirat rauhassa lenkittää. Lauantaina onkin stten jouluaatto. En pidä talvesta, mutta kyllä se 5 cm lunta ja pari pakkasastetta olisi ihan tervetulleita tämän pimeyden keskelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti