Perjantai meni aamupäivän osalta kivasti Heidin, Helin ja koirien kanssa. Käytiin ensin metsälenkillä jonka jälkeen koirat kävivät vielä uimassa...Iita ei tosin kovin vapaaehtoisesti, mutta ei se nokkiinsakaan ottanut. Lenkillä nauroin Iitaa joka ei tietenkään voi kävellä metsässä vaan siellä täytyy juosta reikä päässä joka suuntaan. Kaksi kertaa se hävisi näköpiiristä, mutta tuli huudettaessa takaisin.
Vapaa viikonloppu tarkoitti paljon lenkkeilyä, ihan mahtavaa! Lauantaiaamuna Iitan ja Wilman kanssa Pakkalassa meinsi kyllä sydän hypätä kurkkuun (ja se muuten varmaan hyppäsi niillä jotka olivat mökillään tapahtumapaikalla, sorry)..Iita ja Wilma pysähtyivät tien viereen ja mä ajatuksissani katselin eteenpäin ja koska mitään elkeitä ei mistään "riistasta" ollut niin en osannut mitään aavistaa..kunnes Iita ihan kirjaimellisesti nosti rusakon pensaasta. Taivas mä huusin, reaktio oli sen verran voimakas minulta että Iita pudotti rusakon pensaasta, joka lähti ihan miljoonaa karkuun. Karvaa siitä lähti, mutta mitään muita vaurioita (paitsi henkisiä) en usko rusakon saaneen. Wilma oli onneksi tilanteessa sen verran hidas että otti kierroksia vasta kun rusakko juoksi jo pois. Piruvie kun säikähdin...mä jo näin mielessäni kauhukuvan siitä miten rusakkoon tulee reikiä ja se jää kitumaan..onneksi ei!
Tässä on kuva meidän eilisaamun lenkkiseurueesta. Nismo joka ei laumansa ulkopuolella ole äärimmäisen koirasosiaalinen on ottanut Rosmon kaverikseen ihan kuten Pimunkin - rotikka kuin rotikka...?
Kuvassahan on tuossa vasemmalla "pieni" Rosmo 7 kk...joo, uros on uros mutta tsiisus se on jätti!
Hanna kävi hieromassa eilen pikkuiset ja kuten arvasinkin...Nemolla oli selkä pahasti jumissa :( . Aukesi onneksi, mutta ekaa kertaa se pyristeli pois käsittelystä..mutta ei murise tai muutakaan kun on niin kiltti, yrittää vaan pois jos tuntuu pahalta. Selkähän menee sivuoireena polven takia ja onkin pitkä aika kun se on käsitelty viimeksi, seuraava kerta täytyy ottaa vähän pienemmällä välillä. Nismo kiukkupussi murahti Hannalle vai kerran koko käsittelyn aikana vaikka siä´lläkin pikkujumi...niskassa (ylläri ylläri)..Nismohan antaa mun (ja Aten) käsitellä ongelmitta, mutta kun vieras koskee niin tarvitsee minun auktoritettin viereen että onnistuu. Se tarkoittaa sitä että rentoutan sen, kippaan kylelleen ja lasken kevyesti sormen sen kuonon päälle lepäämään koko käsittelyn ajaksi.
Hiski ja Iita suhasivat vielä eilen iltasella kimppalenkin kun ilma vähän viileni...onneksi otettiin välistoppi Ninalla ja lasten uima-altaassa :D ! Aikasten haipakkaa mentiin 8 km..keskivauhti 7,1 km/h! Kävellen minusta erinomainen vauhti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti