Kotosalla juteltiin Iitan pk-puolesta ja rakas Ate antoi luvan treenata Iitaa pk-jäljelle, JIPPII! Nytpä siis minun ja Iitan tavoitteet agilityn ja rallytokon lisäksi ovat myös siellä puolen. Todella pelottavaa ja kivaa ja ja ja...ihanaa! Kovasti on pk-puoli minua kiinnostanut, mutta chihulla ei ole asiaa bh-koetta pidemmälle. Koska olen asiassa täysin aloittelija, en tiedä kuinka pitkälle minun rahkeet riittävät, mutta onneksi on Ate ja ystävät apuna :). Jostain se jokainen harrastaja on lähtenyt. Jokainen on ensimmäisen kerran ollut treeneissä ja kokeessa.
Iitasta ei mikään jää kiinni, se on huipputyttö.
Näinpä ollen olen sen kanssa testaillut osaamista ja ottanut vähän ylös mistä aloitetaan työstäminen tottispuolella. BH -kokeen Iita suorittikin Aten kanssa jo viime vuonna. Mä en vaan ole tehnyt sen kanssa tottista yhtään, joten täytyy ottaa tuntumaa millainen se on mun käteen ylipäätänsä. Pikaisesti voi sanoa että niin erilainen kuin Nismo tai Hiski.
Viime viikolla testattiin muutamaa asiaa:
1. Seuraaminen ja pa
Tekemistä tiiviydessä ja "voimassa". Aavistuksen vino.
2. Nouto (tasamaa)
Paksulla narulelulla. Heitin ja odotin, otti kontaktin ja kun käskytin hakemaan niin lähti kuin nappi housuista jänisloikalla lelun päälle, tapporavisti, juoksi täysiä takaisin, hyppäsi päin ja sylkäsi syliin. Noh, intoa ainakin on, mutta täytyy opettaa luovutusasento heti hyväksi ja ottaa oikealla kapulalla ettei opi tapporavistusta..
3. Liikkeestä istuminen
Otin pienellä avulla, ihan jees - menee nopeasti ja jää katsomaan perään.
4. Kepin ilmaisu
Heittelin keppiä ihan maahan sisällä. Komeasti ja innoissaan ilmaisi syöksymällä maahan. Tarjosi toimintaa täysin itsenäisesti. Käytin naksutinta palkkaukseen. Tämä täytyy siirtää ulos mahdollisimman pian.
Huomautetaan tähän väliin että Iita on Aten kanssa huomattavasti korrektimpi kuin mun kanssa ;)
Tällä viikolla me harjoitellaan seuraavia asioita:
1. Viretilan säätö; seuraamisessa ja perusasennossa ylös, noudoissa "alas", tai enemmän hallintaa
2. Odottaminen (siitä palkkautuminen)
3. Leikkiminen
...ja katsotaan mihin päästään :) .
Nemon projekti pöytäpelosta on lähtenyt oudosti käyntiin. Nostin sen pöydälle ja se oli siinä sen näköisenä että mikä tässä on outoa?! En voi ymmärtää..ja kun juuri siksi se on työn alla kun luulee joutuvansa eläinlääkäriin kun nostaa pöydälle. Ja kun sama on tapahtunut kotonakin aiemmin. Vaikeutetaan ja siirretään ulos, ensin terassille ja sieltä sitten tontin ulkopuolelle.
Nismo odottaa edelleen koeilmoa. Tai no ei Nismo ymmärrä sellaisesta mitään, mutta mietin itse ilmoitanko vai en...puolensa ja puolensa...meidän oman porukan treenit alkavat pian, ehkä teen päätöksen sen jälkeen. Ajatuksena käyttää pelkästään ulkopuolella odottavaa palkkaa eli jäljitellä koetilannetta palkkauksen suhteen.
Viime viikolla iski ensin talvi, sitten oli taas kevät. Outoja sääilmiöitä kun ensin kahlaat lumessa hiukset ja koirat täynnä jääpuikkoja ja seuraavana päivänä nautit auringosta ja kuivasta maasta. Lenkkitahtia se ei ole lainkaan haitannut vaikka keli toikin haasteita ja bugitkin kaivettiin kaapista taas jalkaan (on muuten paras kenkä ikinä!) . Viikonloppuna samoiltiin taas Heidin ja beussien kanssa, ekaa kertaa siten että oltiin 99 % ihan kartalla :) ! Hiski ja Iita ovat tehneet vetolenkkejä ja/tai peltolenkkejä. Ihan hirvittää pellolla kun juoksevat miljoonaa ja näyttää aina etä tulee törmäys, kuitenkin väistö viime hetkellä. Hiskikin juoksee kuin mikäkin pentunen vaikka täyttää kesällä jo kahdeksan vuotta. Niin se aika vaan kuluu.
Eipä sitä ajankulkua huomaa näistäkään veijareista muuten kuin sillä, että Nismo alkaa harmaantua aina vaan enemmän ja enemmän. Toki sisällä ovat nykyään rauhallisempia kuin ennen, mutta lenkillä löytyy samaa puhtia kuin nuorenakin poikana. Nemo ei koskaan taidakaan kasvaa aikuiseksi, eikä sen tarviikaan. Se on maailman paras minilemmu tuollaisena!
Nemo esitti eilen parhaita puoliaan kun kävimme tutustumassa Katin siskon staffipentuun. Staffi oli juuri kotiutunut parisen pvää sitten ja Nemo kävi hoitamassa sosiaalistamisen virkaa. Nemo käyttäytyi kuin ei huomaisikaan pentua, ei siis ahdistellut, mutta ei mennyt karkuunkaan. Antoi nätisti pennun tulla haistelemaan eikä painostanut. Sitten kun pentu hyppäsi Nemon niskaan ja irrotti hännästä karvatupsun kääntyi Nemo ja ärähti jolla hääsi pennun kauemmas. Pentu oli viisas ja oppi läksynsä eikä Nemon tarvinnut sanoa edes pahasti. Tämän jälkeen tilanne oli taas normaali. Nemo on vaan niin äärimmäisen helppo. Ei mikään tossukka, mutta reilu ja selkeä. Mun luottopoika. Nismo ei päässyt pentua katsomaan koska sillä tapana selkyyttää vaikka ihan vaan huvin vuoksi...
Ensi vkonloppuna laumaan liittyy Aada -paksukainen (se Aten sijoitusnarttu) :)
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti