Huhheijaa!
Aina täytyy varautua pahimpaan niin voi yllättyä positiivisesti (tämä on rakkaan mieheni motto ;) ) . Lauantaina haettiin norsua muistuttava hoffityttö Lammilta meille ja mietittiin seuraavia asioita mistä VOISI tulla ISO ongelma:
1. Aada ei ole nähnyt kissaa, meillä niitä on kolme?!
2. Se siirretään yhtäkkiä valmiiseen isoon laumaan, mitähän sanoo meidän omat ja mitä Aada niille?
3. Mitä jos se karkaa?
4. Mitä jos sen mielestä koiraportti on ihan perseestä ja huutaa siellä suoraa huutoa?
5. Miten jää yksin vieraaseen taloon?
6. Mites meidän kanssa hoitotoimenpiteet, tottelevaisuus?
7. Miten pojat, miten niihin suhtautuu??
Kaikenlaista pohdittiin että mitäs ja mitäs...näin se sitten meni:
1. Kissat katsoivat Aadaa, Aada niitä ja homma oli siinä
2. Hiski otti "en katso niin ei ole olemassa" taktiikan kunnes huomasi että sehän on narttu! Sen jälkeen Aada on se joka kertoo että mene muualle sieltä perästä roikkumasta..Iita oli sitä mieltä että haluaisi painimaan ja mylläämään ja Nismo ja Nemo tuumasivat että olkoon kunhan ei nenille hypi.
3. Tottelevainen tyttö, ei se mihinkään lähe
4. Portti kiinni ja kuuntelemaan toiseen huoneeseen, Aada meni maate pedilleen
5. Sinne se jäi pötköttämään rauhallisena
6. Tänään leikataan kynnet, kaikkea muuta onkin jo kokeiltu eikä mitään ongelmaa
7. Lassille piti haukkua, mutta kun komensi hiljaiseksi niin sekin oli ok, Tuukan näkee vasta sunnuntaina
Ihmeellinen hoffi! Niin rauhallinen ja helppo - ei VOI OLLA Hiskin lapsi ;) !!! Ei meidän omatkaan vaikeita ole, mutta ei ne noin rauhallisiakaan ole. Toki Aada on kantava niin rauhallisempi, niin sen oma perhekin kertoi että on rauhoittunut ihan hirmuisesti ja hyvä niin. Ulos kun mennään ja lenkille niin vauhtia piisaa kyllä niin että joutuu jarrutella mutta sisällä vaan möllöttää. Helppo tapaus ja erinomaisesti kasvatettu/koulutettu :) !!!
Iitan kanssa on treenattu ja opeteltu yhdessä tekemistä kuten suunnitelma oli...viime vkolla tehtiin :
- keppi-ilmaisua sisällä ja eilen ekaa kertaa yhdessä ulkona. Sisällä vallatonkin, mutta niin innokas että olen antanut olla kun tekee kuitenkin oikein. Käytän naksutinta eli heti kun syöksyy maahan kepin eteen niin naks ja palkka. Eilen Ate tolloi superlyhyen jäljen, ainoana palkkana kepit joita oli kaksi. Iita lähti hössöttämään ensin muun hajun perään ja vaikka en tiennyt missä jäljenpätkä menee niin tunnen Iitan tapoja sen verran että tiesin ettei se ole jäljellä. Palautin ja uudestaan lähetin jälkeä etsimään. Nosti sen hyvin ja näin selkeästi että on siinä. Näin myös koirasta että tuli keppi koska häntä alkoi heilumaan hurjaa vauhtia. Kysyin onko siellä keppi niin ilmaisi maahanmenolla, naks ja palkka, hetken odotus ja lupa lähteä eteenpäin. Toinen keppi nousi samalla tavalla. Hyvä Iita! Iita on parhaimmillaan kun itse ratkoo, se oli ratkemispisteessä kun kehuin toisen kepin jälkeen ja näytti taas miten hoffikin voi paikaltaan hypätä niin että takajalat osuu mun rintakehään?!
-leikkimistä harjoiteltiin myös sekä kotona että kentällä. Kotona selkeästi avoimempi, mutta taisteli hyvin myös kentällä. Siitä patoamista ja istu/maahan/seuraa käskyjä joista vapautus ja lelun repiminen. Iita tykkäsi, mutta selkeästi taistelu laskee nopeasti eli treenit lyhyinä toistaiseksi. Myöskään ruokaa ei saa olla sen ulottuvilla koska sitten ei kiinnosta lelu..
-odottamista harjoiteltiin ruokakupilla. Yritti ensin tarjota sitä ja tätä ja tota eli nosti virettä koko ajan eikä laamaantunut ja kun hoksasi että täytyy odottaa niin näki miten keräsi energiaa eli treeni meni juuri kuten ajattelin eikä siihen tarvinnut tehdä muutoksia, aika jees!
-lelun palautusta..kun se on kiva hakea, tapporavistaa ja sitten juosta ympyrää tai jos palauttaa niin sitten niin että räkästään se jalkoihin tai päin..naksulla tätäkin ja ihan sisällä sellaisella lelulla mikä ei ole se kaikkein huipuin lelu. Näki miten aivot ruksutti että mitä täytyy tehdä, mutta kun maltoin odottaa ja antaa sen ratkoa niin hoksasi nopeasti ja innostui kun naksutin kertoi että oikein meni.
Lauantaina se oli kentällä ihan outo, ei yhtään Iitamainen..en tiedä tekeekö juoksua vai mitä mutta kaikki iloisuus ja energia oli kadoksissa..Eilen oli taas ihan normi?!
...ja tällä vkolla ohjelmassa:
1. Leikkiminen ja siitä seuraaminen + palkkautuminen
2. Odottaminen ja siitä palkkautuminen
3. Lyhyet jäljet kepeillä
Sitten taas ihmetellään mitä tuli tehtyä :).
Hiski pääsi lauantaina kentälle hömpöttelemään ja voi että miten se oli fiilareissa! Tehtiin tottista ja heiteltiin lelua..ja kun niin kaihoisasti katseli A-estettä niin tehtiin kontakteja. Pitkältä lähetin alasmenolla ja sinne juoksi, siitä lelu ja uudestaan. Olipas mukavaa, aivotonta hauskaa :).
Nismo teki tokoa ja oli niin topakkana että! Haukkuja irtosi vain pari innosta huolimatta mutta teki niin makeesti! Mietin edelleen sitä kokeeseen ilmoamista...Ensi lauantaina Nismo ja Nemo menevät chihujen koulutuspäivään ja päätän sen jälkeen mennäänkö kokeeseen :). Nemo menee rallyyn ja temppuihin ja Nismo tokoon ja rallyyn.
Nemo kävi taas moikkaamassa staffivauvaa ja käyttäytyi yhtä viisaasti kuin viimeksikin. Käveltiin pieni lenkki ja Nemo näytti pienelle miten isossa maailmassa ei oo mitään pelättävää :)! Reipas pentu kyllä muutenkin, kertakaikkiaan.
Eilen tulikin sitten liikuttua oikein urakalla - tracker näytti päivän lopuksi 27 km saldoa! Niistä Hiskille meni 13 km (kahessa osassa), Iitalle 10 km (tai noh, me käveltiin Heidin kanssa 10 km joten Iitalle varmaan se 20 km ;) ) ja Nismolle ja Nemolle 4 km. Hiski kävi Rosmon kanssa aamusta lenkillä ja saatiin Katin kanssa sydämentykytyksiä kun irtioleva, rähisevä sakemanniuros meinasi tulla päälle. Pätkä aitaa pelasti ja se että rähjäävä yksilö ei tajunnut kiihkoksissaan kiertää aidan pätkää. Onneksi ei käynyt kuinkaan, eikä voi kyllä meidän poikia moittia..ne katseli häntä tötteröllä tilanteen kehittymistä eivätkä lähteneet mukaan rähinään. Samalla reissulla huomasimme että meidän viereisestä hiekkatiestä on näemmä tullut joku irtokoirien koirapuisto. Eikä siinä, minä itsekin pidän omia irti mutta ne on kutsuttavissa takaisin ja kytkettävissä jos tulee tarve...mutta kun näitä oli monta ja hallintaa ei ollenkaan. Vahinkokin voi käydä kelle vaan, mutta ei ollut siitäkään kyse. Mrr..ja ainoa tie mikä lähtee kodin läheltä missä voisi bikella mennä..Eipä huvita potkutella siellä miljoonaa mutkaan missä lauma rähiseviä irtokoiria.
Tänään maanantain perinteeksi muodostunut merkkareiden vetolenkki! Eli 2xhoffi, 1xrotikka ja 2xbeussi :) . Ja ruokahuone täytyy laittaa tulevalle pesueelle valmiiksi ja ja ja ja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti