Voin sanoa että noin viikko mentiin sellaisella sykkeellä, huolella ja pohdinnalla että terve...
Seitsemän pentua mönkii nyt laatikossa ja tosiaan silmiä raottelevat pikkuhiljaa. Kaikilla näillä lähti paino ekan parin päivän jälkeen nousuun ja mitään laskuja ei ole välissä ollut. Aada tuli parin pvän jälkeen kuntoon ja hoitaa pentuja mallikkaasti. Ate on sen mielestä ihan paras tyyppi, mua mulkoilee välillä sen näköisenä että käyn pöllimässä kakarat. On ne kyllä niin suloisia, että voisin pusutella niitä päivät pitkät. Aika ihania kun tunnistavat minut nenällään jo :)
Tässä vähän analyysia, ihan omaan ajatukseen perustuen. On sitten hauska lukea myöhemmin millaisia aikuisia niistä kasvaa!
1. smt narttu
Porukan pienin, lempinimeltään sintti tai simpura. Syntyi hirmuisen metelin kera ja sitä tarmoa onkin sitten riittänyt. Sen minkä painossa häviää veljille ja siskoille niin sitkeydessä ja tahdossa voittaa. Kova menijä, mutta tykkää nukkua aina kasan alimmaisena mihin mieluusti itse oikein kaivautuu. Ehdottomasti parhaat merkit.
2. blondi narttu
Alias sikaniska. Kauhean kokoinen mötkylä :D ! Nousi ekana neljälle jalalla ja umpisokeana juoksi pitkin laatikkoa. Sylissä rauhoittuu heti ja mieluusti käpertyy rintaa vasten. Tosi hyvä väri, musta nenu.
6. blondi uros
Herra haukku. Silloin kun nälkä iskee niin tämä nousee, alkaa hakkua ja kipittää muiden yli herättäen kaikki. Nisällä oikein teholypsäjä. Tosi hyvä väri nyt, musta nenu.
7. smt uros
Merkkariuroksista se rauhallisempi yksilö. Kasvaa hurjaa vauhtia, mutta ei tee sen ihmeempää numeroa itsestään. Kohtuullisen hyvä merkkinen.
8. smt uros
Mörkö. Nimi tulee koon mukaan, oli ensimmäinen joka ylitti kilon rajapyykin. Valkoinen merkki rinnassa ja tahtoa on kuin pienessä kylässä. Ensimmäinen joka keksi punnituskulhossakin että mä en muuten tänne jää vaan lähden menemään. Aika tumma merkeiltään.
9. smt narttu
Nartuista rauhallisin, mutta kauhea syöppö. Kerran kun tarraa nisään kiinni (tai sormeen!) niin ei varmana irrota :D ! Kohtuullisen hyvät merkit.
10. smt narttu
Kädet pystyyn tyyppi! Mulla oli vaikeuksia alkuun erottaa 9 ja 10 toisistaan, mutta tämän erikoisuus tuli ilmi pian. Kun sen nostaa pystyasentoon niin se nostaa etukäpälät ylös :) ! Kohtuullisen hyvät merkit.
Kynnetkin pätkin niiltä jo ekan kerran. Koko porukka nukkui vaan eikä olleet moksiskaan.
Tässä kuva "ykkössintistä"
Pentulaatikossa kaikki hyvin, emällä kaikki hyvin :) . Alkuvaikeuksien kautta voittoon!
Maija ja Sami kävivät jo pieniä pällistelemässä, tänään tulee Heidi ja Kati. Pentusten uudet omsitajaehdokkaat aloittavat vierailut ensi viikolla. Näillä näkymin yksi uros on ilman kotia, siitä lisää Atelta.
Meidän omat koirat eivät mitenkään noteeraa enää pentujen ääniä. Nismo ja Nemo eivät koskaan noteeranneetkaan ja Hiski ei viitsinyt enää parin pvän päästä. Iitakin luovutti muutaman pvän päästä kun ei saanut olla hoitoapuna :) ! Rauha on talossa, kukaan ei hötkyile minnekään tai kyräile ketään. Aadalle ja pennuille toki rauhoitettu meidän ruokahuone ja keittiö, mutta kyllä hoffi portista tulee niin että heilahtaa jos kokisi sen tarpeelliseksi. Ei ole edes näyttänyt siltä että tulisi kukaan minnekään.
Kaikkea sitä ehtiikin vaikka hommaa on nyt enempi kuin normisti - meidän arki onkin niin hiljaista neljän koiran ja kolmen kissan kanssa muuten ;) !
Lenkkikilsat ovat pysyneet ennallaan, sellaista 50-60 km / vko määrää posotetaan menemään. Kelit ovat kyllä suosineet, vähän käärmeet jännittävät mutta vielä ei ole tullut vastaan.
Tässä hiiput metsässä ja Nemosta vielä erikseen kuva, koira joka ei koskaan kasva aikuiseksi.
Nemon ekat rallykokeet lähestyvät ja me ollaan treenattu kaikkea muuta mutta ei rallya ;). Jospa tästä ryhdistäytyisi - eli päivää ennen koetta alkaa panikoimaan!
Ekat kuumat kelit lyhensivät Nismon lenkkejä. Ei meinaa pappara jaksaa enää niin pitkälle, 5-6 km alkaa olla rajana. Niinpä vapaana liikkumista on lisätty ja hihnalenkkejä lyhennetty. Pirteä kyllä muutoin, potkua piisaa :).
Tässä hoffien yhteisposeeraus, kielet on lerpallaan lenkin, frisbeenheiton ja tottiksen jälkeen:
Heidi toi Iitalle postia - frisbeen! Iitan mielestä sitä parempaa lelua ei olekaan. Se on itseasiassa niin kiva että sitä ei ole aiemmin tarvinnut Iitan mielestä palauttaa, ainakaan kiirettä pitäen. Kun olemme muutenkin harjoitelleet palautuksia kaikenlaisilla tavaroilla niin positiivista oli huomata että se oli kantanut myös frisbeenheittoon. Jes! Nyt yllätin Iitan ja vaihdoin aina frisbeen toiseen samanlaiseen palautuksessa. Yhden päivän jälkeen ei tietoakaan kuuluisasta rallista vaan palauttaa suoraan ja jää odottamaan toista frisbeetä.
Ensi vkolla alkaa meidän agitreenit Iitan kanssa!
Hiski on myös innokas frisbee-noutaja ja häntä heiluu niin vimmatusti kun näkeekin että lättyä kaivetaan esiin. Hiski on myös tehnyt vähän tottista ja muuta älytoimintaa, intoa on kuin pienessä kylässä.
Huomenna Iita lähtee jäljelle ihan uuteen maastoon, katsotaan nouseeko kepit.
Ate rakas on laittanut meidän asuntovaunua kondikseen ja hetihän se tulee mieleen - kesä ja Tervis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti