Lauantaina olisi suunnitelmissa että klo 06:00 kaksi naista ja kaksi hoffia starttaavat kohti Rukaa. Matkaa on vähän vajaa 1000 km ja Hämeenlinnan kohtaa seuraamme liittyy kaksi muuta naista, joita minä en vielä tunne. Tarkoitus olisi viettää viikko vaeltaen koirien kanssa, nautti maisemista ja vähän oli suunnitelmissa jäljestää ja tehdä esineruutua. Mökki varattu, eli ei ihan camping -hengessä kuitenkaan.
Ate jää Hiskin kanssa kotiin ja mä niin tiedän että mulle tulee kauhea ikävä. Ikävä tulee myös rakkaita hiippalakkeja, Nismoa ja Nemoa, jotka menevät viikoksi siskoni Bean hellään huomaan. Bea on ainoa kenelle vien ne hoitoon, mutta viikko on pitkä aika. Aloin tällä viikolla epäröimään että pystynkö kuitenkaan lähtemään koska en ole tottunut matkustamaan ilman koko perhettä. Pakko se vaan on myöntää että Nismolla ja Nemolla alkaa olla sen verran ikää ettei ne koko viikkoa jaksa noin pitkiä reissuja. Viikonloppu olisi vielä mennyt. Ne pärjää ihan hyvin Bealla ja sitten taas nähdään, eikö vaan?? Ate rakas on vaan tyytyväinen kun saa hetken rauhan mun hössötyksestä ja mä murehdin mitä se syö ja miten se voikaan nukkua ilman minua ;) ??? Iita on siis ainoa koirista joka lähtee minun matkaan ja Katjalta Arla. Odotan innolla, toisaalta jännittää ja sitten vähän haikeuttakin on...
Oltiin siellä Raisiossa näyttelyssä. "Virkeä veteraani" herra Korva, eli Hiski pokkasi koko potin ollen ROP ja ROP -VET. Oli ihanaa olla todistamassa Aten ja Hiskin menestystä!!! Hiski kyllä esiintyi kuin mikäkin kakara...siitä nimitys virkeä veteraani..mutta tuomarin mielestä sillä oli aivan mahtava luonne. Ja onhan sillä, mitä nyt välillä on possuapina. Iita sai EH:n kommentilla "minun makuuni aavistuksen liian pieni". Muutoin siinä ei mitään vikaa ollutkaan, päinvastoin. Iita esiintyi kuin ammattilainen, sitä on niin kiva käydä näyttämässä!
Treenit ovat jatkuneet leikin kautta Iitan kanssa. Noudot on sen mielestä niiiiiin kivoja ja edessä istuminen sujuu koko ajan paremmin ja tulee varmemmaksi. A-telineellä ongelmaksi tulee takaisintulo, mielellään kiertäisi kun ei näe minua. Sen tekniikkaa ollaan pienemmällä A-esteelle hiottu ja siinä ei ongelmaa. Eteenmenossakin ollaan alettu murtaa aivopierua jatkamalla juoksuttamista suorapalkalle. Lähtee kuin nappi housuista ja menee kovaa! Luoksetulo saisi olla vieläkin tiiviimpi, mutta vauhti on nyt hyvä. Seuraamisesta tykkään tällä hetkellä niin paljon, on intoa ja voimaa! Istumisia, maahanmenoja jne on otettu ihan leikin kautta ja frisbee on siihen oiva työkalu. Tulee treenattua siinä puolivahingossa kaiken hauskan keskellä. Vakavia ei olla oltu ja jos on tullut ongelmaa, ollaan sekin leikin tai ruokakupin kautta saatu purettua. Atelta on tullut paljon hyvää palautetta ja vinkkejä, samoin Heidiltä, Katjalta, Niinalta ja Katilta - kiitos teille kaikille!
Kokeeseen on n. kuukausi aikaa ja mun mittapuussa ollaan ihan hyvällä mallilla :) .
Nismo ja Nemo ovat aktivoituneet neksutintempuista (lähinnä Nemo) ja naminpiilotuksista (joissa Nismo maltillisempi)ihan normilenkkien lisäksi. Sadekeleillä Nismo ei niinkään arvosta lenkillelähtöä, mutta urheasti tepsuttaa tulemaan kurttuilmeestä huolimatta :D . Nismo on tosi hyvässä kunnossa nyt, eli mun murheet laihtumisesta ovat takanapäin. Itseasiassa molemmat ovat nyt ihan tosi jees kondiksessa, jopa Nemo jonka paino on ollut aina mallia jojo eikä oikeen koskaan hyvä. Mun rakkaat pikkumiehet. Nismo on tehnyt myös tokoa ja rallya, voi sitä innon määrää! Joskus mietin miten paljon koiraton ihminen menettää kun ei saa kokea sitä arkea mitä koirat tuo. Oppii nauttimaan niin pienistä jutuista kuten päikkäreistä kun kainalossa mönkii kaksi karvapeikkoa (vain kaksi koska hoffit ei tuu sohvalle ;) ) .
Olin muuten viikonloppuna todistamassa aika mieletöntä showta - Cheekin stadionkeikkaa. Ei vaan ole sanoja kuvaamaan miten upeasti kaikki oli tehty, miten upea oli tunnelma. Kiitos Kati, Bea ja Harri reissusta - oli aivan mieletöntä!
Ate rakas on ohjeistanut mua tulevaa matkaa varten asioilla "jos sä eksyt" , "jos sulle tulee joku hätä" , "jos koira loukkaantuu"....sekä katsonut mulle sopivia varusteita ja osti repunkin! Silti mä en taida olla kauhean luottamustaherättävä erämatkailija :D ! Heidi toi kameran lainaan ja antoi kengät. Mistä näitä ihania ihmisiä oikein tulee?
Seuraava päivitys onkin sitten matkakuvista. Hui!
MAHTAVAA REISSUA TEILLE!!!
VastaaPoistaEiköhän se aikuinen mies ja aikuiset koirat selviä hengissä viikon :) Ens vuonna pyytävät hössötys-vapaata ja piffaavat sut vaellukselle, vähän pidemmälle :)