Minun "mörkö" joka 16 -vuotiaana eli n.10 vuotta sitten todettiin. Alkuun oli vaikea löytää lääkitystä ja kohtauksia tuli paljon..sittemmin olo tasoittui, lääkitys puri ja kohtaukset jäivät melkein kokonaan pois. Kontrollit vähenivät eikä sitä enää joka päivä muistanut olevansa "sairas". Kun elämäni loksahti kohdalleen ja tasottui aloin pikkuhiljaa ensin unohtelemaan lääkkeitä ja huomatessani etten niitä mukamas tarvinnut, jätin ne pikkuhiljaa pois...tyhmä minä...ei voi muuta sanoa. Menikin monta (melkein kolme) vuotta ja tuntui siltä että tämähän oli oikea ratkaisu. Sivuoireet kuten turvotus, ikuinen väsymys ja toisaikaisuus katosivat..Kunnes viime lauantaina sairaus muistutti otteestaan ja ekaa kertaa moneen vuoteen sain kunnon kohtauksen.
Olin onneksi kotona ja onneksi myös Ate oli kotona. Tarkoitus oli ystävien kanssa lähteä baariin, mutta sen sai unohtaa. Olin vessassa ja tunsin että nyt se vaan tulee enkä voi mitään. Tyhmänä en noussut ylös ja avannut lukkoa vaan jäin viivyttämään ja odottamaan. Sitten olin ilmeisesti noussut ylös ja yrittänyt ulos, mutta matka jäi puolitiehen..ilmeisesti olin tarttunut pyykkitelineeseen koska se meni osiin ja kissojen vesikuppikin tuli päälle. Tunsin vaan kipua ja näin omasta mielestäni sellaista pelottavaa, kirkasta valoa ja tuntui että "lähden muualle"..sitten omasta mielestäni havahduin siihen että Nemo haukkuu. Ate sanoi että Nemo ei ollut minun kanssani mutta jostain syystä mulla oli vahva tunne että se oli ja haukkuminen herätti minut takaisin oikeaan maailmaan. Alkoi tulla vaahtoa ja oksennusta ja tuntui ettei saa henkeä..Sen mitä muistan, Ate toimi äärimmäisen rauhallisesti ja määrätietoisesti..onneksi meidän vessaan pääsee myös ulkokautta koska olin laittanut sen oven lukkoon. Ate kantoi minut kohtauksen loputtua sänkyyn, vaihtoi märät vaatteet ja vaan oli siinä..ja minusta tuntui turvallisemmalta. Jotenkin myös häpesin eikä itkulta meinannut tulla loppua. Itsesyytökset olivat myös kauheita. Sairaus taas muistutti minua ettei se ole mennyt mihinkään, enkä voi sitä hallita. Ennenkaikkea se muistutti, että lääkitys on pakko taas aloittaa ja aloitinkin sen välittömästi. Olo oli vielä eilenkin todella väsynyt, olisin voinut vaan nukkua. Kiitos rakas että osasit olla juuri oikeanlainen oikealla hetkellä, tuoden minulle turvaa ja apua. En voi tarpeeksi kiittää.
Ensi viikolla sitten lääkäriin kuulemaan mitä jatkossa. En halua palata sivuvaikutuksiin, mutta en voi olla ilman lääkkeitäkään. Toivon etten joudu samaan härdelliin tutkimusten kanssa. Toivon että saan pitää työni ja ajokorttini. Toivon etten koskaan enää tee mitään näin typerää.
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
9.1.2012
7.1.2012
Rallytoko Tre 6.1
Eilen Wilman kanssa rallytokoilemassa, oikein kahdessa kokeessa samana päivänä. Meitä lähti NuPusta kolme ihmistä ja viisi koiraa matkaan kohti kokeita. Kiitos Elinalle ja Helille reissusta oikein paljon :) ! Harmi myös että Mira ja Hanna jäivät esteiden takia kotosalle..
Koe oli parkkihallissa ja mä olin aivan shokissa kun kävelin sinne..en ollut huomioinut että samassa hallissa on myös mätsäri, virallinen toko, koiratanssia, temppurataa, kärryajelua...oli siis sanomattakin selvää että ihmis- ja koiramäärä oli aivan älytön metelistä puhumattakaan. Wilmahan on todella helposti paineistuva ja kun se paineistuu "lukkoa" on melkein mahdotonta murtaa..se menee ihan passiiviseksi. Olemme harjoitelleet eri tilanteissa ja antaneet ajan kulua, tehty lyhkäisiä treeniä lenkkien lomassa yms yms..Olin silti satavarma että nyt on liikaa ja persiilleen menee ja lukko tulee..
Mustiainen yllätti minut kuitenkin enemmän kuin positiivisesti napaten heti ekalta radalta 77/100 eli HYVÄKSYTYN ALO-luokan TULOKSEN!!! WAU!!! Varsinkin kun hermostunut ohjaaja mokasi 10 pistettä..Päätin jo heti ennakkoon että Wilma saa odotella kisapaikalla kevythäkissä jotta tottuu meteliin eikä siinä ollut mitään ongelmia. Nappasin sen juuri ennen edeltävää koirakkoa ulos, nostatin vähän ja juostiin kehään suorittamaan. Lähtökyltillä sitten kävi jotain..meidän takana oli joku pieni lapsi rapisevan nakkipussin kanssa joka kutsui Wilmaa kun huomasi että se on kiinnostunut?! Wilma oli kiltti ja totteli minua ja lähdimme matkaan..hermostuin kuitenkin niin, että ensimmäisellä kyltillä jo mokattiin tuo 10 pistettä jättämällä istuminen ennen maahanmenoa kokonaan väliin. Muutoin selvisimme oikein hienosti, Wilma säilytti hyvin kontaktin jne. Laama se oli treeneihin verrattuna, itsevarmuus puuttui mutta se ei ollut nyt tärkeintä, se tulkoon sieltä sitten treenien ja kokemuksen myötä.
Toinen rata oli aikamoisessa tungoksessa, samalla sisäänkäynnillä tokon kanssa ja Wilma alkoi sylkemään ruokaa ennen suoritusta..ei enää kelvannut. Sain sen kuitenkin takaisin siihen maailmaan nopeasti ja menimme suorittamaan. Ekalla kyltillä keskittymisvaikeuksia ja pari ohjaajan pienempää virhettä, muutoin vielä paremmin kuin ensimmäisellä ja häntäkin jopa heilui! Tulos 86/100 eli TOINEN HYVÄKSYTTY ALO-luokan TULOS!!! JIHUU!!!!!
Olen enemmän kuin onnellinen! WE DID IT! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin meidän omaan rauhalliseen tahtiin :)
Kiitos kaikille tsemppaajille, erityisesti rakkaalle Atelle joka oli meistä vähintään yhtä ylpeä kuin minä itsekin :).
Onnittelut vielä Helille ja Elinalle sekä Jaana-Maaritin poppoolle hienoista tuloksista!
Koe oli parkkihallissa ja mä olin aivan shokissa kun kävelin sinne..en ollut huomioinut että samassa hallissa on myös mätsäri, virallinen toko, koiratanssia, temppurataa, kärryajelua...oli siis sanomattakin selvää että ihmis- ja koiramäärä oli aivan älytön metelistä puhumattakaan. Wilmahan on todella helposti paineistuva ja kun se paineistuu "lukkoa" on melkein mahdotonta murtaa..se menee ihan passiiviseksi. Olemme harjoitelleet eri tilanteissa ja antaneet ajan kulua, tehty lyhkäisiä treeniä lenkkien lomassa yms yms..Olin silti satavarma että nyt on liikaa ja persiilleen menee ja lukko tulee..
Mustiainen yllätti minut kuitenkin enemmän kuin positiivisesti napaten heti ekalta radalta 77/100 eli HYVÄKSYTYN ALO-luokan TULOKSEN!!! WAU!!! Varsinkin kun hermostunut ohjaaja mokasi 10 pistettä..Päätin jo heti ennakkoon että Wilma saa odotella kisapaikalla kevythäkissä jotta tottuu meteliin eikä siinä ollut mitään ongelmia. Nappasin sen juuri ennen edeltävää koirakkoa ulos, nostatin vähän ja juostiin kehään suorittamaan. Lähtökyltillä sitten kävi jotain..meidän takana oli joku pieni lapsi rapisevan nakkipussin kanssa joka kutsui Wilmaa kun huomasi että se on kiinnostunut?! Wilma oli kiltti ja totteli minua ja lähdimme matkaan..hermostuin kuitenkin niin, että ensimmäisellä kyltillä jo mokattiin tuo 10 pistettä jättämällä istuminen ennen maahanmenoa kokonaan väliin. Muutoin selvisimme oikein hienosti, Wilma säilytti hyvin kontaktin jne. Laama se oli treeneihin verrattuna, itsevarmuus puuttui mutta se ei ollut nyt tärkeintä, se tulkoon sieltä sitten treenien ja kokemuksen myötä.
Toinen rata oli aikamoisessa tungoksessa, samalla sisäänkäynnillä tokon kanssa ja Wilma alkoi sylkemään ruokaa ennen suoritusta..ei enää kelvannut. Sain sen kuitenkin takaisin siihen maailmaan nopeasti ja menimme suorittamaan. Ekalla kyltillä keskittymisvaikeuksia ja pari ohjaajan pienempää virhettä, muutoin vielä paremmin kuin ensimmäisellä ja häntäkin jopa heilui! Tulos 86/100 eli TOINEN HYVÄKSYTTY ALO-luokan TULOS!!! JIHUU!!!!!
Olen enemmän kuin onnellinen! WE DID IT! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin meidän omaan rauhalliseen tahtiin :)
Kiitos kaikille tsemppaajille, erityisesti rakkaalle Atelle joka oli meistä vähintään yhtä ylpeä kuin minä itsekin :).
Onnittelut vielä Helille ja Elinalle sekä Jaana-Maaritin poppoolle hienoista tuloksista!
2.1.2012
Mihin me päästiinkään tavoitteissa? Ja mitäs tänä vuonna?
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA :) ! Vuosi vaihtui kotosalla ihanan rennosti. Nismo pelkäsi raketteja harmillisen paljon, ei kuitenkaan niin paljoa kun on joskus pelännyt. Summataan meidän viime vuodelle asetetut tavoitteet ja tulokset ja uudet tavotteet tälle vuodelle.
NEMO - rakas lemmupoika
TAVOITE 2011 Pikkuinen sirkuskoira saa polvensa takia edelleen unohtaa agilityn. Toki pikkuisia juttuja ihan aktivointimielessä. Keskitymme uusien temppujen opettelemiseen ja jatkamme teholenkkeilyä. Treeneissä Nemo saa kulkea mukana kuten ennenkin.
Päähommana Nemo kuitenkin saa keskittyä rakkaan kainaloeläimen roolinsa lisäksi kaverikoiratoimintaan, joka alkaa jo reilun parin viikon päästä! Tarkoitus on ehtiä ja keretä 1-3 kertaa/kk.
TOTEUTUMA 2011
Nemon terveys aiheutti valitettavan paljon päänvaivaa viime vuoden aikana emmekä oikeen vieläkään päässeet mihinkään järkevään lopputulokseen. Aistiin meno on edelleen avoimena, sydän tutkittiin, polvet tutkittiin virallisesti yms yms. Outojen, hetkellisten pelkotilojen sun muun mystiikan takia päätimme jättää kaverikoirailun pois. Harmi, sillä Nemo oli pomminvarma ilahduttaja ja tykkäsi itsekin oikein kovasti puuhasta. Treeneissä Nemo kulki mukana vanhaan malliin ja sai kaahottaa välillä agilityesteillä turhaa hyppimistä vältelleen. Opettelimme myös kasan uusia temppuja ja rallytokoilimme. Polven vahvistaminen liikunnalla toteutettiin erinomaisesti ja vahva liikunta jatkuu edelleen. Fyssarikäyntejä tuli muutama ja hierontakäyntejä pari.
SUUNNITELMA 2012Jatketaan samaan malliin kuin viime vuonnakin, mutta toivottavasti murehdimme vähemmän terveyttä ja oudot oireet jäävät pois tai saavat jonkin selityksen. Nemo rakstaa temppuilua, erityisesti etäällä tehtyjä kuten merkille menoa ja siitä ohjautumista yms. Liikunta on se ykkösjuttu, viime viikollakin lenkkikilometrejä kertyi sellaiset 35-40 km + vapaana juoksemiset pitkin metsiä ja peltoja :). Nemo huolehtii myös perheessämme siitä, että kaikilla on hymy herkässä. Sen innokas, jokapäiväinen energisyys ja lelun pöllytys saa kaikki nauramaan.
NISMO - rakas kiukkupussi
TAVOITE 2011
Nyt on sitten vihdoin toko-kokeen aika! Olen katsonut kokeen jo valmiiksi toukokuulle 2011. Jännittää nyt jo, mutta kyllä me siitä selvitään. Ensimmäinen koe sitten kertoo vähän sitä, kuinka paljon pitää vielä treenata ykköstulokseen ja se sitten kertoo sen, käydäänkö monessakin kokeessa vuonna 2011. Aika näyttää - on nyt edes yhdet buukattuna :). Rallytokon AVO kisat onkin jo buukattu helmikuun alkuun ja katsomme sitten jatkoa niiden mukaan, mutta sitkeästi aijomme paahtaa siellä eteenpäin :). Agility..hmm..noh, en sano mitään, sen näkee sitten - se osaa melkein kaikki esteet ja liikkuu hyvin sekä ohjautuu ihan ok. BH koetta en ole unohtanut mutta mutta mutta..
TOTEUTUMA 2011
Meillä oli Nismon kanssa oikein toimintavuosi! Ehdimme ja touhusimme enemmän kuin osasimme kuvitella. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että meistä kasvoi vuosien jälkeen tiivis tiimi. Nismo saavutti rallytokossa AVO koularin kolmella hyväksytyllä tuloksella ja pokkasi voitonkin yhdestä kokeesta. Aloitimme TOKO uran ihan virallisessa muodossa saaden yhden kakkostuloksen ja yhden kolmostuloksen. Kokeilimme BH-koetta kahdesti ensimmäinenä chihuna Suomessa ja ei se hyväksytty niin kaukana ollut viimeisellä kerralla. Aloitimme myös agilityn virallisissa ja saimme heti ekalta radalta ratanollan mutta harmillisesti hieman yliaikaa. Toisissa kisoissa hyllytimme pari rataa ja yhdestä kurvailimme vitosen virhepistein. Nismo myös luonnetestattiin aika kivoin tuloksin, miinuksena toki laukausalttius, josta Nismo kuitenkin palautui äärimmäisen nopeasti. Puolustuksessa ja kelkalla tuo pieni koira lämmitti sydäntäni erityisesti osoittamalla äärimmäistä rohkeutta ja suojelua minua kohtaan. Nismon polvet tutkittiin virallisesti ja tuloksena 1/0. Kastraatio suoritettiin lokakuussa..toipuminen oli aluksi vaikeaa mutta kun siitä selvittiin niin olen entistä enemmän sitä mieltä että se oli oikea päätös. Nismo myös osallistui rallytokon SM -kokeisiin VOIttajaluokkaan. Tulosta emme saaneet mutta kokemusta kyllä :). Kaiken kaikkiaan teimme tosiaan vaikka ja mitä!
SUUNNITELMA 2012
Agilityn kanssa olen vähän kahden vaiheilla..Nismo on loukannut jalkansa jo lajissa pariinkin kertaan ja pieni(toistaiseksi harmiton) sivuääni sydämessä mietityttää minua kyseisen lajin kohdalla..siksipä emme ota tavoitteita tähän lajiin lainkaan. Mennään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu :). Tarkoitus olisi keskittyä pääosin TOKOon ja napata sieltä se ykköstulos ja jos/kun se tulee ja tuntuu mahdolliselta yritämme jahdata koularia TK1! BH koetta en ole jättänyt taakse vaan sitkeästi yritämme vielä..katsotaan tuleeko se yritys tänä vuonna vai ei. TOKOsta riippuen harjoittelemme sitten rallytokon VOIttajaluokan kylttejä ja EHKÄ käymme kokeissa..Nismo myös keskittyy hyvään liikuntaan ja toivon että se pysyy terveenä! Täytyy kuitenkin muistaa että Nismo täyttää tänä vuonna 7 -vuotta..ei se ole enää pentunen. Tätä ei kyllä uskoisi kun se pääsee "töihin"..intoa on kuin pienessä kylässä ja yliyrittäminen koituu usein virheeksi kokeissa. Yritän keskittää Nismon tavoitteet tänä vuonna vain yhteen asiaan pääosin harrastuksien osalta..tuntuu että viime vuonna tehtiin vähän liikaakin kaikkea etsiessämme sitä omaa juttua.
HISKI - rakas hörökorva/kurttuhuuli
TAVOITE 2011
Geenit varmaan nousevat suurimpaan rooliin sekä toivotut jälkeläiset. Syntyy niitä tai ei, se määrää aika kovasti Hiskin vuoden ja suunnitelmat. Toivon että Ate osallistuu sen kanssa jälkikokeeseen keväällä, se kun jo ajaa kisajälkeä ja ilmaisee hyvin. Agilityn (eli sen mun osuuden ;) ) osalta tavoitteenamme on nousta kolmosiin vuonna 2011. Merkit ja kakkosissa piipahtaminen ovat osoittaneet että potentiaalia ja mahdollisuuksia löytyy joten starttaammekin jo taas tammikuun puolessa välissä. Katsotaan mitä yhteinen taival tuo tullessaan :). Hoffimestiksiin toivon pääseväni osallistumaan myös vuonna 2011.
TOTEUTUMA 2011
Hiskin ekat jälkeläiset näkivät päivänvalon helmikussa 2011! "Pienet" Dagdahoff A-kakarat täyttävätkin kohta jo vuoden, niin se aika kuluu! Meidän kolmosiin nousu oli kirjaimellisesti sadasosista kiinni mutta kun ei niin ei. Juoksimme kuitenkin niitäö "hyvän mielen" nollia joissa sijoitus ei kuitenkaan riittänyt muutamia, yhden ihka oikean LUVAn, kourallisen yliaikanollia ja hyviä HYLsyjä, riipaisevia vitosia...Teimme muutoksia vuoden mittaa erityisesti kontakteille, jotka alkavat olla aikasen mageita myös kisoissa eikä vaan treeneissä. Yritämme kolmosiin nousua tänä vuonna uudestaan :). Iloisen tekmisen meiningin olemme onnistuneet säilyttämään Hiskin kanssa ja se on tärkeintä! Hoffimestiksiin osallistuimme ja saimme ratanollan, mutta jäimme neljänneksi kolmen muun ollessa meitä nopeampia. Pitkän ja kuuman kisapäivän jälkeen ihan passeli suoritus. Hiski pärjäsi loistavasti näyttelyissä viime vuonna :) !
SUUNNITELMA 2012
Joskos me nyt sinne kolmosiin sitten? Otetaan rennosti, käydään muutamat kisat ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan :). Ate ja Hiski pääosin puuhailevat keskenään ja toivonkin heille onnea ja menestystä tälle vuodelle kokeisiin! Haaveissa olisi myös saada Hiski rallytokoon taas jos aikaa jää..
WILMA - rakas urpo musta
TAVOITE 2011
Hui, meillä molemmilla on Aten kanssa töitä edessä ihan hirmuisesti - enemmän kuin muiden koirien osalta. Tottiksen alkeet ovat alkaneet muodostumaan ja sen pohjalta kaukkareita jne on treenattu. Arkiasioita, tapoja jne jne..näyttelytreenejäkin on tehty. Vähän kaikkea joka päivä. Käsiteltävyyttä, uusia asioita, yksinoloa. Kirittävää on kovasti koska Wilma täyttää jo helmikuussa vuoden. Ate alkaa varmasti ajamaan sen kanssa jälkeä heti kun lumet sulavat ja yhdessä me sitten keskitymme toden teolla tokoon, jotta pääsen sen kanssa kokeeseen! En malttaisi odottaa - eivätkä varmaan muutkaan kokeessa olijat :D ! Agilitya me sitten aletaan miettimään kun toko alkaa olla hanskassa..Terveystuloksetkin on tarkoitus tsekata keväällä 2011 eli lonkat ja kyynärät ainakin. Ensimmäiset näyttelyt on Turussa tammikuussa 2011. Lisääkin varmaan tulee vuoden mittaan. Luulen että Wilmalla ja meillä on edessä aikamoinen vuosi!
TOTEUTUMA 2011
Myönnettävähän se on että pettymys on suuri..pettymys ei poista sitä että Wilma on rakas perheenjäsen, mutta silti..Suunnitelmia oli paljon ja tekemistä vielä sitäkin enemmän. Wilma alkoi kuitenkin ontumaan alkuvuonna ja painopiste alkoi siirtymään vinoksi. Käynti kuvissa paljasti syyn : lonkat D/E - ei onneksi nivelrikkoa, vielä. Kuukauden kipulääkekuuri ja hirmuinen kuntoutus. Fyssarikäyntejä, hirentakäyntejä, iltajumppausta ja taas teholiikuntaa, suunniteltua liikuntaa, normaalia liikuntaa...Onneksi (puuta koputtaen) nyt ollaan siinä pisteessä että Wilma ei onnu, liikuu suht ok ja ei tarvitse lääkitystä. Molemmille meistä oli selvää että ei voida alle 2-vuotiasta koiraa jättää pysyvälle särkylääkkeelle. Tavoitteellinen treenaaminen jäi pois ja suunnitelmat kokeiden osalta kariutuivat. Tällaistähan tämä koirien kanssa on, koskaan ei tiedä..Wilma harrastaa kunnon mukaan omaksi ilokseen, ei mitenkään tarkasta tai sytemaattisesti. Liikunta ja jumppaaminen on Wilman juttu ehdottoamsti ja kaiken tämän keskellä se on säilyttänyt iloisen asenteen ja aina ei tiedäkään heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa. Wilman arkuus meille tullessa on tipotiessään ja hermojenkin kanssa ollaan päästy etiäpäin. Wilma on omalla tavallaan niin erityinen ja poikkeava :). Wilma kävi viime vuonna kahdessa näyttelyssä saaden molemmista arvostelun: EH.
TAVOITE 2012
PYSYÄ TERVEENÄ!!! Toivomme ettei ontumine taasen ala ja että saamme nauttia Wilman urpoilusta pitkään :). Parit rallytoko -kokeet on katsottu ja buukattu ilman sen kummempia odotuksia. Mennään ja pidetään toivottavasti hauskaa yhdessä. Kuntoutus jatkuu ja lihashuollosta huolehtiminen on tärkeää. Wilma myös temppuilee ja esittää erikoisuutena (ilman käskyä) ns. "kuumi-tanssin" jossa se ilmassa pyörähtelee 360 -astetta :D .
Olemme Aten kanssa katselleet vaikka mitä tälle vuodelle. Pari matkaakin on tiedossa, harrastuksia ja kokeita, kennelpäiviä, pentutapaamisia yms yms..ystäviä, koiramaista ja ei koiramaista.
Minä tein Atelle lupauksen rakastaa häntä vähintään yhtä paljon tänä vuonna kuin viime vuonnakin, eikä se ole vaikeaa. Minulta ei puutu mitään, eikä mitään ole liikaa. Rakastan elämääni :).
NEMO - rakas lemmupoika
TAVOITE 2011 Pikkuinen sirkuskoira saa polvensa takia edelleen unohtaa agilityn. Toki pikkuisia juttuja ihan aktivointimielessä. Keskitymme uusien temppujen opettelemiseen ja jatkamme teholenkkeilyä. Treeneissä Nemo saa kulkea mukana kuten ennenkin.
Päähommana Nemo kuitenkin saa keskittyä rakkaan kainaloeläimen roolinsa lisäksi kaverikoiratoimintaan, joka alkaa jo reilun parin viikon päästä! Tarkoitus on ehtiä ja keretä 1-3 kertaa/kk.
TOTEUTUMA 2011
Nemon terveys aiheutti valitettavan paljon päänvaivaa viime vuoden aikana emmekä oikeen vieläkään päässeet mihinkään järkevään lopputulokseen. Aistiin meno on edelleen avoimena, sydän tutkittiin, polvet tutkittiin virallisesti yms yms. Outojen, hetkellisten pelkotilojen sun muun mystiikan takia päätimme jättää kaverikoirailun pois. Harmi, sillä Nemo oli pomminvarma ilahduttaja ja tykkäsi itsekin oikein kovasti puuhasta. Treeneissä Nemo kulki mukana vanhaan malliin ja sai kaahottaa välillä agilityesteillä turhaa hyppimistä vältelleen. Opettelimme myös kasan uusia temppuja ja rallytokoilimme. Polven vahvistaminen liikunnalla toteutettiin erinomaisesti ja vahva liikunta jatkuu edelleen. Fyssarikäyntejä tuli muutama ja hierontakäyntejä pari.
SUUNNITELMA 2012Jatketaan samaan malliin kuin viime vuonnakin, mutta toivottavasti murehdimme vähemmän terveyttä ja oudot oireet jäävät pois tai saavat jonkin selityksen. Nemo rakstaa temppuilua, erityisesti etäällä tehtyjä kuten merkille menoa ja siitä ohjautumista yms. Liikunta on se ykkösjuttu, viime viikollakin lenkkikilometrejä kertyi sellaiset 35-40 km + vapaana juoksemiset pitkin metsiä ja peltoja :). Nemo huolehtii myös perheessämme siitä, että kaikilla on hymy herkässä. Sen innokas, jokapäiväinen energisyys ja lelun pöllytys saa kaikki nauramaan.
NISMO - rakas kiukkupussi
TAVOITE 2011
Nyt on sitten vihdoin toko-kokeen aika! Olen katsonut kokeen jo valmiiksi toukokuulle 2011. Jännittää nyt jo, mutta kyllä me siitä selvitään. Ensimmäinen koe sitten kertoo vähän sitä, kuinka paljon pitää vielä treenata ykköstulokseen ja se sitten kertoo sen, käydäänkö monessakin kokeessa vuonna 2011. Aika näyttää - on nyt edes yhdet buukattuna :). Rallytokon AVO kisat onkin jo buukattu helmikuun alkuun ja katsomme sitten jatkoa niiden mukaan, mutta sitkeästi aijomme paahtaa siellä eteenpäin :). Agility..hmm..noh, en sano mitään, sen näkee sitten - se osaa melkein kaikki esteet ja liikkuu hyvin sekä ohjautuu ihan ok. BH koetta en ole unohtanut mutta mutta mutta..
TOTEUTUMA 2011
Meillä oli Nismon kanssa oikein toimintavuosi! Ehdimme ja touhusimme enemmän kuin osasimme kuvitella. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että meistä kasvoi vuosien jälkeen tiivis tiimi. Nismo saavutti rallytokossa AVO koularin kolmella hyväksytyllä tuloksella ja pokkasi voitonkin yhdestä kokeesta. Aloitimme TOKO uran ihan virallisessa muodossa saaden yhden kakkostuloksen ja yhden kolmostuloksen. Kokeilimme BH-koetta kahdesti ensimmäinenä chihuna Suomessa ja ei se hyväksytty niin kaukana ollut viimeisellä kerralla. Aloitimme myös agilityn virallisissa ja saimme heti ekalta radalta ratanollan mutta harmillisesti hieman yliaikaa. Toisissa kisoissa hyllytimme pari rataa ja yhdestä kurvailimme vitosen virhepistein. Nismo myös luonnetestattiin aika kivoin tuloksin, miinuksena toki laukausalttius, josta Nismo kuitenkin palautui äärimmäisen nopeasti. Puolustuksessa ja kelkalla tuo pieni koira lämmitti sydäntäni erityisesti osoittamalla äärimmäistä rohkeutta ja suojelua minua kohtaan. Nismon polvet tutkittiin virallisesti ja tuloksena 1/0. Kastraatio suoritettiin lokakuussa..toipuminen oli aluksi vaikeaa mutta kun siitä selvittiin niin olen entistä enemmän sitä mieltä että se oli oikea päätös. Nismo myös osallistui rallytokon SM -kokeisiin VOIttajaluokkaan. Tulosta emme saaneet mutta kokemusta kyllä :). Kaiken kaikkiaan teimme tosiaan vaikka ja mitä!
SUUNNITELMA 2012
Agilityn kanssa olen vähän kahden vaiheilla..Nismo on loukannut jalkansa jo lajissa pariinkin kertaan ja pieni(toistaiseksi harmiton) sivuääni sydämessä mietityttää minua kyseisen lajin kohdalla..siksipä emme ota tavoitteita tähän lajiin lainkaan. Mennään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu :). Tarkoitus olisi keskittyä pääosin TOKOon ja napata sieltä se ykköstulos ja jos/kun se tulee ja tuntuu mahdolliselta yritämme jahdata koularia TK1! BH koetta en ole jättänyt taakse vaan sitkeästi yritämme vielä..katsotaan tuleeko se yritys tänä vuonna vai ei. TOKOsta riippuen harjoittelemme sitten rallytokon VOIttajaluokan kylttejä ja EHKÄ käymme kokeissa..Nismo myös keskittyy hyvään liikuntaan ja toivon että se pysyy terveenä! Täytyy kuitenkin muistaa että Nismo täyttää tänä vuonna 7 -vuotta..ei se ole enää pentunen. Tätä ei kyllä uskoisi kun se pääsee "töihin"..intoa on kuin pienessä kylässä ja yliyrittäminen koituu usein virheeksi kokeissa. Yritän keskittää Nismon tavoitteet tänä vuonna vain yhteen asiaan pääosin harrastuksien osalta..tuntuu että viime vuonna tehtiin vähän liikaakin kaikkea etsiessämme sitä omaa juttua.
HISKI - rakas hörökorva/kurttuhuuli
TAVOITE 2011
Geenit varmaan nousevat suurimpaan rooliin sekä toivotut jälkeläiset. Syntyy niitä tai ei, se määrää aika kovasti Hiskin vuoden ja suunnitelmat. Toivon että Ate osallistuu sen kanssa jälkikokeeseen keväällä, se kun jo ajaa kisajälkeä ja ilmaisee hyvin. Agilityn (eli sen mun osuuden ;) ) osalta tavoitteenamme on nousta kolmosiin vuonna 2011. Merkit ja kakkosissa piipahtaminen ovat osoittaneet että potentiaalia ja mahdollisuuksia löytyy joten starttaammekin jo taas tammikuun puolessa välissä. Katsotaan mitä yhteinen taival tuo tullessaan :). Hoffimestiksiin toivon pääseväni osallistumaan myös vuonna 2011.
TOTEUTUMA 2011
Hiskin ekat jälkeläiset näkivät päivänvalon helmikussa 2011! "Pienet" Dagdahoff A-kakarat täyttävätkin kohta jo vuoden, niin se aika kuluu! Meidän kolmosiin nousu oli kirjaimellisesti sadasosista kiinni mutta kun ei niin ei. Juoksimme kuitenkin niitäö "hyvän mielen" nollia joissa sijoitus ei kuitenkaan riittänyt muutamia, yhden ihka oikean LUVAn, kourallisen yliaikanollia ja hyviä HYLsyjä, riipaisevia vitosia...Teimme muutoksia vuoden mittaa erityisesti kontakteille, jotka alkavat olla aikasen mageita myös kisoissa eikä vaan treeneissä. Yritämme kolmosiin nousua tänä vuonna uudestaan :). Iloisen tekmisen meiningin olemme onnistuneet säilyttämään Hiskin kanssa ja se on tärkeintä! Hoffimestiksiin osallistuimme ja saimme ratanollan, mutta jäimme neljänneksi kolmen muun ollessa meitä nopeampia. Pitkän ja kuuman kisapäivän jälkeen ihan passeli suoritus. Hiski pärjäsi loistavasti näyttelyissä viime vuonna :) !
SUUNNITELMA 2012
Joskos me nyt sinne kolmosiin sitten? Otetaan rennosti, käydään muutamat kisat ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan :). Ate ja Hiski pääosin puuhailevat keskenään ja toivonkin heille onnea ja menestystä tälle vuodelle kokeisiin! Haaveissa olisi myös saada Hiski rallytokoon taas jos aikaa jää..
WILMA - rakas urpo musta
TAVOITE 2011
Hui, meillä molemmilla on Aten kanssa töitä edessä ihan hirmuisesti - enemmän kuin muiden koirien osalta. Tottiksen alkeet ovat alkaneet muodostumaan ja sen pohjalta kaukkareita jne on treenattu. Arkiasioita, tapoja jne jne..näyttelytreenejäkin on tehty. Vähän kaikkea joka päivä. Käsiteltävyyttä, uusia asioita, yksinoloa. Kirittävää on kovasti koska Wilma täyttää jo helmikuussa vuoden. Ate alkaa varmasti ajamaan sen kanssa jälkeä heti kun lumet sulavat ja yhdessä me sitten keskitymme toden teolla tokoon, jotta pääsen sen kanssa kokeeseen! En malttaisi odottaa - eivätkä varmaan muutkaan kokeessa olijat :D ! Agilitya me sitten aletaan miettimään kun toko alkaa olla hanskassa..Terveystuloksetkin on tarkoitus tsekata keväällä 2011 eli lonkat ja kyynärät ainakin. Ensimmäiset näyttelyt on Turussa tammikuussa 2011. Lisääkin varmaan tulee vuoden mittaan. Luulen että Wilmalla ja meillä on edessä aikamoinen vuosi!
TOTEUTUMA 2011
Myönnettävähän se on että pettymys on suuri..pettymys ei poista sitä että Wilma on rakas perheenjäsen, mutta silti..Suunnitelmia oli paljon ja tekemistä vielä sitäkin enemmän. Wilma alkoi kuitenkin ontumaan alkuvuonna ja painopiste alkoi siirtymään vinoksi. Käynti kuvissa paljasti syyn : lonkat D/E - ei onneksi nivelrikkoa, vielä. Kuukauden kipulääkekuuri ja hirmuinen kuntoutus. Fyssarikäyntejä, hirentakäyntejä, iltajumppausta ja taas teholiikuntaa, suunniteltua liikuntaa, normaalia liikuntaa...Onneksi (puuta koputtaen) nyt ollaan siinä pisteessä että Wilma ei onnu, liikuu suht ok ja ei tarvitse lääkitystä. Molemmille meistä oli selvää että ei voida alle 2-vuotiasta koiraa jättää pysyvälle särkylääkkeelle. Tavoitteellinen treenaaminen jäi pois ja suunnitelmat kokeiden osalta kariutuivat. Tällaistähan tämä koirien kanssa on, koskaan ei tiedä..Wilma harrastaa kunnon mukaan omaksi ilokseen, ei mitenkään tarkasta tai sytemaattisesti. Liikunta ja jumppaaminen on Wilman juttu ehdottoamsti ja kaiken tämän keskellä se on säilyttänyt iloisen asenteen ja aina ei tiedäkään heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa. Wilman arkuus meille tullessa on tipotiessään ja hermojenkin kanssa ollaan päästy etiäpäin. Wilma on omalla tavallaan niin erityinen ja poikkeava :). Wilma kävi viime vuonna kahdessa näyttelyssä saaden molemmista arvostelun: EH.
TAVOITE 2012
PYSYÄ TERVEENÄ!!! Toivomme ettei ontumine taasen ala ja että saamme nauttia Wilman urpoilusta pitkään :). Parit rallytoko -kokeet on katsottu ja buukattu ilman sen kummempia odotuksia. Mennään ja pidetään toivottavasti hauskaa yhdessä. Kuntoutus jatkuu ja lihashuollosta huolehtiminen on tärkeää. Wilma myös temppuilee ja esittää erikoisuutena (ilman käskyä) ns. "kuumi-tanssin" jossa se ilmassa pyörähtelee 360 -astetta :D .
Olemme Aten kanssa katselleet vaikka mitä tälle vuodelle. Pari matkaakin on tiedossa, harrastuksia ja kokeita, kennelpäiviä, pentutapaamisia yms yms..ystäviä, koiramaista ja ei koiramaista.
Minä tein Atelle lupauksen rakastaa häntä vähintään yhtä paljon tänä vuonna kuin viime vuonnakin, eikä se ole vaikeaa. Minulta ei puutu mitään, eikä mitään ole liikaa. Rakastan elämääni :).
28.12.2011
Iki-ihana sähkö
Sitä unohtaa helposti miten paljon "nykyajan mukavuuksia" kuten sähköä oikeasti tarvitseekaan kunnes se katkeaa. Tapaninpäivänä aamusta Ate herätti ja sanoi että ulkona on aivan karsea keli ja kehotti viemään hiippuroisia hihnoissa ulos etteivät meidän metsäisellä tontilla jää puiden alle. tuuli oli ihan käsittämättömän voimakas ja sähköt tietysti poikki. Atessa on enemmän erähenkeä kuin minussa ja se alkaa toimimaan heti järkevästi kun mä lähinnä juoksen ympyrää ja käperryn viltin alle odottamaan ja toivomaan valoja takaisin :D . Me olimme onnekkaita ja kärsimme sähköttömyydestä vain n. 6-8 tuntia vaikka pitkältä ajalta sekin toki tuntui. Osalla on sähköt edelleen poikki kuten minun isällä jonne kävinkin maanantaina kiikuttamassa vettä ja kahvia termarissa. Toivottavasti sähkö saadaan kaikille takaisin pian! Onni onnettomuudessa on se että ulkona on lämmin..nyt kun olisi vielä normaali talvi ja -25 astetta ulkona..hui!
Meidän tänä vuonna valmiiksi saadut, uudet koriatarhat saivat myrskyltä nenilleen. Onneksi kukaan ei jäänyt alle kun 3-4 puuta rysähti suoraan tarhojen päälle....toki harmittaa kun ne joudutaan korjaamaan/korjauttamaan..Monelta meni talon katto, auto eikä valitettavasti henkilövahingoiltakaan säästytty.
Hassuja ilmoja me ollaan muutenkin koko joulu päivitelty. Jouluaattona oltiin aamulla Aten ja Nismon ja Nemon kanssa alapelloilla kuvaamassa joutsenia ja ihmettelemässä pellolle tulvivaa jokea. Meidän alapuolellahan on ennen ollut järvi joka on kuivatettu jo hyvän aikaa sitten. Syksyllä ja keväällä se yleensä tulvii ja tuo joutsenet mukanaan. Nismon kanssa saa olla tarkkana joutsenten lähellä, se on niin tollo että menee "täysillä päin" jos en pidä sitä silmällä. Nemo taasen osoitti jälleen ettei hahmota tai välitä vesirajoista vaan lumpsahtaa suoraan veteen. Ei siis oikein jouluisat maisemat olleet :D ! Aatto meni rattoisasti letkotellen, piirretyille naureskellen ja hyvää ruokaa syöden. Mä olin malttamaton taas lahjojen kanssa (joo, olen tosi aikuinen) ..sain Atelta lahjaksi aivan älyttömän kauniin kellon ja aikaisemmin lahjaksi saatuun kaulakoruun kaksi uutta, sydämin varusteltua palaa. Vitsit miten ihanat lahjat! Kyynelhän siinä taas vierähti kaikesta liikutuksesta. Miten toinen voikin tietää hommata juuri minunnäköiset lahjat. Kiitos rakas :). Ate sai pojilta reino -tossut ja minulta uuden matkan Berliiniin jonne taisi tänä keväänä jäädä palanen meidän molempien sydämistä. Lähdemme taasen toukokuussa , jihuu :) ! Muutenkin on suunniteltu ensi vuodeksi jos jonkinmoista pikkureissua, ihanaa! Koiratkin saivat avata omat lahjansa. Wilmaa ja Nemoa joutui hieman avustamaan, Hiski meinasi syödä omansa papereineen päivineen ja Nismo taasen repi paketin kuin vanha tekijä :).
Joulupäivänä aamusta mentiin hoffien kanssa metsään, joka näytti kaikkea muuta kuin talviselta. Metsä oli aivan vihreä ja bongasimme mm. aikamoisen määrän sieniä?! Ilma oli muutoin oikein kiva lenkkeilyyn ja hoffit painoivat menemään sydämensä kyllyydestä. Päivällä pojat tulivat kotiin. Oli hauska katsoa niiden intoa pakettien kanssa :). Loppupäivä menikin sitten uusien vempeleiden ja lelujen kanssa touhuten. Tuukka sai sellainen dj -mikserin joka kytketään tietokoneeseen..Atekin oli siitä niin innoissaan, että en oikein tiedä kumpaa varten lahja olikaan ;). Oli kivaa olla yhdessä ilman kiirettä, pelailla ja viettää aikaa.
Myrskystä johtuen meidän alkuviikon lenkkeily on rajoittunut pihapiiriin ja tekemisen puhdetta on purettu luihin ja pikkuiseen kotitokoiluun. Joskos tänään sitä illalla uskaltaisi jo ihan kunnon lenkille? Katsoin kalenteria ja huomasin että ensi vkolla on jo Wilman rallytoko -kokeet?? Mihin se treeniaika katosi?? Ollaan me kyllä vähän harjoiteltu. Lähinnä sivulta eteentuloa liikkeessä..
Hatunnosto muuten VPK:n porukalle, johon meidänkin ystäviä kuuluu. He painoivat vapaaehtoisina hommia kaatuneiden puiden kanssa melkein läpi vuorokauden maanantaina ja jatkoivat taasen eilen!
Meidän tänä vuonna valmiiksi saadut, uudet koriatarhat saivat myrskyltä nenilleen. Onneksi kukaan ei jäänyt alle kun 3-4 puuta rysähti suoraan tarhojen päälle....toki harmittaa kun ne joudutaan korjaamaan/korjauttamaan..Monelta meni talon katto, auto eikä valitettavasti henkilövahingoiltakaan säästytty.
Hassuja ilmoja me ollaan muutenkin koko joulu päivitelty. Jouluaattona oltiin aamulla Aten ja Nismon ja Nemon kanssa alapelloilla kuvaamassa joutsenia ja ihmettelemässä pellolle tulvivaa jokea. Meidän alapuolellahan on ennen ollut järvi joka on kuivatettu jo hyvän aikaa sitten. Syksyllä ja keväällä se yleensä tulvii ja tuo joutsenet mukanaan. Nismon kanssa saa olla tarkkana joutsenten lähellä, se on niin tollo että menee "täysillä päin" jos en pidä sitä silmällä. Nemo taasen osoitti jälleen ettei hahmota tai välitä vesirajoista vaan lumpsahtaa suoraan veteen. Ei siis oikein jouluisat maisemat olleet :D ! Aatto meni rattoisasti letkotellen, piirretyille naureskellen ja hyvää ruokaa syöden. Mä olin malttamaton taas lahjojen kanssa (joo, olen tosi aikuinen) ..sain Atelta lahjaksi aivan älyttömän kauniin kellon ja aikaisemmin lahjaksi saatuun kaulakoruun kaksi uutta, sydämin varusteltua palaa. Vitsit miten ihanat lahjat! Kyynelhän siinä taas vierähti kaikesta liikutuksesta. Miten toinen voikin tietää hommata juuri minunnäköiset lahjat. Kiitos rakas :). Ate sai pojilta reino -tossut ja minulta uuden matkan Berliiniin jonne taisi tänä keväänä jäädä palanen meidän molempien sydämistä. Lähdemme taasen toukokuussa , jihuu :) ! Muutenkin on suunniteltu ensi vuodeksi jos jonkinmoista pikkureissua, ihanaa! Koiratkin saivat avata omat lahjansa. Wilmaa ja Nemoa joutui hieman avustamaan, Hiski meinasi syödä omansa papereineen päivineen ja Nismo taasen repi paketin kuin vanha tekijä :).
Joulupäivänä aamusta mentiin hoffien kanssa metsään, joka näytti kaikkea muuta kuin talviselta. Metsä oli aivan vihreä ja bongasimme mm. aikamoisen määrän sieniä?! Ilma oli muutoin oikein kiva lenkkeilyyn ja hoffit painoivat menemään sydämensä kyllyydestä. Päivällä pojat tulivat kotiin. Oli hauska katsoa niiden intoa pakettien kanssa :). Loppupäivä menikin sitten uusien vempeleiden ja lelujen kanssa touhuten. Tuukka sai sellainen dj -mikserin joka kytketään tietokoneeseen..Atekin oli siitä niin innoissaan, että en oikein tiedä kumpaa varten lahja olikaan ;). Oli kivaa olla yhdessä ilman kiirettä, pelailla ja viettää aikaa.
Myrskystä johtuen meidän alkuviikon lenkkeily on rajoittunut pihapiiriin ja tekemisen puhdetta on purettu luihin ja pikkuiseen kotitokoiluun. Joskos tänään sitä illalla uskaltaisi jo ihan kunnon lenkille? Katsoin kalenteria ja huomasin että ensi vkolla on jo Wilman rallytoko -kokeet?? Mihin se treeniaika katosi?? Ollaan me kyllä vähän harjoiteltu. Lähinnä sivulta eteentuloa liikkeessä..
Hatunnosto muuten VPK:n porukalle, johon meidänkin ystäviä kuuluu. He painoivat vapaaehtoisina hommia kaatuneiden puiden kanssa melkein läpi vuorokauden maanantaina ja jatkoivat taasen eilen!
23.12.2011
Kohta se vuosi päättyy..
Pikkuisen ollaan tehty tokoa, ihan kotosalla ja uusi yritys vaihtaa luoksetulo suoraan sivulle toimii paremmin kuin hyvin. "Pientä" vuotamisongelmaa Nismon kanssa on edelleen, se haukku tulee innostuneena niin pirun helposti ja olenkin yrittänyt hillitä omaa äänenkäytön korkeutta Aten neuvojen mukaisesti. Toimii ihan jees :). Haukkumattomuuteen on silti niiiiiiin pitkä matka ja kun ei viitsisi toisen intoa kuitenkaan latistaa.
Nemon lääkäri se vaan siirtyy..ensi mä siirsin sitä itse ja nyt lääkäri perui sen sairastapauksen vuoksi. Katsotaan ensi vuonna uudelleen. On ollut nyt oireeton ja kaikki ne katosivat kuin tuhka tuuleen..en ymmärrä. Olen konsultoinut jos johonkin suuntaan ja saanut paljon hyviä apuja, neuvoja ja tukea. Kiitos teille kaikille jotka ovat minun paasaustani jaksaneet! Pikkuruinen lemmu on keskittynyt temppuiluun ja jättää nyt toistaiseksi kaverikoirailun pois ennenkuin syy mystisiin "kohtauksiin" selviää. En uskalla ottaa riskiä että tapaamisella sattuu jotain. Tuukka on huolehtinut kiitettävästi Nemon suuresta himosta lelun hakemiseen. Se jaksaa parikin tuntia Nemolle lelua heittää ja usein se onkin Nemo joka loppujen lopuksi luovuttaa eikä enää vie lelua Tuukalle takaisin vaan painuu lelu suussa nukkumaan :D !
Wilma on aiheuttanut vähän murhetta taas liikkeiden kanssa..jumppaamista on lisätty ja hihnaliikuntaa kovalla alustalla vähennetty. Ei onnu nyt, mutta kyllä tämä on sellaista "viikko/kuukausi kerrallaan katsellaan" meininkiä. Ihana koira, pääosin terve, innokas ja riehakas, mutta tiettyjä juttuja täytyy vaan ottaa sen kanssa huomioon ja panostaa entistä enemmän vapaana liikkumiseen. Wilmalle on tullut tosi kaunis turkki, pitkähkö ja kiiltävä. Kaunis tyttö :). Jos pysyy terveenä niin rallytoko -kokeet on ihan kohta! IIK!
Hiskula piskulalle ollaan buukkailtu kalenteriin ensi vuodelle sitä, tätä ja tota. Agilityakin siellä näytti olevan - jihuu :) !
Urheiltu ollaan reippaasti erityisesti hiippisten kanssa! Vaihdellen jompikumpi hoffeista myös mukana, mutta ne pääosin urheilevat kahdestaan niin että metsä raikaa ja pellot pölisee :D ! Katista ja Pimusta saa aina hyvää seuraa matkaan mukaan ja pari tuntia menee niin nopeasti jutustellen ja liikkuen :).
Kohta on aika tarkastella viime vuonna ylös kirjattuja tavoitteita ja verrata niitä aikaansaannoksiin...mutta ei vielä, joulu ensin..Ate kertoi mulle eilen aattoaikataulun, omaan hassuun tyyliinsä tunti tunnilta ja meinasi koko talo herätä kun nauratti niin kovasti. On se rakas.
Minä, Ate, pojat ja yhteensä 28 tassua eli Nismo, Nemo, Hiski, Wilma, Joda, Jästi ja Joe haluamme toivottaa teille kaikille oikein HYVÄÄ JOULUA! Olkaa yhdessä, syökää hyvin ja muistakaa niitä perheen karvaisia jäseniä pitkillä lenkeillä ja ekstraherkuilla :) !
Nemon lääkäri se vaan siirtyy..ensi mä siirsin sitä itse ja nyt lääkäri perui sen sairastapauksen vuoksi. Katsotaan ensi vuonna uudelleen. On ollut nyt oireeton ja kaikki ne katosivat kuin tuhka tuuleen..en ymmärrä. Olen konsultoinut jos johonkin suuntaan ja saanut paljon hyviä apuja, neuvoja ja tukea. Kiitos teille kaikille jotka ovat minun paasaustani jaksaneet! Pikkuruinen lemmu on keskittynyt temppuiluun ja jättää nyt toistaiseksi kaverikoirailun pois ennenkuin syy mystisiin "kohtauksiin" selviää. En uskalla ottaa riskiä että tapaamisella sattuu jotain. Tuukka on huolehtinut kiitettävästi Nemon suuresta himosta lelun hakemiseen. Se jaksaa parikin tuntia Nemolle lelua heittää ja usein se onkin Nemo joka loppujen lopuksi luovuttaa eikä enää vie lelua Tuukalle takaisin vaan painuu lelu suussa nukkumaan :D !
Wilma on aiheuttanut vähän murhetta taas liikkeiden kanssa..jumppaamista on lisätty ja hihnaliikuntaa kovalla alustalla vähennetty. Ei onnu nyt, mutta kyllä tämä on sellaista "viikko/kuukausi kerrallaan katsellaan" meininkiä. Ihana koira, pääosin terve, innokas ja riehakas, mutta tiettyjä juttuja täytyy vaan ottaa sen kanssa huomioon ja panostaa entistä enemmän vapaana liikkumiseen. Wilmalle on tullut tosi kaunis turkki, pitkähkö ja kiiltävä. Kaunis tyttö :). Jos pysyy terveenä niin rallytoko -kokeet on ihan kohta! IIK!
Hiskula piskulalle ollaan buukkailtu kalenteriin ensi vuodelle sitä, tätä ja tota. Agilityakin siellä näytti olevan - jihuu :) !
Urheiltu ollaan reippaasti erityisesti hiippisten kanssa! Vaihdellen jompikumpi hoffeista myös mukana, mutta ne pääosin urheilevat kahdestaan niin että metsä raikaa ja pellot pölisee :D ! Katista ja Pimusta saa aina hyvää seuraa matkaan mukaan ja pari tuntia menee niin nopeasti jutustellen ja liikkuen :).
Kohta on aika tarkastella viime vuonna ylös kirjattuja tavoitteita ja verrata niitä aikaansaannoksiin...mutta ei vielä, joulu ensin..Ate kertoi mulle eilen aattoaikataulun, omaan hassuun tyyliinsä tunti tunnilta ja meinasi koko talo herätä kun nauratti niin kovasti. On se rakas.
Minä, Ate, pojat ja yhteensä 28 tassua eli Nismo, Nemo, Hiski, Wilma, Joda, Jästi ja Joe haluamme toivottaa teille kaikille oikein HYVÄÄ JOULUA! Olkaa yhdessä, syökää hyvin ja muistakaa niitä perheen karvaisia jäseniä pitkillä lenkeillä ja ekstraherkuilla :) !
20.12.2011
Viro - Latvia - Liettua - Latvia - Viro - KOTI!
Perjantaina me lähdettiin aikaisin aamusta matkaan. Mä olin odottanut reissua hurjan kovasti, sillä kaiken työkiireen keskellä oli kiva saada lyhkäinen loma :) . Olen käynyt Vilnassa aiemminkin ja tykännyt silloinkin kovasti. Meitä oli matkassa huipputiimi ; Ate, Kati, Hiski ja Pimu. Meitin loppulauma sijoittui hoitoon; Wilma meni Aten veljelle Villelle, Nismo & Nemo minun siskolle Bealle ja kissat jäivät kotiin jossa ystävämme Henna kävi niitä hoitamassa.
Perjantaina oltiin Virossa n. klo 9.45 kamalan laivamatkan jälkeen. Meillä oli aamiainen laivassa varattuna ja se meni vielä oikein kivasti..sen jälkeen saikin loppumatkan keskittyä siihen, ettei se juuri syöty aamiainen tule ylös, keinutti ihan hirveästi! Koirat eivät olleet matkasta moksiskaan, ei edes Pimu jolle laivassaolo oli ensimmäinen kerta.
Ajettiin läpi Viron, läpi Latvian ja melkein läpi Liettuankin kunnes oltiin perillä. Ajoin suurimman osan matkasta, koska mulla on paha tapa matkustajana nukahtaa samantien ja koko matkakokemus olisi mennyt sivusuun. Pysähdyimme mennessä muutamia kertoja, kun mennessä ei ollut kiire mihinkään. Maisemat olivat todella vaihtelevia. Peltoa oli aivan älyttömästi, sitten aivan kauheaa mörskää ja välissä taas komeita lukaaleja. Latvian puolella olevat hiekkarannat saivat kyllä hymyn huulille ja kesän mieleen vaikka kylmä olikin. Pikkuiset kylät ja kaupungit joista menimme läpi, olivat myös erittäin vaihtelevia..turisteja varten hienoja hotelleja ja kauppakeskuksia ja sitten taas peltihökkeliä ja kurjuutta. Tie perille oli melkoisen hyvä, oudosti, jos ollenkaan merkityt nopeusrajoitukset ja jatkuvat liikennekamerat aiheuttivat päänvaivaa, mutta mielestämme meitä ei yksikään kamera ikuistanut. Paikalliset ovat aivan pimeitä ohittelemaan ahtaalla tiellä! Läppä lensi iloisesti koko matkan, mikäs siinä oli ollessa kun olimme varanneet auton täyteen herkkuja ja silloin tällöin pysähdyimme tupakalle ja jaloittelemaan koiria :). Perillä Vilnassa olimme illalla..hotelli Karolina oli tupaten täynnä muitakin koiranäyttelyyn meneviä ja en kyllä enää ihmettele miksei koiria huolita joka hotelliin. Koirat kuseskelivat pitkin aulan kasveja, mattoja ja ovenpieliä...paskakasoja korjattiin jatkuvasti ja se haukkuminen...oli onni ja ylpeys kulkea kahden sellaisen kanssa jotka tekevät ulos tarpeensa ja pitävät huoneessa nenunsa kiinni, eivätkä muutoinkaan aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Karolina hotellina oli ihan jees, ei mikään huipputasoinen mutta siisti ja edullinen. Se oli hieman sivussa keskustasta mikä teki koirien ulkoiluttamisesta mukavampaa. Minä jaksan aina hössöttää hotellin aamiaisesta ja Liettuassa siihen kuuluu letut ja hillo - NAM!
Lauantai aamuna aikainen lähtö näyttelypaikalle..se ei sitten ihan mennyt niinkuin piti..navigaattori ei löytänyt osoitetta ja me pyörimme ihan lähettyvillä emmekä löytäneet. Kuulostaa uskomattomalta koska Litexpo on aika iso rakennus. Sitten pyörimme jo keskustassakin, tulkitsimme karttaa ja Atella meinasi jo hermot mennä kokonaan. Asiaahan ei helpota se että maassa ei ihan jokainen vastaantuleva puhu englantia. Loppujen lopuksi maksoimme taksille, jotta se ajaa meidän edessä LitExpoon ja löysimme perille :) . Taksithan eivät tuolla maksa mitään ja kuski ottikin edellä ajamisesta hurjat 10 litiä eli n. 3 euroa.
Näyttelyalue oli tupaten täynnä ja jouduimme hetken kyttäämään häkkipaikkaa. Hiskin kehä oli ensin..Siellähän ei nauhoja jaella vaan täytyy katsoa/kuunnella mitä ne sanoo ja mitä lappuun ruksaavat. Hiski seisoi ja esiintyi lauantaina aivan upeasti kun sitä vapaana seisottaa ja menee itse kauemmas. Ryhdistäytyy ja näyttää hyvältä :) ! Hyvä arvostelu ja tuloskin sen mukainen : ERI PU1 LT SERT LT CACIB ROP! Aivan mahtavan upeaa! Me Katin kanssa hurrattiin hurjasti. Jännitettiin Katin kehää kovasti ja noh, tuomari oli sitä mieltä että Pimun alahmpaat "menee hassusti" ja palkintosija sai saamatta. Hmm..sama koira oli Turun KV:ssa alkuvuonna reilusta 60 rotikasta ROP..noh, tuomari on aina oikeassa :). Hiskin ollessa ROP jäimme vielä RYP kehään. Sieltä ei sitten enää mitään merkittävää. Kauhea määrä palkintoja jo ekalta päivältä saatiin kantaan hotellille - WAU :) !
Iltasella otettiin taksi ja ajeltiin keskustaan kauppakeskukseen ja syömään. Mukaan tarttui vähän vaatteita ja tuliaisia + muutama pieni joulupaketti jo olemassaolevien lisäksi. Ruoka oli aivan sairaan hyvää eikä se maksanut oikeasti yhtään mitään..alkuruoat, pääruoat ja jälkiruoat kolmelle ihmiselle ruokajuomien kera - yhteensä 50 euroa!!! Ja se oli niin herkullista. Baariin ei jaksettu, yömyssyille vaan pikaisesti :).
Sunnuntaina pakattiinkin jo taas kamat autoon ja suunnatiin näyttelyalueelle, tällä kertaa suoraan ;). Tarkoitus oli käydä kojuissa ostoksilla ennen kehien alkua ja minä ainakin ostin. Luut, kuivatut eläintenosat yms mitä meillä syötetään koirille paljon olivat huippuedullisia ja minä tietysti hamstrasin niitä sen mukaisesti. Iso säkillinen kananjalkoja maksoi 7 euroa ja Nemon rakastamat "rokkimakkarat" 10 senttiä kappale. Ate kyllä vinoili, että autoon ei olisi enää mahtunut edes yhden yhtä luuta, niin täynnä se oli meidän ostelun jälkeen.
Sunnuntain tuomari oli todella tiukka! Arvostelu kesti pitkään ja venähti siis heti alkuunsa..monelle rodulle jäi cacibit kokonaan jakamatta..ERIkin oli tiukassa, niitä antoi parille hassulle ja jätti silti cacibin jakamatta. Atella alkoi hiki jo valua...varsinkin kun Pimukaan ei tuomarin mielestä ollut tarpeeksi hyvä. Ihme puusilmä, Pimuhan on maailman kivoin rotikka :). Noh, tuomarihan on aina oikeessa?! Sitten Hiskin vuoro..Seisoi taas oikein mallikelpoisesti mutta juoksi aina ekan kierroksen kuin pentu konsanaan hihnassa roikkuen. Ate sai onneksi korjattua ja toinen kierros vedettiin pitkällä askeleella. Tutki, käänsi ja väänsi..taas palasi tutkimaan ja selitti kauheasti mukana olleelle harjoittelutuomarille. Taas palasi katsomaan Hiskin ilmettä, kokeili rintaa..tuntui että arvostelu kesti ikuisuuden. Sitten lopulta: ERI, PU1, LT SERT, LT CACIB ! Ja vielä lopuksi rodusta taasen voitto eli toisen kerran ROP!!! Oujee :) ! Ate oli ihan hangonkeksinä ja syystäkin. Hiski sai kovasti rapsuja ja kananjalkoja - se esiintyi ja käyttäytyi paremmin kuin hyvin. Hieno poika! On ne aika epeleitä - mun rakkaat miehet :).
Sitten olikin kotimatkan aika..olimme säästäneet litejä sen verran että tarkoitus oli juuri rajalla ostaa vielä auto täyteen suolaista ja makeaa. Liettuassa on muuten erinomaista lattea! Matka takaisinpäin tuntui lyhyemmältä kuin mennessä, outoa. Tarkoitus oli ajaa Tallinnaan hotelliin ja maanantaiaamuna aamulaivalla kotio. Keli oli inhottava, pimeä ja sateinen..aika-ajoin jopa pelotti pikkuisen hullujen ohittelijoiden ja huono näkyvyyden takia. Ajoin vapaasta tahdostani koko matkan jotta pysyisin taas hereillä. Saavuimme Tallinaan illalla n.klo 22.30. Hotelli oli tosi hieno ja siisti! Oli hassua kun siellä puhuivatkin hyvin suomea ja englantia :). Saatiin ihan hyvät unet ja aamulla oli kiva herätä niin läheltä satamaa jo. Käytiin hakemassa vielä lisää tavaraa kaupasta ja auto tosiaan oli niin täynnä ettei olisi juuri mitään enää mahtunut kun laivan karkkikasseille piti varata pieni kolo ;).
Laivamatka takaisinpäin oli tasainen ja liikenne Suomessa tuntui lastenleikiltä. Mittarissa oli reilut 1400 kilometriä, autossa kolme tyytyväistä mutta hemmetin väsynyttä ystävystä, kaksi väsynyttä koiraa ja tavaraa aivan perkeleesti kun pääsimme kotiin. Oli ihanaa olla kotona. Silti haluan sydämellisesti kiittää Atea ja Katia aivan mahtavasta kokemuksesta, parhaasta matkaseurasta, hauskoista hetkistä, yhteisestä ajasta ja aivan kaikesta - te kaikki yhdessä teitte matkasta aivan loistavan :)!!! Suunnittelimme jo ensi kesäksi seuraavaa, ihan eri suuntaan. Katsotaan miten meitin käy.
Minulla oli kova ikävä minun rakkaita pieniä hiippuja ja Wilmaa jotka olivat kaikki pärjänneet hoitopaikoissaan hienosti! Ei meinannut ilosta ja kurnutuksesta tulla loppua kun taas nähtiin :).
Tänään minulla on vielä vapaapäivä, onneksi! Saan rauhassa siivottua, käytyä kaupassa yms yms..pojat hakea koulusta ja koirat rauhassa lenkittää. Lauantaina onkin stten jouluaatto. En pidä talvesta, mutta kyllä se 5 cm lunta ja pari pakkasastetta olisi ihan tervetulleita tämän pimeyden keskelle.
Perjantaina oltiin Virossa n. klo 9.45 kamalan laivamatkan jälkeen. Meillä oli aamiainen laivassa varattuna ja se meni vielä oikein kivasti..sen jälkeen saikin loppumatkan keskittyä siihen, ettei se juuri syöty aamiainen tule ylös, keinutti ihan hirveästi! Koirat eivät olleet matkasta moksiskaan, ei edes Pimu jolle laivassaolo oli ensimmäinen kerta.
Ajettiin läpi Viron, läpi Latvian ja melkein läpi Liettuankin kunnes oltiin perillä. Ajoin suurimman osan matkasta, koska mulla on paha tapa matkustajana nukahtaa samantien ja koko matkakokemus olisi mennyt sivusuun. Pysähdyimme mennessä muutamia kertoja, kun mennessä ei ollut kiire mihinkään. Maisemat olivat todella vaihtelevia. Peltoa oli aivan älyttömästi, sitten aivan kauheaa mörskää ja välissä taas komeita lukaaleja. Latvian puolella olevat hiekkarannat saivat kyllä hymyn huulille ja kesän mieleen vaikka kylmä olikin. Pikkuiset kylät ja kaupungit joista menimme läpi, olivat myös erittäin vaihtelevia..turisteja varten hienoja hotelleja ja kauppakeskuksia ja sitten taas peltihökkeliä ja kurjuutta. Tie perille oli melkoisen hyvä, oudosti, jos ollenkaan merkityt nopeusrajoitukset ja jatkuvat liikennekamerat aiheuttivat päänvaivaa, mutta mielestämme meitä ei yksikään kamera ikuistanut. Paikalliset ovat aivan pimeitä ohittelemaan ahtaalla tiellä! Läppä lensi iloisesti koko matkan, mikäs siinä oli ollessa kun olimme varanneet auton täyteen herkkuja ja silloin tällöin pysähdyimme tupakalle ja jaloittelemaan koiria :). Perillä Vilnassa olimme illalla..hotelli Karolina oli tupaten täynnä muitakin koiranäyttelyyn meneviä ja en kyllä enää ihmettele miksei koiria huolita joka hotelliin. Koirat kuseskelivat pitkin aulan kasveja, mattoja ja ovenpieliä...paskakasoja korjattiin jatkuvasti ja se haukkuminen...oli onni ja ylpeys kulkea kahden sellaisen kanssa jotka tekevät ulos tarpeensa ja pitävät huoneessa nenunsa kiinni, eivätkä muutoinkaan aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Karolina hotellina oli ihan jees, ei mikään huipputasoinen mutta siisti ja edullinen. Se oli hieman sivussa keskustasta mikä teki koirien ulkoiluttamisesta mukavampaa. Minä jaksan aina hössöttää hotellin aamiaisesta ja Liettuassa siihen kuuluu letut ja hillo - NAM!
Lauantai aamuna aikainen lähtö näyttelypaikalle..se ei sitten ihan mennyt niinkuin piti..navigaattori ei löytänyt osoitetta ja me pyörimme ihan lähettyvillä emmekä löytäneet. Kuulostaa uskomattomalta koska Litexpo on aika iso rakennus. Sitten pyörimme jo keskustassakin, tulkitsimme karttaa ja Atella meinasi jo hermot mennä kokonaan. Asiaahan ei helpota se että maassa ei ihan jokainen vastaantuleva puhu englantia. Loppujen lopuksi maksoimme taksille, jotta se ajaa meidän edessä LitExpoon ja löysimme perille :) . Taksithan eivät tuolla maksa mitään ja kuski ottikin edellä ajamisesta hurjat 10 litiä eli n. 3 euroa.
Näyttelyalue oli tupaten täynnä ja jouduimme hetken kyttäämään häkkipaikkaa. Hiskin kehä oli ensin..Siellähän ei nauhoja jaella vaan täytyy katsoa/kuunnella mitä ne sanoo ja mitä lappuun ruksaavat. Hiski seisoi ja esiintyi lauantaina aivan upeasti kun sitä vapaana seisottaa ja menee itse kauemmas. Ryhdistäytyy ja näyttää hyvältä :) ! Hyvä arvostelu ja tuloskin sen mukainen : ERI PU1 LT SERT LT CACIB ROP! Aivan mahtavan upeaa! Me Katin kanssa hurrattiin hurjasti. Jännitettiin Katin kehää kovasti ja noh, tuomari oli sitä mieltä että Pimun alahmpaat "menee hassusti" ja palkintosija sai saamatta. Hmm..sama koira oli Turun KV:ssa alkuvuonna reilusta 60 rotikasta ROP..noh, tuomari on aina oikeassa :). Hiskin ollessa ROP jäimme vielä RYP kehään. Sieltä ei sitten enää mitään merkittävää. Kauhea määrä palkintoja jo ekalta päivältä saatiin kantaan hotellille - WAU :) !
Iltasella otettiin taksi ja ajeltiin keskustaan kauppakeskukseen ja syömään. Mukaan tarttui vähän vaatteita ja tuliaisia + muutama pieni joulupaketti jo olemassaolevien lisäksi. Ruoka oli aivan sairaan hyvää eikä se maksanut oikeasti yhtään mitään..alkuruoat, pääruoat ja jälkiruoat kolmelle ihmiselle ruokajuomien kera - yhteensä 50 euroa!!! Ja se oli niin herkullista. Baariin ei jaksettu, yömyssyille vaan pikaisesti :).
Sunnuntaina pakattiinkin jo taas kamat autoon ja suunnatiin näyttelyalueelle, tällä kertaa suoraan ;). Tarkoitus oli käydä kojuissa ostoksilla ennen kehien alkua ja minä ainakin ostin. Luut, kuivatut eläintenosat yms mitä meillä syötetään koirille paljon olivat huippuedullisia ja minä tietysti hamstrasin niitä sen mukaisesti. Iso säkillinen kananjalkoja maksoi 7 euroa ja Nemon rakastamat "rokkimakkarat" 10 senttiä kappale. Ate kyllä vinoili, että autoon ei olisi enää mahtunut edes yhden yhtä luuta, niin täynnä se oli meidän ostelun jälkeen.
Sunnuntain tuomari oli todella tiukka! Arvostelu kesti pitkään ja venähti siis heti alkuunsa..monelle rodulle jäi cacibit kokonaan jakamatta..ERIkin oli tiukassa, niitä antoi parille hassulle ja jätti silti cacibin jakamatta. Atella alkoi hiki jo valua...varsinkin kun Pimukaan ei tuomarin mielestä ollut tarpeeksi hyvä. Ihme puusilmä, Pimuhan on maailman kivoin rotikka :). Noh, tuomarihan on aina oikeessa?! Sitten Hiskin vuoro..Seisoi taas oikein mallikelpoisesti mutta juoksi aina ekan kierroksen kuin pentu konsanaan hihnassa roikkuen. Ate sai onneksi korjattua ja toinen kierros vedettiin pitkällä askeleella. Tutki, käänsi ja väänsi..taas palasi tutkimaan ja selitti kauheasti mukana olleelle harjoittelutuomarille. Taas palasi katsomaan Hiskin ilmettä, kokeili rintaa..tuntui että arvostelu kesti ikuisuuden. Sitten lopulta: ERI, PU1, LT SERT, LT CACIB ! Ja vielä lopuksi rodusta taasen voitto eli toisen kerran ROP!!! Oujee :) ! Ate oli ihan hangonkeksinä ja syystäkin. Hiski sai kovasti rapsuja ja kananjalkoja - se esiintyi ja käyttäytyi paremmin kuin hyvin. Hieno poika! On ne aika epeleitä - mun rakkaat miehet :).
Sitten olikin kotimatkan aika..olimme säästäneet litejä sen verran että tarkoitus oli juuri rajalla ostaa vielä auto täyteen suolaista ja makeaa. Liettuassa on muuten erinomaista lattea! Matka takaisinpäin tuntui lyhyemmältä kuin mennessä, outoa. Tarkoitus oli ajaa Tallinnaan hotelliin ja maanantaiaamuna aamulaivalla kotio. Keli oli inhottava, pimeä ja sateinen..aika-ajoin jopa pelotti pikkuisen hullujen ohittelijoiden ja huono näkyvyyden takia. Ajoin vapaasta tahdostani koko matkan jotta pysyisin taas hereillä. Saavuimme Tallinaan illalla n.klo 22.30. Hotelli oli tosi hieno ja siisti! Oli hassua kun siellä puhuivatkin hyvin suomea ja englantia :). Saatiin ihan hyvät unet ja aamulla oli kiva herätä niin läheltä satamaa jo. Käytiin hakemassa vielä lisää tavaraa kaupasta ja auto tosiaan oli niin täynnä ettei olisi juuri mitään enää mahtunut kun laivan karkkikasseille piti varata pieni kolo ;).
Laivamatka takaisinpäin oli tasainen ja liikenne Suomessa tuntui lastenleikiltä. Mittarissa oli reilut 1400 kilometriä, autossa kolme tyytyväistä mutta hemmetin väsynyttä ystävystä, kaksi väsynyttä koiraa ja tavaraa aivan perkeleesti kun pääsimme kotiin. Oli ihanaa olla kotona. Silti haluan sydämellisesti kiittää Atea ja Katia aivan mahtavasta kokemuksesta, parhaasta matkaseurasta, hauskoista hetkistä, yhteisestä ajasta ja aivan kaikesta - te kaikki yhdessä teitte matkasta aivan loistavan :)!!! Suunnittelimme jo ensi kesäksi seuraavaa, ihan eri suuntaan. Katsotaan miten meitin käy.
Minulla oli kova ikävä minun rakkaita pieniä hiippuja ja Wilmaa jotka olivat kaikki pärjänneet hoitopaikoissaan hienosti! Ei meinannut ilosta ja kurnutuksesta tulla loppua kun taas nähtiin :).
Tänään minulla on vielä vapaapäivä, onneksi! Saan rauhassa siivottua, käytyä kaupassa yms yms..pojat hakea koulusta ja koirat rauhassa lenkittää. Lauantaina onkin stten jouluaatto. En pidä talvesta, mutta kyllä se 5 cm lunta ja pari pakkasastetta olisi ihan tervetulleita tämän pimeyden keskelle.
15.12.2011
Pikakuulumiset
Höh ja pöh...ilmeisesti se Nismo sitten tosiaan satutti jalkansa siellä agilitykisoissa. Ollaan lenkkeilty ihan hurjana enkä ole huomannut mitään ennen maanantaita jolloin se hiukan kevensi toista etujalkaa. Tietty se oli se sama jalka minkä se loukkasi agilityssa aiemminkin tänä vuonna. Kuvistahan ei silloin aiemmin löytynyt mitään ja luusto oli ihan priimaa koko koirassa. Ihmeellisen tapaturma-altis se on tuolla agiradalla..
Hanna kävi hieromassa Nismon ja Nemon tiistaina. Nismohan on oikea enkeli vieraan käsittelyssä, eli ei. Minä saan sen kipata kyljelleen ja "pyöritellä" selän kautta ympäri tai ihan mitä vaan ja koira on ihan rentona..Muutenkin kaikki menee niin kauan hyvin kun minä pysyn lähettyvillä ja minulla on jonkinlainen kosketus koiraan, se jopa nukkuun käsittelyssä eikä ole lainkaan hermostuneen oloinen..mutta auta armias kun selkäni käännän..meinasi Hanna saada pienet legot käteensä..kuitenkin 95 % ajasta se käyttäytyi mallikelpoisesti ja rauhallisesti + selkeästi nautti käsittelystä. Hanna löysi kipeän kohdan tai kaksikin mitkä ilmeisesti ovat saaneet alkunsa siitä kaatumisesta. Ne lähti auki ihan ok:sti ja eilen ontuminenkin oli tipotiessään! Tämän lisäksi olen iloinen siitä, että se sai positiivisen hoitokokemuksen vieraalta. Nemo oli ihmeen hyvässä kunnossa..huono polvi vetää sen selän välillä kyttyräksi, mutta nyt oli ilman jumituksia. Se on kyllä niin helppo käsitellä ihan kenen vaan. Makaa rauhaksiin paikallaan ja silmät painuu kiinni. Lisäksi Nemo kiinnostuneena seurasi myös Nismon hoitamista..Nemo on niin ilmeikäs pikkuinen että alkaa väkisinkin naurattaa. Molempien lihaskunto oli muuten erinomainen. Hyvä homma.
Eilen sitten pitkällä kimppalenkillä..mulla oli Hiski ja Nismo & Nemo mukana. Kiitos taas lenkkiseuralle hurjasti :) ! Huomasin jälleen että ne piikkikengät olisi oikein jees..osa matkasta oli pelottavan liukasta ja Hiskin hajunenä on välillä niin sinkoileva, että pelkäsin kaatuvani. Onneksi en kuitenkaan ja ilmeisesti joitakin syviä lihaksia tuli "treenattua" siinä samalla kun varoi liukastumista koska sellaiset kohdat ovat kipeitä missä en tiennyt edes olevan lihaksia :D . Wilma oli Aten kanssa tutustumassa toista kertaa viikonlopun hoitopaikkaansa ja oli ollut siellä reippaana - hieno tyttö! Wilma on aavistuksen varauksellinen vieraita kohtaan, joten oli hyvä käydä tsekkaamassa pariin kertaan hoitajaa ja hoitokotia. Kiva ettei tarvinnut viedä koirahoitolaan joten kiitos Villelle :).
Wilmuri on treenaillut sisätiloissa rallytokoa...erityisesti 360 astetta vasempaan tuo hankaluuksia, muutoin on aika kivasti edistynyt. Intoa on välillä vähän enempi kuin järkeä, mutta koska keskittymiskyky kasvaa koko ajan on treenaaminen sen kanssa hauskaa. Wilma ei ole nyt ontunut (onneksi!) ja toivotaan ettei taas aloitakaan. Painopisteetkin on suhteellisen tasaiset kun sitä eilen jumppailin. Pitäisi taas tehdä siitä jokapäiväinen rutiini kun se selkeästi sitä helpottaa ja ennaltaehkäisee. Nyt on lipsunut vaan siihen että kerran tai kaksi viikossa..hyi minua.
Agility jäi joululomalle ja maanantaina piipahdin treeneissä ilman koiraa. Sain ohjattavaksi Helin Lumin, supernopean sheltin. Kun yhteinen sävel löytyi niin mähän jopa osasin sitä ohjata kun tiesi missä kohtaa voi luottaa, missä päästää ja missä ottaa enempi kiinni. Tosi kiva koira :). Kiitos Heli!
Jouluvalmistelut on tehty - käytämme karsittua taktiikkaa niin ei tarvitse stressata vaan voi keskittyä olennaiseen :). Aten kanssa kaksin Jouluna, koirat jaloissa/kainalossa. Ihan parhautta.
Hanna kävi hieromassa Nismon ja Nemon tiistaina. Nismohan on oikea enkeli vieraan käsittelyssä, eli ei. Minä saan sen kipata kyljelleen ja "pyöritellä" selän kautta ympäri tai ihan mitä vaan ja koira on ihan rentona..Muutenkin kaikki menee niin kauan hyvin kun minä pysyn lähettyvillä ja minulla on jonkinlainen kosketus koiraan, se jopa nukkuun käsittelyssä eikä ole lainkaan hermostuneen oloinen..mutta auta armias kun selkäni käännän..meinasi Hanna saada pienet legot käteensä..kuitenkin 95 % ajasta se käyttäytyi mallikelpoisesti ja rauhallisesti + selkeästi nautti käsittelystä. Hanna löysi kipeän kohdan tai kaksikin mitkä ilmeisesti ovat saaneet alkunsa siitä kaatumisesta. Ne lähti auki ihan ok:sti ja eilen ontuminenkin oli tipotiessään! Tämän lisäksi olen iloinen siitä, että se sai positiivisen hoitokokemuksen vieraalta. Nemo oli ihmeen hyvässä kunnossa..huono polvi vetää sen selän välillä kyttyräksi, mutta nyt oli ilman jumituksia. Se on kyllä niin helppo käsitellä ihan kenen vaan. Makaa rauhaksiin paikallaan ja silmät painuu kiinni. Lisäksi Nemo kiinnostuneena seurasi myös Nismon hoitamista..Nemo on niin ilmeikäs pikkuinen että alkaa väkisinkin naurattaa. Molempien lihaskunto oli muuten erinomainen. Hyvä homma.
Eilen sitten pitkällä kimppalenkillä..mulla oli Hiski ja Nismo & Nemo mukana. Kiitos taas lenkkiseuralle hurjasti :) ! Huomasin jälleen että ne piikkikengät olisi oikein jees..osa matkasta oli pelottavan liukasta ja Hiskin hajunenä on välillä niin sinkoileva, että pelkäsin kaatuvani. Onneksi en kuitenkaan ja ilmeisesti joitakin syviä lihaksia tuli "treenattua" siinä samalla kun varoi liukastumista koska sellaiset kohdat ovat kipeitä missä en tiennyt edes olevan lihaksia :D . Wilma oli Aten kanssa tutustumassa toista kertaa viikonlopun hoitopaikkaansa ja oli ollut siellä reippaana - hieno tyttö! Wilma on aavistuksen varauksellinen vieraita kohtaan, joten oli hyvä käydä tsekkaamassa pariin kertaan hoitajaa ja hoitokotia. Kiva ettei tarvinnut viedä koirahoitolaan joten kiitos Villelle :).
Wilmuri on treenaillut sisätiloissa rallytokoa...erityisesti 360 astetta vasempaan tuo hankaluuksia, muutoin on aika kivasti edistynyt. Intoa on välillä vähän enempi kuin järkeä, mutta koska keskittymiskyky kasvaa koko ajan on treenaaminen sen kanssa hauskaa. Wilma ei ole nyt ontunut (onneksi!) ja toivotaan ettei taas aloitakaan. Painopisteetkin on suhteellisen tasaiset kun sitä eilen jumppailin. Pitäisi taas tehdä siitä jokapäiväinen rutiini kun se selkeästi sitä helpottaa ja ennaltaehkäisee. Nyt on lipsunut vaan siihen että kerran tai kaksi viikossa..hyi minua.
Agility jäi joululomalle ja maanantaina piipahdin treeneissä ilman koiraa. Sain ohjattavaksi Helin Lumin, supernopean sheltin. Kun yhteinen sävel löytyi niin mähän jopa osasin sitä ohjata kun tiesi missä kohtaa voi luottaa, missä päästää ja missä ottaa enempi kiinni. Tosi kiva koira :). Kiitos Heli!
Jouluvalmistelut on tehty - käytämme karsittua taktiikkaa niin ei tarvitse stressata vaan voi keskittyä olennaiseen :). Aten kanssa kaksin Jouluna, koirat jaloissa/kainalossa. Ihan parhautta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)