Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

30.9.2009

Hulinaa & agia

Voiskohan se mun auto jo pikkuhiljaa tulla??? PLEASE!!!

Arki ilman autoa on hiemasen hankalaa. Joo, edelleen, onhan siinä se hyvä puoli että koirat hihnalenkkeilee paljon enemmän kuin ennen mutta mä kävelen parhaimmillaan 15 - 20 km / pvä! Se alkaa ottaa jo päähän. Eikä siinä, mutta joudun vaivata Atea jatkuvasti koirineni ja siitä tulee jo huono omatunto :(. Kiltti se on kyllä ollut ja auttanut aina kun se on mahdollista. On tässä kyllä kivojakin puolia! Kuten se että kun Aten kanssa mennään yhtä matkaa Myllylammelle asti niin on enemmän aikaa jutella kuin normaalisti aamuisin :) !

Eilen oli onneksi etäpäivä, joten poikkeuksellisesti ehdin siinä töiden lomassa vähän tokota Rutulla ja leikkiä Hiskin kanssa :). Illalla oli agia ja kirppujen kanssa viipotettiin kentälle. Nismo pääsi myös mukaan ettei tarvinnut itekseen jäädä ihmettelemään ilman Nemoa. Ensin koulutin jatkoryhmää ja hymyssä suin taas muistelin millaisia kyseiset koirakot vielä olivat ennen kesää. Miten paljon ne ovatkaan kehittyneet, kun ohjaajat ovat kehittyneet!

Nemon treeniajan alkaessa oli taas hämärää. Pelkäsin että mitä tapahtuu kun viimeksi hämärässä se teki surkeimman treenin ikinä. Ei se eilenkään oma itsensä ollut mutta paaaaljon parempi kuin viimeksi. Jotenkin sen itseluottamus on kateissa?! Heti jos se jäi taakseni ohjauksessa tai ahtaalle johonkin esteelle, vauhti ja into putosi. Ei jotenkin uskaltanut hakea mitään itsenäisesti vaan kyseli koko ajan tukeani. Kun sen sai "imuun" ja kannustukseen, se muistutti jo hetkittäin sitä Nemoa jonka kanssa haluan kisata. Tein aika lyhyitä pätkiä ja yritin pitää vauhtia ja kiinnittää huomiota näihin asioihin missä se liikkui huonosti. Tehtiin radalla monta hyvääkin pätkää. Olin iloinen kahdesta sylkkäristä koska Nemo tulee niihin mahtavasti. Voin pyöritellä sitä "käsissäni" tarvittaessa vaikka kuinka ja se tulee mielellään. Takaakierrot taasen eilen olivat liikaa sille, liian pitkältä jouduin tönäistä vaikka normaalisti hakee hyvin. Puomilla oli myös normaalia hitaampi. Putket meni hyvin ja haki ne kaukaa. Miten käy kuukauden päästä kun on kisat...apua...noh, luottamusta vaan valosaan aikaan lisää esteille ja oikein intopalkkaa kunnolla.

Hiskin kanssa olisi tarkoitus viikonloppuna ehtiä agikentälle :) ! On jo oikein ikäväkin sen koohkausta ja intoa esteillä! Ei ole ehtinyt millään tässä nyt pariin viikkoon kun on ollut kisaa, näyttelyä ja tyttöystävä :) !!!!! Hiski kirjoittikin itse jo blogiin siitä, miten sillä on nainen ja niillä on ollut herkkiä hetkiä. Koko kokemus oli itsellekin ihka ensimmäinen ja mielenkiintoinen sellainen. Hiski kertoo varmasti itse päivitystä tilanteeseen, että tuleeko niitä pieniä termiittejä vai ei. Ultra on vasta muutaman viikon päästä. Mä oon veikannu että sieltä syntyy 9 pentua ja kaikki on merkkivärisiä :) ! Tosi jännä seurata mitä tapahtuu. En mene hullun huumorintajuni kanssa sen enempää astutuksen yksityiskohtiin mutta sen verran sanon että kyllä oli Hiski the MAN polleena viime viikonlopun jäljiltä! Nenä pystyssä marssi pitkin pihoja ;). Vähän me ollaan Aten kanssa sille naurettu!

Ate ja Hiski on kyllä tänä vuonna ehtineet vaikka ja mitä!!! Olen todella ylpeä niistä :) ! Lisäksi olen myös onnellinen Aten puolesta, on enemmän kuin hienoa päästä tavoitteisiin. Mun miehet <3

Rutulla olisikin sitten tänään TOKOa ihan ryhmätreeneissä. Katsotaan olenko saanut ennakointia pois siltä. Olen ottanut vähän sitä sun tätä sen kanssa viime päivinä. Ihan pikkujuttuja ja lyhyitä pätkiä ilman näkyvää palkkaa. Palkkana on ollut sisällä kupissa odottava ruoka. On toiminut hyvin ja innolla, ainoa on se ennakointi mitä se malttamattomuuksissaan tekee. Ate antoikin siihen jo vinkkejä ja mennään niillä etiäpäin :)!

Muuten..Nismosta on tullut paljon tottelevaisempi! Tehokuuri auttoi. Nismo sai about viikon ulkoilla vapaana pihassa siten ettei se saanut lähteä kahta metriä kauemmas minusta. Ongelmanahan meillä on ollut se että saattaa sulkea korvat ja painella metsään ja on kuin ei kuulisi kuin vasta kuudennella kerralla kun huutaa. Tiesin että siitä on lyhyt matka siihen että jättää tulematta kokonaan joten taas neuvoja Atelta, hyvät ohjeet ja johan taas toimii :) . Harjoituksia vaan enemmän. Nismon kanssa ei toimi se että "se minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa" vaan sille täytyy muistutella perusjuttuja vähän väliä.

Hiskillä on ollu muuten kauhea kohtalo...ilmojen kylmetessä Nappia alias Kappelo on tullut aamuisin ja iltasin SISÄLLE! Kissa sisällä! Nappi ei Hiskin piirityksestä juurikaan välitä, räppäsee vähän nokkaan jos liian iholle tulee tökkimään mutta viimeksi eilen vaan pesaisi Hiskin kuonoa kun Hiski laittoi nenunsa Napin nenua vasten :). Vähän tuota hoffironttia huvittaisi kissaa jahdata mutta tyytyy vain katselemaan ja lopulta luovuttaa käyden huokaisten pötköttämään. Nappihan ei koiria kumarra vaan marssii ylpeään tyyliinsä häntä pystyssä pitkin taloa :)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti