Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

14.10.2009

Maasta se pienikin ponnistaa

Ennen kuin menen itse otsikkoon eli Nemon eilisiin agitreeneihin niinvoisin taas vaihteeksi kirota auto...se ei ole vieläkään tullut huollosta!!!! Alkaa ihan pikkasen kasvaa joku uloke otsaan..mrrr!!!

Marju veti eilen agitreenejä taas meille ja rataan tutustumisessa mä jo melkein menetin toivoni. Kiemuraa, kaamuraa, heittoja...kuinkakohan kävisi?! Lämmittelin Nemon taas hyvin ja se oli aivan intona! Annoin sen juoksennella kentän ulkopuoellla vapaana ja heittelin sille käpyä. Radalle lähdettiin lennosta. Hypyt oli osittain normaalikorkeilla eikä Nemolla ollut mitään ongelmia hypätä, liiteli vaan yli vaikka kentän pohjakin on pehmeä :)!!! Muurilla kosketti palikoita vähän, mutta ei pudottanut tai kieltänyt. A:lla on joskus ollut ongelmaa ohjauksessa, jos ei oikein kunnolla näytä, menee ohi. Nyt meni kauempaakin ja haki hyvin. Hypyltä toiselle piti hoitaa vippauksella, ei ihan sillä perinteisellä vaan jännällä sivuttaisella heitolla. Ensimmäinen yritys meni huonosti, Nemo kiersi koko esteen ja hyppäsi sen sitten väärästä suunnasta! Lisäksi mulla oli ongelma saada se käteen koska se irtosi niin hyvin ja nopeasti??!! Yleensä ehin hyvinkin sen mukaan mutta eilen mä olin aluksi koko ajan myöhässä, se on se Nemon uusi vaihde, siitä on tullut nopeampi, JEE :)! Toisella yrityksellä vippaus sitten onnistui ja meni ihan nappiin ja siitä putkeen. Irtosi tosi hyvin sinnekkin ja mä olin niin tyytyväinen. Saksalainen oli sitten aluksi haasteellinen. Mä oon tottunu ottamaan Nemo aina eteeni hypyltä koska se mahtuu siihen hyvin ja vauhti yleisesti katkeaa jos se jää mun taakse. Heti kun mä itse tajusin koko saksalaisen niin sekin meni hyvin eikä vauhti pudonnut yhtään! Sitten kepit...Nemo ehti kepeille ennen mua ja haki itse sisäänmenon. Melkein pilasin hyvät kepit sillä että jäin seisomaan suu auki sen nopeutta ja työskentelyä :)! Huomautuksena sain TAAS (mikse en opi) läksyjä aiheesta: rintamasuunta!! Koskakohan mä opin että Nemo lukee mua niin hyvin että ryssin itse suortuksia kääntymällä liian aikaisin jne..Kunpa tämä vauhti ja into säilyisi! Kunpa se vauhti olisi kisoissakin!! Jäi niin hyvä mieli treeneistä!

Tänään toivon että TOKOn ja PK:n välissä olisi edes 15 min aikaa jotta pääsisin Hiskillä treenaamaan agia. Sillä on kisat kahen viikon päästä eikä olla ehditty yhtään treenaamaan! Epävirallisethan ne on mutta kuitenkin..Hiskin ekat hallikisat :)! Siinä on potentiaalia paljonkin, kun vaan ehtisi treenaamaan enemmän.Antaisikohan Ate sen mulle lauantaina kerhon agimestaruuskisoihin? Hmm...

Aamusin on muuten jo pikkasen pimeetä, me lenkkeiltiin kirppujen kanssa sellaiset 5 km aamulla joista 2,5 km sai miettiä että onkohan se tie tässä vai ei :) ! Onneksi Nemo on suurimmaksi osaksi valkoinen niin se edes vähän hohkaa. Eipä siitä valoa tuu mutta en ainakaan astu sen päälle ;). Rutun kanssa pimeys ei haittaa. Sen kuulee kyllä kun se rymistelee metsässä ja tuhinasta ei voi erehtyä kun se lyttynaamansa kanssa nuuskuttaa menemään :). Tosin se ei tänäkään aamuna ollut järin vauhdikkaalla tuulella koska on todella aamu-uninen. On hassua miten noinkin energinen koira kun Ruttu haluaisi aamusin vaan jäädä petiinsä nukkumaan.

Jos kylmää tuulta ei lasketa niin kelithän on ollut mitä ihanimmat! Vähän aurinkoa ja sellaista kirpakkaa säätä..ihanaa! Mä oon yrittänyt olla myös mahdollisimman avulias ja touhukas kun Atella on niska todella kipeä :(. Eihän se kyllä mitään usko ja pysy paikallaan vaan heti kun silmä välttää niin johan se on jotain pihalla kikkailemassa. Se on sen luonto...puuhastella jotain koko ajan :).

Tänä aamuna mä lähin niin aikaisin että normaali aamupala Aten kanssa jutellen jäi väliin koska se jäi vielä peiton alle. Tuntui heti että koko aamu on ihan vaan murto-osa normaalista. Kyllä mä tarviin sen aamiaishetken sen kanssa aamusin niin pysyy hyvä olo loppupäivän :).

Illalla TOKOa, katsotaan ollaanko me Rutun kanssa opittu läksyt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti