Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

24.2.2010

Nemo ja Nismo näyttää mistä seurakoirat on tehty!

Eilisistä agitreeneistä jäi enemmän kuin hyvä mieli kaiken kaikkiaan....lisäksi oli ihanaa tulla kotiin ja kertoa ilostaan ihmisile joka asiasta ymmärtää ja haluaa kuunnella :)!

Hiski ei nyt ihan ollut parhaimmillaan keskittymisen suhteen. Pientä herpaantumista oli treenikaveri Lulun suuntaan. Minna (Lulun äippä) sanoi että odottelevat juoksuja alkavaksi, joten josko se siksi oli niin erityisen kiva. Annettakoon se anteeksi koska meillä ei eilisissä treeneissä tullut ainuttakaan kontaktivirhettä puomilla! Se on iso juttu, todella iso. OTA käsky ja mun rytmitys + hidastus loppuun on tuonut vauhtia esteen suorittamiseen (vielä tarttee kyllä lisätä pikku hiljaa)sekä toistot muutenkin varmuutta koko esteeseen. Ei tartte nenästä vedellä ja hakea millisuoraa lähestymistä vaan menee vaikka lähetän tai olen jo edellä. Niistoa eilen tehtiin myös ja se tuotti hankaluuksia. Eilen se ei toiminut meillä yhtään vaan oli sellaista töks töks. Mä olin edessä ja hidas ja Hiski jotenkin tahmea. Vekkauksia hypyille tein kohtuu paljon, niihin se menee todella hyvin eikä loiki rumasti miten sattuu. Palkkana meillä oli paitariepunen + narupallo ja pari hammasta kolahti ranteeseenkin siinä palkkauksen tuoksinnassa. Kepeistä pari toistoa joissa mä varmistelin turhia. Keskittymisen puolesta ei paras mahdollinen päivä Hiskillä ja mulla mutta ne kontaktit, JEE :) !

Nemo kirppunen...se oli yksinkertaisesti mahtava. Ohjautui kaukaa, haki hypyille, luki kaikista mun liikkeistä vaikka olin kaukana koirasta. Irtosi putkille..siinä oli vauhtia ja energiaa kuin pienessä kylässä. Se oli ihana. Tuntui itsestäkin niin taitavalta kun olo oli sellainen että "tanssi" itse keskellä rataa ja ohjaili ja rytmitteli vaan ja Nemo meni. Niisto toimi sillä hyvin, kaikki toimi hyvin. Yksi kontaktivirhe tuli mutta me ei siitä välitetty kun tehtiin kuitenkin monta hienoa kontaktia ja kaikki muu toimi niin hienosti. Olisi ehkä pitänyt olla tiukkana yhdestäkin mokasta mutta en halunnut enkä usko että se jatkossa vaikuttaa. Vinorimat oli taas käytössä ja nyt päätin että seuraavilla treeneillä on tuplarimat joissa oikea hyppykorkeus, mutta ei mahdollisuutta mennä ali. Voi kun ne saisi kuntoon ja varmuuden..Nemo olisi niin valmis kisaamaan! Meille taputettiin hurjasti onnistuneen radan jälkeen johon me Nemon kanssa todettiin että "siinä kaikille seurakoirille" ja Elisan mukaan näytettiin keskikynttä. Elisa oli kuvaajan roolissa paikalla.

Nismo taas yllätti minut. En olisi voinut olla tuosta pienestä eläimestä ylpeämpi. Sen kanssa on olut ongelmia kaikkien asioiden kanssa koska pentuaika - 2v meni ihan hukkaan koulutuksellisesti sen elämästä. Korjaaminen on ollut haastavaa, opettavaa sekä lopulta niin tajuttoman palkitsevaa. Vuosi sitten en olisi edes kuvitellut ottavani sitä muiden koirien keskelle boksista. Ei sillä olisi ollut korvia ollenkaan. Eilen se pysyi paikallaanmakuussa, välimatka minuun ehkä 5-6 metriä, vaikka kentällä oli koiria. Ei edes yrittänyt nousta. Oli mahtavaa seistä siinä ja katsoa mitä koulutuksella voi saada aikaan. Koiralla jolla ei ole miellyttämisenhalua luonnostaan eikä tarvetta työskennellä ihmiselle. Monelle asia voi tuntua pieneltä, mutta kun on elänyt pienen koirahirviön kanssa ja päättänyt lopettaa moisen kukkoilun ja opettaa tokoliikkeitä ja agia, onnistuminen on sanoinkuvaamaton tunne.

Hiippikset pääsivät mun mukaan töihin ja varmaan huomennakin tulevat. Niillä on oma tyyny ja siinä ne ihmettelee konttorin hulinaa. Välillä Nemo käy kokeilemassa josko lelunorsua voisi heittää tai painivat keskenään :) .

Meijän tarhaprojekti on hyvää vauhtia eteenpäin menossa. Ate on kauhealla tohinalla hommannut jo tolpat ja verkot sekä tehnyt täydelliset piirustukset kopeista ja kaikesta. Tuntuu etten oo osannu auttaa yhtään?! Noh, sitten kun rakentaminen alkaa niin mä oon perskärpäsenä mukana vaikka en osaisikaan mitään, aina voi oppia :) ! Enkä halua että Ate joutuu yksin tekemään. Joten olin tiellä tai en, pyörin vasara kädessä paikalla :D ! Sitten kun tarha on pystytetty, odotan että taivaasta siihen laskeutuu hovawart..kaunis, merkkivärinen, narttu, pentu..;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti