Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

3.7.2011

Polskimista ja lyhyttä tottista

Helteet on niin kovat että lenkkeilyä voi ajatella joko aamulla kuuden pintaan tai sitten seuraavan kerran illalla kymmeneltä. Noh, eipä se näytä koiriakaan haittaavan, loikoilevat varjossa koko helteisen päivän. Eikä saisi valittaa, mutta kun minä menen niin heikoksi tuosta kuumuudesta enkä pysty olemaan auringossa edes t-paidassa juuri ollenkaan..mrr..

Keskiviikkona lyhyehköt tottikset kuumuuden takia. Nismon jäävät tehotreenissä ja mun pakkoliikkeiden poistoa...voi miksi ne molemmat on niin vaikeita?! Kuumuudesta huolimatta Nismo oli oma täpäkkä itsensä ja teki täysillä :). Wilman kanssa mun olisi pitänyt tajuta ottaa lyhyempi suoritus..alkutreenit meni tosi hyvin, se oli kontaktissa hyvin ja täpäkkäkin mutta sitten hiipui myös nopeasti ja ai että kun harmitti..en päässyt kunnolla palkkaamaan ja lopettamaan silloin kun se oli parhaimmillaan..höh.

Perjantaina passasimme rallytokon kuumuuden takia, höh :(.

Lauantai aamuna Nemo ja minä olimme etsintähommissa kun Ninan Pomo oli lähtenyt omille teilleen. Tarina päättyi onneksi onnellisesti ja Pomo löytyi! Ei me tiedetä missä se oli oikein käynyt, mutta onneksi oli kunnossa ja ei ollut "kuin" parisen tuntia poissa. Huoli on tietysti kova kun tällaista sattuu. Sillä aikaa kun Nemo ja minä etsittiin, oli Ate ottanut Nismosta aivan upean kuvan. Kiitos rakas!

Pieni suuri koira..niin paljon luonnetta mahtuu pieneen pakettiin :
Kuva: Ate Kolulahti

Kävimme lauantaina Lammilla katsomassa Aten sijoutusnarttua Aadaa. Vitsit kun siitä on kasvanut kiva tyttönen, kaunis ja hyväluonteinen :) . Sanoinkin isäntäperheelle, että on ihanaa kun Aada on päässyt tällaiseen kotiin. Kyllä hoffi tietää jo pienenä vahtihmmat, meidät otettiin jo haukulla vastaan ja silti niin hallitusti. Hieno Aada! Vaikka kyllä se on myös kuulemma aikamoinen riiviö :D
Kuva: Ate Kolulahti


Eilen vielä iltasella pakattiin hoffiapinat autoon ja huristeltiin uimaan. Hoffeilla oli riemu ylimillään ja ne loiskuttivat vettä niin, että myös Ate ja minä oltiin läpimärkiä. Hiski haki innokkaasti lelua vedestä ja Wilma tietysti perässä :) !

Heräsin muuten tänä aamuna vasta kymmenen jälkeen?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti