Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

18.7.2012

Tyhmä mikä tyhmä..

Kuinka idiootti voi ihminen olla että menee treenaamaan, unohtaaa polvituen eikä lähde kotiin hakemaan sitä vaivaisen 2 km päästä?????!!!!!! Ja nyt siitä tyhmästä päästä saa sitten kärsiä...ei pahasti mennyt mutta kyllä juilii. Sanoin Katille että ensi kerralla kun yritän vastaavaa niin vedä suoraan turpaan äläkä mitään kysele. Ai että voi ärsyttää..

...mutta se itse asia....

Tein radan missä oli takaakiertoja, putki kontaktin alla, pari jaakotus paikkaa, pari saksalaisen paikkaa ja kontakteja kontakteja sekä keppikulmaa...

Hiski oli ihan tosi jees kontakteilla ja vauhtikin kasvaa sinne koko ajan eli hiippailua entistä vähemmän. Ei yhtään ollut possuääliö :D . Kepeille takaaleikkauksia ja herkästi jää se vika väli pois jos irtoan kovasti sivuun..pujottelunopeus on tuolla rungolla oikein kiva ja sisäänmenot meni melkein poikkeuksetta oikein mistä vaan. Rimat pysyi ylhäällä vaikka ajoin ahtaallekin ja putki/A erottelussa ei ollut mitään ongelmia. Putkeen vauhtia siten että purutin leluun suoraan ja vauhtisuoraa myöskin. Kontakteille paljon paljon palkkaa joko konaan juoksuttamalla palkalle tai sitten vaan pyöräytyksella. Hiski oli onnessaan jakamattomasta huomiosta ja puuhkisteli :) .

Superkiitokset Katille ja Bealle jotka olivat mun seurana ja apuna kentällä!

Iita pentunen yllätti mut todella ja olin aivan fiilareissa vielä kotonakin sen suorituksesta. Ainut virhe mikä tapahtui oli se että liian löysästi päästin sen kentälle sisään ja lähti juoksentelemaan sinne ja tonne niin että jouduin karjaisemaan jotta meni jakeluun...ensi kerralla täytyy ottaa hallintaan enempi. Vein Iitan sen elämän ekalla mutkaputkelle ja mietin miten sen opetan sille, päästin panansta irti ja se suhahti sinne putkeen ihan miljoonaa..noh, ei tarvinnut miettiä että miten - sille oli näemmä ihan sama koska ekalla treenikerralla suora putki oli huippukiva. En meinannut saada sitä sieltä putkesta vaan pois kun juoksi sitä edestakaisin, pöhkö pentu :D . Vaihtelin lähetyskohtaa, puolta ja välimatkaa - hyvin toimi. Sitten ekaa kertaa "hyppyjä" - matalat rimat, siis tosi matalat ja neljä hyppyä peräkkäin. Kati piti kiinni koska en halunnut vaatia sitä pysymään, ainoastaan innostaa. Ensin yhden hypyn taakse ja siitä sitten eteenpäin aina neljännen taakse puolta ja ohjauskohtaa vaihtaen sekä myös lähettämällä se vaan palkalle "eteen". Iita oli tosi hyvin keskittynyt, liikkui innokkaasti, hyppäsi tuollaiseksi pennuksi hyvin ja eteni päämäärään tarmokkaasti. Se näytti ihan luonnonlahjakkuudelta! Pyörittelin sitä myös yhden hypyn ympäri ja takaakiertäen...Voi että kun se oli hieno! Sitten lopuksi neljä hyppyä ja putkeen, Iita tuli täysiä!!! Siitä sai palkaksi haisunäädän jota repi minun kanssa ja voitettuaan kantoi ylpeänä pitkin kenttää. Niin ja purihan se minua myös pakaraan...tietysti niin...hmm..Kontakteja loppuun ja hyvin pysyy ja malttaa olla alasmenolla joten seuraavaksi täytyy keskittyä siihen että se kontaktipinnalle meno on se juttu.

Nismo ja Nemo olivat eilen (ja tänään) minun kanssa töissä ja pääsivät toki myös kentälle mukaan. Nismo harjoitteli takaakiertoja missä jää niin herkästi käteen ja keppejä sekä tehosti puomin alasmenoa mikä oli aikasten hieno ja ennenkaikkea nopea kun reikä päässä kipittää tulemaan :D . Kepitkin on ihmeen hyvät ottaen huomioon kuinka vähän niitä on loppujen lopuksi tehty. Putkeen irrotuksia ja hypyille irrotuksia, ihan ok eikä edes kauheasti huutanut mennessään. Saksalaisessa vaikeuksia tulla yli mutta toistoilla ok.  Hyppysuoralla vähän sivuetäisyyksiä, sellaista kaikkea pientä ja pikkuinen herra Pim oli aivan onnesta mykkyrällä kun hoksasi että pääsee esteille. Nemonen sai olla viimeisenä ja äänetöntä ohjausta sillä, vain kropan hallintaa ja selkeitä käsiohjauksia...ja se meni vaan, juuri sinne minne mä näytin, kääntyy niin pienessä tilassa, lähtee irtoamaan kun saa luvan, jää käteen kun sitä haluan..voi Nemo! Ja sekin oli aivan onnessaan liitelemään pääsystä ettei steppaamisesta meinannut tulla loppua.

Tänään töiden jälkeen mätsäriin Helsinkiin. Nismo & Nemo saa tulla mukaan ihmettelemään, kehään me ei taideta mennä..Ate on tuomarina isoille koirille ja harmiksi myös isoille pennuille niin en voi Iitaa esittää. Olisi ollut hyvä harjoitus juuri näin erkkarin alla :) .





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti