Kohti vuotta 2014 !

Hyvää uutta vuotta ystävät :)

Tässä lenkkeilyt vuodelta 2013 ja tavoitteet vuodelle 2014 samalta saralta:

Liikuin koirien kanssa n. 2300 kilometriä vuoden aikana (ei huomioitu koirien päivittäistä vapaana pitoa). Päästiin muutama satanen siis yli tavoitteen. Vetokilometrejä kertyi Hiskille ja Iitalle yhteensä n. 400 km joista about 50/50 kelkalla ja bikella. Lenkkikertoja kertyi yhteensä 502 eli keskimääräinen lenkin pituus oli n. 4,5 km ja päivässä keskimääräinen matka n. 6,3 km. Vetokilsojen keskimääräinen matka oli n. 7 km.

Tavoite 2014:
rikkoa 2500 kilometrin raja ja suorittaa Iitan kanssa AD-koe :)
HYVÄ FIILIS!

Sitten kurkistus mitä tuli koirille suunniteltua, mikä kävi toteen ja mitä tänä vuonna?

Nismo - rakas herra Pim

TAVOITE 2013
Agia edelleen yhteisen kivan merkeissä - en usko että kisaamaan enää, lukuunottamatta epiksiä. Nismo alkaa olemaan vanha herra ja ajatus siitä ettei se ole minun harrastuskaveri enää kohta tuo palan kurkkuun...mutta kovaa porskutetaan kunnon ja ilon mukaan! Toko -kokeisiin yritämme sitkeästi ja jatkamme ongelmakohtien korjailua aktiivisesti. Rallytoko -kokeisiin uskon että menemme myös ja toive olisi saada se hyväksytty VOIttajaluokasta. BH-koekin kutkuttaa mutta mutta....katsotaan ja mietitään :) . Toivottavasti Nismo pysyy terveenä ja yhteistyömme paranee entisestään vuonna 2013! Ja toki ne perusjutut, liikunta monessa muodossa, kyläily, yhdessäolo, temput yms - parasta arkea koiran kanssa.

TOTEUTUMA 2013
Nismo ylitti kaikki toiveeni, kaiken uskoni ja kaiken mitä olisin voinut edes kuvitella. Suoritettu BH-koe oli yhteisen taipaleemme yksi erittäin tunteellinen hetki. Muistan vieläkin sen itkunpurskahduksen ja sen miten halasin pientä raitaturkkia ja mietin että piruvie me tehtiin se! Heti perään Nismo nappasi tokosta ykköstuloksen ALOkasluokasta. Vitsit ja vaude! Teimme kovasti töitä keväällä yhteistyön ja koemoodin eteen..kunnes minä sitten menin ja mokasin sen uudelleen. Käytiin useassakin toko-kokeessa viime vuonna, mutta ykköstulokset jäivät tuohon yhteen. Agilityssa Nismo rallatteli menemään omaksi ilokseen ja rallytokoa treenailtiin tokon rinnalla, sekä käytiin epiksissä. Terveenä pikkuherra pysyi, mutta huomaa että ikää on tullut. Pidemmiltä (10 + km) lenkeiltä sen joutuu jo jättämään kotosalle..ja se tunne kun sen joutui ekan kerran tekemään, ihan hirveää.

TAVOITE 2014
Kyllä me vielä toko-kokeisiin uskaltaudutaan :). Tavoite on saada minut taas toimimaan Nismon kanssa yhteen hiileen myös koetilanteessa. Ikäherrahan tuo alkaa olla ja se täytyy ottaa huomioon kaikessa. Luonteessa on tulta ja tappuraa edelleen liiaksikin joihinkin tilanteisiin, mutta taas toisissa tilanteissa ikä painaa eikä herraa iltaisin näy iltapissalle kun on jo kaivautuneena nukkumaan. Nismo rakas, pysythän terveenä, pysythän?


Nemo - energiapiikki, niin tärkeä pikkupelle

TAVOITE 2013
Terveenä olo jatkukoon! Liikunta vielä entisestään lisääntyköön! Leikkiä, temppuja, leluja, yhdessäoloa, kyläilyä, kaverikoirailua, edustamista....siitä olkoon Nemon tämä vuosi tehty :) . Lisäksi pienenpieni kutkuttava ajatus rallytokoilusta kokeiden merkeissä..muutamia juttuja saanut tässä puolivahingossa korjattua mutta riittääkö kisahermot kummallakaan...hmm.....ei luvata mitään sillä saralla :) . Agia edelleen polven mukaan, yhteisen kivan merkeissä.

TOTEUTUMA 2013
Minilemmu pysyi terveenä ja fyssarilla käytiin toteamassa hyvät syvät lihakset ja hyvä kunto pariinkin otteeseen. Muutama hieronta myöskin ja polvi ei vaivannut ollenkaan. Joskus hypyttää, mutta ei näytä vaivaavan. Rallytokossa me kehityttiin aika kivastikin ja Nemo kävi mölleilemässä ja sai hyväksytyn tuloksen :). Myöskin tokomölleissä nakkiluokassa käytiin pariinkin kertaan ihan kivoin tuloksin. Eihän se tokolta näytä, mutta kyllä se jotain osaa. Kaverikoirailulle ei jäänyt aikaa, mutta kävimme omatoimisesti ilahduttamassa siskoni työpaikan asukkaita. Nemo on niin elementissään kun sitä rapsutellaan. Istuu siihen sen näköisenä, että tämä on mun homma, silitä niin kauan kuin haluat. Liikuntaa kertyi Nemollekin ihan hirmuinen määrä. Ikää tulee tänä vuonna jo täyteen 8-vuotta, mutta ei paina jaloissa, ei sitten yhtään. Iitan mukana se jaksaa kepoisasti 15 km lenkkejä. Agiliitelemässä käytiin omaksi iloksi, rimat maassa. Nemoa on niin ihana ohjata ja se ohjautuu niin pienin elein.

TAVOITE 2014
Jos me nyt sinne rallykokeisiin? Se me otetaan tavoitteeksi :). Unohtamatta sitä, että terveyttä toivotaan toki kovasti. Nemo saa jatkaa hyväksi havaitulla tiellä harjoitellen hassuja temppuja ja liikkuen hurjasti. Se on toivottavasti tänäkin vuonna yhtä energinen pöhkö joka jaksaa joka päivä esitellä rakasta muumileluaan ja pitää hassua kurnutusta. Juokse Nemo tänäkin vuonna vain juoksemisen ilosta, nauravainen ilme kuonollasi :)

Hiski - herra korva

TAVOITE 2013
Aten ja Hiskin yhteiset tavoitteet tietysti etusijalle, mutta toivon että Hiski jatkaa agilityssa säännöllisen epäsäännöllistä treenaamista minun kanssa. Käytiin viime vuonna muutamat kolmosluokan startit kipaisemassa
joista parhaimpina tuloksina kaksi yliaikanollaa. Tarkoitus olisi tänäkin vuonna käydä kisailemassa. Rallytokossa AVOinluokka olisi tarkoitus ainakin korkata. Pelastuspuolelle omat haaveeni ja ajatukset olisi suunnattu, mutta katsotaan mihin kaikkeen aika ja erityisesti rahkeet(ohjaajan) riittävät :).

TOTEUTUMA 2013
Hiski kipaisi kolmet kisat ja treenasi agilitya säännöllisen epäsäännöllisesti. Parhaimpia tuloksia oli yliaikanollat sekä tietysti rotumestaruuspronssi. Rotumestiksien jälkeen päätös Hiskin jäämisestä eläkkeelle agilitysta. Haikea mieli, mutta alkaahan se olla jo vanha noin suureksi liitelijäksi. Kiitos rakas Hiski kaikista agilityvuosista, kaikesta mitä opetit ja kaikesta mitä koimme yhdessä treeneissä ja kisakentillä - pääsimme pidemmälle kuin uskalsin toivoa :). Rallytokolle jäi vähän treeniaikaa ja korkattiin AVOluokka vain seuramestiksissä - hyvin meni, mestiksien kolmas sija ja 89 p. Kirkkaasti siis hyväksytty. Pelastuspuolelle yritimme kovasti kokeeseen, mutta emme päässeet yhteenkään :( . Hiski nappasi Aten kanssa tokosta toivotun ykköstuloksen AVOimesta ja alkoi keskittymään VOIttajaluokan kiemuroihin. Vetoharrastuksesta tuli meille yhteinen juttu ja Hiski paineli menemään sekä kelkan että biken edessä - jos joku tykkää vetämisestä niin se! Kun näkeekin vetokamat niin alkaa kamala ujellus :D

TAVOITE 2014
Vaikka ei meillä ole agilitya niin rallytokoa meillä voisi olla. Laji virallistuu toukokuussa ja pohdin vielä jäämmekö AVOon vai aloitammeko alusta..Laji olisi puolieläkeläiselle oikein mieluinen varmasti :). Vetoharrastusta on tarkoitus jatkaa ahkerasti! MEJÄ-kokeisiin yritän Hiskiä, paikat on vaan kiven alla.

Wilma - urpo musta

TAVOITE 2013
Voi Wilma...toivon että pysyt iloisena etkä ala ontumaan..että nauttisit elämästä ja hoitaisit perheen "pelle"-virkaa kuten ennenkin. Toivottavasti juokset vielä tämänkin vuoden reikä päässä pitkin metsiä. Wilma harrastelee tänäkin vuonna jälkeä ja rallya omilla ehdoillaan ja keskittyy vapaana liikkumiseen erilaisissa maastoissa.

TOTEUTUMA 2013
Meillä oli hyviä ja huonoja päiviä..lääkitys lopetettiin ja päätettiin katsoa mitä siitä tulee. Syy lopettamiseen oli se ettei koira ollut oma itsensä ja pidätyskyky alkoi kärsiä. Ontumista ei ole ollut onneksi ja Wilman liikuttaminenkin ollaan saatu ihan hyvälle tasolle, ettei tarvitse seisottaa nuorta, aktiivista koiraa. Wilma kävi ralleilemassa möllikisoissa ja kun ei pää kestä niin ei se kestä. Kunhan pääsee jotain touhuilemaan. Positiivinen yllätys se on ollut vetolenkeillä kun on Iitan kanssa kimpassa! Menee kauniisti ja hermot pitää.

TAVOITE 2014
Toivomme hartaasti samaa kuin viime vuonna! Ainoa mikä on viime aikoina aiheuttanut enemmän päänvaivaa on tosiaan tuo Wilman pääkopan kunto. Sitä on pohdittu ja käännelty, tehty muutoksia, kokeiltu erilaisia asioita - osa on tuonut tulosta, osa ei. Kuka tietää onko hermot paskana mahdollisten kipujen takia vai onko jotakin muuta? Wilma menee kuviin alkuvuodesta, katsotaan mitä siellä on nyt kun edellisistä on se vuosi aikaa.

Iita - iitulipiitulipikkuinen, paatu

Nuorikolle ei laitettu tavoitteita, mutta tässä kertomus vuodesta 2012 ja pohdintaa vuodelle 2013:
Iita ehti viime vuonna aloittaa rallytoko"uransa" ensin möllikisoissa 6 kk vanhana ja myöhemmin SM-kisoissa osana joukkuetta ja saaden yksilösuorituksestaan hyväksytyn tuloksen 10 kk vanhana :) ! Nenää se käyttäisi mielellään ja se on koitunut haasteeksi nyt "murkkuikäisenä" johon keskityn sen kanssa parhaillaan jotta voimme suunnata kohti uusia rallykokeita. Aten kanssa Iita harjoitteli kaikenlaista aina jäljestä tokoon ja esineruutuun. Iita oppii hurjaa vauhtia ja tekee mielellään, ollen kuitenkin hieman ohjaajapehmeä. Sille kelpaa lelut ja namit..lelu on kiva kun se liikkuu ja taistelutahotakin löytyy, mutta hieman kaivellen. Kun sen saa käyntiin niin taistelutahtoa löytyy kyllä, mutta syttyy siihen hieman hitaasti. Iita on myös äärimmäisen ketterä ja todisti reilun puolen vuoden ikäisenä että metrisestä esteestä voi hypät yli ilman vauhtia?! Ei tarkoituksella tietenkään vaan vahingossa, mutta yli meni niin että heilahti. Agilityssa keskityttiin kujan harjoitteluun koko kesä mutta nyt kepit ovat olleet jäissä ja mulla mietinnässä..kontaktipinnoilla ollaan tehty kaikille oma variaationsa esteestä riippuen - se kuinka järkevää se on niin aika näyttää. Tykkään sen puomista ainakin nyt - menee itsenäisesti kovaa päähän ja jää sinne. Ohjauksiakin ollaan tehty ja hyppytekniikka hiottu 25 - 35 cm rimoilla. Kivalta näyttää ja katsotaan miten jatketaan :) . Irtoamiseen ja estehakuisuuteen on myös panostettu! Iita kävi myös muutamassa pentunäyttelyssä ollen yhtä lukuunottamatta ROP pentu KP:n kera. Oikeisiin kehiin on tarkoitus mennä nyt heti tammikuussa.

TOTEUTUMA 2013
Iita suoritti BH-kokeen nuorena tyttönä, ihan ex tempore -ajatuksella Aten kanssa. Lisäksi se korkkasi toko-uransa rotumestaruuksissa napaten heti ykköstuloksen! On se aika mainio tyttönen :) . Iitan kanssa muutama näyttely tuli käytyä ja kaikkea saatua HYLsyn ja ERIn väliltä. HYLsy napsahti kun tuomari mittasi sen n. 1 cm alamittaiseksi, junioriluokassa (?). Noh, pienihän se on, mutta kyllä se mittoihin menee ainakin nyt kun olemme sitä ahkerasti mitanneet. Nykyhoffi tuppaa olemaan aika isokokoinen eikä minua haittaa lainkaan että Iitasta ei tullut isoa - kivempi harrastaa ja liikkua tuollaisen kompaktin kokoisen kanssa :). Iitan säkä viime mittauksella 59 - 59,5 cm (hoffinartujen alaraja 58 cm) . Iitasta on tullut minulle äärimmäisen rakas ja se on ollut isona osana liikuntaharrastustani. Iita on edelleen todella sosiaalinen ja onkin tehnyt paljon lenkkejä maastossa vapaana koirakavereiden kanssa. Ei tarvitse jännittää tappelua, edes vaikka joku pääsisi yllättämään mutkan takaa. Turpaansa se ei ota, mutta ei aloita eikä vastaa jos ei koe sitä tarpeelliseksi. Iita aloitti vetoharrastuksen kelkalla ja siirtyi kesäksi biken eteen Hiskin tavoin. Iita on melkoinen veturi ja tykkää ihan hulluna! En voi kuin ihmetellä sen kuntoa ja kestävyyttä. Iita on niin mainio, iloinen ja mutkaton ystävä - helppo arjessa, nopeasti syttyvä harrastuksissa. Nopeakin se on ja me Heidin kanssa aina nauretaan että Iita ei taida edes tietää miten kävellään ;). Iita touhusi jäljen parissa Aten ohjastamana, opetteli ilmaisuja yms yms..Agilityn osalta ollaan edetty rauhaksiin ja mun ajatus saada perusasiat hyvin kuntoon. Kontaktit on nyt todella hyvät, kepit vielä vaiheessa. Ohjattavuus ok luokkaa mutta paljon töitä vielä jäljellä. Lisäksi yritin Iitaa noin kahteenkymmeneen mejä-kokeeseen enkä onnitunut..

TAVOITE 2014
Aten kanssa toki pääpointit (näyttelyt,toko, pk, pentuasiat..), mutta mun tavoite Iitan kanssa on syksyllä päästä ihan oikeille agiradoille - HUI! Rallytokossa aloitetaan alusta kun laji on virallistunut. MEJÄ-kokeisiin yritetään uudelleen, edellistä sitkeämmin. Liikuntaharrastus jatkukoon yhtä isona osana arkemma kuin nytkin! Tulisi vaan sitä lunta niin saisi kelkan tallista..Ole Iita yhtä mutkaton ystävä kuin tähänkin asti :)

Viime vuonna lupasin saman kuin edellisinäkin vuosina : rakastaa Ate tänä vuonna yhtä paljon kuin viime vuonna. Teen saman lupauksen tällekin vuodelle :)

Vuosi 2013 oli kaikenkaikkiaan tapahtumarikas. Rakas isäni sairastui loppuvuodesta ja hänen taistelu sekä siinä onnistuminen olivat merkittäviä asioita. Sellaisten asioiden tapahtuessa muistaa mikä oikeasti on tärkeää ja osaa arvostaa niitä pieniäkin asioita. Isä on minulle erityinen, todella erityinen - isä on minun roolimallini ja kunnioitan häntä suuresti.

Toki toiseen tunnesuuntaan sitten iso asia oli meidän kihlautuminen, yllätys ja vieläkin epäuskoinen, tapahtuiko tämä todella :D ?

Työpaikan vaihto toi paljon uusia asioita, lisää kiirettä, haasteita, onnistumisia...

Ystävien kanssa tuli jaettua monet arkihetket, lenkit, juhlat, puhelinkeskustelut, illanistujaiset....kaikkea sellaista mitä ilman ei vaan osaisi olla ja onneksi ei tarvitsekaan. KIITOS rakkaat ystävät vuodesta 2013 :).

Oma asenne ratkaisee monessa asiassa, minä ainakin uskon niin. Oma asenteeni siitä, että iloitaan pienestä ja unohdetaan turha kiukuttelu ja vihanpito ovat olleet mitä mainioin tapa ottaa jokainen uusi päivä vastaan, jatkan siis samoilla linjoilla.

Näihin tunnelmiin päätämme Nismon ja Nemon kanssa vuoden ynnäämisen (ne nukkuvat kainalossa)..

HAPPY NEW YEAR!