Iitassa on varmasti virheitä, mutta minä itse tykkään siitä ihan hirveästi. Iita on luonteeltaan äärettömän yksioikoinen ja reilu, ei mitään turhaa ylimääräistä. Se on aina hyväntuulinen, energinen ja sopeutuu kaikkialle missä tähän mennessä sen kanssa on tullut oltua. Uudet asiat se ottaa vastaan järkevästi ja on todella utelias. Ahne pirulainen, saalisviettiä ehkä liikaakin, taistelutahtoa vähemmän. Hiukan ohjaajapehmeä, mutta kuitenkin sitkeä yrittäjä. Sen kanssa arki on helppoa ja harrastaminen mukavaa. Siinä on vauhtia ja iloa. Oikein ihana ystävä!
Käytiin lauantaina taas liitelemässä vakivuorolla Lohjalla. Iita harjoitteli lähtöjä (pysyi!) ja valsseja sekä twistiä ja niistoja. Kontaktit vetää sitä ihan hirveästi ja kun alasmenot on hyvällä mallilla niin ei tehty niitä lainkaan. Hyppytekniikkaan pitäisi keskittyä enemmän, otetaan se työn alle. Muutoin ohjeutui oikein mukavasti! Rengastakin hieman ja muuri ekaa kertaa täyskorkeana. Ei ollut ongelmaa kummassakaan. Periaatteessa se olisi valmis mölliradoille...periaatteessa..mutta ehkä hoidetaan tuo hyppytekniikka kuntoon ja haetaan ohjautuvuutta sekä radanlukutaitoa vielä.
Nismo ja Nemo olivat treeneissä rallattelemassa ja Nismo teki tokoa..ja huusi niin perkeleesti, ärsyttävää.
Sunnuntaina Ate oli tuomarina taasen mätsärissä (isoille roduille) joten ajattelin että ilmoitan Nismon ja Nemon omaan luokkaansa eli pieniin aikuisiin. Nemo on kyllä sellainen väkkärä, että tuomariakin nauratti kun kysyi ikää ja vastasin että täyttää tänä vuonna 8...ei kuulemma ihan siltä vaikuta - miten niin :D ??? Nemo kun ei ole mikään kehäkettu (eikä Nismokaan) niin itse esiintyminen olisi voinut mennä paremminkin. Mattoa oli Nemon mielestä kiva imuroida kun siellä oli nameja ja kun huomautin niin tarjosi perusasentoa ja kun se ei auttanut niin meni maahan ja ponkaisi siitä ilmassa 360-astetta ympäri. Pöydällä Nemo olikin sitten sitä mieltä että eläinlääkäri tulee! Koska se on niin kiltti niin laskee vaan hännän alas ja laittaa korvat luimuun, siinä se. Mä kuitenkin päätin että se täytyy kouluttaa pois vaikka ei enää menisikään. Kurjaa että kokeuksien takia muuten reipas koira menettää tuollaisessa tilanteessa toimintakykynsä. Nismo olikin reipas esiintyjä ja häntä heiluen tepasteli kehässä. Tuomari sai yhden mulkaisun, mutta muuten häntä heiluen otti käsittelyn vastaan. Seisoikin ihan jees, siitä ei ole hajua oliko se esitetty yhtään niinkuin chihu kuuluu esittää ;). Molemmat nappasivat sinisen nauhan joten Kati (kiitos!) esitti sitten Nemon ja minä Nismon kanssa perässä. Molemmat pääsivät jatkoon, mutta Nemo ei sijoittunut, Nismo lopulta pienten sinisten kolmas. Hienoja kirppusia. Mä myös ekräsin varmasti jälleen faneja kun huomautin muutamalle, että en halua heidän koirien työntävän neniään minun koirien häkkeihin. Yhden mielestä se oli koiran sosiaalistamista?! Se että se on omassa paikassaan nätisti silloinkin kun jonkun vieraan nenä menee ristikosta läpi??
Lauantaina kävimme myös tsekkaamassa Aten valitseman uroksen Aadalle, Hiskin tytölle joka on sijoituksessa. Urossuunnitelma sitä myöten lopullisesti varmistui ja näillä näkymin jos kaikki menee hyvin, on meillä keväällä kotosalla hoffipentusia! Ate julkaisi pentusuunnitelman jo itse niin uskallan sitä mainostaa ;). Uroksena siis Nugadogin Gentleman - merkkivärinen, käyttövalio uros. Jos minulta kysytään niin siinä oli hoffilla luonne kohdillaan. Vahti taloa, mutta kun oma ihminen oli kotona niin vahti loppui siihen kun tulimme sisälle. Se oli äärimmäisen tasaisen ja varman oloinen, rauhallinen. Ei mikään suuhun tunkija, mutta toki käsiteltävyys kunnossa ja avoin. Kuitenkin harrastuksissa innokas, tehokas ja nopeasti syttyvä. Luonne miellytti suuresti!
Lumi saapui vihdoin meillekin ja miten mahtavaa on ottaa lenkiltä sisälle puhtaita koiria! Vielä pari senttiä niin kelkkakin kulkee!
Lumen myötä mun uudet Icebugit pääsivät testiin ja suosittelen lämpimästi. Mulla Speed malli kun halusin köykäsen kengän jolla pystyy mennä pitkiäkin matkoja joko jalan tai kelkalla. Kenkä oli ensinnäkin lämmin ja kevyt, miellyttävä kävellä..mutta se pito!! En olisi koskaan osannut odottaa että ne oikeasti noin hyvin pitävät vaikka ystävätkin ovat niitä hankkineet. Jalka ei lipsunut kirkkaallakaan jäällä senttiäkään mihinkään suuntaan, ei livennyt alta, ei päässyt liukumaan et mitään. Aivan unelmat! Hetki meni ennenkuin uskalsi niihin luottaa, mutta tänä aamuna jo Hiskin kanssa tallusteltiin ilman luottopulan häivääkään.
Wilmasta on tullut lenkeillä Iitan aisapari, toivottavasti fysiikka kestää. Eihän me Wilmaa oteta mukaan yli 10 km lenkeille, silloin lähdetään Iitan ja chihujen kanssa vaan ;) . Lyhyemmät matkat se on kestänyt hyvin eikä ontumisia ole ollut. Ruoka siihen tarttuu vähän huonosti..koko ajan nostetaan määrää ja monipuolisesti on nappulaa ja lihaa ja kotiruokaa, luita lihalla ja ilman. Silti musta tuntuu että se vaan laihtuu??
...ainiin! Perjantaina tuli ihan kuohuviiniä juotua, mun kohalla sitä voisi pitää jo uutisena ;) . Kiitos ystävät hauskasta illasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti