Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

15.3.2014

Pari projektia ja pentusia

Meillä on täällä muutaman viikon päästä hieman vipinää :) . Aada, Aten sijoitusnarttu on ultrattu kantavaksi ja se liittyy laumamme jatkoksi emoilemaan viikon päästä. Kolmen viikon päästä olisi pentusia maailmassa. Ultraus osoitti että ainakin kolme pentua on tulossa. Aika jännittävää!

On aika hienoa päästä seuraamaan alusta asti pienten kehitystä ja oppia tuntemaan niin siitä asti kun tupsahtavat maailmaan. Näkee miten tulee luonne-eroja ja millaisiin koteihin ne päätyvät, kuinka paljon uusia hoffi-ihmisiä tulee meidän ympärille.

Me olemme jatkaneet treenilomaa ja lenkkeilleet ahkerasti. Tahti senkuin kiihtyy kun illat ja myös aamut ovat pitkälle valoisia. Iitassa taphtunut pieniä muutoksia Wilman poistumisen myötä - pikkuakka keksi tietysti laumassa nousta ylöspäin ja koska se on ollut aina se "pieni ja kiltti" niin enhän minä sitä osannut huomioida. Kunnes se keksi lenkillä alkaa vastaantuleville koirille pullikoimaan?! Onneksi ongelmasta selvittiin ennenkuin se ehti kunnolla alkaakaan ja Iita on sen verran helppo että pienillä konsteilla asia muistui takaisin mieleen. Hallinta on äärimmäisen tärkeää noiden isojen kanssa, koska hihnan päässä on enemmän painoa kuin itse taluttajassa, niiden täytyy pysyä hallinnassa ja mun täytyy tietää että pärjään niiden kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Irtokoirakin tupsahti yhtenä päivänä hoffien nenän eteen, mutta ei me siitä mitään välitetty, hyvä niin.

Nismo ja Nemo ovat saaneet pari uutta lenkkikaveria Hannan mäykyistä, joista toinen oli kyllä sitä mieltä että Nemon voi eliminoida. Mä kyllä kerroin mäykylle että minun Nemoon ei parane tulla koskemaan tai menee herne palkoineen nenään, omistajalla ;). Hiski taasen oli vastavuoroisesti sitä mieltä että tuollaiset mäykyt on täysin turhanpäiväisiä. Ensiksi paras lenkkikaveri hiipuille on kyllä Katin rotikka Pimu jota käytiin eilenkin oikeen suuhun asti moiskauttamassa ennen liikkeelle lähtöä. Pöhköjä.

Projekteista on puhuttu jo vuoden vaihteessa, alkaa olla tekojen aika joten kerrataan vielä.

Projekti 1
Nemon opettaminen pöydälle. Seisoo siinä kuin eläinlääkärissä olisi. Ahdistaa ja apua. Ei olla menossa näyttelyihin, mutta tarkoitus vapauttaa se pelosta.

Projekti 2
Iitan kepit. On vähän jäänyt..juoksee kujaa, kohtuu kapeaakin, mutta itse pujottelusta ei hajua, sisäänmenosta pieni lamppu syttyy. Kepit pihaan ja eikun treenaamaan. Ensin pitäisi tietty päästä eroon tuosta lumesta jota tupsahti viime yönä koko talven edestä.

Aloitellaan näillä projekteilla ja katsotaan mihin päädytään ;).

1 kommentti:

  1. 12 Hoffiani kuolaa perään,
    ne roikkuu pyjamassa kiinni kun mä herään...lallaaallaa
    -cover Nylon Beat

    TSEMPPII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista