Eilen tuli startattua talvikausi agilityn osalta, eli hallikausi. Väkisin se syksy painaa päälle ja ei mene kauaa kun on taas lunta...pöh...mulle sopisi ihan hyvin syksy tai kevät koko ajan. Sellainen 10-15 astetta lämmintä ja kuivaa. Saako tällaista toivoa :) ??
Ennen lumia täytyisi käydä suorittamassa ajokorttiin lisäosa, jotta voin vetää asuntovaunua..ollaan harjoiteltu peruttaamista vaunu perässä - mun pinna on tooooooosi pitkä kun Ate yrittää olla kiltti ja neuvoa ja mä en osaa - eli ei..:D.
Nismon kanssa eilen Elinan treeneissä sairasloman jälkeen..pelkäsin että sillä olisi turhan paljon energiaa joka purkautuu väärin, eikä kyllä kaukana ollut..jotenkuten pysyi ohjauksessa, mutta kyllä mä oon sen kanssa niin tajuttoman kadoksissa. Ei mitään hajua rytmityksestä..blaah..Nismo menee vaan ja välillä huutaa mennessään. Kamalan estehakuinen se ei vielä ole ja se vaikeuttaa rytmitystä entisestään. Yllättävän hyvin se taipuu ohjauksiin/tulee mukana sitten kun sujuu, mutta pääosin ei suju..tai siis Nismolla sujuu, mulla ei. Kamalan kiltti se oli eilen ja korvat oli kohtuullisesti auki. Puomin suoritustavasta tykkään - menee lujaa juosten ja ihan loppuun asti. Lähdöt myös hyviä, niistä palkkaa erityisesti :). Harmitti oma surkeus, mutta samalla nauratti ja ilahdutti aivan superonnellinen Nismo jonka mielestä paluu agilityyn oli ihan superia! Sitä ei kiinnostanut tuon taivaallista mikään muu kuin minä ja agility. Nemo pääsi myös mukaan matkaan, mutta sille ei ole treenipaikkaa niin se joutui tyytymään vaan lenkkeilyyn :).
Aamuisin on jo niin kamalan pimeää...ja kun tulee töistä on taas kamalan pimeää..höh. Onneksi on öisin kainalo mihin kömpiä :). Rakastuneena moni ärsyttävä asia tuntuu niin kovin paljon helpommalta.
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
18.10.2011
17.10.2011
Lauantain treenit
Päätin, että kokeilen kokeenomaisesti BH kaaviosta osaa, parilla välipalkalla, jotta tiedän kuinka kaukana ollaan onnistumisesta Nismon sairasloman jälkeen..täytyy sanoa, että aivan huipputreenit! Nismo toimi kuin unelma, oli heti autosta otettaessa aivan unelmavireessä, ei vuotanut mutta oli täpäkkä. Voi että kun tuli hyvä mieli! Ainoa mistä tuli hieman kaiherrus oli se että se nousi paikallaolossa istumaan kun Hiskiä leikitettiin vieressä..turhan iso häiriö ehkä joo, ja onneksi ei lähtenyt kuitenkaan..palautin ja samaa ärsykettä - PYSYI täydellisesti!!! Jihuu :) . Pitkä seuraaminen kokeenomaisesti, ei yhtään lisäkäskyä tarvittu, seuraamispaikka oli hyvä ja tuttu tirehtöörimarssi oli askelluksessa. Jäävissä lyhensin hieman askelta ja vilkaisin jääkö oikeaan asentoon ja kyllä, sekä istuminen että maahanmeno toimivat tosi hyvin! Luoksetulossa tuli lujaa ja lähemmäs kuin aikaisemmin eli Aten vinkki ruokakupin hyödyntämisessä on toiminut paremmin kuin hyvin! Palkkana käytin erillistä purkkia johon sitten juostiin yhdessä. Purkissa oli kissojen tölkkiruokaa - toimi hyvin eikä yrittänyt varastaa purkille :) ! Ihanaa - "vanha" Nismo on palannut!
Musta kiituri Wilma herätteli saalisviettiään treeneissä ja heitetty lelupalkka toimi sille hyvin! En revityttänyt saamiemme ohjeiden mukaisesti vaan nimenomaan innostus, heitto ja sitten annoin sen itsekseen riepotella saalista. Wilman treenivire kesti hyvin ilman että passivoitui tai olisi mennyt övereihin..Ate taas huomautti niistä samoista virheistä - outoja ylimääräisiä askeleita ottavat jalat - koska mä muistan?! En ikinä. Wilman seuraamiskohta on aika kiva ja oli kiva kun se puuhasteli häntä heiluen. Luoksetuloissa täytyy sitä paikallaanistumisen osuutta harjoitella, varastaa herkästi. Paikallaanoloon täytyi muutaman kerran palauttaa ennekuin pysyi niin että sain palkattua :).
Nemo oli mukana temppuilemassa ja kirmaili vapaana pitkin nurmikoita..Tuukka vähän puuhasteli sen kanssa ja niillä molemmilla näytti olevan oikein mukavaa :). Täytyisi temppukirjasta kaivaa uusia temppuja Nemolle, se kun oppii naksun kanssa melkein mitä vaan paitsi malttia ja seuraamista :D !
Hiskin ja Aten meno näytti taasen oikein kivalta :) .
Hyvät, kivat treenit!!!
Tänään Nismon kanssa agilityyn pitkästä aikaa - katsotaan tuleeko muuta kuin haukkumista ja sinkoilua ;).
Tällä vkolla onkin kuusi päivää töitä, lauantaina duunin jälkeen Lohjalle agia treenaamaan - kontaktien tehotreenit Hiskin kanssa ennen sunnuntain startteja Kirkkonummella :)!
Oli muuten iiiiiiiiihana vkonloppu ;)
Musta kiituri Wilma herätteli saalisviettiään treeneissä ja heitetty lelupalkka toimi sille hyvin! En revityttänyt saamiemme ohjeiden mukaisesti vaan nimenomaan innostus, heitto ja sitten annoin sen itsekseen riepotella saalista. Wilman treenivire kesti hyvin ilman että passivoitui tai olisi mennyt övereihin..Ate taas huomautti niistä samoista virheistä - outoja ylimääräisiä askeleita ottavat jalat - koska mä muistan?! En ikinä. Wilman seuraamiskohta on aika kiva ja oli kiva kun se puuhasteli häntä heiluen. Luoksetuloissa täytyy sitä paikallaanistumisen osuutta harjoitella, varastaa herkästi. Paikallaanoloon täytyi muutaman kerran palauttaa ennekuin pysyi niin että sain palkattua :).
Nemo oli mukana temppuilemassa ja kirmaili vapaana pitkin nurmikoita..Tuukka vähän puuhasteli sen kanssa ja niillä molemmilla näytti olevan oikein mukavaa :). Täytyisi temppukirjasta kaivaa uusia temppuja Nemolle, se kun oppii naksun kanssa melkein mitä vaan paitsi malttia ja seuraamista :D !
Hiskin ja Aten meno näytti taasen oikein kivalta :) .
Hyvät, kivat treenit!!!
Tänään Nismon kanssa agilityyn pitkästä aikaa - katsotaan tuleeko muuta kuin haukkumista ja sinkoilua ;).
Tällä vkolla onkin kuusi päivää töitä, lauantaina duunin jälkeen Lohjalle agia treenaamaan - kontaktien tehotreenit Hiskin kanssa ennen sunnuntain startteja Kirkkonummella :)!
Oli muuten iiiiiiiiihana vkonloppu ;)
14.10.2011
Lenkkihavaintoja ja eläinlääkäriä
Nemo on kyllä niin erikoinen pikkuinen..eilen kiinnitin huomiota taas sen "laumakäytökseen" lenkillä, tällä kertaa mukana Pimu ja Wilma. Se haluaa kaikin keinoin olla mahdollisimman vähän provosoiva, arkailematta kuitenkaan lainkaan..käyttäytyy äärimmäisen rauhallisesti ja kaikella olemuksellaan viestittää, että vaikka mitä tapahtuisi niin hän väistää ja kävelee ulos tilanteesta. Reippaasti ja kevyesti pysyy joukossa mukana ja vähän turhankin rohkeasti tepstelee häntä ylhäällä Pimun ja Wilman välissä. Kaikki Nemon kanssa on niin mutkatonta..kun minä pysähdyn, se pysähtyy, kun minä puhun, se vilkaisee automaattisesti koskettaako asia häntä vai ei. Sitä aina välillä unohtaa arvostaa tällaisia mukamas itsestäänselvyyksiä :) !
Pikkuinen hiiri kohtasi eilen lenkillä lopun...Wilma nappasi hiiren, ehti kuulua pieni "piip", häntä vilahti suupielessä ja nielaisu...eikä enää ollut mitään hiirtä. Nemo katseli ihmeissään vieressä, että mitä oikein tapahtuu ja tosiaan kaikki kävi niin nopeasti että en ehtinyt antaa edes IRTI käskyä..se että olisiko se edes toiminut siinä kohtaa onkin toinen tarina :D ! Wilma possu..Sille on tullut kivasti karvaa ja lihasta - erityisesti takaosaan. Eikä mitään ontumistakaan ole esiintynyt! JEE!
Tänä aamuna olikin sitten eläinlääkärireissu. Nismo, Nemo ja Hiski rokotuksiin ja Nismolta vielä tikit pois. Hiski oli kuuliainen - laitoin sen toimenpidehuoneen lattialle "paikallaoloon" ja se ihmetteli kun hiippiksiä rokotettiin :). Hiski veti ihan mallisuorituksen, eli ei edes huomannut piikkiä. Nemo oli kauhusta jäykkänä, mutta antoi kauniisti tutkia eikä edes vingahtanut rokotuspiikistä. Nismollakin meni itse terveystarkastus + rokotus ilman mitään ongelmia ja tikkijen poistokin alkuun kunnes sakset osuivat nahkaan ja pala nahkaa lähti irti..sitten siinä olikin pitelemistä - voi elämä mikä härdelli! Noh, tikit on kuitenkin irti ja kaikki ok, haava oli hyvin parantunut. Hiski käänteli Nismon kaaoksen ajan päätään vaan molemmille puolille ihmeissään, mutta ei noussut. Varasin myös Nemolle kastraatioajan tänään - ennenkuin se taas jää! 3.11 lähtee Nemosen pallurat, Skutilla tietysti. Samalla myös hammaskivenpoisto.
Tänään duunin tyttöjen kanssa Britneyn keikalle - saatiin se palkinnoksi hyvästä tuloksesta. Huomenna treeneihin - JEEEEEEEE - ja Iskän 50-vuotis juhlille..sunnuntaina sirkukseen! Kyllähän sitä taas saadaan Aten kanssa suhailla :) !
Pikkuinen hiiri kohtasi eilen lenkillä lopun...Wilma nappasi hiiren, ehti kuulua pieni "piip", häntä vilahti suupielessä ja nielaisu...eikä enää ollut mitään hiirtä. Nemo katseli ihmeissään vieressä, että mitä oikein tapahtuu ja tosiaan kaikki kävi niin nopeasti että en ehtinyt antaa edes IRTI käskyä..se että olisiko se edes toiminut siinä kohtaa onkin toinen tarina :D ! Wilma possu..Sille on tullut kivasti karvaa ja lihasta - erityisesti takaosaan. Eikä mitään ontumistakaan ole esiintynyt! JEE!
Tänä aamuna olikin sitten eläinlääkärireissu. Nismo, Nemo ja Hiski rokotuksiin ja Nismolta vielä tikit pois. Hiski oli kuuliainen - laitoin sen toimenpidehuoneen lattialle "paikallaoloon" ja se ihmetteli kun hiippiksiä rokotettiin :). Hiski veti ihan mallisuorituksen, eli ei edes huomannut piikkiä. Nemo oli kauhusta jäykkänä, mutta antoi kauniisti tutkia eikä edes vingahtanut rokotuspiikistä. Nismollakin meni itse terveystarkastus + rokotus ilman mitään ongelmia ja tikkijen poistokin alkuun kunnes sakset osuivat nahkaan ja pala nahkaa lähti irti..sitten siinä olikin pitelemistä - voi elämä mikä härdelli! Noh, tikit on kuitenkin irti ja kaikki ok, haava oli hyvin parantunut. Hiski käänteli Nismon kaaoksen ajan päätään vaan molemmille puolille ihmeissään, mutta ei noussut. Varasin myös Nemolle kastraatioajan tänään - ennenkuin se taas jää! 3.11 lähtee Nemosen pallurat, Skutilla tietysti. Samalla myös hammaskivenpoisto.
Tänään duunin tyttöjen kanssa Britneyn keikalle - saatiin se palkinnoksi hyvästä tuloksesta. Huomenna treeneihin - JEEEEEEEE - ja Iskän 50-vuotis juhlille..sunnuntaina sirkukseen! Kyllähän sitä taas saadaan Aten kanssa suhailla :) !
10.10.2011
Reipas potilas ja leireilyä
Huhhuh..me selvittiin kastraatiosta!!! En tiedä kummalla otti enemmän koville..Nismolle joka kastroitiin vai mulle joka katsoin sen tuskaa haavasta, kaulurista ja kaikesta. Nismo otti leikkauksen jälkeiset fiilikset ja kaulurin erityisen raskaasti. Pari päivää se istui, tärisi ja/tai huusi. Liikkuminen ilmankin kauluria oli aivan kamalaa pakottamista..tuli kurja olo jo itsellekin kun toinen parhaansa yritti mutta oli aivan paskana. Ate onneksi oli ihana ja kävi Mustista&Mirristä hakemassa housut, jotta saatiin unohtaa kauluri. Se helpotti vähän. Keskiviikkoiltana viime vkolla Nismo alkoi osoittaa henkisen parantumisen merkkejä..haava oli koko ajan tosi terveen näköinen ja siitä en ollut lainkaan huolissaan. Torstaina se oli jo melkein normaali ja perjantaina ihan oma itsensä!!! Kyllä helpotti ja tuli hyvä mieli!!! Vähän pidempiä lenkkejä kuin pihaulkoiluakin tehtiin jo ke/to. Tokoa varovasti kokeilin, josko innostuisi ja sehän oli aivan onnessaan. Tässä Aten ottama kuva pienestä potilaasta mun kainalossa. Kuvassa on jo oma itsensä..en edes harkinnut kuvia siihen "huonoon" aikaan, oli se niin säälittävä näky..

Nismon ollessa jo oma itsenä mun huoli sen parantumisesta laski huomattavasti ja perjantaina päästiin Aten ja hoffituksien kanssa starttaamaan kennelpäiville Hauholle hymyissä suin :) ! Mulla oli perjantaina ylitöistä kertynyt vapaapäivä ja ennen lähtöä käytiin nauttimassa Lohjalla harjun mahtavista lenkkipoluista Pimun ja Nemon kanssa! Vitsit kun oli kivaa ja kaksi tuntia me siellä kuljettiin. Keli oli hyvä ja maisemat upeita. Nemo on niin mutkaton pikkuinen pidemmilläkin reissuilla. Utelias ja toimelias, mutta niin kuuliainen ja kiltti. Rakas pikkuinen Nemo.
Kati oli kiltti ja tuli koko vkonlopuksi asumaan tänne meille Nismon ja Nemon sekä kissojen kanssa. Pimukin pääsi mukaan :) . Oli helppo olla itse poissa, vaikka pieniä olikin ikävä, kun tiesi niiden olevan hyvissä käsissä. Kati tietää mun hysterian ja tiedottikin ahkeraan miten kovasti olivat ulkoilleet Nemon kanssa ja Nismon kanssa taasen lyhyempiä lenkkejä. KIITOS Katille vielä sadannen kerran :).
Kyllä tuli vkonlopun aikana naurettua!!! Vitsit sentään..mahaan oikein sattui. Lauantain illanvietossa riemu ja meteli oli niin katossa, että täytyy toivoa ettei kukaan koko alueella halunnut tai yrittänyt edes nukkua :). Me saavuttiin paikalle jo perjantaina, paikkakin on jo tuttu - kolmas vuosi samassa paikassa. Lauantaina skarppina treenipäivään! Wilman kanssa neuvoja tottikseen ja saalisvietin herätykseen sekä jutustelua sen terveydestä ja miten se tulee ottaa huomioon kun tekee. Hiski ja Ate saivat palautetta ja vinkkejä omaan tottikseen ja yhdessä tehtiin vielä esineruutua. Wilman kanssa opeteltiin tennispallon perässä juoksentelua ja kyllä olikin hauskaa! Oli mielenkiintoista myös katsella toisten suorituksia ja tehdä huomioita erilaisista koirista ja ohjaajista. Paikalla oli paljon uusiakin hoffisteja "pikkuisine" pentuineen. Olin Wilman käytökseen ihan huipputyytyväinen. Se ei arkaillut eikä turhia murmotellut. Suhtautui aika avoimesti kaikkeen ja kaikkiin eikä yksinolo huoneessa jonka ohi koirat ja ihmiset juoksivat ollut mitään ongelmia. Hieno Wilma :) !!! Toki se sen verran oli rontti että poiketen kotioloista pomppasi sänkyyn ihan pokkana nukkumaan!
Sunnuntaina olo oli jo pikkuisen väsyneempi ;). Aamusta oli pikkuinen pakkanen ja vietiin Aten kanssa hoffit pellolle päästämään höyryjä. Eikös Wilma pöhkö mennyt uimaan isoon ojaan!!! Ei mennyt kuin sekunti niin koko koira oli kirjaimellisesti jäässä..ei se kyllä menoa näyttänyt haittaavan. Totojuoksussa juoksi meidän molemmat hoffitukset, Hiski ensin ja Wilma perään :) ! Wilman piteleminen meinasi olla mahdottomuus, niin kovin se kuumuu kun toiset juokseen eikä hän pääse. Lisäksi tapana on että kaikki veikkaavat voittajakaksikkoa, pentujen ja aikuisten parasta - me Aten kanssa osuttiin oikeaan ja arvonnan jälkeen (kolme oikeaa riviä) kerättiin potti! Tässä Aten ottama kuva reippaista leiriläisistä:

Juoksentelun jälkeen temppuiltiin radalla, joka oli yhdistelmä rallytokon tyyppistä ja agilitya + yleistä hallintaa pois ruokahuokutuksilta. Hiski ja minä tehtiin rata kimpassa ja voi vitsit kun meillä olikin hauskaa. Hiskin ilme kun se tuli ulos putkesta, oli sanoinkuvaamaton - ihanaa, agilitya!!! Tässä kuva hörökorvaisesta pujottelijasta :

Kiitos Hiski :) !
Lopuksi oli sitten kiitoksien ja moikkailujen aika. Haikea mieli oli lähteä ystävien luota, mutta hyvä mieli oli tulla Aten kanssa kotiin. Nismo ja Nemo eivät meinanneet turkeissaan pysyä! Kiitos leiriläisille, erityisesti Katjalle & Katjalle, Päiville, Erkille, Tiinalle, Sannalle ja Niinalle sekä tietysti rakkaalle Atelle - meillä on kyllä aina hauskaa yhdessä, mentiin me mihin vaan! KIITOS myös muille tutuille, ystäville ja tietysti spesiaalit Tupulle ja Railalle jotka saivat kaiken toteutumaan ja ihmiset yhteen :) . Näemme jälleen ensi vuonna!
Hallikausi starttasi tänään, mutta Nismolla on vielä tikit joten kävin vaan ilman koiria pyörähtämässä ja kuulostelemassa. Ilmoitin Nismon tänään myös BH -kokeeseen IIK!!! Tuomari sama kuin viimeksi ja paikkakin sama eli Veikkola. Kyllä jännitys alkaa hiipiä...Nismon karenssi ehtii juuri viikkoa ennen koetta mennä umpeen. Kokeilin tänään liikkeestä istumista ihan sisätiloissa sen kanssa ja voi että kun oli täpäkkä!
Minä sainkin tänään mukin..jossa on kaunis teksti... :)
5.10 vietettiin juhlapäivää. Meidän pieni potilas, minun rakas ystävä, tiimin vahva jäsen, perheen tuittupää Nismo vietti syntymäpäiviään ja täytti kuusi vuotta! Aika menee niin kamalan nopeasti. Kakku meillä tottakai oli, kissanruoasta tehty ja se maistui erinomaisesti. Lauloimme Aten kanssa onnittelulaulun ja minä yritin kertoa, miten tärkeä tämä pieni minulle onkaan. Ei löydy sanoja millä sen kertoisi tarpeeksi painokkaasti. Toivon todella, että yhteinen matkamma on korkeintaan puolivälissä. PALJON ONNEA NISMO!
Nismon ollessa jo oma itsenä mun huoli sen parantumisesta laski huomattavasti ja perjantaina päästiin Aten ja hoffituksien kanssa starttaamaan kennelpäiville Hauholle hymyissä suin :) ! Mulla oli perjantaina ylitöistä kertynyt vapaapäivä ja ennen lähtöä käytiin nauttimassa Lohjalla harjun mahtavista lenkkipoluista Pimun ja Nemon kanssa! Vitsit kun oli kivaa ja kaksi tuntia me siellä kuljettiin. Keli oli hyvä ja maisemat upeita. Nemo on niin mutkaton pikkuinen pidemmilläkin reissuilla. Utelias ja toimelias, mutta niin kuuliainen ja kiltti. Rakas pikkuinen Nemo.
Kati oli kiltti ja tuli koko vkonlopuksi asumaan tänne meille Nismon ja Nemon sekä kissojen kanssa. Pimukin pääsi mukaan :) . Oli helppo olla itse poissa, vaikka pieniä olikin ikävä, kun tiesi niiden olevan hyvissä käsissä. Kati tietää mun hysterian ja tiedottikin ahkeraan miten kovasti olivat ulkoilleet Nemon kanssa ja Nismon kanssa taasen lyhyempiä lenkkejä. KIITOS Katille vielä sadannen kerran :).
Kyllä tuli vkonlopun aikana naurettua!!! Vitsit sentään..mahaan oikein sattui. Lauantain illanvietossa riemu ja meteli oli niin katossa, että täytyy toivoa ettei kukaan koko alueella halunnut tai yrittänyt edes nukkua :). Me saavuttiin paikalle jo perjantaina, paikkakin on jo tuttu - kolmas vuosi samassa paikassa. Lauantaina skarppina treenipäivään! Wilman kanssa neuvoja tottikseen ja saalisvietin herätykseen sekä jutustelua sen terveydestä ja miten se tulee ottaa huomioon kun tekee. Hiski ja Ate saivat palautetta ja vinkkejä omaan tottikseen ja yhdessä tehtiin vielä esineruutua. Wilman kanssa opeteltiin tennispallon perässä juoksentelua ja kyllä olikin hauskaa! Oli mielenkiintoista myös katsella toisten suorituksia ja tehdä huomioita erilaisista koirista ja ohjaajista. Paikalla oli paljon uusiakin hoffisteja "pikkuisine" pentuineen. Olin Wilman käytökseen ihan huipputyytyväinen. Se ei arkaillut eikä turhia murmotellut. Suhtautui aika avoimesti kaikkeen ja kaikkiin eikä yksinolo huoneessa jonka ohi koirat ja ihmiset juoksivat ollut mitään ongelmia. Hieno Wilma :) !!! Toki se sen verran oli rontti että poiketen kotioloista pomppasi sänkyyn ihan pokkana nukkumaan!
Sunnuntaina olo oli jo pikkuisen väsyneempi ;). Aamusta oli pikkuinen pakkanen ja vietiin Aten kanssa hoffit pellolle päästämään höyryjä. Eikös Wilma pöhkö mennyt uimaan isoon ojaan!!! Ei mennyt kuin sekunti niin koko koira oli kirjaimellisesti jäässä..ei se kyllä menoa näyttänyt haittaavan. Totojuoksussa juoksi meidän molemmat hoffitukset, Hiski ensin ja Wilma perään :) ! Wilman piteleminen meinasi olla mahdottomuus, niin kovin se kuumuu kun toiset juokseen eikä hän pääse. Lisäksi tapana on että kaikki veikkaavat voittajakaksikkoa, pentujen ja aikuisten parasta - me Aten kanssa osuttiin oikeaan ja arvonnan jälkeen (kolme oikeaa riviä) kerättiin potti! Tässä Aten ottama kuva reippaista leiriläisistä:

Juoksentelun jälkeen temppuiltiin radalla, joka oli yhdistelmä rallytokon tyyppistä ja agilitya + yleistä hallintaa pois ruokahuokutuksilta. Hiski ja minä tehtiin rata kimpassa ja voi vitsit kun meillä olikin hauskaa. Hiskin ilme kun se tuli ulos putkesta, oli sanoinkuvaamaton - ihanaa, agilitya!!! Tässä kuva hörökorvaisesta pujottelijasta :

Kiitos Hiski :) !
Lopuksi oli sitten kiitoksien ja moikkailujen aika. Haikea mieli oli lähteä ystävien luota, mutta hyvä mieli oli tulla Aten kanssa kotiin. Nismo ja Nemo eivät meinanneet turkeissaan pysyä! Kiitos leiriläisille, erityisesti Katjalle & Katjalle, Päiville, Erkille, Tiinalle, Sannalle ja Niinalle sekä tietysti rakkaalle Atelle - meillä on kyllä aina hauskaa yhdessä, mentiin me mihin vaan! KIITOS myös muille tutuille, ystäville ja tietysti spesiaalit Tupulle ja Railalle jotka saivat kaiken toteutumaan ja ihmiset yhteen :) . Näemme jälleen ensi vuonna!
Hallikausi starttasi tänään, mutta Nismolla on vielä tikit joten kävin vaan ilman koiria pyörähtämässä ja kuulostelemassa. Ilmoitin Nismon tänään myös BH -kokeeseen IIK!!! Tuomari sama kuin viimeksi ja paikkakin sama eli Veikkola. Kyllä jännitys alkaa hiipiä...Nismon karenssi ehtii juuri viikkoa ennen koetta mennä umpeen. Kokeilin tänään liikkeestä istumista ihan sisätiloissa sen kanssa ja voi että kun oli täpäkkä!
Minä sainkin tänään mukin..jossa on kaunis teksti... :)
5.10 vietettiin juhlapäivää. Meidän pieni potilas, minun rakas ystävä, tiimin vahva jäsen, perheen tuittupää Nismo vietti syntymäpäiviään ja täytti kuusi vuotta! Aika menee niin kamalan nopeasti. Kakku meillä tottakai oli, kissanruoasta tehty ja se maistui erinomaisesti. Lauloimme Aten kanssa onnittelulaulun ja minä yritin kertoa, miten tärkeä tämä pieni minulle onkaan. Ei löydy sanoja millä sen kertoisi tarpeeksi painokkaasti. Toivon todella, että yhteinen matkamma on korkeintaan puolivälissä. PALJON ONNEA NISMO!
2.10.2011
Pieni herra Pim
...eli Nismo...
Aika ajoin kiusanneen jalan takia me ollaan koko viikkon vietetty hiljaiseloa treenaamisesta ja maanantain jälkeen pitkät lenkitkin ovat saaneet Nismon osalta jäädä. Jalka oli kyllä mystinen vaiva eikä siihen tullut perjantainakaan selvyyttä, suljettiin vaan pois kauheuksia mikä on hyvä juttu.
Perjantaina siis Skutilla kastraatio, lääkärinä Janne Ojala. Ensin käänneltiin ja väänneltiin Nismon etuosaa, jotta satunnaiseen ontumiseen löytyisi syy. Noh, ei löytynyt, Nismo ei vaan kauheasti tykännyt koko toimenpiteestä :D. Saakelin kiukkupussi. Sitten se huono uutinen...Nismon sydän kuunneltiin - pieni sivuääni :(. Voi itkujen itku..kyselin tarkkaan että mitä tämä nyt tarkoittaa, muutetaanko elämäntyyliä, tuleeko lääkitystä vai miten?? Ojala sanoi että seurataan ja jos osottaa mitään oireita niin pikapikaa lisätutkimuksiin. Ei ole kyllä oireita osoittanut, onneksi. Ei kuulemma vaikuta vielä normaaliin elämään, saa harrastaa jne mutta tarkkailla täytyy. Tämä toi vähän murhetta kyllä. Röntgen kuvissa ei onneksi ollut mitään, ei siis yhtään mitään, ei edes turvotusta tai mitään, kaikki näytti erinomaiselta. Epäiltiin jotain venähdystä ja nyt kastraation myötähän Nismolle tulikin kipulääke ja lepoa, toivon että jalkakin tulee sillä samalla kuntoon. Itse kastraatio meni hyvin, tikkien poisto parin vkon päästä. Samalla poistettiin hammaskiveä. Kati oli meitin mukana ja käytiinkin odotusajalla Pimun ja Nemon kera pellolla juoksentelemassa :) . KIITOS!
Heräsi matkalla narkoosista ja sai aivan kamalan kohtauksen. Kiljui ihan suoraa huutoa niin, että Katin ja mun tärykalvot meinasi haljeta. Oli ihan paniikkinen ja jouduin "puristamaan" sen syliini että sain rauhoittumaan. Kotona edelleen ihan paniikkinen. Ensin nukkui ja yhtäkkiä ponkaisi ylös ja juoksi päin seinää, sohvanjalkaa tms..Nostin kipulääkkeen määrää vähäsen, mutta ei vaikutusta. Kauluri on sen mielestä kamala ja mun tarkoitus oli perjantaina ostaa sellainen tyyny, mutta Turun eläinkaupassa ei ollut kokoa. Noh, huomenna parempi onni toivottavasti. Lääkkeet ottaa reippaasti! Eka yö aivan hirveä, nukuin ehkä tunnin, huusi ihan koko ajan...
Lauantaina vähän parempi, suostui jopa liikkumaan ilman kauluria ulkona. Sitkeä sissi se on pidättämään, ei tee sisälle vaikka mikä olisi ja pidättikin leikkauksen jälkeen n. 14 tuntia kun ei vaan suostunut kusemaan. Silti ihan maansa myynyt. Onneksi ruoka maistui. Kauluri päässä ei voi tehdä mitään ja yön taas vinkui, ei sentään enää kiljunut.
Tänään aamulla jo reippaampi taas, mutta korvat luimussa edelleen ja haava selkeästi ärsyttää sitä ja mielellän sitä repisi tai hinkkaisi lattiaan. Haava on siisin näköinen ja mä sitä kylmälläkin olen painellut että olo helpottuisi. Silti suurimman osan nyhjöttää ja näyttää surkealta. Tulee itsellekin niin paha mieli kun kaikkensa tekee ja silti ei auta :( . Maha onneksi normaali ja lääkkeet edelleen reippaasti.
Menisipä paremmaksi pian! Eilen olin töissä pitkän päivän ja tänään rallytokokisoissa puoli päivää järkkäämässä. Olo on ihan kaamea. Kiitos porukalle ja kiitos Atelle joka pelasti aamulla. Kiitos Atelle myös hermoista näinä unettomina öinä ja avusta Nismon kanssa. Mihin mä joutuisinkaan ilman sinua :) ?
Treenejä kevyesti Wilman kanssa, lenkkiä ja tommosta. Nemon kanssa hengailua, lenkkiä ja temppuja - normisettiä mutta nyt ei jaksa enempää miettiä...Nemo on hieman ihmeissään kun ovat nyt Nismon kanssa erotettuna, pikkuisen kadoksissa.
Aika ajoin kiusanneen jalan takia me ollaan koko viikkon vietetty hiljaiseloa treenaamisesta ja maanantain jälkeen pitkät lenkitkin ovat saaneet Nismon osalta jäädä. Jalka oli kyllä mystinen vaiva eikä siihen tullut perjantainakaan selvyyttä, suljettiin vaan pois kauheuksia mikä on hyvä juttu.
Perjantaina siis Skutilla kastraatio, lääkärinä Janne Ojala. Ensin käänneltiin ja väänneltiin Nismon etuosaa, jotta satunnaiseen ontumiseen löytyisi syy. Noh, ei löytynyt, Nismo ei vaan kauheasti tykännyt koko toimenpiteestä :D. Saakelin kiukkupussi. Sitten se huono uutinen...Nismon sydän kuunneltiin - pieni sivuääni :(. Voi itkujen itku..kyselin tarkkaan että mitä tämä nyt tarkoittaa, muutetaanko elämäntyyliä, tuleeko lääkitystä vai miten?? Ojala sanoi että seurataan ja jos osottaa mitään oireita niin pikapikaa lisätutkimuksiin. Ei ole kyllä oireita osoittanut, onneksi. Ei kuulemma vaikuta vielä normaaliin elämään, saa harrastaa jne mutta tarkkailla täytyy. Tämä toi vähän murhetta kyllä. Röntgen kuvissa ei onneksi ollut mitään, ei siis yhtään mitään, ei edes turvotusta tai mitään, kaikki näytti erinomaiselta. Epäiltiin jotain venähdystä ja nyt kastraation myötähän Nismolle tulikin kipulääke ja lepoa, toivon että jalkakin tulee sillä samalla kuntoon. Itse kastraatio meni hyvin, tikkien poisto parin vkon päästä. Samalla poistettiin hammaskiveä. Kati oli meitin mukana ja käytiinkin odotusajalla Pimun ja Nemon kera pellolla juoksentelemassa :) . KIITOS!
Heräsi matkalla narkoosista ja sai aivan kamalan kohtauksen. Kiljui ihan suoraa huutoa niin, että Katin ja mun tärykalvot meinasi haljeta. Oli ihan paniikkinen ja jouduin "puristamaan" sen syliini että sain rauhoittumaan. Kotona edelleen ihan paniikkinen. Ensin nukkui ja yhtäkkiä ponkaisi ylös ja juoksi päin seinää, sohvanjalkaa tms..Nostin kipulääkkeen määrää vähäsen, mutta ei vaikutusta. Kauluri on sen mielestä kamala ja mun tarkoitus oli perjantaina ostaa sellainen tyyny, mutta Turun eläinkaupassa ei ollut kokoa. Noh, huomenna parempi onni toivottavasti. Lääkkeet ottaa reippaasti! Eka yö aivan hirveä, nukuin ehkä tunnin, huusi ihan koko ajan...
Lauantaina vähän parempi, suostui jopa liikkumaan ilman kauluria ulkona. Sitkeä sissi se on pidättämään, ei tee sisälle vaikka mikä olisi ja pidättikin leikkauksen jälkeen n. 14 tuntia kun ei vaan suostunut kusemaan. Silti ihan maansa myynyt. Onneksi ruoka maistui. Kauluri päässä ei voi tehdä mitään ja yön taas vinkui, ei sentään enää kiljunut.
Tänään aamulla jo reippaampi taas, mutta korvat luimussa edelleen ja haava selkeästi ärsyttää sitä ja mielellän sitä repisi tai hinkkaisi lattiaan. Haava on siisin näköinen ja mä sitä kylmälläkin olen painellut että olo helpottuisi. Silti suurimman osan nyhjöttää ja näyttää surkealta. Tulee itsellekin niin paha mieli kun kaikkensa tekee ja silti ei auta :( . Maha onneksi normaali ja lääkkeet edelleen reippaasti.
Menisipä paremmaksi pian! Eilen olin töissä pitkän päivän ja tänään rallytokokisoissa puoli päivää järkkäämässä. Olo on ihan kaamea. Kiitos porukalle ja kiitos Atelle joka pelasti aamulla. Kiitos Atelle myös hermoista näinä unettomina öinä ja avusta Nismon kanssa. Mihin mä joutuisinkaan ilman sinua :) ?
Treenejä kevyesti Wilman kanssa, lenkkiä ja tommosta. Nemon kanssa hengailua, lenkkiä ja temppuja - normisettiä mutta nyt ei jaksa enempää miettiä...Nemo on hieman ihmeissään kun ovat nyt Nismon kanssa erotettuna, pikkuisen kadoksissa.
22.9.2011
Päätöksiä
Otsikosta sen verran että ei tässä sentään mistään kovin vakavasta ole kyse :D !!!
Tiistaina päätös kontakteista..tai lähinnä se että miten tästä eteenpäin. Marjun kanssa piiiitkä keskustelu ja käytännön näyttöjä. Vähän sellaista juupas - eipäs on toi meitin kontaktien treenaaminen kovassa vauhdissa, muutoin ok. Puomille ehdottomasti pysäytys ja etujalat maassa, se sujuu hyvin ja saatiin sen tiistaina jopa kovasta vauhdista onnistumaan. Nyt vaan treeniä! Yhteinen päätös siitä että mun vieressä "painostaminen" ei auta tuon taivaallista vaan täytyy juosta ohi ja antaa itse hakeutua käskytyksellä oikeaan kohtaan. Hyviä toistoja, JES! Muutoin keskittymistä mun liikkumiseen ja uskaltamiseen..vitsit ja vaude millaisia pätkiä tehtiin kun annettiin mennä vaan. Kyllä me mokailtiinkin, mutta pääosin oli ihan jee -olotila! Kepit "päin seinää" ja sivuirtoamista - hyvä! Sain sen myös pysymään poissa A-esteeltä kun piti. Paria tiukkaa kääntöä hypyille, rimat pysyivät hyvin. Hyvä treeni!
Eilen tottista vesisateessa eikä edes ärsyttänyt :). Kati opasti minua ja Wilmaa. Pikkuiset jäivät kotosalle, Nemo lähinnä Nismon seuramieheksi kun en uskalla sitä vieläkään treenata. Saatiin läksyksi käännöksiä, erityisesti Wilman takaosan käyttöä täytyy käännöksissä lisätä huomattavasti. Jäävissä liikkeissä jää, mutta keskittyminen minuun herpaantuu herkästi ja nenä menee maahan - korjailtiin tätä. Luoksetuloa niin että hölkkäsin "karkuun" , käännyin ja vapautin. Olin pomminvarma ettei malta pysyä mutta siellä se istua tönötti ja vielä tarkkaavaisena. Yllättävän hyvin se malttoi keskittyä kaikkeen Wilmaksi :) ! Eikä meistä kumpikaan edes tuskastunut! Loppupalkan kanssa autolle häntä heiluen.
Tänä aamuna tein päätöksen vihdoin viimein (aivan liian kauan odotin!) Nismon kastraatiosta. Se tapahtuu ensi viikon perjantaina Skutilla. JÄNNITTÄÄ miten se menee, mutta samalla harmittaa kun odotin niin pitkään koska Nismon vaivat taitavatkin johtua taasen eturauhasesta...kuten viime vuonnakin :( . Merkit viittaavat vahvasti siihen. Tyhmää minulta antaa sen kärsiä pahaa oloa kun pallien poistolla siitä olisi päässyt. Vieläkin Nismo liikkuu ihan normaalisti, täysiä kuin mikäkin kahopää, mutta huomaan ettei täysin ole oma itsensä kuitenkaan kaikissa tilanteissa. Onneksi päätös on nyt tehty, aika varattu ja sen mukaan mennään! Ate kävi Nismon kanssa aamulla palverin asiasta kuten "mies miehelle" ja kertoi ettei hänen aikaisemmat koirat ole mitenkään kärsineet pallittomuudesta, päinvastoin ;) . Hih, Nismo jopa näytti siltä että se kuunteli vaikka ei varmana tajunnut hölkäsen pöläystä :D .
Taas on Aten kanssa menty koko viikko tuhatta ja sataa! Joskos tänään olisi rauhallinen ilta :) ??
Tiistaina päätös kontakteista..tai lähinnä se että miten tästä eteenpäin. Marjun kanssa piiiitkä keskustelu ja käytännön näyttöjä. Vähän sellaista juupas - eipäs on toi meitin kontaktien treenaaminen kovassa vauhdissa, muutoin ok. Puomille ehdottomasti pysäytys ja etujalat maassa, se sujuu hyvin ja saatiin sen tiistaina jopa kovasta vauhdista onnistumaan. Nyt vaan treeniä! Yhteinen päätös siitä että mun vieressä "painostaminen" ei auta tuon taivaallista vaan täytyy juosta ohi ja antaa itse hakeutua käskytyksellä oikeaan kohtaan. Hyviä toistoja, JES! Muutoin keskittymistä mun liikkumiseen ja uskaltamiseen..vitsit ja vaude millaisia pätkiä tehtiin kun annettiin mennä vaan. Kyllä me mokailtiinkin, mutta pääosin oli ihan jee -olotila! Kepit "päin seinää" ja sivuirtoamista - hyvä! Sain sen myös pysymään poissa A-esteeltä kun piti. Paria tiukkaa kääntöä hypyille, rimat pysyivät hyvin. Hyvä treeni!
Eilen tottista vesisateessa eikä edes ärsyttänyt :). Kati opasti minua ja Wilmaa. Pikkuiset jäivät kotosalle, Nemo lähinnä Nismon seuramieheksi kun en uskalla sitä vieläkään treenata. Saatiin läksyksi käännöksiä, erityisesti Wilman takaosan käyttöä täytyy käännöksissä lisätä huomattavasti. Jäävissä liikkeissä jää, mutta keskittyminen minuun herpaantuu herkästi ja nenä menee maahan - korjailtiin tätä. Luoksetuloa niin että hölkkäsin "karkuun" , käännyin ja vapautin. Olin pomminvarma ettei malta pysyä mutta siellä se istua tönötti ja vielä tarkkaavaisena. Yllättävän hyvin se malttoi keskittyä kaikkeen Wilmaksi :) ! Eikä meistä kumpikaan edes tuskastunut! Loppupalkan kanssa autolle häntä heiluen.
Tänä aamuna tein päätöksen vihdoin viimein (aivan liian kauan odotin!) Nismon kastraatiosta. Se tapahtuu ensi viikon perjantaina Skutilla. JÄNNITTÄÄ miten se menee, mutta samalla harmittaa kun odotin niin pitkään koska Nismon vaivat taitavatkin johtua taasen eturauhasesta...kuten viime vuonnakin :( . Merkit viittaavat vahvasti siihen. Tyhmää minulta antaa sen kärsiä pahaa oloa kun pallien poistolla siitä olisi päässyt. Vieläkin Nismo liikkuu ihan normaalisti, täysiä kuin mikäkin kahopää, mutta huomaan ettei täysin ole oma itsensä kuitenkaan kaikissa tilanteissa. Onneksi päätös on nyt tehty, aika varattu ja sen mukaan mennään! Ate kävi Nismon kanssa aamulla palverin asiasta kuten "mies miehelle" ja kertoi ettei hänen aikaisemmat koirat ole mitenkään kärsineet pallittomuudesta, päinvastoin ;) . Hih, Nismo jopa näytti siltä että se kuunteli vaikka ei varmana tajunnut hölkäsen pöläystä :D .
Taas on Aten kanssa menty koko viikko tuhatta ja sataa! Joskos tänään olisi rauhallinen ilta :) ??
20.9.2011
Möllitokossa
Hui kun eilen tuli kiire! Espoosta kun lähtee vähän yli viisi ja kuudelta täytyisi olla jo kentällä paikallaanmakuussa niin hoppuhan siinä tulee :D ! Nemo osallistui nakkiluokkaan jossa löyhä arvostelu ja palkkaaminen ok. Nismo osallistui mölleihin ihan ALO luokan säännöin.
Pikkuruinen ja touhukas Nemo hauskuutti yleisöä, tuomaria, sihteeriä ja kaikkia jotka tuon touhukkaan minilemmun näkivät :D ! Pojoja kerättiin 120 (max 160p.) . Tässä osa-alueittain kertomukset, pisteitä en muista:
Paikallaolo (1 min, hihnanmitta) - teki "Nemot" ja törötti n. 50 sekuntia paikallaan ja sitten sinkosi minun luo aivan tohkeissaan. Uuno.
Seuraaminen - mikä seuraaminen?! Mikä seuraamiskohta?? Kontakti oli kyllä hyvä koko ajan ja näemmä koko kaavion voi tehdä myös pohkeenväistötyylillä ja välillä peruuttaen.
Liikkeestä maahanmeno - vein namilla ja jäi hyvin, nousi ekalla istumaan. Valmisteleva osuus kaamea räpellys :D
Liikkeestä seisominen - ai häh?? Mikä seisominen? Jos tuun kuitenkin perässä..
Luoksetulo - tämä oli nappisuoritus Nemolta! Ja mikä vauhti :D .
Estehyppy - meinasi varastaa, sain käskytettyä, ekalla yli ja sitten hirveellä kurvilla takaisin mun luo.
Lisäksi Nemohan esitti n. 10 kpl piruetteja takajaloillaan ja juoksi A-esteen pariin kertaan. Yleisvaikutelmasta saatiin 10 koska Tuija sanoi että noin iloisesta menosta ja yhteistyöstä ei voi muuta antaa kuin täydet. Hassu Nemo :) .
Nismo on ollut hieman vaisu pari päivää aika ajoin..ruoka maistui tänä aamuna ihan normisti ja liikkuu ihan normisti mutta jokin sitä painaa..huomasin jo eilen kun otin sen paikallaoloon, että kaikki ei ole hyvin. Pieni yritti parhaansa, mutta se tekemisen meininki mitä meillä normisti on, se puuttui. Paikallaolo nollattiin, mutta olen silti äärimmäisen tyytyväinen! Maa oli märkä, ilma sateinen ja se jäi hyvin. Vierestä lähti koira ja toinenkin eikä silti noussut. Yskäkohtaus iski mulle - Nismo nousi istumaan ja meni heti takaisin maahan. Nousi ekasta istumaan ja vaikeista olosuhteista huolimatta pysyi koko 2 minuuttisen. JES! Seuraamisesta puuttui jo jotain - ei normia tirehtöörimarssia ollenkaan. Liikkeestä maahanmeno - ei meinannut lähteä mukaan ollenkaan? Luoksetulossa kun jäi mun kutsusta huolimatta istumaan päätin keskeyttää - jokin oli selkeästi vialla. Kati epäili kentän pimeyttä ja varjoja syyksi..en sitten tiedä. Parkkiksella teki paremmin, mutta se jokin siinäkin puuttui. Kotona ihan normaali. Tutkin sen, venytin ja vanutin, painelin ja känätelin - ei mitään?? Tänä aamuna juoksenteli pihalla kuin päätön apina ja tottiskin maistui normiin malliin. En ymmärrä. Noh, olen tyytyväinen itseeni kuitenkin. Täytyy tuntea oma koiransa ja tietää koska on hyvä lopettaa hinkuttaminen eikä vaan vaatia.
Jätän Nismon tänään agilitysta pois vielä varmuudeksi. Hiskin kanssa Marjun treeneihin!
Pikkuruinen ja touhukas Nemo hauskuutti yleisöä, tuomaria, sihteeriä ja kaikkia jotka tuon touhukkaan minilemmun näkivät :D ! Pojoja kerättiin 120 (max 160p.) . Tässä osa-alueittain kertomukset, pisteitä en muista:
Paikallaolo (1 min, hihnanmitta) - teki "Nemot" ja törötti n. 50 sekuntia paikallaan ja sitten sinkosi minun luo aivan tohkeissaan. Uuno.
Seuraaminen - mikä seuraaminen?! Mikä seuraamiskohta?? Kontakti oli kyllä hyvä koko ajan ja näemmä koko kaavion voi tehdä myös pohkeenväistötyylillä ja välillä peruuttaen.
Liikkeestä maahanmeno - vein namilla ja jäi hyvin, nousi ekalla istumaan. Valmisteleva osuus kaamea räpellys :D
Liikkeestä seisominen - ai häh?? Mikä seisominen? Jos tuun kuitenkin perässä..
Luoksetulo - tämä oli nappisuoritus Nemolta! Ja mikä vauhti :D .
Estehyppy - meinasi varastaa, sain käskytettyä, ekalla yli ja sitten hirveellä kurvilla takaisin mun luo.
Lisäksi Nemohan esitti n. 10 kpl piruetteja takajaloillaan ja juoksi A-esteen pariin kertaan. Yleisvaikutelmasta saatiin 10 koska Tuija sanoi että noin iloisesta menosta ja yhteistyöstä ei voi muuta antaa kuin täydet. Hassu Nemo :) .
Nismo on ollut hieman vaisu pari päivää aika ajoin..ruoka maistui tänä aamuna ihan normisti ja liikkuu ihan normisti mutta jokin sitä painaa..huomasin jo eilen kun otin sen paikallaoloon, että kaikki ei ole hyvin. Pieni yritti parhaansa, mutta se tekemisen meininki mitä meillä normisti on, se puuttui. Paikallaolo nollattiin, mutta olen silti äärimmäisen tyytyväinen! Maa oli märkä, ilma sateinen ja se jäi hyvin. Vierestä lähti koira ja toinenkin eikä silti noussut. Yskäkohtaus iski mulle - Nismo nousi istumaan ja meni heti takaisin maahan. Nousi ekasta istumaan ja vaikeista olosuhteista huolimatta pysyi koko 2 minuuttisen. JES! Seuraamisesta puuttui jo jotain - ei normia tirehtöörimarssia ollenkaan. Liikkeestä maahanmeno - ei meinannut lähteä mukaan ollenkaan? Luoksetulossa kun jäi mun kutsusta huolimatta istumaan päätin keskeyttää - jokin oli selkeästi vialla. Kati epäili kentän pimeyttä ja varjoja syyksi..en sitten tiedä. Parkkiksella teki paremmin, mutta se jokin siinäkin puuttui. Kotona ihan normaali. Tutkin sen, venytin ja vanutin, painelin ja känätelin - ei mitään?? Tänä aamuna juoksenteli pihalla kuin päätön apina ja tottiskin maistui normiin malliin. En ymmärrä. Noh, olen tyytyväinen itseeni kuitenkin. Täytyy tuntea oma koiransa ja tietää koska on hyvä lopettaa hinkuttaminen eikä vaan vaatia.
Jätän Nismon tänään agilitysta pois vielä varmuudeksi. Hiskin kanssa Marjun treeneihin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)