Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

10.10.2011

Reipas potilas ja leireilyä

Huhhuh..me selvittiin kastraatiosta!!! En tiedä kummalla otti enemmän koville..Nismolle joka kastroitiin vai mulle joka katsoin sen tuskaa haavasta, kaulurista ja kaikesta. Nismo otti leikkauksen jälkeiset fiilikset ja kaulurin erityisen raskaasti. Pari päivää se istui, tärisi ja/tai huusi. Liikkuminen ilmankin kauluria oli aivan kamalaa pakottamista..tuli kurja olo jo itsellekin kun toinen parhaansa yritti mutta oli aivan paskana. Ate onneksi oli ihana ja kävi Mustista&Mirristä hakemassa housut, jotta saatiin unohtaa kauluri. Se helpotti vähän. Keskiviikkoiltana viime vkolla Nismo alkoi osoittaa henkisen parantumisen merkkejä..haava oli koko ajan tosi terveen näköinen ja siitä en ollut lainkaan huolissaan. Torstaina se oli jo melkein normaali ja perjantaina ihan oma itsensä!!! Kyllä helpotti ja tuli hyvä mieli!!! Vähän pidempiä lenkkejä kuin pihaulkoiluakin tehtiin jo ke/to. Tokoa varovasti kokeilin, josko innostuisi ja sehän oli aivan onnessaan. Tässä Aten ottama kuva pienestä potilaasta mun kainalossa. Kuvassa on jo oma itsensä..en edes harkinnut kuvia siihen "huonoon" aikaan, oli se niin säälittävä näky..



Nismon ollessa jo oma itsenä mun huoli sen parantumisesta laski huomattavasti ja perjantaina päästiin Aten ja hoffituksien kanssa starttaamaan kennelpäiville Hauholle hymyissä suin :) ! Mulla oli perjantaina ylitöistä kertynyt vapaapäivä ja ennen lähtöä käytiin nauttimassa Lohjalla harjun mahtavista lenkkipoluista Pimun ja Nemon kanssa! Vitsit kun oli kivaa ja kaksi tuntia me siellä kuljettiin. Keli oli hyvä ja maisemat upeita. Nemo on niin mutkaton pikkuinen pidemmilläkin reissuilla. Utelias ja toimelias, mutta niin kuuliainen ja kiltti. Rakas pikkuinen Nemo.

Kati oli kiltti ja tuli koko vkonlopuksi asumaan tänne meille Nismon ja Nemon sekä kissojen kanssa. Pimukin pääsi mukaan :) . Oli helppo olla itse poissa, vaikka pieniä olikin ikävä, kun tiesi niiden olevan hyvissä käsissä. Kati tietää mun hysterian ja tiedottikin ahkeraan miten kovasti olivat ulkoilleet Nemon kanssa ja Nismon kanssa taasen lyhyempiä lenkkejä. KIITOS Katille vielä sadannen kerran :).

Kyllä tuli vkonlopun aikana naurettua!!! Vitsit sentään..mahaan oikein sattui. Lauantain illanvietossa riemu ja meteli oli niin katossa, että täytyy toivoa ettei kukaan koko alueella halunnut tai yrittänyt edes nukkua :). Me saavuttiin paikalle jo perjantaina, paikkakin on jo tuttu - kolmas vuosi samassa paikassa. Lauantaina skarppina treenipäivään! Wilman kanssa neuvoja tottikseen ja saalisvietin herätykseen sekä jutustelua sen terveydestä ja miten se tulee ottaa huomioon kun tekee. Hiski ja Ate saivat palautetta ja vinkkejä omaan tottikseen ja yhdessä tehtiin vielä esineruutua. Wilman kanssa opeteltiin tennispallon perässä juoksentelua ja kyllä olikin hauskaa! Oli mielenkiintoista myös katsella toisten suorituksia ja tehdä huomioita erilaisista koirista ja ohjaajista. Paikalla oli paljon uusiakin hoffisteja "pikkuisine" pentuineen. Olin Wilman käytökseen ihan huipputyytyväinen. Se ei arkaillut eikä turhia murmotellut. Suhtautui aika avoimesti kaikkeen ja kaikkiin eikä yksinolo huoneessa jonka ohi koirat ja ihmiset juoksivat ollut mitään ongelmia. Hieno Wilma :) !!! Toki se sen verran oli rontti että poiketen kotioloista pomppasi sänkyyn ihan pokkana nukkumaan!

Sunnuntaina olo oli jo pikkuisen väsyneempi ;). Aamusta oli pikkuinen pakkanen ja vietiin Aten kanssa hoffit pellolle päästämään höyryjä. Eikös Wilma pöhkö mennyt uimaan isoon ojaan!!! Ei mennyt kuin sekunti niin koko koira oli kirjaimellisesti jäässä..ei se kyllä menoa näyttänyt haittaavan. Totojuoksussa juoksi meidän molemmat hoffitukset, Hiski ensin ja Wilma perään :) ! Wilman piteleminen meinasi olla mahdottomuus, niin kovin se kuumuu kun toiset juokseen eikä hän pääse. Lisäksi tapana on että kaikki veikkaavat voittajakaksikkoa, pentujen ja aikuisten parasta - me Aten kanssa osuttiin oikeaan ja arvonnan jälkeen (kolme oikeaa riviä) kerättiin potti! Tässä Aten ottama kuva reippaista leiriläisistä:


Juoksentelun jälkeen temppuiltiin radalla, joka oli yhdistelmä rallytokon tyyppistä ja agilitya + yleistä hallintaa pois ruokahuokutuksilta. Hiski ja minä tehtiin rata kimpassa ja voi vitsit kun meillä olikin hauskaa. Hiskin ilme kun se tuli ulos putkesta, oli sanoinkuvaamaton - ihanaa, agilitya!!! Tässä kuva hörökorvaisesta pujottelijasta :


Kiitos Hiski :) !

Lopuksi oli sitten kiitoksien ja moikkailujen aika. Haikea mieli oli lähteä ystävien luota, mutta hyvä mieli oli tulla Aten kanssa kotiin. Nismo ja Nemo eivät meinanneet turkeissaan pysyä! Kiitos leiriläisille, erityisesti Katjalle & Katjalle, Päiville, Erkille, Tiinalle, Sannalle ja Niinalle sekä tietysti rakkaalle Atelle - meillä on kyllä aina hauskaa yhdessä, mentiin me mihin vaan! KIITOS myös muille tutuille, ystäville ja tietysti spesiaalit Tupulle ja Railalle jotka saivat kaiken toteutumaan ja ihmiset yhteen :) . Näemme jälleen ensi vuonna!

Hallikausi starttasi tänään, mutta Nismolla on vielä tikit joten kävin vaan ilman koiria pyörähtämässä ja kuulostelemassa. Ilmoitin Nismon tänään myös BH -kokeeseen IIK!!! Tuomari sama kuin viimeksi ja paikkakin sama eli Veikkola. Kyllä jännitys alkaa hiipiä...Nismon karenssi ehtii juuri viikkoa ennen koetta mennä umpeen. Kokeilin tänään liikkeestä istumista ihan sisätiloissa sen kanssa ja voi että kun oli täpäkkä!

Minä sainkin tänään mukin..jossa on kaunis teksti... :)

5.10 vietettiin juhlapäivää. Meidän pieni potilas, minun rakas ystävä, tiimin vahva jäsen, perheen tuittupää Nismo vietti syntymäpäiviään ja täytti kuusi vuotta! Aika menee niin kamalan nopeasti. Kakku meillä tottakai oli, kissanruoasta tehty ja se maistui erinomaisesti. Lauloimme Aten kanssa onnittelulaulun ja minä yritin kertoa, miten tärkeä tämä pieni minulle onkaan. Ei löydy sanoja millä sen kertoisi tarpeeksi painokkaasti. Toivon todella, että yhteinen matkamma on korkeintaan puolivälissä. PALJON ONNEA NISMO!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti