Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

18.10.2011

Talvikausi

Eilen tuli startattua talvikausi agilityn osalta, eli hallikausi. Väkisin se syksy painaa päälle ja ei mene kauaa kun on taas lunta...pöh...mulle sopisi ihan hyvin syksy tai kevät koko ajan. Sellainen 10-15 astetta lämmintä ja kuivaa. Saako tällaista toivoa :) ??

Ennen lumia täytyisi käydä suorittamassa ajokorttiin lisäosa, jotta voin vetää asuntovaunua..ollaan harjoiteltu peruttaamista vaunu perässä - mun pinna on tooooooosi pitkä kun Ate yrittää olla kiltti ja neuvoa ja mä en osaa - eli ei..:D.

Nismon kanssa eilen Elinan treeneissä sairasloman jälkeen..pelkäsin että sillä olisi turhan paljon energiaa joka purkautuu väärin, eikä kyllä kaukana ollut..jotenkuten pysyi ohjauksessa, mutta kyllä mä oon sen kanssa niin tajuttoman kadoksissa. Ei mitään hajua rytmityksestä..blaah..Nismo menee vaan ja välillä huutaa mennessään. Kamalan estehakuinen se ei vielä ole ja se vaikeuttaa rytmitystä entisestään. Yllättävän hyvin se taipuu ohjauksiin/tulee mukana sitten kun sujuu, mutta pääosin ei suju..tai siis Nismolla sujuu, mulla ei. Kamalan kiltti se oli eilen ja korvat oli kohtuullisesti auki. Puomin suoritustavasta tykkään - menee lujaa juosten ja ihan loppuun asti. Lähdöt myös hyviä, niistä palkkaa erityisesti :). Harmitti oma surkeus, mutta samalla nauratti ja ilahdutti aivan superonnellinen Nismo jonka mielestä paluu agilityyn oli ihan superia! Sitä ei kiinnostanut tuon taivaallista mikään muu kuin minä ja agility. Nemo pääsi myös mukaan matkaan, mutta sille ei ole treenipaikkaa niin se joutui tyytymään vaan lenkkeilyyn :).

Aamuisin on jo niin kamalan pimeää...ja kun tulee töistä on taas kamalan pimeää..höh. Onneksi on öisin kainalo mihin kömpiä :). Rakastuneena moni ärsyttävä asia tuntuu niin kovin paljon helpommalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti