Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

9.2.2010

Kyllä sillä Nismolla on sittenkin aivotoimintaa

On hauskaa miten koira, jolla kaikki oppiminen on ollut pitkän työn takana (ja jatkuvan muistuttelun) , vihdoin oivaltaa asiat ja tarjoaa niitä jo itsestään!

Meijän maahanmeno ongelma on nyt vihdoin ratkaistu! Eihän se nyt vielä niin varma ole että vauhdista menee eikä liikkeestä olla edes kokeiltu, mutta se käsky on mennyt alkeiden osalta jakeluun. Käskysana "down" oli Aten idea, KIITOS! Oon käyttäny aikasemmin "maahan" tai "maa" kuten Nemollekkin ja hakannut päätä seinään kun ei se vain ole ilman pakotetta mennyt. Pakote on ollut aika lievä kun Nismo nyt painaa sen reilu 3 kg mutta kuitenkin. Olisihan mun pitänyt tajuta että se on siitä sanasta kiinni. Se ei vaan tajunnut mitä mä tarkoitan. Eihän kukaan oletakaan että noin pienellä koiralla olisi kovin suurta aivotoimintaa, hih ;). Lisäksi kun Nemo on ollut niin helppo..Mä kutsun Nismoa Mimmuksi ja oikein pitkällä m-kirjaimella, joten ei se ole tajunnut sen ja maahan menon eroa...käskysanan vaihdon jälkeen sekä joo, paljon ahkeramman harjoittelun ja päättäväisyyden jälkeen sehän menee. Miksi en tajunnut asiaa vai oonkohan opettanut sen itse koska seuraa on vain "ssss"? Terävä suhina. Eikä sitä koskaan tule ajatelleeksi että jokin näinkin yksinkertainen asia voi olla niin perkeleen vaikeaa ennenkuin se osuu kohdalle. Muille kun sen on opettanut parissa päivässä ja that's it!

Hupaisahan tuo elukka on. Se on kaikesta tekemisestä ja oivaltamisesta niin ylpeänä että en tiedä voiko sen seuraaminenkaan enempää marssilta näyttää :D ! Ja kun se menee maahan niin häntä heiluu vimmatusti ja pientä, innosta pursuavaa haukkua kuuluu kurkusta. Nemoa taasen on harmittanut kun hän on omasta mielestään jänäyt ihan paitsioon kun Nismo saa tehdä enemmän. Se apinoi vieressä..matkii siis Nismoa ja katsoo minua ihmeissään, tarjoo kaiken mitä osaa pyörähdyksineen, antaa tassua, seisoo kahdella jalalla, menee maahan, menee istumaan...ja hermostuukin kun ei palkkaa tule mistään enkä minä edes keskity häneen kuin sivusilmällä. Eilen me otettiin Nismon kanssa sivulle-tuloa ja Nemo taas pitkään esitte vieressä temppujaan. Nismo ei häiriinny sen puuhista ollenkaan ja se on todella hyvä häiriö. Nemokaan ei tunge namia ottamaan tai ihan jalkoihin vaan hyvän matkan päässä koittaa antaa kaikkensa. Eilen sillä sitten syttyi lanmppu pikkuisessa päässään. Nismon tullessa sivulle hän tietysti tuli Nismon vasemmalle puolelle täydelliseen kontaktiin ja sen näköisenä että "noh, kai mä nyt saan jotain kun teen ihan saman kuin tuo toinenkin" ;)..voi että niitä.

Autoilijat loivat pitkiä katseita kun mä lenkkeilin Nismon ja Hiskin kanssa viikonloppuaamuna. Ilmeisesti kylillä ei edelleenkään olla totuttu siihen että joillain on sekä isoja että ihan pienen pieniä koiria. Nismo kun yleensä on sellainen urostelija niin yksi komennus riitti ja siinä se viipotti kuono melkein Hiskin pershapsuissa ja nosti ylpeänä jalkaa Hiskin jälkeen ja tietysti samaan kohtaan. Ei mitään isottelua..oli mahtavaa! Hiski ei kyllä pidä minään kumpaakaan kirppusta. Nuuskasee ja puuhailee omiaan.

Nemo sai viikonloppuna viettää ihan yksin kanssani aikaa. Ilman Nismoa tai Hiskiä. Se on kyllä niin helppo pieni eläin. Innoissaan ja uteliaana mukana kaikessa. Häntä heiluen se touhusi koko ajan ja sitten me yhdessä katseltiin telkkaria ja juteltiin. Nemo on hassu kuuntelija. Se katsoo vähän alta kulmain ja jos siltä jotain kysyy, saa vastaukseksi pienen kielen sieraimeen tai tassulla pyyhkäisyn poskeen. Rakkaat hiippikset <3

Tänään olisi sitten tauon jälkeen agilitya JIPPII! Pelottaa hieman tuo yli-innokas hoffi...saattaa vasen pakara olla kovilla.

Eilen mun elämässä tapahtui jotain. Iso muutos mikä on enemmän kuin tärkeä. Joistain se saattaa tuntu pieneltä, mutta mulle se on paljon. Ja ihan vinkkinä, ei naimisiin, ei lapsia joten tavallaan paljon pienemmästä asiasta on kyse ;)

2 kommenttia:

  1. Mulla olis sulle yhdet ylimääräiset jääkiekkopökät. Vois vähän suojella kankkua tuolla kentällä Hiskin kanssa... :)

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos Tupu! Niitä olisi eilen todellakin tarvittu :D

    VastaaPoista