Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

1.4.2010

En mä osaa..

...eilen mä en osannu, koira ei osannu,tuli kiire ja blaah...:(

Ei ollut kauhean positiivinen vahvistus eiliset treenit sille, että Nismolla on 11.4 rallytoko kisat Porvoossa! Eli siis mahduttiin mukaan, Hiski tulee myös. Tämä on ihan uusi laji sekä koirille että ohjaajalle joten katsotaan kuinka meitin käy :D.

Palatakseni eilisiin tokotreeneihin Nismon kanssa...me tosiaan tultiin erikoisluvalla vähän myöhässä ja hätsynpikaa riviin eli Nismolla meni taas ekat 2 minuuttia turhaan pullisteluun. Miksi mä menin kirjoittamaan että se on lopettanut sen pullistelun??? Tyhmä minä. Noh, tuli se sitten vihdoin näppiin ja luoksetuloharjoitus..perusasento lähdössä ihan liian takana, uusi käsky, heti lämpeni ja huusi...arg...pientä vaatimista ja toimi. Jätin istumaan ja nousi seisomaan, meni istumaan, nousi seisomaan..suorastaan vittuili päin naamaa. Tahkoamisen jälkeen istui ja jäikin siihen ja pysyi. Kutsuna "tänne" ja vauhti oli mahtava. Tuloasento suhteellisen suora, palkka ja kontaktissa takaisin riviin. Jes. Seuraamista, lämpeni taas ihan olemattomista asioista...keskeytin, vaadin ja olin hukassa, kaikkea yhtä aikaa. Hetken huomiomattomuus auttoi ja uutta asiaa oppimaan eli tokohyppyä (ALO). Hienosti hoksasi idean ja jäi seisomaan, käsiavulla toki mutta kuitenkin. Pari toistoa ja kesti jopa tiukankin käskyn ilman huutamista. Ehkä tämä vaan johtui siitä että tultiin niin kiireellä paikalle? Seuraamista uudelleen ja käännöksiä. TODELLA näppärästi kääntyi, tykkäsin. Lyhyt paikallaanmakuu kuivalla ja lopetus, autoon luun kera. Nemo sai luun syömisen ajan temppuilla parkkiksella.

Mä jäin yllättäen suustani kiinni kentälle, koiraihmisten kanssa höpöstellessä se aika vaan kuluu niin kauhean nopsaan :).Enkä malta olla pois kun Ate kouluttaa ;).

Huomenna agitreenit, muutoin ihan lomaa koko pääsiäinen eli ei kisoja tosiaan vaikka aluksi mietin että joo. Tänään saataa kaatua lasi-pari valkkaria ja pari napsuakin ehkä..;). Ei mitään lammasta tai mämmiä perinteikkäästi, yäk.

Ruttukin piipahti eilen ja maanantaina on nyt sitten sen virallinen muutto. Siitä tulee samalla onnen ja surun päivä. Tiedän että se nauttii loppuelämästään, mutta minun on niin vaikea viedä sitä. Tulee niin ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti