Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

14.3.2011

Liedossa liideltiin Hiskin kanssa :)

Hui kun taas on aika mennyt vauhdilla! Ensin mun täytyy kehua hyvää ostosta, Jokke-merkkinen talutusvyö! Siihen laitoin hiippisten hihnat kiinni ja eikun menoksi! Tietty se oli ihan paras kun paahtoivat vaan eteenpäin, mutta kun jäävät nuuskimaan niin hihnat menee maahan..eikä oikein voi joustohihnojakaan niille hommata kun ei ne jaksa niitä joustella :D ! Hyvä ostos kuitenkin ja mahdollistaa myös sen että siihen voi liittää hoffinkin jahka vähän maa sulaa. Sitä ennen hoffit menee tiukalla käsiotteella..ei ne kyllä kisko juurikaan, mutta mun pelko siitä että orava tms menee ja en ehdi reagoida niin pulkkana tuun perässä.

Lauantaina me Aten kanssa remontoitiin. Vitsit kun oli kivaa tehdä yhdessä :) ! Hommasta ei naurua ja uusia sanoja tai käsityksiä puuttunut, hih! Lopputuloskin hivelee silmää ja näin ollen ruokahuone onkin ikkunalistoja vaille valmis ja kyllä on kaunis ja siisti :) ! Kelpaa pällistellä ja miettiä että ihan omin pikku kätösin on saanut sen aikaan. Nyt jäi kauhea himo pohtia mitä tehdään eteiselle ja pitäisikö tuotakin kohtaa laittaa ja tota ja tota :). Ate odottelee jo malttamattona sitä, että pääsee ulkotöihin - kunpa kevät tulisi pian! Me suunniteltiin pientä kasvihuonettakin pihalle, jee!

Eilen nukuin ihan liian pitkään. Ate oli kiltti eikä herättänyt vaan hoisi kaikki meijän karvakorvat yksinään ja tuli vasta kymmeneltä huomauttamaan että eikös sun pitänyt kisoihin lähteä? Pirun piru...tarkoitus oli ehtiä siivoamaan ja sitä tätä ja tota ennen lähtöä mutta haaveeksi jäi. Nismon ja Nemon kanssa ehdin onneksi leikkimään vähän pihalla. Nismolla taitaa olla kevättä rinnassa koska se roudailee pieniä tikkuja ja heittelee niitä itselleen?! Nemo nyt hakee käpyä vaikka kaksi tuntia putkeen jos sille heittelee :D. Ne pääsee pirunmoista vauhtia pihalla kun on hankikanto! Klo 11.20 me sitten startattiin matkaan Katin kanssa. Wilmaa harmitti kun se ei päässyt mukaan.

En ollut aiemmin ollut Asko Jokisen radoilla. Täytyy sanoa, että en ole myöskään ikinä nähnyt niin erikoisia ratoja. Ei sillä että niissä olisi vikaa ollut mutta logiikka oli erikoinen, kulmat hassuja ja kaikilta kontakteilta esim 180 asteen käännökset, eikä millekään helpoille esteille vaan esim kepeille ja pituudelle. Käännökset oli myös miinotettu ansaestein joten tilaa linjojen pyöristyksille ei kyllä ollut. Tarkkana sai olla ja koko ajan hereillä. Alutkin oli haastavia..kolme putkea rinnakkain, niiden takana oli ansoja ja putkesta putkeen piti saada käännettyä. HUI!

Hyppyrata oli ensin ja Hiski oli hyvin kuulolla. Teki hyvät tottikset ja keskittyi. Mulla hakkasi takaraivossa tuomarin sanat että etenemä on oltava vähintään 3,6 m/s.. En meinannut vaan saada sitä lähtöön istumaan, niin intensiivisesti se tuijotti edessä olevaa hyppyä?! Jäi kuitenkin hyvin sitten kun istui eikä hiipinyt perään..toivottavasti ei aloita sellaista ollenkaan. Putkesta kääännöt meni ihan nappiin eikä ampunut kauas mistään putkesta. Jännitin keppejä edeltävää hyppyä josta piti kääntyä 90 astetta ja edessä oli hyppy ja takana pitkä vauhtisuora. Hyvin kääntyi ja meni tosi hyvin pujotteluun. Sen jälkeinen takaakierto meni myös hyvin ja muutoinkin ohjaus toimi, jopa takaaleikkaus oli sujuva ja nopsakka. Niin me juostiin nollana maaliin ja kiva olo jäi radasta! Tulos -7.88 , luva ja kolmas sija. JEE!

Tässä kuva meijän palkinnosta, oikein kaunis muisto :) ! Kuva : Ate Kolulahti


Toka rata oli sellainen etten saanut tutustumisessa ollenkaan kiinni ideasta ja olin ihan pää pyörällä. Jotenkin askeleet ei menneet yhtään yksiin ja se sitten näkyikin ohjauksessa. Harmitti oikein Hiskin puolesta koska se teki hyvää työtä ja minä ohjasin sitä ihan päin helvettiä! Olin edessä, väärässä paikassa, hidastelin ja olin huono. Nollana jotenkuten rumasti puoleenväliin rataa hypylle ja sihahdin (käänsin) sitä liian voimakkaasti ja se potkaisi riman alas. Puomille menoa epäröi aavistuksen ja oli kyllä alasmenon kontakti hilkulla..sitten keppien jälkeen ohjasin sen ihan väärälle hypylle, mutta ilmeisesti epävarmasti koska Hiski meni siitä ohi ja palasi sille hypylle josta oli tarkoituskin mennä. Kaameiden kiemuroiden ja vielä kammottavamman ohjauksen jälkeen pääsimme maaliin tuloksena 5 ja vähän yliaikaa. Hiski oli kyllä rapsut ja riehumisen ansainnut silti radan jälkeen, erityisesti kun joutui tällaisen tumpelon kanssa menemään :D !

Kolmas rata oli ehkä vielä mutkaisempi kuin toinen. Silti se tuntui helpommalta ohjata kuin toinen. Lähdettiin matkaan, toisena esteenä keinu ja olipas hyvä keinu! Meni kovaa päähän ja pysähtyi hyvin. A:lta (missä oli ihan jees kontaktit) piti kääntyä 180-astetta kepeille, jotka alkoi melkein A:n alta..meni tokaan väliin eli ei taipunut ei. Otettiin uudestaan ja haki hyvin! Keppien jälkeinen ohjaus oli ihan ok suoritus minulta. Sitten kurvasimme yhdestä hypystä ohi, joka ei mielestäni ollut mitenkään hassussa linjassa?! Koska meillä oli vauhti päällänsä en mennyt sitä korjaamaan vaan iloisesti mentiin lujaa maaliin asti. Ennen putkea ollut poispäinkäännös ja pituuden jälkeinen persjättö ja lopun ohjaus oli sellaisia että jee, me onnistuttiin!!! Tuloksena kuitenkin HYL. Loppupalkkana kunnon liikutukset ja possunkorva, Hiski oli ihana :) !!!

Tuhannet kiitokset jälleen Katille päivästä! Kiitos myös kaikille onnittelijoille ja tukijoille, erityisesti Atelle :). On kiva tietää, että oppimista on tapahtunut ja tiimi toimii!

Illalla oltiin vielä pentusia katsomassa ja vitsit kun ne kasvaa tohinalla! Kaikki liikkuvat kovaa vauhtia, vaikkakin epävarmin askelin ja silmät on auki. Purevat nenästä ja tarttuvat hiuksiin kiinni. Haukahtelevatkin jo ja sen voimasta sitten kaatuvatkin kyljelleen. Unna on hieno emä, ei yhtään hysteerinen mutta ei huoletonkaan. Nyt vaan alkaa se pissa ja kakkashow...huh! Kaikki tsempit siis Maijalle ja Samille :) !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti