Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

28.8.2011

Hiskin kanssa Lohjalla

Suunta on ylöspäin ainakin omassa ohjauksessa ja Hiskissä nyt ei olekaan mitään vikaa ollut pitkään aikaan, eikä ollut eilenkään. Se otti rennosti kisapaikalla ja syttyi nopeasti leikkiin ja virityksiin ennen suoritusta. Ei valittamista :). Kiitokset Katille ja Miralle päivästä! Oli kyllä kiva nähdä muitakin tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.

Eka rata kohtuullisen komea HYL. Tuomarina molemmilla ihan uusi tuttavuus rajan takaa. Radat oli aikasten kiemuraisia..Takaakiertoja, ansaesteita, välistävetoja, erikoisia kulmia, putket kaikki kauimpaan päähän yms yms..Siksi olen sitäkin tyytyväisempi ensimmäiseen rataan jossa menimme yhden hypyn vaan väärinpäin. En vetänyt tarpeeksi, Hiski luki takaakierroksi ja hyllytettiin. Muutoin puhdas ja kiva rata, ei mitään kamalaa kökkö-ohjausta ja uskalsin liikkua reippaammin kuin ennen!

Toka rata...yliaikaa pari sekkaa - höh! Etenemä oli kova 3,6 m / s sellaisella mutkaradalla joten ei me kauhean kauaskaan tuosta vaihdista jääty...törväsimme arvokkaat sekunnit esteille nro 3 ja 4 kun minun ylivenynyt valssi aiheutti kaamean ohjauksen ja Hiskin valumisen. Muutoin teimme ihan hienon radan ja erityisen ylpeä olen A:n vieressä/edessä tehdyistä ohjauksista joilla sain kaikilla Hiskin kääntymään pois iki-ihanalta a-esteeltä - JES!!!

Lievä masennus iski ratojen jälkeen itselle. Hiski oli upea ja kuunteli 110% ohjausta, sen kanssa oli kiva mennä..mutta pikkuisiin omiin töppäyksiin se tälläkin kertaa kaatui..ja kun meillä on kakkosista jo nollia (joista ei ole luvaa kuitenkaan irronnut kuin se yksi) ja alle kahden sekunnin yliaikojakin jo pari, ja pari "oho yksi rima putosi", tai yksi kontaktipinta on kussut..niin lähellä ja silti niin kaukana. Ja sillon kun kaikki menee yksiin niin aika riittää ja me osataan kyllä..mutta ja mutta.

Täytyy olla iloinen että mun treenimoodi on saatu pikkuhiljaa kisoihin päälle! Kyllä se siitä :). Pääasia, että Hiskillä ja mulla oli niin kovin mukavaa taas radalla.

Nyt ei ehdi muuta kertoilemaan, kisaraporttikin vain pikaisesti ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti