Kisajännitys

On se ihmeellistä...heti kun siitä jännityksestä edes vähän pääsee eroon ja pitää n.kahden kuukauden kisatauon niin johan se jo kasvaneena palaa takaisin! ate on järki-ihmisenä yrittänyt purkaa tätä mun ongelmaa keskustelemalla, että mitä siinä oikein pelkään? Mitä sitten jos epäonnistun? Ja kun en minä osaa edes vastata :D ! En mene verenmaku suussa hakemaan tuloksia ja silti minua pelottaa epäonnistuminen..ristiriitaista, blaah. Olen siis urpo - yksinkertaista eikö ;) ??

Huomenna ne sitten on...Nismon ekat agilitykisat, ihan oikeat. Piiiiiiitkään mietin starttaanko sen kanssa koskaan ja sitten päätin että ehkä joskus joo ja nyt katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Treenattu on, koskaan ei tietenkään tarpeeksi, mutta onnistuneita ohjaamisia ja jopa "wau" fiiliksiä Nismon kanssa. Vauhtiakin on ollut kovasti, joskus jopa hallitsemattomasti. Se osaa itekseen ihme asioita ja en oikein tiedä mitä sen kanssa jarruttelen...Katsotaan. Pääasia että olemme nauttineet toistemme kanssa puuhastelusta ja menosta. Tokoakin on tehty ja kokeita katsottu ;)

Hiski teki tiistaina ihan mielettömän hyvät treenit ja kontaktit näytti ihan ihka oikeilta eikä kauheasti himmaillutkaan! Ohjautuu kivasti ja on ollut kuuliainen kentällä. Kepitkin on taas ihan passelit ja jotenkin tuntuu että on mennyt treenit sen kanssa vähän liiankin hyvin jos tiiätte mitä tarkoitan?? Tulee kauheasti odotuksia :D ! Lähdetään huomenna tekemään sitä agilitya mitä osataan ja mistä tykätään - riittääkö se nollaan ja luvaan se jää nähtäväksi :). Hiskillä ja Atella on alkanut ihan uusi aikakausi tottiksessa. Ne menee niin upeasti hymyt kasvoilla! Eilen Hiski ja Pimu oli uimatreffeillä - kylläpäs niillä oli hauskaa :D !

Pikkuinen lemmu on alkanut keskittymään seuraamisharjoituksiin ja malttitreeneihin paikallaolon, perusasentojen yms muodossa. Toki on temppuiltukin, se tulee Nemolta vähän niinkuin luonnostaan :D ! On se saanut mennä agilityakin ihan vähän vaan kun kerran tykkää. Ja ollaan muuten sukuloitu hiippisten kanssa, ihan yksi kokonainen päivä pyörittiin sukulaisilla ja kyllä uni maistui kotimatkalla pienille koirille. Tarttis syksyn myötä taasen muuten kaivaa aikaa kaverikoirailuun enempi :).

Nyt sitten "pikkumustan" eli Wilman kipulääkekuuri on loppu...liikutusta on ollut koko kuntoutuskauden ja PALJON + venytelty/jumpattu on ahkerasti ja kuuliaisesti :). Tänään kävin "vedättämässä" sitä valjailla ja joustohihnalla + vetovyöllä. Askelsi tasaisesti, mutta en uskaltanut olla pidempään kuin 40 min kerrallaan. Tottiskin on mennyt Wilman kanssa kivasti! Onhan se Wilma..sen kanssa joutuu miettimään kaiken ihan uusiksi ja olla kekseliäs, pitämään treenit yhtäaikaa rutiinina ja yllätyksellisenä, tehdä kaikenlaisia kommervenkkejä palkkaukseen yms...mutta kun se onnistuu ja tekee ja kova työ palkitaan, on se niin ihana ja meno on kivantuntuista ja -näköistä! Eikä se ole kiinni energiasta mutta kun ei ole hermoja eikä keskittymiskykyä ilman että sitä joutuu kaivelemaan. Hommaa siinä on paljon, mutta etiäpäin mennään pikkuhiljaa :). Täytyy ajatella positiivisesti, palkinto on sitä suurempi mitä enemmän tekee töitä. Pääasia on että pysyy terveenä eikä ala ontumaan...katsotaan, päivä kerrallaan.

Metsälenkeillä on ollut ihan huippua nyt kun ei ole niin kuuma! Koiratkin nauttii täysin siemauksin. Ihanaa!

Musiikki on ihmeellistä...nytkin minulla on kuulokkeet päässä ja jotenkin hyvän biisin tullen kaikki hyvä olo, onnellisuus ja tyytyväisyys tulee todeksi ja sellainen hyvänolon tunne virtaa läpi koko kropasta. Rakastan.