Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

11.1.2012

"Pentunen" agitreeneissä

..siltä se Hiskin kanssa tuntui reilun kuukauden agitauon jälkeen :D . Tosin se oli äärimmäisen taitava, mutta aivan kakara eleiltään ja ilmeiltään, oli aivan superia mennä sen kanssa! Eniten pelkäsin että yli-innokkuus murtaa meidän kontaktit sellaisiksi karmeiksi hyppyloikiksi mutta TADAA niin ei käynytkään! Ei ne yhtä hyvät ollu ekalla kerralla kuin voisi olla, mutta pysähtyi vaikka mä kipitin eteenpäin. Keinulta lipsui ilman lupaa pari kertaa, mutta otettiin vaan uudestaan. Rata oli aika haastava ja me päästiin aina viimeiseen hyppyyn asti nollana läpi. Viimeiselle hypylle ei vaan kääntynyt vaan luki takaakierroksi jostain ihmeen syystä. Putkiin käännyttäessä vauhtia täytyisi saada enemmän..hmm..Nyt taas hypyiltä käännöissä oli selkeästi nopeampi ja solakampi, ei valunut kauas ja masentunut kun suunta olikin väärä. Palkkauksessa sai äkkiä heittää namin jottei nappaa käteen, kävi hiemasen kuumana ja possuna. Annoin sen rötväillä kyllä turhankin paljon kun toisella oli niin kamalan hauskaa, katsotaan kostautuuko se ;). Irtoaminen plussaa sellaisissa kohdissa kun käyn merkkaamassa hypyn ja juoksen jo eri suuntaan. Oikein, oikein hyvät treenit!!! Hiskillä oli silmissä se pentumainen palo ja innokkuus, aivan mahtavaa!

Nismo jää nyt pois agitreeneistä toistaiseksi, katsotaan keväällä ja pakkasten laskiessa uudestaan ja toki vapaavuoroille otan sen mukaan tekemään pikkujuttuja. Ei paineita agilityn suhteen, tokoillaan taasen enempi :). Nismon kanssa asiasta toiseen, laitoin jo reilu viikko sitten merkillä että kun se paskoo niin paikan etsiminen kestää,kestää ja kestää..ainahan se on ollut sellainen taiteenlaji Nismolle, mutta nyt mun mielestä menee jo paniikinomaiseksi. Eilen lenkillä huomasin saman. Yritin tutkia asiaa, mutta en huomannut mitään epänormaalia? Ei ole rauhaset tukossa tai muutakaan..täytyy seurailla..

Ollaan kuntoiltu koirien kanssa urakalla! Tulee hyvä olo itsellekin pitkistä lenkeistä :). Säät ovat lenkkeilyä kyllä suosineet, vähän liukasta siellä täällä mutta muutoin oikein jees.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti