Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

22.1.2012

LOMA!

Miten se menikään niin äkkiä? Miten mä ehdin normaalisti käymään töissä? Tietysti oli harmi kun rakas Ate joutui olemaan töissä, mutta taas toisaalta oli kiva muistaa toista pienillä jutuilla kuten siivotulla kodilla ja valmiilla ruoalla kun tulee töistä kotiin. Niistä tulee hyvä olo :) !

Ollaan puuhattu vaikka ja mitä! Säät suosivat pääosin lukuunottamatta maanantaina kovaa pakkasta jonka takia jätin Hiskin kotiin agitreeneistä. Kun koulutan ensin tunnin ja hallikin on kylmä, niin en raaski seisottaa sitä autossa ja pelkään revähtymiä vaikka lämmittelenkin sitä omasta mielestäni hyvin. Vähän harmitti pakkanen, koska me ollaan menossa kisaamaan ensi viikon sunnuntaina Lietoon ja treenatakin pitäisi. Huomenna sitten kokeilemme taas :).

Tiistaina oli Wilman eka käynti Salon eläinlääkärissä. Wilma osallistui yhteensä 12 viikkoa kestävään Nutrolin nivelainetestiin - olen niin onnellinen että meidät valittiin mukaan! Katsotaan onko siitä meille mitään apua. Lääkkeet ovat testiversioita joille haetaan patenttia ja koska Nutrolin on kovamaineinen ja tunnettu merkki, uskaltauduin mukaan. Eikä kyseessä ole lääke, sekin plussaa. Tiistaina saatiin aineet mukaan - tabletteja ja pellettejä. Tabletteja 3 / vrk ja pellettejä reilu mittamukillinen n. 15 g / vrk. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin nähdä missä mennään painopisteillä. Tilat olivat ihan mahtavat ja takatiloista löytyi pieni agilityrata. Wilma bongasi putken ja sukelsi sinne ensimmäisenä :D . Ennen kovin kovin pidättyväinen ja arka koira antoi hyvin käsitellä itseään. Tehtiin laajahko tutkimus menneisyyteen ja Wilman terveyteen, nykytilaan, liikuntaan yms. Olin tyytyväinen kun eläinlääkäri kehui sitä hyväkuntoiseksi lihaksistoltaan ja on kuulemma sopivan hoikka. Minun ja Aten mielestä se on laihtunut mikä toki huolestuttaa..sitten ne eniten harmittavat uutiset. Vaaka mittasi kuinka paljon painoa Wilma pitää milläkin jalalla ja tulos oli huolesuttava :

Kokonaispaino : 28,5 kg
Etujaloilla tasapainoisesti yhteensä : n. 17,1 kg - ihan normaali
Vasemmalla takajalalla : n. 7,125 kg
Oikealla takajalalla : n. 4,275 kg :(

Hirmuinen ero takajaloilla ja oikeahan on se mitä se ontuu, JOS ontuu. Siinä on se huonompi lonkka. Punnitus tehtiin 5-6 kertaa eli tulos oli aika lähellä totuttaa. Toki se ei näytä tasapainottaako liikkeessä paljon, mutta tämä kyllä huolestuttaa.Ja toki vinossa seisominen on myös korvien välissä mitä ollaankin fysioterapialla ja ravauttamisella korjattu jo. Katsotaan mihin kehitytään näiden 12 vkon aikana, 6 vkon jälkeen on eka kontrolli. Kotiin saadut aineet ovat maistuneet Wilmalle hyvin eikä ainakaan mitään negatiivista ole niistä aiheutunut. Pelottaa pelottaa..

Nautimme lomalla pitkistä lenkeistä ja keskiviikkona viihdyimme Katin, Pimun ja Nismon & Nemon kanssa Kisakallion metsissä reilut 2,5 tuntia. Kiitos Kati seurasta! Oli kyllä aivan loistava keli ja kaunis maasto. Nismo on selkeästi herkistynyt tietyille jutuille kastraation jälkeen..mä suurena analyytikkona ja pohdin, että sen korkea (liian korkea) sukupuolivietti ja sen tuoma kevyt aggressiivisuus on varmaan olleet osittain olleet sen moottoreita rohkeuden osalta ja nyt sukupuolivietti on kadonnut..voisiko olla? Nismo vähänkuin opettelee tottumaan tiettyihin juttuihin uudelleen. Hassua tänä vuonna 7-vuotta täyttävälle pikkuiselle. Ei mitään hälyyttävää tai panikointia kuitenkaan :)

Nismo ja Nemo ovat pääosin äärimmäisen kuuliaisia, mutkattomia ja hauskoja ystäviä. Niiden kanssa on helppoa melkein missä vaan ja torstaina vietimmekin kyläilypäivää. Kävimme pyörähtämässä Lohjalla Bealla ja pappan luona - hiippikset tietysti matkassa.

Ollaan me tokoiltukin. Keskitytty täyskäännöksiin seuraamisissa, luoksetuloon ja jääviin. Nismolla on käsittämätön into tekemiseen ja sen kanssa on niin kiva puuhastella. Nemo menee siinä samalla, tekee vähän temppuja ja saa niistä tyytyväisenä palkan. Nemolle suurinta hupia on kuitenkin lelun hakeminen mitä se jaksaisi varmaan ikuisesti :D . Tarkoitus oli Nismo saada Porvoon kokeeseen, mutta missasin ilmoittautumisen..pöh..

Wilma ja Hiski ovat nauttineet hankijuoksusta ja siihen tarkoitukseen onkin kiva, että omalta takapihalta lähtee maastot, senkun vaan lampsii. Itsellekin se kävi ihan kuntoilusta..Wilma yllätti ja säikäytti minut kiipeämällä Tuukan perässä korkealle kalliolle kaatuneita puita pitkin?! Meidän lonkkavikainen...Pikkuisen pelotti että se tulee sieltä alas niin että sattuu, mutta onneksi ei.

Ja kelpie keskustelua, treenien suunnittelua ja kahvitteluakin mahtui mukaan - KIITOS ELINA :) ! Oli kiva jutella ihan rauhaksiin!

Ehdittiin me näyttelyynkin tänään - olipas kiva nähdä taas tuttuja ja ystäviä!

Kaivoimme ahkion ja vetovaljaatkin esiin. Kokeiltiin ihan omalla pihalla Pimulle ja Wilmalle ekaa kertaa. Pimu oli mestari - sitä pelotti niin pirusti, mutta voitti pelkonsa Katin kannustuksella ja veti hetken päsätä kuin konkari konsanaan :). Wilma hössötti vähän liikaakin ja arasteli ahkiota..onnistuihan se saamaan itsensä sinne solmuunkin ja pannankin pään läpi..mutta Wilmakin tottui hommaan melkoisen nopeasti ja alamäessä se otti Wilmankin kyytiin. Hiskillä meni n.20 sekuntia muistaa mistä hommassa oli kyse, sitten sitä jouti enempi jarruttelemaan ettei voi juosta ihan miljoonaa ahkio perässä. Hauska liikuntamuoto!

Minun lomani oli enemmän kuin onnistunut. Sain olla kotona, lenkkeillä sydämen kyllyydestä valoisaan aikaan, vähän treenailla, tavata tuttuja,ystäviä ja sukulaisia..käpertyä sohvalle lempisarjan ääreen, tehdä ruokaa (mikä on NIIN huippua nykyään ;) ) ja hoitaa kotia kaikessa rauhassa, antaa aikaa pojille ja Atelle enemmän..ja vaan olla. Vitsit, kun tulisi se lottovoitto :) !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti