Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

26.5.2012

Rallya x 3

Eilen me kurvattiin vähän myöhässä rallytokotreeneihin. En ottanut paineita ehtimisestä kun olin sopinut Helin kanssa asiasta ja oli tarkoitus että mennään koko perhe porukalla ulos syömään ennen treenejä :). Ehdittiin kuitenkin hyvin puuhastelemaan ja Wilman alo/avo -ryhmän treenit oli ensin. En tiedä mitä tapahtui, mutta Wilma kyyläsi epäluuloisena kylttejä ja meni taas siihen "en pysty tekemään mitään" tilaan..mikä on ihan kamalaa ja siitä pois saaminen on niin tapauskohtaista..ja kun ei se paineistu niistä ihmisitä, koirista tai mistään vaan minusta vaikka yritän olla kannustava ja pehmeä :( . Voi hemmetti...ja taas tuli takaraivoon kysymys - onko tämä kipuilua?! (ARG!) Ajattelin että täytyy jossain onnistua ja kun onnistuttiin hetken veivaamisen jälkeen niin superpalkkaus ja sitten taas uudestaan ihan joku pieni juttu, taas sama homma ja sitten pois kylttien luota. Tein ilman kylttejä kentällä ja toimi hyvin?! Onko ne ne kyltit? Muutunko minä siinä kylttien lähellä? En ymmärrä..tehtiin jääviä jotka rallyssa on niin että koira kierretään. Istuminen, seisominen ja maahanmeno, kaikki toimi aivan loistavasti eikä Wilma hievahtanutkaan. Perusasentoja ja 360 käännöksiä oikeaan ja vasempaan, hieman parempi se vasenkin kun aiemmin. Eteen tulemiset oli myös parempia :). Vähän jäi kysymyksiä takaraivoon Wilman kanssa treenailusta..mutta kun sen saa toimimaan ja vapautumaan niin se tykkää niin kovasti..

Nismo oli puolestaan sellainen että siitä jäi aivan käsittämätön fiilis!!! Mä sanoin heti että tullaan treeniradalle, mutta jos haukahtaa eikä heti hiljene niin meidän treenit oli sitten siinä. Olen yrittänyt kiinnittää ihan tosissani huomiota siihen vuotamiseen ja ollaan saatu tuloksia aika nopeastikin kun hoksasin sen (tai ainakin luulen niin) mikä sitä eniten kuumentaa ja yritän etsiä siihen merkkejä ja ennakoida asiaa. Joku voisi nyt ajatella että haittaako se että koira haukkuu, mutta kyllä se ottaa päähän kun kokeesta ei tule hevon persettäkään kun koira louskuttaa ihan hulluna, ei kuule/kuuntele käskyjä, tuijottaa ja huutaa vaan. Eikä se ole mun mielestä koiralle kauhean terveellistäkään. Eli siis ongelmakohta on ollut se että Nismo on alusta alkaen ihan vääränlaisessa tunnetilassa..olen vaatinut siltä heti autosta otettaessa kontaktia, katkeamatonta kontaktia jotta se tietäisi että mennään "töihin"..nyt luulen että se on ylikuumentanut sen tuollaiseksi ja muutamia kertoja (kotona ja erilaisissa treeneissä eri paikoissa) olen nyt onnsitunut siinä etä otan sen autosta, se käy nostamassa jalkaa ruohikossa jonka jälkeen passiivisena kävelen kohti treenipaikkaa. Nismo kipittää mukana löysällä hihnalla ja heti kun se ottaa kontaktin niin palkkaan ja kehun - ja tässä se - kaikessa yksinkertaisuudessaan!!! Ei voi olla totta! Mä kyllä pessimistinä vähän pelkään ettei se voinut olla näin yksinkertaista ratkaista ;)...ja nyt kyllä nolottaakin kun ratkaisu on ollut nenän alla ja mä oon koittanu kaikkea muuta. Toki siis tähän lisäksi olen muutamia kertoja tehnyt sitä että jos treenatessa haukahtaa niin kielto ja jos ei heti mene jakeluun niin pois ja autoon/sisälle.

Eilen ei tarvinnut edes komentaa koska haukkua ei tullut, ei edes yhtä :) !!!!! Rallytokossa se on irronnut vielä herkemmin kuin tokossa koska siinä pyöritellään paljon koiraa mutta eilen ei pyörityksistä huolimatta alkanut huutamaan - JEEEEEEEEEE !!!! Mira oli tehnyt haastavan mutta kivan radan ja meidän ainut kulmakivi oli peruutus. Sitä täytyisi harjoitella kovasti..mutta kun se persus menee maahan tai sitten on vino..hmm. Perusasennot oli eilen kaikki suoria ja täsmällisiä. Pysähdykset olivat nopeita ja seuraaminen - voi että miten kaunista ja rauhallista se olikaan! Meinasin itkuun purskahtaa kun se meni niin hienosti :D ! Ei tuon taivaallista vilkuilua tai hermoilua, ei mitään ylimääräistä! Istu, seiso, kierrä koira onnistui hyvin sekä hyppy ja siitä seuraaminen - ei mitään kaarratuksia! Puolenvaihto jalkojen välistä ja oikealla seuraaminenkin jees...ja se yhteistyö ja tekemisen halu - se on tullut takaisin! Sellainen varmuus ja yhteisymmärrys! Voi että kun tuntuu hyvältä :) . Katsotaan tuntuuko maanantain möllitokon jälkeen :D !

Pikkuinen Nemonen pääsi myös treenaamaan..sen seuraaminen on mitä on, mutta meillä ei ole muita tavoitteita kuin pitää hauskaa yhdessä, pitää mieli virkeänä ja tottelevaisuustaso hyvänä niin annoin mennä vinona kunhan piti kontaktia ja kuunteli käskyjä. Luoksetuloissa suorastaan ihana vauhti ja into :) . Sivuilta eteentulemiset oli vähän haasteellisia, muta Nemoa on hyvä naksulla vahvistaa ja sillä muistaa/oppii nopeasti. Nauroin kotona Atelle että olisi pitänyt saada videolle se kun edestä yritin saada sitä kiertämään mun oikealle puolelle, niin että koira menee melkein kokonaan mun ympäri. Pilkoin vähän ja palkkasin naksulla siitä että kiersi minut kokonaan, ilman oikealle sivulle istumista. Nemohan "älykkäänä" yksilönä keksi että mun ympärijuoksemista saa palkkaa ja juoksi mun jalkoja ympäri viisi kierrosta ennenkuin naurultani sain sen pysäytettyä ja vähän korjattua että ei me ihan tätä haettu :D . On se hassu. Seisominen on sille vaikeaa, menee herkästi maahan tai sitten seisoo kolmella jalalla tassua antaen..kun kaikkea täytyy palkan toivossa yrittää..jalkojen välistä puolenvaihto oli Nemon mielestä ihan supertemppu! Nemo osallistuu myös maanantaina möllitokoon, nakkiluokkaan ja toivon että meidän yhteinen meno jälleen (kerta toisensa jälkeen) saa hymyn kaikkien huulille :).

Iita kasvaa hurjaa vauhtia ja nyt sillä näkyy jo ekoja merkkejä siitä että korvat ei aina ole mukamas auki kun käskyjä tulee :) ! Kiltti ja kiva se on silti, kova leikkimään ja hemmetin ahne.

Tänään rakas Lassi täyttää 15 vuotta! ONNEA aivan kamalan hurjasti :) !!! Illalla syödään sen kunniaksi lettuja kun ei ole sankari oikein täytekakun ystävä. Kohta se saa mopokortin eikä taida poikaa enää kotona sen jälkeen näkyä...nyyh..onneksi meillä on myös Tuukka :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti