Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

20.2.2013

Lomalla, liitelemässä, kelkkailemassa....

Ihana ihana loma...ainut harmi on se että se on jo takana - mieluusti olisin ollut pidemmänkin aikaa ;). Ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia koska rakas Ate oli duunissa anyway. Eipä sitä aina tarvitse ollakaan, sillä nautin ihan täysillä siitä että oli aikaa hoitaa kotia ja ennenkaikkea liikkua koirien kanssa!

Kelkalla on sudittu menemään niin lyhyitä spurtteja kuin pideämpiäkin (8 km) reissuja. Kelit ovat toistaiseksi kelkkailua suosineet ja molemmat; sekä Hiski että Iita ovat päässet vetohommiin. Ne suorastaan rakastavat koko touhua ja ovat aivan onnessaan kun näkevätkin kelkan. Tuli sitä ensimmäiset ilmalennotkin tehtyä kelkalla : alamäki, Iita täydessä vauhdissa ja kelkka penkkaan - minä stongan yli niin että heilahti ja pitkälle! Onneksi laskeuduin lonkalle joka kesti kovan tömähdyksen ja ilmalennon huomattavasti paremmin kuin polvi tai ranne olisi kestänyt. Muistoksi tuli kovat naurut ja mustelma :) . Heidi ja Turre ovat olleet usein meidän kelkkaseurana. Heidi pakkaa aina mehueväitä reppuun - mikäs sen mukavampaa!

Ate oli kuvaamassa yksi pvä meidän kelkkailua. Tässä Hiskin kanssa ylämäessä menossa :)


Ja tässä Iitan kanssa viimeisellä suoralla :


Kuten jo sanottu, oon ihan koukussa tähän hommaan!


Nismo ja Nemo ovat kuntoilleet myös kovasti sekä vapaana että hihnalenkeillä. On ne sitkeitä pieniä tuolla hangessa - jos ei muuten pääse niin mun jalanjälkiä pitkin ainakin pääsee! Hankikanto on niille ollut myös suotuisa. Aivojumppana on toiminut hyvin pienet muistuttelut rallyn saloista, temput, tokoa vähäsen ja niin ihana naminpiilotus sekä piiloleikki! Aktivointipallo sai naurut aikaan kun Nismo ja Nemo tekivät yhteistyötä eli Nismo pyöritti palloa, Nemo kyttäsi tilaisuutta pölliä pudonneet herkut ja kun pallo ajautui vaikeaan paikkaan niin sille piti haukkua...koska sitenhän se varmasti liikkuu?! Nismo kyllä aikansa haukuttuaan päätti kokeilla myös tassulla avittaa pallon pois pinteestä ;) . Pikkuiset hiipparithan on mun omia lelliperseitä, myönnän! Vaikka on kuria, paljon liikuntaa, käytöstavat yms yms niin minähän annan niille periksi sellaista mitä en hoffeilta suvaitse...kuten kainalossa päiväunien nukkuminen! Lomalla oli aivan ihanaa ottaa lenkin ja lounaan jälkeen pienet unet niin että kaksi väsynyttä tuhisijaa osallistuivat myös..Nismo kaulapuuhkana ja Nemo peiton alla möykkynä. Rakkaat pienet.

Nismolle ja Nemolle pitäisi buukata muuten hammashoito..syövät päivittäin luita mutta ei auta, hammaskiveä ja sen myötä pahaa hengitystä on silti taas kertynyt. Toivottavasti ei jouduta poistamaan hampaita kuten Nemolta viimeksi.

Hiskin kanssa käytiin liitelemässä Masalan kuplahallissa Ritva Herralan radoilla kolmen HYLyn verran. Vaikka tulokset eivät olleet minkäänlaiset niin en muista koska ohjaus ja oma liikkuminen olisi kulkenut noin hyvin! Olen tosi tyytyväinen! Lisäksi Hiski käyttäytyi ahtaassa hallissa niin ettei tarvinnut neuvotella siitä kuka suhaakaan ja mihin kun odotetaan radalle pääsyä. Ottaa helposti kierroksia normisti.

Ekalla radalla otin HYLyn uusimalla A:n alasmenon. Hyppäsi niin porsaana yli että ajattelin olevan kauskantoisempaa palauttaa takaisin. Otti hyvän alasmenon kun palautin ja siitä kehut ja pois radalta. Tokalla radalla se keksi että käsky "kepit, kepit" on varmasti keinu..ja HYLhän siitä napsahtaa. Otin uudelleen lähetyksen kepeille, onnistui hyvin ja loppuradan kulki oikein mukavasti. Kolmas rata kaatui ennen toiseksi viimeistä estettä. Vauhtisuora ja siitä kääntö putken pimeään kulmaan. Kulki taas koko radan todella hyväntuntuisesti, tuli erinomaisesti ohjaukseen, pujotteli nopeasti yms, mutta vedin liian pitkälle ja nappasi suoralta uhden ylimääräisen hypyn muuten niin hienolla radalla! Ei se ole helppoa...mutta tyytyväinen olin kuitenkin :) . Kohti seuraavia startteja!

Olen kiinnittänyt enemmän huomiota syömiseeni näin liikunnan moninkertaistuttua - lähinnä siltä osin että syön tarpeeksi paljon. Lisäksi vitamiinit yms että kaikki on kohillaan. Olo on aivan erinomaisen hyvä!

Huomenna koirauimalaan Nismon ja Nemon kanssa (+Katin ja rottisten sekä Heidin ja Turren) ja perjantaina liitelemään merkkareiden kanssa.

Wilma mustiainen on ollut taas hyvässä kunnossa :) . Hangessa on lenkkeilty ja rämmitty eikä Wilma ole ollenkaan väsähtänyt ja silmien kirkkaus on taas palannut! Joskos kuitenkin päästään tämän talven yli? Se olisi hienoa :).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti