Hei me lennetään!

Meillähän on Heidin kanssa muodostunut ihan yleiseksi läpäksi se, että mä kaadun - AINA!

Heidin kanssa on tehty monet koirien urheilureissut jalan, kickbikella, kicksparkilla..ja oli kulkupeliä tai ei niin mä olen vähintään kerran kaatunut/lentänyt/kompastunut...kun on säätäjän luonne niin on säätäjän luonne ;) .

Mun ja Iitan tavoite on tänä vuonna suorittaa AD -koe. Siinä tulee pyöräillä koiran kanssa 20 km vaihtelevassa maastossa. Ate on ollut meillä aina se joka koirien kanssa menee normifillarilla koska mä pelkään ihan hulluna että ei tasapaino pidä. Ate se polkee vaan ja toisella kädellä pitää koiraa?!

Noh, minähän ostin polkupyörän ja springerin sekä tietysti telineen millä sitä saa autossa kuskattua kätevästi. Ate laittoi kaikki kondikseen ja nyt kun kevät tuli aiemmin niin lauantaina ajattelin lähteä testaamaan. Iitalla valjaat ja lyhyt hihnan pätkä springeristä valjaisiin. Varmuuden vuoksi vielä ajattelin kytkeä sen kaulapannasta itseeni ja tulutusvyöhön JOS tulee joku tilanne niin saan siitä jarrattua. Iita on ihan supersaalisviettinen joten jäniksen juokseminen tien yli tms oli takaraivossa. Kamat kiinni ja eikun matkaan. Springeri oli todella tukeva ja heti tuli sellainen olo että tämähän on helppoa! Iita juoksi kuin unelma fillarin vieressä enkä joutunut yhtään käytämään hihnaa, jarruttamaan, käskyttämään tai mitään. Poljin vaan mukana ja Iita kipitti kauniisti. Ihmisten ohi kapealla tiellä, ei mitään ongelmaa. Oltiin jo useampi kilometri sotkettu menemään ylä- ja alamäkiä, minä ihan fiilareissa että tämähän sujui niin rattoisasti! Kunnes sitten ajattelin että käydään vielä kylän kautta treenaamassa käännöksiä jne..koirien ohi upeasti, käännökset upeasti..ja sitten tullaan hämärään kohtaan ja Iitan mielestä ojassa oli jotain, säpsähti, hypähti kohti fillaria, tajusi osuvansa siihen, mahtui kääntymään ympäri osittain pyörä eteen, minä panikoin ja jarrutin ja seuraavassa hetkessä mä lennänkin jo tangon ja koiran yli asfalttiin. Voin sanoa että sattui ihan helvetisti. Iitaan ei onneksi sattunut. Pyörästä irtosi jarruvaijeri ja springeri vääntyi niin etten voinut polkea. Talutin sitten pyörän autolle, onneksi enää muutama sata metriä jäljellä. Iita mulkoili ensin pyörää sen näköisenä että hyökkää sen kimppuun mutta rentoutui nopeasti kipittämään vierellä. Mä tunsin siinä kävellessä kun polvesta veri valuu kenkään..

Noh, polvi ruvella ja kipeä (onneksi se oli se terveempi polvi!) ..Ate korjasi pyörän ja nyt pitäisi sitten vaan uskaltaa uudelleen kyytiin ja tien päälle. Ärsyttää kun se oli muuten niin varmaa ja hyvää menoa. Iitalla on ainakin kunto kohdillaan, eihän se edes läähättänyt tuollaisen 6 km juoksemisen jälkeen.

Joskos sellainen kokovartalopanssari??

Kaksi kuukautta tästä vuodesta jo pulkassa ja lenkkikilsat tammi-helmikuu 412 ! Olen tyytyväinen ja koirat myös :) .

Eilen juhlittiin Tuukkaa joka täytti jo 11 -vuotta, mitä ihmettä?! Lapsia oli talo täynnä ja olen erityisesti Nismosta superylpeä. Se ei ole mikään lapsirakas mutta hienosti osasi käyttäytyä ja oli rapsuteltavanakin. Jos sai tarpeekseen niin lampsi pois kaikesta hälystä. Nemo oli elementissään siellä missä eniten tapahtui ja pöydän alla vaanimassa jos (kun) joltain putoaa herkkuja maahan.

Pitäisi ilmoittaa Nismo toko-kokeeseen ja Iita ja Hiski mejä -kokeeseen...mutta kun treenatakkin pitäisi. Mejää ei olla treenattu ollenkaan ja tokoakin Nismon kanssa vaan pikkujuttuja lenkillä/kotosalla.

Kohta aukeaa varmaan NuPun kevätkoulutuksien ilmotkin, ilmoittautuisiko ja jos niin mihin? Agiin ja rallyyn ja tokoon? Vai vaan agiin? Vai ei mihinkään??