Puhumme siis Rutusta. Tuosta kumihuulisesta, kuolavanaisesta pöntöstä joka jaksaa sekä itkettää, että naurattaa valopäisillä tempauksillaan. Ruttu on kyllä uskomaton tapaus...vaikka se on niin kooho, niin aina se on myös hyvällä tuulella ja valmis tekemään sata lasissa.
Eilen me siis tehtiin TOKOa. Suunnitelmissahan oli tehdä liikkeestä maahanmenoa ja seisomista..mutta tulihan siinä sitten säädettyä jos jonkinlaista kun vauhtiin päästiin! Pikkasen oli vain hiostava keli...mikä ei tietenkään johtunut siitä että olin pakannut kolme paitaa ja treeniliivin päällekkäin...
Mulla on tapana ryhmätreeneissä rauhoittaa Ruttu ennen suorituksia. Tai paskat se mikään tapa ole vaan pakko :). Ruttu kun ei tajua että kaikki koirat eivät ole leikkikavereita ja yrittää aina treenien aluksi tunkea katsomaan kaikkia. Ja ihan sama vaikka toinen osapuoli olisi hampaat esillä niin silti Ruttu on häntä heiluen sitä mieltä että leikitäänkö, leikitäänkö??!! Eihän se enää niin kooho ole kuin joskus mutta vaatii todella tiukan käskytyksen kentän porteista astuttaessa ja n. viiden minuutin rauhoittumisen jotta keskittyy vain minuun ja taskussani olevaan palloon. Kun sen alun saa murrettua niin ihan hyvin pystyy tekemään ilman hihnaa eikä se mihinkään karkaile. (nyt kun kirjotin sen tähän niin mistä vetoa että seuraavat ryhmätreenit nini se on ammuttuna jonkun niskassa leikkimässä)
Keskittymiskyky oli huomattavasti parempi Rutulla eilen kuin aikoihin. Luulen sen johtuvan juuri siitä oivalluksestani lelun kanssa. Koska palkka oli ja pysyi minulla ja minun luvallani sillä leikittiin ja käskystäni leikki loppui niin se selkeästi motivoi Ruttua vahvasti pysymään koko ajan lähelläni ja kontaktissa. Tein eilen ekaa kertaa myös toisenkin asian eri tavalla. Liikkeiden välissä kun pidin Rutulla taukoa palkkauksen jälkeen, laitoin sen käskyn alle (en vapaa-käskyn kuten aikaisemmin) maahan tai istumaan enkä kiinnittänyt siihen sen enempää ylimääräistä huomiota. Toimi todella hyvin sekin. Palkkasin myös kunnolla pallolla. Rutun tehdessä oikein se sai riepottaa ja repiä palloa kanssani ihan tosissaan, mutta yritin tehdä siitä mahdollisimman selkeää juuri sillä että myös lopetin leikin kun halusin. Aika näyttää että oliko kuolanaamalla eilen hyvä päivä vai toimiiko tämä oikeasti pidempäänkin ;).
Liikkeestä maahanmeno...kun se on niin hidas, vaatii usean käskyn ja silti tulee sen yksi/kaksi askelta perässä..Ate oli kiltti ja antoi vinkin millä saan sitä varmemmaksi ja nopeammaksi kun kerran sivulta menee kuitenkin hyvin ilman mitään tuplakäskyjä tai käsimerkkejä/katsekontaktia. Aletaan nyt sitten sitä tahkoamaan lyhyenä treeninä ja korkealla motivaatiolla. Kiitos taas Atelle siis :) ! Ja niin siis Rutun kohdalla korkea motivaatio tarkoittaa sitä että sille vähän "kimittää" tai näyttää lelua niin johan se taas kenguruna, häntä heiluen tuijottaa minua "mitä tehään??!!" -ilmeellä :). Juuri tästä syystä Rutun ja minun yhteiselon helmikuussa 2009 alkaessa oli TODELLA haasteellista palkita sitä. Kevyt silitys tai taputus eikä vilaustakaan sen suuntaan tai muuten meni yli...Hanna T-S (yksi punapäinen tyyppi joka treenaa myös meijän kanssa :) ) eilen sanoikin kentällä omalle koiralleen Ruttua katsoen että olisitpa säkin Ansa vähän aktiivisempi. Vastasin että onhan tässä puolensa ja puolensa. On ihanaa kun koira haluaa tehdä suurella innolla. Mutta kyllä siinä alkaa hermo olla pinkeänä jos se sisällä saa Ruttu kohtauksen...jos ei ehdi heti viheltää peliä poikki niin siinä kaatuu sohvat, ruokapöydät, mummon perintövaasit ja kaikki mikä ei ole pultattuna kiinni niin että kolina vaan käy :). Kyllä mä joskus mietin että noinkin aktiivinen rotu kuin bokseri niin millaistahan niitä on kasvattaa? Kyllä siinä varmaan vedetään ranteita auki ja nauretaan vedet silmissä päivittäin ;). Ei hemmetti ajatustakin vaikka kolmesta-neljästä aikuisesta bokserista ja pentueesta saman katon alla...
Today on sitten agia taasen, wohou!! Täytyy katsoa miten Nemo jaksaa radalla kun se on taas Nismon kanssa päässyt töihin tänne äipän työpaikalle :). Täällä pienten touhunenien on hyvä vahtia vieraita ääniä ja uteliaina tarkistella mitä minkäkin oven takana on. Samassa talossa, eri duunipaikassa työskenteleviä tyyppejä oli aamujuoruilla ja röökillä pihalla kun me poikien kanssa tultiin töihin. Jaksoivat ääneen ihmetellä että miten ne voi olla ilman hihnaa ulkona ja tottelevat?! Olin taas ihmeissäni...eikös kaikki koiran omistajat pyri hyvään hallintaan sekä vapaana että hihnassa? Tai ainakin pitäisi pyrkiä? Helpompi mun oli niitä vapaana pitää siinä tilanteessa kun vasen käsi roikkui käsilaukussa ja oikea läppärissä. Toisaalta me ollaan kyllä poikien kanssa totuttu ihmettelyihin...suurimmat ihmettelyn aiheet/kuuluisammat lausahdukset ovat:
1. Jaksavatko ne oikeasti kävellä 10 km lenkkejä?
2. Miten niiden jalat kestävät asfalttia?
3. Voiko noidenkin kanssa harrastaa?
4. Miksi ne eivät räksytä?
5. Totteleeko ne?
6. "Nuohan ovat niitä ronkelikoiria jotka syövät vain herkkuja"?
Joopa joo...kyllä ihmislapsetkin vetävät vaan mäkkäriruokaa jos se on ainoa mitä on tarjottu...huoh...
Älkääkä käsittäkö väärin...minulta saa tulla silti aina kysymään jos jokin asia chihuissani mietityttää :) !
Oon herkästi kuumeneva ihminen...I know...ja nää on niitä aiheita mistä jaksan aina hermostua. Kun ajatellaan että mikäli koira on pieni, se on myös käyttökelvoton. Tai se, että mikäli koira on pieni, voi sen kasvattaa pumpulissa..ärsyttää ihan yhtä paljon kuin sukkien käyttäminen tai se kun maitopurkin jättää avonaisena jääkaappiin ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti