Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

8.10.2010

Pyöritystä, tottista ja KIIRE !

Huh..tämä viikko ja viime viikko on ollut kyllä sellaista sykyilyä suuntaan jos toiseen, että ei voi kun ihmetellä, MITEN taas on perjantai. Ei sillä että siinä mitään vikaa olisi, päinvastoin, saan viettää aikaa kotona Aten kanssa ja ollaanhan me buukattu taas viikonloppu täyteen koirahommia. Huomenna päästään sentään yhdessä liikenteeseen seuraamaan Pimun luonnetestiä. Kivaa! Lähtö on aika aikaisin aamulla ja tänään oli suunnitelmissa korkata meijän valmistunut baari :). Ate urakoi ja teki hienon baaritiskin! On se kätevä, vaikka itse löysikin siitä vaikka mitä vikaa ;). Aikaisen aamun (ja mahdollisen krpaulan takia) me päätettiinkin vetää sikeitä Katin takapenkillä koko matkan. Tosi kivat matkaseuralaiset! Kiinnostaa kovasti mennä seuraamaan luonnetestiä..arvostan itse kyseistä koetta aika suuresti ja siitä on jo aikaa kun olen viimeksi päässyt paikan päälle katsomaan. Taisin olla alle 10 -vuotias kun ramppasin mutsin mukana rotikkaporukoiden testeissä.

Tiistaina oli todellista pyöritystä. Marju toi omasta ryhmästään meille radan pätkän jossa oli niin paljon ohjausta, että mun (puhumattakaan Hiskin) pää oli ihan sekaisin jo rataantutustumisessa. Paljon tuli toistoja kepeille ja olin tyytyväinen Hiskin pujotteluun! Ohjauksesta ekalla kierroksella ei sitten puhuta muuta kuin että Marjukin kysyi että "mitä sä tökit sen koiran edessä etkä päästä sitä etenemään?" ..ja Marju oli niin pirun oikeassa. Mä jongertelin ja pyörin enkä muistanut taas ollenkaan että tämähän on ihan tiimilaji..Asennetta peliin ja saatiin radan puolikas jopa nollana läpi, JES! Eikä ollut edes mikään kökkö-nolla vaan ihan hieno. Poispäinkäännöt sujuivat paremmin kuin ennen mutta tekemistä niissä riittää. Lupaan itselleni treenata niitä tänään. Keinuun olin myös erityisen tyytyväinen. Meni ihan päähän ja JÄI myös sinne ja tuli pois käskyllä. JEE! Marjulla on oiva tyyli saada mua pusertamaan itsestäni enemmän. Tykkään. Ihan tooosi isona plussana se että sain pyöritettyä Hiskiä hypyille ja putkeen jotka olivat ihan A:n läheisyydessä eikä se lähtenyt ohjauksesta!

Tiistaina Nismo sai tosiaan omaa aikaa syntymäpäiviensä kunniaksi ja voi että kun se nautti! Vaikka ne Nemon kanssa on kuin paita ja perse, niin Nismo rakastaa olla myös ihan itsekseen tai minun kanssa kahdestaan. Keskiviikkona Nemokin pääsi tottistelemaan ja aiheena se iänikuinen seuraaminen jota saatiin vähän jopa sujumaan! Nemon ongelma siis ylipoikittaminen ja vaikeahan sitä on korjata kun se palkattava nenu on niin pirun matalalla..uudella tekniikalla sain toimimaan hienostikin lyhyitä pätkiä. Nyt maltillisesti vaan eteenpäin. Temppuna tehtiin myös eteen-lähetystä targetille ja voi että kun se tykkää siitä. Pikkulemmu paahtoi palkalle minkä kintuistaan pääsi kerta toisensa jälkeen :). Nismo taasen tekin lennosta seuraamisia ja eri tempoja..hidas on sille vaikein, alkaa helposti huutamaan mikä raivostuttaa mua. Ei kuitenkaan innosta (vai onko se sitä?) huolimatta poikita tai muuta vaan pitää oikean asennon mallikkaasti. Ihana pieni Nismo.

Eilinen päivä tuntuu siltä kuin se olisi ollut unta tai tapahtunut joskus kaukaisuudessa. Tämähän johtuu magneettikuvista mitkä eilen otettiin ja diapamista jota joudun nappaamaan että voin mennä putkeen makoilemaan. Torstaina saan tietää mitä siellä on vai onko mitään ja miten tästä eteenpäin mennään vai eletäänkö vain kivun kanssa vai häh? Eilen selkä oli taas erityisen kipeä illalla ja vasen jalkakin niin jumissa että tuntui kun siellä sisällä olisi rautakanki. ARG! Sain kuvat kopioina mukaan ja THE DOCTOR Kolulahti ;) niitä jo uteliaana tutkikin mun pyynnöstä verraten omiinsa. Olosta huolimatta olin siten kouluttamassa ja treenasinkin pikaiseen. Ei voi muuta sanoa kuin tyhmä minä.

Tänään illalla olisi sitten tarkoitus vetää tehot (+treenata itse!) rallytokosta seurakavereille. Parin tunnin sessio ja varmasti on hauskaa luvassa. Katsellaan vähän kylttejä ja rakennetaan rata. Rallyn jälkeen sitten agilitya vielä..viime hetken kontaktit ja keppikulmat + poispäinkäännökset ennen sunnuntaita, jolloin Hiski ja minä painutaan Lietoon kisoihin. Miksi ne on aina sunnuntaina ettei Ate pääse mukaan :( ?

Illalla sitten muutamat mieltä ylentävät ja maailman parannusta Aten kanssa, me ollaan siinä jo aika hyviä :D !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti