Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

18.5.2011

Asennetta peliin!

Parit viimeiset agitreenit Hiskin kanssa ovat olleet sellaisia "äkkiä radalle" -tyyppisiä. Ollaan onnistuttu jotenkin, mutta se JUTTU siitä on puuttunut. Niinpä eilen päätin, että nyt asennetta peliin ja kunnon valmistelut. Tehtiin hyvä tottis ja revittiin lelusorsalta pää irti :D ! Ja eikun radalle! Pakkovalsseja ja miten olikin niin vaikeaa tajuta että älä peruuta. Taas tuli ilmi että ne radalla rullaavat sekunnit on siksi tiukilla, että mä tökin edessä ja hidastan Hiskiä, käskytän turhaan..jopa 5-6 sekunnin eroja neljällä esteellä kun tajuan mennä pois alta tai oikeaan kohtaan. Aika isoja heittoja! Eli vaikka meijän treeneissä oli jälleen "munaa" Hiskin puolelta niin sitten mä olinkin osittain jopa surkea :D ! Noh, se ei intoa latistanut vaan jaksoin fiilistellä sen virettä ja tehtiin me kuitenkin jotain oikeinkin. Sain ainakin pakkovalssi-jaakotuksen pelittämään. A:n kontaktit olisivat kyllä voineet olla huomattavasti nopeammat, mutta vaihtovuoroisesti kepit sitten taas oli sutjakkaat ja pituusesteen ennakoiva valssi toimi buenosti. Nyt se targetti sinne kontakteille ja päähän juoksutusta...miksen mä sitä tee vaikka joka treenien jälkeen mietin että ensi kerralla sitten?! Ja kun kotonakin on A-este niin olisipa vaikeaa :D . Anyway, hyvä vire, hyvä mieli! Hiskillä oli taas korvat hörössä ja ilkikurinen ilme kuonolla, pääpointti saavutettu.

Perjantaina olisi seuramme epikset tosiaan ja Hiskille buukattu agikisat Hattulaan su 29.5. Katsoin että tänään on viimeinen ilmopäivä ja sinne oli ilmoittautunut 3 maxi2 koiraa?? Hoffimestikset onkin sitten Janakkalassa 2.6 . Hattula on kyllä vähän turhan kaukana mun makuun, mutta kun piti jotkut löytää ennen mestiksiä, jotka vielä sopivat kalenteriin niin ei kauheasti vaihtoehtoja ollut..

Nismo treenasi myös eilen agilitya! Tottiksen varjolla jälleen, jotta saisimme jotain järkevää aikaiseksi...meni LOISTAVASTI! Jäi hyvin lähtöihin ja tuli lujaa! A-este näytti taas jopa vaaralliselta kun menee niin kovaa että harjanteella hyppää. Ei kuitenkaan pyörinyt alas joten edistystä ;). Puomi oli jees ja hakee hyvin jo yksinään päähän asti palkalle! Putken pimeitä kulmia muutama ja aika loppuun asti sai saattaa, mutta meni. Paria sylkkäriäkin uskalsin kokeilla hypyille ja ne toimi itseasiassa aika mageesti! Hypyille lähetyksiä, takaakiertoja ja valsseja..kaikkea normia siis ja jäi kyllä tosi hyvä mieli!

Pikkuinen Nemo sai myös puuhastella..se sai ilahduttaa muita ja juoksennella pitkin pihaa :). Teki se myös temppuja ja treenasi seuraamista. Mä buukkasin sen arkitottiksen epiksien nakkiluokkaan! Sitten kun se jotain hoksaa ja ahmattina vielä tajuaa että siitä saa ruokaa niin voi että kun on nauru herkässä...kontakti taittaa koiran niin vinoon, että meinaa kaatua :D . Venuuttelin sitä sitten lopuksi vähän joka suuntaan, ettei nyt mene taas juntturaan. Liikkunut pääosin aika kivasti nyt, mutta kyllä se takapää vaan on välillä holtiton (ehkä n. kerran viikossa parin sekunnin ajan) :( ..eikä ole lihaskipua tai muutakaan kipua vaan aivoperäistä. Ei se menoa haittaa, mutta joskus mietityttää että meneekö jonain päivänä yhtäkkiä koko liikkumiskyky kokonaan..toivottavasti ei. Minkäs teet, ei ole lääkettä kun ei ole kunnon oireitakaan, kohtauksia tai muutakaan pysyvää ja ulkopuolisen silmään koira on elämänsä kunnossa. Rankakuvattu ihan kynsistä korvien kärkiin eikä mitään. Ei kipuja tai muutakaan elämänlaatua haittaavaa..mutta silti hetkittäin se takapää vaan on holtiton. Ei siltä jalat petä vaan liikkeet menee oudoiksi. Onneksi harvoin ja vain lyhyen aikaa.

Ate ja Wilma olivat kotosalla rakennushommissa. Wilma oli kuulemma nyt vasta keksinyt että meijän pihalammessa on SORSIA! Ne on kyllä muovisia ja Wilma olikin ihmetellyt miksei ne lähde leikkimään :D ! Oli ne kuulemma olleet vähän epäilyttäviäkin..ehkä siksi että möllöttävät vaan vaikka toinen haluaisi leikkiä.

Jästi ja Joda hyvästelevät kulkusensa tiistaina 31.5 - JES! Helpottaa arkea huomattavasti.

Tänään näemme pieniä Dagdahoffeja ja muitakin hoffisteja + Katin & Pimun - JEEEE :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti