Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

15.5.2013

Käyttäytymiskoe Nummela 14.5.

Minun pieni ystävä kantaa tästä eteenpäin omistajan ylpeyden lisäksi nimensä edessä tunnusta, ollen näin ollen tästä eteenpäin BH Topolino Easy Living. Voi taivas miten pakahdun onnesta ja tyytyväisyydestä tuohon pieneen koiraan!

Ehdimme vielä treenata projketin mukaisesti 3 kertaa sitten viimeisen päivityksen. Yksi kokeenomainen, muutoin lähinnä jäävien ja paikallaolon vahvistelua.

..sitten alkoi se järjetön panikointi..Atekin oli jo huolestuneen näköinen kun olin aivan vitivalkoinen koepaikalla enkä saanut oikein mitään järkevää edes sanottua.

Arvonnassa numero 5, huh, ei ensimmäiseksi..sitten jännittämään kuka on nro 6. Se oli rhodesiankoira jolla oli oikein kiva ohjaaja, kävin reippaasti juttelemassa ja kysymässä syökö koira minun koirani.

Koira ulos autosta ja toimi kuin unelma. Sitten mene kentälle ja se tapahtuu..koira passivoituu, istuu perusasennossa ja katsoo vain eteenpäin. Lähden liikkeelle ja koiran seuraamispaikka on koko ajan oikea, mutta kontaktia se ei ota sillä lailla kun normaalisti tepastelee kuuluisaa tirehtöörimarssiaan. Mun hermot on niin huonot että meinasin tämän takia keskeyttää koko kokeen. Onneksi en niin tehnyt. Perusasentoon lisäkäsky, henkilöryhmässä ei välittänyt mistään/kenestäkään - arvosana TYYDYTTÄVÄ

Hihna irti ja koira muuttui kuin kertanapsaisusta. Eka ajatus oli se että onneksi en keskeyttänyt! Henkilöryhmässä ei taaskaan välittänyt mitään.  Nyt nähtiin sitä Nismon pystymarssia, voimakasta tekemistä mitä se parhaimmillaan on. Piti hyvin kontaktia, rytminmuutoksissa oli topakka ja perusasennotkin onnistuivat, arvosana - ERITTÄIN HYVÄ

Istuminen meni kyllä melkein ohjaajan mokasta pieleen koska paniikissa unohdin sille sanoa "istu" tai "odota" kun jätin sen?! Toisaalta en sanonut mitään joten Nismo totesi että tänne täytyy jäädä. Istui nopeasti ja pysyi hyvin, tarkkaavaisena ja rauhallisena, arvosana - ERINOMAINEN

Maahanmeno oli nopea, jäi rauhallisesti ja valmisteleva osuus jees. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle, tästä laskeva arvosana. Vauhtia oli luoksetulossa hurjasti ja minuakin jo hymyilytti kun nauravaisen näköinen kirppu paahtoi käskyn saatuaan ihan täysiä luokse, arvosana - ERITTÄIN HYVÄ (vai oliko HYVÄ?)

Paikallaoloon jäi rauhallisesti ja meni ekasta käskystä maahan. Tuomarin mukaan makasi rauhallisena ja tarkkaavaisena. Minähän sitten itkin jo paikallaolossa kun tajusin että me selvittiin hengissä kaikesta paineesta. Toisen koirakon suorittaessa istumista oli Nismo noussut istumaan ja jäi myöskin istumaan aina loppuun saakka. Palasin tuomarin luvasta koiran viereen eikä se enää siinä jojoillut, käsky oli tarpeeton antaa ja liike loppui, arvosana - HYVÄ

Tottiksesta kun alkoi saamaan palautetta niin mä hajosin...ja itkin ihan avoimesti siinä kun tuomari kehui koiraa. Tykkäsi Nismosta ihan hirmuisesti ja oli iloinen kun tällaisiakin rotuja tuodaan kokeeseen. Sanoi että tunsin hyvin koeohjeet ja kaavion...mulla ei taasen ollut siinä paniikissa mitään havaintoa siitä menikö askeleet nappiin vai ei. Nismo oli palautteen annossa edelleen rauhallinen ja varman oloinen.

Koko tottiksessa, odottaessa tai palautteessa EI YHTÄÄN AINOAA HAUKKUA!!! Meidän työ on siis todellakin tuottanut tulosta.

Vein koiraa autoon enkä voinut uskoa että me tosiaan läpäistiin tottis ja vielä kirkkaasti. Ihan uskomaton tunne.

Kaupunkiosuudessa Nismo esitti parasta itseään. Ei tarvinnut edes käskyn alla pitää..se ei välittänyt tuon taivaallista yhtään mistään tai kenestäkään. Jätin tolppaan ja tuomarikin heitti vitsillä että tule nyt hakemaan tuo koira ennenkuin se syö jonkun :D . Kurkkasin nurkan takaa pientä koiraa joka istui rauhallisesti paikallaan ja häntä alkoi heilumaan kun tulin paikalle. Sitten tuomari sanoi sen, BH on hyväksytty.

Tuomari halusi taputtaa Nismolle vielä erikseen, sen tuo pieni rakas ystävä oli ansainnut. ME TEHTIIN SE, me todellakin tehtiin se!!!

(näin ollen Nismosta tuli myös ensimmäinen BH-kokeen suorittanut rotunsa edustaja Suomessa)

En oikein tiedä mitä sanoisin..olen niin onnellinen :). Kiitos rakas Ate kun kannustit minua silloinkin kun melkein annoin periksi. Kiitos ystävät jotka tuitte minua treeniseuralla ja "olkapäällä" silloin kun meinasin vaipua epätoivoon. Kiitos kaikesta avusta ja myötäelämisestä...erityisesti rakkaan Aten lisäksi Katille ja Heidille KIITOS, samoin Miralle ja Helille. Suurin kiitos ja halaus kuitenkin Nismolle, piruvie sentään :) !!!

Tässä vielä tottistreeneistä kaksi Heidin ottamaa kuvaa, muutama päivä ennen koetta.





------------------------------------

Nemosesta myös pari agilitykuvaa, katsokaa miten pieni nauttii :) . Nämä myös Heidin ottamia.




Samojen treenien jälkeen tuli todettua että Hiski jää pois hoffien agility SM-joukkueesta ja tavoitteellisuus agilityssa on nyt päättynyt. Wilma törmäsi päin Hiskiä ja Hiskiltä revähti lapa. Toipuu kokonaan, mutta onhan se fakta ettei tuon kokoisella, 7-vuotiaalla koiralla enää se kudos tule yhtä kestäväksi. Tärkeintä että puuhkahäntä paranee kuitenkin kaikkeen muuhun ihan täydellisesti. Eihän tällaisille tapaturmille mitään mahda. Huonoa tuuria oli matkassa koska eihän tällaista ole koskaan käynyt vaikka painivat ja juoksevat kimpassa jokaikinen päivä.

Haikea mieli kuitenkin, tottakai...mutta koiran paras on tärkein.

-------------------------------

Eilisessä kokeessa ainoa ylpeyden aihe ei suinkaan ollut Nismo. Ystäväni Heidi ja Turre suorittivat BH-kokeen myös hyväksytysti!!! Voi sitä riemun määrää ja Turre toimi upeasti!!! ONNEA vielä Heidi ja Turre!!!

...sitten meidän perheen "pentunen" Iita ja kylmähermoinen Ate...se hullu päätti sunnuntaina ilmoittaa Iitan samaan kokeeseen kun kerran tilaa oli?! Eihän Iitaa ole treenattu BH-kokeeseen...kunt arkoitus oli että se olisi tokoon valmis Terviksellä, heinäkuun lopussa. Ne treenasivat pari päivää ja TADAA - BH hyväksytty, eikä mennyt sekään rimaa hipoen. Uskomaton pari, on ne hyviä...ja Atella uskomattomat hermot. ONNEA rakas vielä, olen teistä niin ylpeä!!!

*ohjaaja päättää kirjoituksen edelleen epäuskoiset onnenkyyneleet slmissään*



4 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määkin täällä kyyneleet silmissä luen tätä päivitystä. Olette kyllä niin ansainneet tuon tittelin. Hyvä te! <3

      Ehkä määkin vielä joskus uskallan kokeilla Tähtösen kaa uuestaan...

      Helga

      Poista
  2. Oon kyllä niin onnellinen puolestanne. Ootte tehneet niin ison työn BH:n kanssa ja se onnistui :D Onnea vielä kerran, ootte ihan <3

    Mira

    VastaaPoista
  3. KIITOS ihan hirmuisesti teille :)

    VastaaPoista